Lue keskustelun säännöt.
Onko se lapsien hankkimisesta kysyminen aina täysin asiatonta?
12.10.2017 |
Olen nyt siinä iässä että niitä alkaa jo joillekin ilmaantumaan, ja itse en tiedä ollenkaan aionko koskaan hankkia. Onko ok kysellä vanhemmilta sisaruksiltaan tai vaikka kavereilta heidän aikeistaan?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
On.
Siis tämä oli vastaus otsikon kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä, ellei ole 100varma että toinen ei loukkaannu.
No totta kai sä nyt voit sisariltasi tai hyviltä ystäviltäsi kysyä! Herranenen aika... jos ei heiltä, niin keneltä?
Mutta tee se kahden kesken ja asiallisesti, vänkäämättä kenenkään kanssa.
Tyyliin "mietin tässä juuri, haluanko koskaan hankkia lapsia... mitä sinä olet ajatellut omalta kohdaltasi, haluatko kertoa?"
Ei minusta. Yhtä asiatonta kuin kysyä töistä tai muista normaaleista tulevaisuudensuunnitelmista, lemmikin hankinnasta, harrastuksista jne. Vain pienellä osalla ihmisistä on ongelmia lapsensaannin suhteen, suurin osa pystyy suhtautumaan tuollaiseen kysymykseen ihan normaalisti. Jos jokaista kysymystä pitää varoa kysymästä tai ylianalysoida, eihän keltään uskalla kysyä mitään kun huonolla tuurilla voi olla jotain traumaa taustalla!
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta. Yhtä asiatonta kuin kysyä töistä tai muista normaaleista tulevaisuudensuunnitelmista, lemmikin hankinnasta, harrastuksista jne. Vain pienellä osalla ihmisistä on ongelmia lapsensaannin suhteen, suurin osa pystyy suhtautumaan tuollaiseen kysymykseen ihan normaalisti. Jos jokaista kysymystä pitää varoa kysymästä tai ylianalysoida, eihän keltään uskalla kysyä mitään kun huonolla tuurilla voi olla jotain traumaa taustalla!
Aika samaa mieltä. Ja tuon voi siis kysyä kohteliaasti ja kahden kesken ja noin, että antaa toiselle mahdollisuuden sanoa, jos ei halua jutella aiheesta.
Minusta se on kumminkin omaan elämään liittyvä perustava ratkaisu, ja siitä pitäisi voida lähimpien perheenjäsenten ja ystävien kanssa jutella. Tuttavilta en kyselisi, mutta siis ap tosiaan kysyi ystävistä ja sisaruksista,
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisaruksilta voit kysyä hienovaraisesti, et muilta. Edes läheisiltä ystäviltä ei ole soveliasta kysyä aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyä ja kysyä. Asiaa kun voi yrittää sivuta ilman, että suoraa täytyisi kysyä. Esimerkiksi yrittää puhua yleisemmin siitä, mitä toivoo tulevaiuudelta. - Kyllä silloin monesti he, jotka toivovat saavansa lapsia mainitsevat asiasta; eivät välttämättä mutta onko sillä väljä? Voithan toisaalta jatkaa itse sitten kertomalla omista suunnitelmistasi ja haaveistasi, jos vertaistukea haluat, niin toinenkin saattaa sitten rohkaistua. jos hän näin rupatellessa ei koskaan mainitse itseään ja oimia lapsia tai halua saada lapsia, niin ehkei kannata kovin suorasukaiasesti ainakaan alkaa tivaamaan asiaa.
No en haluaisi, että mieheni sisarukset kyselisivät meiltä lastenhankinnasta. Meillä on ollut todella paljon vaikeuksia. Jos minulta kysyttäisiin, valehtelisin suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ainoa, jolta kannattaa lasten mahdollisesta hankinnasta kysyä, on oma seurustelukumppani. Tuo on sellainen asia, joka aikuisten suhteessa kannattaa ehdottomasti selvittää ettei sitten tule puolin ja toisin tuhlattua aikaa, jos on ihan erilaiset suunnitelmat siltäovat osin. Muuten kenenkään lapsien haluamiset eivät kuulu muille. Sitten toki voi keskustella, jos toinen ensin itse ottaa asian esille.
Omassa perheessä olisi ok kysyä vanhemmilta sisaruksilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi jutella ystävien ja sisarusten kanssa. Mistä sitten voisi, jos ei lasten "hankkimisesta"? Eikö läheisten ystävien kanssa jaeta ilot ja surut? Pohdita elämää, valintoja, arvoja? Eipä ole ikinä tullut mieleen, että omat ystäväni olisivat outoja, kun ovat tällaisia mun kanssa jutelleet.
TyöKAVERILTA ei kysytä. Eikä naapurin Mirkulta, jonka kanssa ollaan hyvän päivän tyttöjä. Ei siskontytöltä, jota nähdään kerran vuodessa. Eikä keneltäkään muultakaan vain uteliaisuutta, vaan juuri sen takia, että samalla voi miettiä ja pohtia omia valintoja tai vaikka yhteiskunnan normeja.
Mua ei ole ikinä haitannut kysymiset, vähän ihmettelenkin miksi joillekin se on niin iso asia.
Jänkkääminen tietysti haittaa, eli jos joku puolen vuoden kysyy että joko nyt? joko jo pikkuhiljaa? Entäs nyt?, mutta tuollainen nyt on ärsyttävää aiheessa kuin aiheessa.
Eli multa saa kysyä, ei haittaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi ilmiö mitä en ymmärrä, miksi EI saisi kysyä? Varsinkaan ihmiseltä jonka kanssa on aika paljon tekemisissä tai on läheistä sukua? Kysykää vaan. Jos joku on niin herkkähipiäinen niin suuttukoon. Kyllä tuollainen hyssyttely ja munankuorillakävely-keskustelukulttuuri on paljon pahempi asia kuin se että yksi mielensäpahoittaja vetää hernettä nenään.
Kysyä voi asiallisesti, vastata voi asiallisesti. Törkeyksiin ei tarvitse sortua kummallakaan puolen.
Vain sellaiselta henkilöltä voit kysyä, joka täysin avoimesti puhuu sinulle esim. erektio ongelmistaan tai läsnäollessasi pystyy laskemaan housunsa, ja pyytämään sinua katsomaan, mikä patti hänellä on takapuolessa. Keneltä tahansa muulta kysyminen on todella törkeää ja ajattelematonta.
Mies77 kirjoitti:
Vain sellaiselta henkilöltä voit kysyä, joka täysin avoimesti puhuu sinulle esim. erektio ongelmistaan tai läsnäollessasi pystyy laskemaan housunsa, ja pyytämään sinua katsomaan, mikä patti hänellä on takapuolessa. Keneltä tahansa muulta kysyminen on todella törkeää ja ajattelematonta.
Juuri näin.
Miten hiskatissa voi olla, ettei mene kaaliin se, että joka viidennellä on jossain vaiheessa ongelmia lapsen saamisessa? Sisareni eivät tiedä, että olen kolme vuotta itkenyt ja käynyt hoidoissa ja itkenyt negatiivisia tuloksia ja keskenmenoa. Kertoisin heille, jos haluaisin. Sille että en ole kertonut, on olemassa hyviä syitä. Ajattelen asiaa joka ainoa päivä, nykyisellään jo ihan liikaa. Jos vietän aikaa läheisten kanssa, en todellakaan halua, että tuota asiaa vielä silloinkin palautetaan mieleeni.
Toiseksi, jos saamme lapsen, en halua että muut tietävät hänen olevan keinoalkuinen. Mahdollisesti hän ei ole biologisesti toisen osapuolen oma.
Kolmanneksi, en halua puhua terveysasioistani. Jos haluan, otan ne asiat itse esille. Piste.
Neljänneksi, en halua että jutut leviävät humalassa eteenpäin, päätyen lopulta esim. työantajani korviin.
Jos joku kysyy, niin valehtelen. Myös valehtelu on minusta epämieluisaa. Joten älä kysy.
Mieheni siskolla (yli 50v) ei ole lapsia ja edes hänen äitinsä ei uskalla ottaa asiaa puheeksi. Toivottavasti en itse ole lapselleni noin kaukainen ikinä eikä pidetä puhumattomuudenkulttuuria yllä.
Jos kysyt, niin sitten et pahoita mieltäsi vastauksesta tai ala jankuttaa.
Eipä ole ihme, että suomalaiset ovat maailman masentunein kansakunta. Onhan se sairasta, että ei voida puhua ihan tavallisesta asiasta ilman että joku pahoittaa mielensä. Pitääkö kaikkien oikeasti olla joka asiassa täysin samalla viivalla ennen kuin mistään voidaan keskustella. Saako ihmiseltä kysyä, mihin hän menee lomalle? No ei tietenkään, koska ehkä hän ei mene tänä vuonna lomalle. Saako ihmiseltä kysyä, katsooko hän illalla telkkaria? Ei tietenkään, koska ehkä hänellä ei ole telkkaria. Saako ihmiseltä kysyä nukkuiko hän hyvin viime yönä? Ei tietenkään, koska ehkä hän kärsii unettomuudesta. Jnejne. Miksi joku haluaa välttämättä salata esim. sen, että nukkuu huonosti tai ei ole saanut lapsia? Mitä hävettävää siinä voi olla?
On.