Lue keskustelun säännöt.
Äitini osti selkäni takana asunnon, joka minun piti ostaa
18.10.2017 |
Kuten ehkä arvata saattaa, äitini on melko erikoinen, todella impulsiivinen tyyppi, jonka ajatuksenjuoksusta on usein todella haastavaa saada mitään selkoa.. Olin saanut rahat kerätyksi ja löytänyt mieluisen asunnon, ja otin äitini seuraksi katsomaan kämppää, koska sitä välitti hänen hyvä ystävänsä. Päätin tehdä asunnosta tarjouksen, mutta en ehtinyt. Äiti nimittäin ilmoitti tehneensä tarjouksen, jonka ostaja on hyväksynyt, eli hän ostikin asunnon omiin nimiinsä. Saan kuulemma asua asunnossa normaalisti ja se "on minun", mutta virallisesti ei ole kuitenkaan. Kyseessä olisi ollut ensimmäinen omistusasuntoni.
Äidin mielestä tämä on vain kiva juttu minulle, mutta mulla tästä on tosi hankala ja outo olo. En ymmärrä, miksi äiti teki näin (eikä hän osaa tai halua asiaa mulle selittää), eikö tämä vain vaikeuta asioita? Periaatteessahan on kiva, ettei mun tarvitsisi käyttää asunnon ostamiseen omia rahoja, mutta olen kuitenkin aikuinen nainen jolla oli tarkoituksena ostaa oma asunto, alkaa rakentaa omaa elämää ja tulevaisuutta jne, ei asua äidin kämpässä..
Osaatteko sanoa, mitä tällainen käytännössä sitten tarkoittaisi? Jos asunto pysyisi äidin nimissä esim. hänen kuolemaansa asti, pitäisikö mun mahdollisesti ostaa siitä osia sisaruksiltani perinnönjaon yhteydessä, tai voisiko kämppä teoreettisesti mennä vaikka johonkin äidin velkojen makseluun, jos hänelle sellaisia tulisi?
Entä miten toimisi esim. asunnon siirtäminen minun nimiini?
Mielessä kävi myös se, että olisin ostanut omilla rahoillani jonkun toisen asunnon, mutta tämä kyseinen on mulle täydellinen kaikin puolin. Lisäksi tuntisin syyllisyyttä siitä, että äiti on ostanut asunnon "turhaan", vaikka ihan itsehän tuo päätöksensä teki.. Ääh.
Kommentit (24)
No se on äitisi asunto ja sä oot siinä vuokralla. Omaisuudesta riippuen perinnönjaossa sä voit sen saada kokonaan, osan tai sitten et mitään siitä. Asunnon voi siirtää sun nimiin, mutta sun pitää ostaa se pois tai sitten jos saat lahjana sen, niin siitä menee lahjavero, myös ennakkoperintö on mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ajattelematon veto äidiltäsi, minä etsisin vain toisen asunnon.
Sehän on kauniisti tehty äidiltäsi. Sait asunnon jonka halusit. Vähän niinkuin ennakkoperintö.
Sullehan se joskus kuitenkin jää.
Voi v*ttu minkälainen äiti. Olis tuo nyt voinut kysyä ennen ostamista, mitä mieltä olet tuosta järjestelystä.
Älä ainakaan heti suostu ottamaan vastaan tuota, pidä päsmäriä edes viikko jännityksessä ennen kuin suostut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juokse.
Yrittää hallita viimeiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä asia ratkeaisi, jos äitisi maksaisi nyt jo verot siitä ja asunnon saisi kokonaan omiin nimiisi? Olet onnekas.
Käteiselläkö osti? No maksaa ennakkoperinnön verot itse pois? Asia ratkaistu? Terveisin yh-äiti, joka ei saa lainaa pankista sopivaan asuntoon pienten tulojen takia ja vanhemmat eivät suostu edes takaamaan lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äitisi vuokraa sen sulle halvalla, osta joku toinen kämppä sijoitusasunnoksi. Luulen, että jäät tällaisella järjestelyllä selvästi plussalle.
Vierailija kirjoitti:
Käteiselläkö osti? No maksaa ennakkoperinnön verot itse pois? Asia ratkaistu? Terveisin yh-äiti, joka ei saa lainaa pankista sopivaan asuntoon pienten tulojen takia ja vanhemmat eivät suostu edes takaamaan lainaa.
Saako asuntolainaa nykyään enää henkilötakauksella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatisin sen ennakkoperintönä itselleni ja maksaisin verot. Ja sittenhän se olisi käytännössä mun.
Et todellakaan tunne syyllisyyttä toisen ihmisen epäreilusta käytöksestä. Vaikka asunto olisi muuten hyvä niin en menisi itse siihen enää asumaan vaan etsisin toisen, minun oman asunnon. Miksi äiti ei neuvotellut edes, kertonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se määrää joka maksaa. Mutta jos itse maksat, voit ostaa minkä haluat.
Esimerkin kaltainen toiminta on vallankäyttöä. Ehkä yksinäistä vanhuutta pelkäävä äiti haluaa sitoa sinut itseensä. Voit itse valita. Kyllä niitä kivoja asuntoja on. Muuta vaikka toiseen kaupunkiin ja salaa osoitteesi, jos oikein ahistaa. Täysi-ikäisen ei tarvi sietää mitä tahansa.
No kiva elehän tuo on, mutta ei kovin käytännöllinen. Minä selvittäisin äitisi kanssa heti, että miten asunnon käy kun aika hänestä jättää. En ehkä lähtisi syyttelemään, mutta haluaisin kyllä tietää että mitä tämä asunnon omistaminen käytännössä tarkoittaa. Aikooko hän tulla kyläilemään kun siltä huvittaa, saatko sisustaa tai remontoida ilman lupaa jne... Eli onko asunto oikeasti lahja eikä vain lainassa.
Onhan tuo aikamoista vallankäyttöä ja oman lapsen elämän mestarointia jos tietentahtoen ostaa lapsen itselleen haluaman asunnon sen nenän edestä. Viis siitä mihin hyväntahtoisuuden viittaan tai huolehtimiseen sen verhoaa, vallankäyttöä se on silti.
Jätä se sika, ansaitset paremman...
...asunnon.
Mikä tässä on sun ongelma. Rahat säästyi, osta sijoituskämppä ja nauti vuokratuloista
Mitään ongelmaa ei muuten ehkä olisi eli saisit asua asunnossa edullisesti ja lopuksi asuntosi olisi perintö. Mutta jos sinulla on sisaruksia niin ongelmia tulee sinun suosimisesta. Testamentti pitäisi tehdä, jotta varmasti asunnon saat, ja sisarukset suuttuu varmasti.
Jos äidilläsi on tapana olla impulsiivinen niin hänhän saattaa myydäkin asunnon pois milloin vain puhumatta sinulle mitään.
Sano: KIITOS ÄITI!