Onko se lapsien hankkimisesta kysyminen aina täysin asiatonta?

Vastaus otsikkoon: ei ole asiatonta ainakaan lähiomaisilta ja hienotunteisuutta unohtamatta.

Olen kysynyt siskoltani, "haluatko joskus lapsia", ja hän on kysynyt myös minulta. Olemme molemmat lapsettomia, avioliitossa eläviä. Minusta on ok kysyä sisarukselta, haluaako tämä lapsia (ja kunnioitettava sitä, jos vastaus on "en tiedä", eikä jankattava ja tivattava). Minusta ei ole ok kysyä, milloin aiot(te) lapsia hankkia. Minä ja siskoni olemme tosin asian toisillemme kertoneet spontaanisti, mutta tuota asiaa en kysyisi, jos toinen ei ottaisi itse puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vain sellaiselta henkilöltä voit kysyä, joka täysin avoimesti puhuu sinulle esim. erektio ongelmistaan tai läsnäollessasi pystyy laskemaan housunsa, ja pyytämään sinua katsomaan, mikä patti hänellä on takapuolessa. Keneltä tahansa muulta kysyminen on todella törkeää ja ajattelematonta.

Juuri näin.

Miten hiskatissa voi olla, ettei mene kaaliin se, että joka viidennellä on jossain vaiheessa ongelmia lapsen saamisessa? Sisareni eivät tiedä, että olen kolme vuotta itkenyt ja käynyt hoidoissa ja itkenyt negatiivisia tuloksia ja keskenmenoa. Kertoisin heille, jos haluaisin. Sille että en ole kertonut, on olemassa hyviä syitä. Ajattelen asiaa joka ainoa päivä, nykyisellään jo ihan liikaa. Jos vietän aikaa läheisten kanssa, en todellakaan halua, että tuota asiaa vielä silloinkin palautetaan mieleeni.

Toiseksi, jos saamme lapsen, en halua että muut tietävät hänen olevan keinoalkuinen. Mahdollisesti hän ei ole biologisesti toisen osapuolen oma.

Kolmanneksi, en halua puhua terveysasioistani. Jos haluan, otan ne asiat itse esille. Piste.

Neljänneksi, en halua että jutut leviävät humalassa eteenpäin, päätyen lopulta esim. työantajani korviin.

Jos joku kysyy, niin valehtelen. Myös valehtelu on minusta epämieluisaa. Joten älä kysy. 

En ymmärrä, miksi noin. Teillä ei taida olla hyvät välit sisarusten kesken? Sellaisessa tapauksessa tuskin kukaan haluaakaan alkaa omista lapsia vai ei - pähkäilyistään jutella sisarilleen.

Jos välit ovat hyvät, sisarelleen tai hyvälle ystävälleen voi myös sanoa, että en välitä keskustella tästä aiheesta. Ei tarvitse valehdella ollenkaan.

Ja vieraammalta tässä ei nyt kukaan ole kehottanut kysymäänkään.

Ps. Lapsettomuudesta kärsivillekään ei likikään kaikille ole kipeä asia kertoa, että haluttaisiin lapsia, mutta ei ole luomusti vielä onnistunut. Ei siis kannata yleistää.

3, itsekin esikoistaan kolme vuotta eri hoidoilla pakertanut

Sorry, 23 oli siis 4, ei 3

Ei todellakaan saa kysellä asiasta, joka on maailman yksityisin. Kyseessä on asia, joka kuuluu vain ja ainoastaan asianomaiselle, ei kenellekään muille. Tiedän erään, jolta asiaa kysyttiin ja hän vastasi, että ei ole tilattu, eikä tilata. Tämä kyselijä sattui olemaan lörppösuu ja asia levisi niin suvun kuin ystävienkin tietoon kuin kulovalkea. Ja voi sitä päivittelyiden määrää, kaikkihan nyt lapsia haluavat, onko se tyttö nyt ihan seonnut jne. loputtomiin. Lopulta kyseisen henkilön oli otettava työnantajan tarjoama komennus ulkomaille saadakseen olla rauhassa. Miksi ihmeessä toisten asiat kiinnostavat?

Miksi kenenkään pitäisi olla kenellekään tilivelvollinen lapsisuunnitelmistaan? En ymmärrä.

Eihän tuossa kysymyksessä olisi muuten mitään, mutta kun ei uskalla vastata kun joskus ihmiset, tai no, idiootit, alkavat jankata vastaan tai suorastaan suuttuvat, vaikka asian esittäisi miten nätisti ja tahdikkaasti. Joku taas tulee sanomaan, ettei ketään edes kiinnosta niin paljoa, mutta voin vakuuttaa, että valitettavasti kiinnostaa, miksipä tästä tehtäisiin niin monta ketjuakin muuten.

Joillekin vanhemmille ihmisille on likipitäen henkilökohtainen loukkaus kun avioliitossa elävä, omakotitalossa asuva ja mukavasti toimeentuleva onnellinen pariskunta ei tee lapsia. Tästä on tullut jopa todella pahoja riitoja lähipiirissä, koska lastentekohan on jokaisen velvollisuus ja sen tekemättä jättäminen on niin itsekästä, häpäisee muun suvun ja ties mitä muuta. Ja liian mukava elämä ei ainakaan saa olla.

Että juu sori kun en pidä siitä että tästä kysellään. Toki asia on ihan ok jos rehellisestä vastauksesta ei vedetä sitten hernettä nenään.

Saako muuten sitten myös kysellä lapsen alkuperästä, onko luomusti tehty vai hoidoilla, mitä maksoi ja kenessä se vika sitten oli? Ihan yhtä tökeröä..

Vierailija kirjoitti:

Mieheni siskolla (yli 50v) ei ole lapsia ja edes hänen äitinsä ei uskalla ottaa asiaa puheeksi. Toivottavasti en itse ole lapselleni noin kaukainen ikinä eikä pidetä puhumattomuudenkulttuuria yllä.

Miksi ihmeessä tämä on saanut näin paljon alapeukkuja?

Hirvittävän surullista jos ihminen itkee lapsettomuuttaan vuosia yksin tai puolisonsa kanssa. Toivoisi että olisi edes joku läheinen ystävä, jonka kanssa asiasta puhuu, yleensä kun puhuttu suru on pienempi.

Onneksi oma suhteeni aikuisiin lapsiini on niin avoin, että vaikeistakin asioista voidaan puhua. Ja voidaan sanoa että jos haluat puhua, minä kuuntelen, vaikka en joka kerta tavatessa kysele.