Olisiko uskonut, että Suomessa on mahdollista eksyä metsään ja kuolla sinne?

Olisin.

Olisin.

Oletko käynyt koskaan esim. UKK-kansallispuistossa? Siellä voi taivaltaa päiväkausia törmäämättä kehenkään. Kännykkä kuuluu tunturien huipulla, mutta ei muualla.

Tottakai se on mahdollista. Vaelsimme parikymmentä vuotta sitten UKK-puistossa niin, että lähdimme liikkeelle juuri Kemihaarasta. Kuljimme oikeasti monta päivää niin, että emme nähneet ketään muuta. 11 päivän aikana tapasimme yhteensä 6 muuta ihmistä (kolme eri porukkaa).

Tosin lähes aina näiltä täydellisiltä eksymisiltä vältyttäisiin sillä, että mukana on kartta, kompassi ja taito käyttää niitä. Lähes joka paikasta pääsee lumettomana aikana ihmisten ilmoille päivässä, jos tietää 10 kilometrin tarkkuudella, missä on ja ottaa sitten suunnan joko jollekin tielle tai joelle. Tietä pitkin tai joen vartta pystyy sitten kävelemään ihmisten ilmoille, vaikka ei tietäisikään kovin tarkasti, missä kohdassa sitä tietä tai jokea on.

On se jotenkin karmivaa. Ja juuri kun tuo eräskin eksynyt pariskunta oli saanut apuakin matkan varrella ja siitä huolimatta olivat edelleen eksyneet.

Keskellä erämaata kun sattuu jotain; sairaskohtaus tai menee vaikka jalka poikki niin ei varmasti naurata yhtään. Lähin apu voi olla monen päivän kävelymatkan päässä. Kännykät ei tuolla tosiaan toimi. Että ei sitä ihan niin vain soiteta helikopteria hakemaan.

Ei tartte kuin nilkka nyrjähtää niin välimatkat alkaa tuntua tosissaan pitkiltä.

Miten tuohon ei voi olla uskomatta?

Eksyminen tuntuu kummalliselta, kun kaikissa nykykännyköissä on kuitenkin gps. Ja gps ei tarvitse puhelinverkkoa, eli se toimii erämaassakin, vaikka puhelin ei muuten kuuluisi.

Olisiko sitten kyse siitä, että laitteiden käyttöä ei ole harjoiteltu tai ei ole ladattu offline-karttoja muistiin tms?

Nimenomaan Suomessahan tuo on mahdollista, erämaata riittää... Jossakin Belgiassa sen sijaan ihmettelisin.

No olen minäkin eksynyt, kaveri samoin, ja ihan lähimetsiin eikä mihinkään erämaihin. Kun ei ole suuntavaistoa eikä kompassilla tai vastaavalla varustautunut. Ja nyt kun on jo koleat ilmat olleet ja haastavassa maastossa vanhuksilla ei mikään huima etenemisnopeus, niin on se oikeasti hengenvaarallinen tilanne eksyä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai se on mahdollista. Vaelsimme parikymmentä vuotta sitten UKK-puistossa niin, että lähdimme liikkeelle juuri Kemihaarasta. Kuljimme oikeasti monta päivää niin, että emme nähneet ketään muuta. 11 päivän aikana tapasimme yhteensä 6 muuta ihmistä (kolme eri porukkaa).

Tosin lähes aina näiltä täydellisiltä eksymisiltä vältyttäisiin sillä, että mukana on kartta, kompassi ja taito käyttää niitä. Lähes joka paikasta pääsee lumettomana aikana ihmisten ilmoille päivässä, jos tietää 10 kilometrin tarkkuudella, missä on ja ottaa sitten suunnan joko jollekin tielle tai joelle. Tietä pitkin tai joen vartta pystyy sitten kävelemään ihmisten ilmoille, vaikka ei tietäisikään kovin tarkasti, missä kohdassa sitä tietä tai jokea on.

UKK puisto on pieni osa Savukosken kuntaa, jossa ei kaikinpaikoin kompassi toimi. Muualla kunnan alueella on paljon vähemän liikkujia, joten voi helposti olla kuukauden että ei näe ketään.

  Puistossa sinänsä ei eksy, kun pysyy polulla.  Eksymisen tunne taas on eriasia, se voi aiheuttaa totaalisen eksymisen.  Puisto  on rajattu ja merkitty alue, joten kartalla pärjää kyllä.  Jos onnistuu tökkäämään valtakunnan rajaan, siellä tapaa rajahenkilön tai poronomistajan n. 2 vrk kuluessa viimeistään. Yleensä kuitenkin 2 tunnin päästä. 

Jos olisivat kävelleet rauhassa polkua alaspäin, niin  olisivat kyllä päässeet lyhyessä ajassa lähtöpisteeseen.

Mutta eksyessä purotkin virtaa väärään suuntaan, se on inhimillistä ja kännykkään ei voi luottaa, siitä loppuu akku kun sitä tarvitsee.. 

Ap ei varmaan ole koskaan käynyt metsässä, muuta kuin lähimmällä kuntopolulla, jos sielläkään....

Vierailija kirjoitti:

Eksyminen tuntuu kummalliselta, kun kaikissa nykykännyköissä on kuitenkin gps. Ja gps ei tarvitse puhelinverkkoa, eli se toimii erämaassakin, vaikka puhelin ei muuten kuuluisi.

Olisiko sitten kyse siitä, että laitteiden käyttöä ei ole harjoiteltu tai ei ole ladattu offline-karttoja muistiin tms?

Tuossa onkin kerrottu kaikki, eksymiset tulevat lisääntymään kun tullaisella asenteella mennään. 

Erämaa ei anna armoa , kun sitä ei kunnioita.

Tietenkin.

Suomessa on pirusti metsää. On sinne ennenkin eksytty ja kuoltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai se on mahdollista. Vaelsimme parikymmentä vuotta sitten UKK-puistossa niin, että lähdimme liikkeelle juuri Kemihaarasta. Kuljimme oikeasti monta päivää niin, että emme nähneet ketään muuta. 11 päivän aikana tapasimme yhteensä 6 muuta ihmistä (kolme eri porukkaa).

Tosin lähes aina näiltä täydellisiltä eksymisiltä vältyttäisiin sillä, että mukana on kartta, kompassi ja taito käyttää niitä. Lähes joka paikasta pääsee lumettomana aikana ihmisten ilmoille päivässä, jos tietää 10 kilometrin tarkkuudella, missä on ja ottaa sitten suunnan joko jollekin tielle tai joelle. Tietä pitkin tai joen vartta pystyy sitten kävelemään ihmisten ilmoille, vaikka ei tietäisikään kovin tarkasti, missä kohdassa sitä tietä tai jokea on.

UKK puisto on pieni osa Savukosken kuntaa, jossa ei kaikinpaikoin kompassi toimi. Muualla kunnan alueella on paljon vähemän liikkujia, joten voi helposti olla kuukauden että ei näe ketään.

  Puistossa sinänsä ei eksy, kun pysyy polulla.  Eksymisen tunne taas on eriasia, se voi aiheuttaa totaalisen eksymisen.  Puisto  on rajattu ja merkitty alue, joten kartalla pärjää kyllä.  Jos onnistuu tökkäämään valtakunnan rajaan, siellä tapaa rajahenkilön tai poronomistajan n. 2 vrk kuluessa viimeistään. Yleensä kuitenkin 2 tunnin päästä. 

Jos olisivat kävelleet rauhassa polkua alaspäin, niin  olisivat kyllä päässeet lyhyessä ajassa lähtöpisteeseen.

Mutta eksyessä purotkin virtaa väärään suuntaan, se on inhimillistä ja kännykkään ei voi luottaa, siitä loppuu akku kun sitä tarvitsee.. 

Itse asiassa puiston polut on merkitty lähinnä siellä Saariselän ja Kiilopään tienoilla. Kun mennään idemmäksi, pitää mennä kartan ja kompassin (+GPS:n) avulla. Polkuja on joo, mutta pitää tietää, mitä polkua menee. Tuntureilla polut häviää ja jatkuu tunturin toisella puolella.

Totta helvetissä, siksi mulla onkin mukana gps-laite kun lähden erämaahan. Siellä on todella ikävää kulkea jos ei tiedä mihin mennä tai mistä on tullut.

Kännykästä voi loppua akku, se voi pudota tai unohtua. Voi myös loukkaantua niin että ei pysty kulkemaan. Sitäkin on sattunut, että kännykän paikannus on sijoittanut sen maapallon toiselle puolelle.

Olen sen verran suurissa kairoissa liikkunut, että en ihmettele ollenkaan eksymistä ikuisiksi ajoiksi, kun itse ole todella huono suunnistaja.

Eksynyt ei nimittäin muista, ei havainnoi ympäristöään ja on muutenkin hukassa. Kuolo korjaa siksi, että ei osaa esimerkiksi kulkea suoraan johonkin järkevään ilmansuuntaan eikä hakeutua suojaan. Totta on, että jos ymmärtää kulkea yhteen suuntaan vaikkapa 10 km, tulee isommissakin erämaissa tielle, josta joku etsijä löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksyminen tuntuu kummalliselta, kun kaikissa nykykännyköissä on kuitenkin gps. Ja gps ei tarvitse puhelinverkkoa, eli se toimii erämaassakin, vaikka puhelin ei muuten kuuluisi.

Olisiko sitten kyse siitä, että laitteiden käyttöä ei ole harjoiteltu tai ei ole ladattu offline-karttoja muistiin tms?

Tuossa onkin kerrottu kaikki, eksymiset tulevat lisääntymään kun tullaisella asenteella mennään. 

Erämaa ei anna armoa , kun sitä ei kunnioita.

Niin, kommenttini ei tarkoittanut sitä, että voisi mennä pelkän GPS:n avulla metsään, MUTTA tuntuu kummalliselta, että pysyvästi eksyisi sinne, kun kaikilla nykypäivänä on se puhelimessa oleva GPS mukana, josta voi tarkistaa tilanteen siinä vaiheessa, jos ei itseään enää kartalta löydä.

Ohis. Norjastako löyty se 4v sitten marjastamaan lähteneen mummon lonkkaproteesi? Hyvä, että selvisi mummon kohtalo.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka iso maa onkin.

Oletko koskasn käynyt Lapissa, jossain muualla kuin turistirysissä. Tai yleensäkään kehä 3 pohjoispuolella?

Päivällä metsässä näkee liikkua, mutta kun tulee pimeä, on tosi pimeä.

Vaelluksesta selviää kun valmistautuu.

Säänpitävät kamppeet pitää olla.

Lyhyemmilläkin retkillä pelastuslakana foliota, maksaa n. 3e, tupakka-askia pienempi, kannattaa pitää mukana.

Dynamolla toimivia taskulamppuja ym.

Kyllä, todellakin voi eksyä. Vaikka olisi radiopuhelinyhteys kaveriin joka on myös eksyksissä.

Luonnossa voi kokea myös positiivisia elämyksiä. Erittäin hyvä vaihtoehto tylsyyttä vastaan: virikettä tulee kaikille aisteille.