Mikä laihduttamisessa on vaikeaa?
Siis jos ei ole mitään sairautta. Itselläni on eräs liikuntaa hankaloittava perussairaus ja lisäksi olen loukannut jalkani mikä estää kävelyn ja juoksun.
Silti olen treenannut minkä voin (käsipainoilla ja muuten jumppaamalla). Myös hieman katson mitä syön. Pieniä lapsia löytyy neljä ja töissäkin käyn.
Tämän ei ole tarkoitus olla ilkeilevä viesti mutta en oikeasti ymmärrä miten voi olla hankala laihduttaa/pitää paino kurissa. Onko kyse motivaatiosta?
Kommentit (150)
Syy löytyy useimmiten oman pään sisältä.
Liikunnan osuus laihtumiseen on n 20%. Loppu on ruokavaliota.
Vierailija kirjoitti:
Syy löytyy useimmiten oman pään sisältä.
Niinpä, ei ole älyä, mitä kannattaa syödä.
Se on se mukavuudenhalu. Jos nukkuu liian vähän ei jaksa liikkua ja syödä terveellisesti.
Yksinkertaisesta asiasta voi tulla yllättävän vaikeaa..
Laihdutus on helpompaa niille joille on pienenä opetettu suhteellisen hyvät ruokailutavat ja on lihonut vasta aikuisena. Sen sijaan jos olet pikkulapsesta asti syönyt huonosti ja ollut aina ylipainoinen niin silloin laihdutus yleensä on paljon vaikeampaa vanhempana.
En jaksa lenkkeillä/liikkua, olen aina pitänyt liikuntaa tylsänä enkä ole koskaan harrastanut liikuntaa.
Laihtuakseni mun pitäisi syödä alle 1500 kaloria päivässä mikä on mun mielestä naurettavan vähän. Mun on saatava suklaata joka päivä ja sen syömiseen menee jo helvetisti kaloreita.
Ei ole kyse motivaatiosta. Jos siitä olisi kyse, useimmat meistä olisivat langanlaihoja.
Kyse on siitä, että laihtumiseen vaikuttavia asioita on paljon muitakin kuin liikunnan ja ruuan määrä ja laatu. Esimerkiksi unettomuudesta kärsivän tai ihmisen, jolla on viivästynyt vuorokausirytmi mutta normaali päivätyö, on hyvin vaikeaa laihduttaa. Suolistobakteereillakin on osuutensa laihduttamisen tehossa. Kaikki eivät vain laihdu yhtä helposti. Ja ikää myöten vielä vaikeutuu. Itsekin olin hoikka 35-vuotiaaksi, mutta sen jälkeen lihoin. Laihduttaminen on minulle melko helppoa, mutta normaalipainon ylläpitäminen hyvin vaikeaa. Nyt olenkin ylipainoinen, kun polviongelmat estävät kävelyn ja juoksun ja jäätynyt olkapää jumpan.
Kysy kropaltani. Koska ylimääräistä ei ole kovin paljon, se ei meinaa lähteä millään. Olen kokeillut monilla eri tavoilla jo vuosien ajan ja suurimman osan ajasta paino jumittaa parin kilon sisällä.
Lisäksi olen lyhyt ja pienikokoinen, joten kalorimäärien pitäisi olla aika vähäisiä laihtumiseen. Se on mielestäni vaikeampaa kuin olla kokonaan syömättä (mitä olen teininä kokeillut monesti...), mikä ei myöskään pidemmän päälle auta.
Ehkä olen sotkenut koko kropan täysin.
En ole ikinä ymmärtänyt laihduttamisen vaikeutta kun siinähän ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Sen sijaan normaalipainossa pysyminen saatikka lihominen vaatii järjettömän duunin kun jatkuvasti täytyy olla mättämässä ruokaa sisäänsä...
Oman observoinnin seurauksena olen päätynyt siihen lopputulokseen, että lihavat ei vaan pysty pitämään niitä mielihalujaan ruuan suhteen kurissa. Kun jotain on pakko saada naatiskella niin sitä naatiskellaan, ei kykene vastustaa kiusausta. Netflixejä kattoessa on aina pakko mussuttaa jotain ja silleen. Ja sitten ihmetellään miksi ollaan lihavia eikä laihduta.
Paljolti kyse on tosiaan mukavuudenhalusta, on mukava syödä hyvää ruokaa ja riittävästi.
Siinä olen jyrkästi eri mieltä että laihduttaminen olisi helppoa. Syöminen on nimittäin pakollista ja sen lopettaminen tai radikaalisti muuttaminen on erittäin vaikeata. Laihduttamiseen verrattuna muista addiktioista, kuten tupakasta, alkoholista ja huumeista luopuminen on lasten leikkiä. Minäkin olen luopunut tupakasta (tosin ole koskaan tosimielellä polttanutkaan) ja alkoholista ongelmitta, mutta en pysty muuttamaan ruokailutottumuksiani niin paljoa että laihtuisin normaalipainoon. Painoindeksini on noin 26-27.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt laihduttamisen vaikeutta kun siinähän ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Sen sijaan normaalipainossa pysyminen saatikka lihominen vaatii järjettömän duunin kun jatkuvasti täytyy olla mättämässä ruokaa sisäänsä...
Mä pysyn samassa painossa, ihan sama mitä syön tai olen syömättä. Välillä en syö mitään tai lähes mitään ja joskus enemmän. Pysyvä laihduttaminen sen sijaan nimenomaan vaatisi säännöllisiä ruoka-aikoja ja tarpeeksi tasapainoista ruokaa.
Elämänmuutokset ja rutiinien muutokset ovat vaikeita.
Itselleni olisi vaikea muuttaa metsään tiipiiseen asumaan, koska muutos olisi niin suuri. Ajan kanssahan siihenkin tottuisi, varsinkin jos olisi pakko.
Jos pitäisi alkaa treenaamaan maratonia tai muuta vaativaa urheilusuoritusta varten, sekin vaatisi paljon muutoksia omaan elämään, ei se sormia napsauttamalla tulisi. Ja miettisi monta kertaa, että miksi tähän lähdin. Ehkä jopa luovuttaisin koko homman.
Tupakoinnin lopettaminen on myös vaikeaa tapariippuvuuden takia.
Jos on tottunut käymään koiran kanssa 3 kertaa päivässä ulkona ja koira kuolee, on siihenkin totuteltava.
Kun muuttaa ruokavaliota, (joka on ehdoton edellytys laihtumiselle) keho alkaa tottumaan siihen vasta kolmen kuukauden jälkeen. Sitten vasta alkaa näkyä muutokset kehossa ja aineenvaihdunta muuttuu ja suolisto tottuu uuteen ruokailutapaan. Se vaikuttaa koko kehoon, vireystilaan, mielialaan, uneen, kaikkeen.
Ei ihme, että on vaikeaa.
Nykyäänhän lihaville tehdään vatsalaukun pienennysleikkauksia, koska eivät muuten kykene olemaan syömättä niin, että se vatsalaukku kutistuisi itsekseen. Liian suuri vatsalaukku niin enempi ruokaahan sinne pitää tunkea, ennenkuin nälkä häviää.
Minä en osaa olla syömättä, jos ruokaa on saatavilla. Olin jo taaperona sellainen, että tungin suuhuni ihan mitä vaan- join ketsuppiakin suoraan pullosta. Tämä on jotain ahmimisen ja ruokariippuvuuden väliltä kai.
Osaan laihduttaa vain lopettamalla syömisen käytännössä kokonaan. Juon vettä, limua, teetä jne. ja pysyn ihan tyytyväisenä kunhan en erehdy syömään mitään kiinteää. Laihduin viimeksi 15kg tällä metodilla, nyt vetäisen saman kuurin uudestaan. Aina kun lakkaan laihduttamasta, alan ahmimaan. En vaan osaa syödä järkevästi, vaikka tiedän miten se käytännössä tapahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
en oikeasti ymmärrä miten voi olla hankala laihduttaa/pitää paino kurissa.
Ethän ole itsekään onnistunut, jos kerran joudut nyt laihduttamaan.
Ylipaino on tunnetusti psykosomaattinen oire. Se johtuu mielenterveyden ongelmista. Kaikki syöminen ja juominen ja laiskottelu lähtee ihmisen pääkopasta, harvemmin sitä ruokaa pakkosyötetään ylipainoiselle.
Ylipaino lisää lihomista, koska liikkumisen vaikeutuminen johtaa vähempään liikkumiseen ja painon nousu aiheuttaa verensokerin heilahtelua mikä aiheuttaa makeannälkää. Paljon syövällä vatsalaukku venyy ja kylläisyydentunne tulee vasta ylisuurella annoksella.
Niin kauan kuin ylipainoinen ei voi myöntää olevansa henkisesti sairas, ei voida saavuttaa edellytyksiä pysyvälle painonpudotukselle.
Minulla on päinvastoin. En saa rasvaprosenttia ylös.
Hiilihydraatit ei tartu minuun. Mittautin rasvaprosentin joulun jälkeen, niin oli ennätyslukemissa. Join paljon olutta melkein pakottaen ja päivässä kaksi konvehtirasiaa kahden viikon ajan. Koko ajan oksetti.
Rasvaprosentti näytti 8.
Yleensä rasvat on 3.
En liho sitten millään. Olen terve ja perusliikkuva ihminen. Viikossa tulee juosten ja kävellen keskimäärin 100km mentyä ja siihen päälle karate ja lihaskunto+venyttelyt.
Voin käytännössä syödä mitä vain ja juoda niin paljon olutta kuin jaksan ja en liho :(
Vierailija kirjoitti:
Minulla on päinvastoin. En saa rasvaprosenttia ylös.
Hiilihydraatit ei tartu minuun. Mittautin rasvaprosentin joulun jälkeen, niin oli ennätyslukemissa. Join paljon olutta melkein pakottaen ja päivässä kaksi konvehtirasiaa kahden viikon ajan. Koko ajan oksetti.
Rasvaprosentti näytti 8.
Yleensä rasvat on 3.
En liho sitten millään. Olen terve ja perusliikkuva ihminen. Viikossa tulee juosten ja kävellen keskimäärin 100km mentyä ja siihen päälle karate ja lihaskunto+venyttelyt.
Voin käytännössä syödä mitä vain ja juoda niin paljon olutta kuin jaksan ja en liho :(
En ole lääkäri, mutta olen lukenut lääkärikirjoja ihan pikkutytöstä asti.
Aika monet on sanoneet että tiedän enemmän kuin lääkärit ja kokemustakin on enemmän. Ammatiltani olen kuitenkin ihan muuta.
Ei tarvitse paljon sanoa niin totean että käyppä tutkituttamassa kilpirauhasarvot. Liikatuotantoa sanoisin.
Usein kun olen käynyt lääkärillä niin on tullut riitaa ja lopussa olen aina ollut oikeassa. Se on hassua että olen paljon kokeneempi kuin lääkärit ovat. Todella harvoin olen väärässä.
Kaikki ystävätkin käyvät ensin minun luona ja menevät sitten kertomaan lääkärille mikä heitä vaivaa ja mitä tarvitsevat. Säästyy lääkärinkin aika.
Ruoka on laihdutettaessa se tärkein, joten pitää katsoa vähän enemmänkin, mitä suuhunsa laittaa. Enkä tarkoita pelkästään määrää.