Äitini osti selkäni takana asunnon, joka minun piti ostaa

Kuten ehkä arvata saattaa, äitini on melko erikoinen, todella impulsiivinen tyyppi, jonka ajatuksenjuoksusta on usein todella haastavaa saada mitään selkoa.. Olin saanut rahat kerätyksi ja löytänyt mieluisen asunnon, ja otin äitini seuraksi katsomaan kämppää, koska sitä välitti hänen hyvä ystävänsä. Päätin tehdä asunnosta tarjouksen, mutta en ehtinyt. Äiti nimittäin ilmoitti tehneensä tarjouksen, jonka ostaja on hyväksynyt, eli hän ostikin asunnon omiin nimiinsä. Saan kuulemma asua asunnossa normaalisti ja se "on minun", mutta virallisesti ei ole kuitenkaan. Kyseessä olisi ollut ensimmäinen omistusasuntoni.

Äidin mielestä tämä on vain kiva juttu minulle, mutta mulla tästä on tosi hankala ja outo olo. En ymmärrä, miksi äiti teki näin (eikä hän osaa tai halua asiaa mulle selittää), eikö tämä vain vaikeuta asioita? Periaatteessahan on kiva, ettei mun tarvitsisi käyttää asunnon ostamiseen omia rahoja, mutta olen kuitenkin aikuinen nainen jolla oli tarkoituksena ostaa oma asunto, alkaa rakentaa omaa elämää ja tulevaisuutta jne, ei asua äidin kämpässä..

Osaatteko sanoa, mitä tällainen käytännössä sitten tarkoittaisi? Jos asunto pysyisi äidin nimissä esim. hänen kuolemaansa asti, pitäisikö mun mahdollisesti ostaa siitä osia sisaruksiltani perinnönjaon yhteydessä, tai voisiko kämppä teoreettisesti mennä vaikka johonkin äidin velkojen makseluun, jos hänelle sellaisia tulisi?

Entä miten toimisi esim. asunnon siirtäminen minun nimiini?

Mielessä kävi myös se, että olisin ostanut omilla rahoillani jonkun toisen asunnon, mutta tämä kyseinen on mulle täydellinen kaikin puolin. Lisäksi tuntisin syyllisyyttä siitä, että äiti on ostanut asunnon "turhaan", vaikka ihan itsehän tuo päätöksensä teki.. Ääh.