Lue keskustelun säännöt.
En jaksaisi enää yhtään olla masentunut
03.10.2017 |
Kuitenkaan en ole ainakaan vielä uskaltanut itseäni tappaakaan. Tämä on ihan yhtä helvettiä. Päivät menee madellen. En voi enää nukkua päiväuniakaan, koska se näkyy heti yöllä jatkuvana heräilynä. Ei huvita tehdä mitään.
Olen tällä hetkellä sairaalassa. Lääkitys on kuulemma niin tehokas kuin vain voi olla ja sähköhoidonkin aloitin pari viikkoa sitten. En siedä tätä enää yhtään.
Kaikki asiat muistuttaa siitä, miten itsemurha olisi ainut järkevä ratkaisu kohdallani. Kuitenkaan sen toteuttaminen ei täällä sairaalassa ole mahdollista, joten ahdistus on todella suuri.
Nytkin haluaisin ennen kaikkea vain nukkua, mutta ahdistus on tällä hetkellä liian suuri, jotta siitä tulisi yhtään mitään.
Paljon mieluummin ottaisin vaikka jonkun syövän tms. Nyt joudun jatkuvasti tuntemaan itseni huonoksi potilaaksi, koska mulla ei ole riittävän suurta motivaatiota parantua. Jos kärsisin jostain fyysisestä sairaudesta niin voisin vain odottaa, että lääkärit parantavat minut.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Tapa ihtesi jos on niin vaikiaa...
Mietipä lausahduksesi kohteeksi joku perheenjäsenesi ja mieti uudelleen.
Ääliö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella pahoillani puolestasi, tiedän itsekin mitä masennus on...Voisitko kokeilla rukoilemista josko siitä olisi apua? Muuta en osaa neuvoa, toivon että kohdallasi asiat järjestyvät vielä! Masennuksesta, vaikeastakin, voi parantua <3
Vierailija kirjoitti:
Tapa ihtesi jos on niin vaikiaa...
Minkälainen ihminen kirjoittaa näin? Ja miksi? Kuvitteletko ehkä olevasi hauska tai helpottaako tämmöisten kommenttien kirjoittaminen omaa pahaa oloa?
Kliseisesti sanottuna, niin kauan kuin on elämää, on toivoa! Hetki kerrallaan eteenpäin. Olisiko jostain kunnon unilääkkeestä (esim.ketipinor) apua, onko kaikki jo kokeiltu?
Aina on toivoa! Mieti että esim. kuukauden päästä, puolen vuoden päästä saatat elää ihan erilaista elämää ja olla onnellisempi ja tasapainoisempi. On hienoa, että olet nyt avun piirissä ja saat hoitoa. Lääkityksiäsi on varmaan nyt rukattu niin, että nekin vaikuttavat alussa mielialaasi huonontavasti. Yritä purkaa ajatuksiasi puhumalla, kirjoittamalla, piirtämällä, ihan millä vaan....
Voimia voimia toivotan <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät parane ikinä.
Ne eivät parane, jotka tosiaan tappavat itsensä masennuksen tuottaman virheellisen informaation (siis sen kuvitelman, että olisi "järkevää" tappaa itsensä) takia.
Aivokemian muutos voi tosiaan jäädä pysyväksi, mutta silloinkin masennuksen kanssa voi elää ihan kohtuullisen hyvää elämää. Mulla on parikin tällaista kaveria. Lääkitys pysyy loppuelämän, mutta niin kauan kuin he suostuvat sitä käyttämään, he pystyvät nauttimaan elämästään perheen ja ystävien kanssa. Työelämä on monelle liian rankkaa, mutta suurin osa ihmisistähän ei kuvittelekaan olevansa työssä onnellisempi kuin vapaa-ajalla - tosin sekin voi onnistua, jos työ on sellainen, mistä saa enemmän kuin se vie energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät parane ikinä.
Ne eivät parane, jotka tosiaan tappavat itsensä masennuksen tuottaman virheellisen informaation (siis sen kuvitelman, että olisi "järkevää" tappaa itsensä) takia.
Aivokemian muutos voi tosiaan jäädä pysyväksi, mutta silloinkin masennuksen kanssa voi elää ihan kohtuullisen hyvää elämää. Mulla on parikin tällaista kaveria. Lääkitys pysyy loppuelämän, mutta niin kauan kuin he suostuvat sitä käyttämään, he pystyvät nauttimaan elämästään perheen ja ystävien kanssa. Työelämä on monelle liian rankkaa, mutta suurin osa ihmisistähän ei kuvittelekaan olevansa työssä onnellisempi kuin vapaa-ajalla - tosin sekin voi onnistua, jos työ on sellainen, mistä saa enemmän kuin se vie energiaa.
Ei se kaikille terapia ja lääkityskään auta ja etenkin perheessä lapset voivat kärsiä jos äiti on masentunut.
Mun kohdallani se on joko itsemurha tai lottovoitto. Tätä "tavallisen ihmisen" paskaelämää en jaksa. En voi sietää tätä. Jokaikinen päivä on samanlainen, teen paskaduunia viisi päivää viikossa, 8 h päivässä paskalla palkalla joka ei riitä mihinkään. Vituttaa joka ikinen hetki minkä istun töissä. Haluan olla vapaa tekemään mitä haluan ja ainoa asia mikä mua estää, on raha ja sitä mulla ei ole. Vittu että köyhän ihmisen elämä on perseestä.
Up