Lue keskustelun säännöt.
Olisiko uskonut, että Suomessa on mahdollista eksyä metsään ja kuolla sinne?
Kommentit (280)
Kyllä se vanhukselle tai lapselle on mahdollista. Terve aikuinen ei kyllä kovin helposti menehdy, vaikka kyllä sekin on mahdolista, jos esimerkiksi talvella kastelee vaatteensa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskellä erämaata kun sattuu jotain; sairaskohtaus tai menee vaikka jalka poikki niin ei varmasti naurata yhtään. Lähin apu voi olla monen päivän kävelymatkan päässä. Kännykät ei tuolla tosiaan toimi. Että ei sitä ihan niin vain soiteta helikopteria hakemaan.
Ei tartte kuin nilkka nyrjähtää niin välimatkat alkaa tuntua tosissaan pitkiltä.
Ei tarvi tulla kuin paha ripuli niin voit olla aika kusessa (ts. kuivuminen ja uupuminen), jos et pysty jostain syystä hälyttämään itsellesi apua.
Vierailija kirjoitti:
Eksyminen tuntuu kummalliselta, kun kaikissa nykykännyköissä on kuitenkin gps. Ja gps ei tarvitse puhelinverkkoa, eli se toimii erämaassakin, vaikka puhelin ei muuten kuuluisi.
Olisiko sitten kyse siitä, että laitteiden käyttöä ei ole harjoiteltu tai ei ole ladattu offline-karttoja muistiin tms?
Akku voi loppua, tai puhelin voi mennä rikki tai hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Keskellä erämaata kun sattuu jotain; sairaskohtaus tai menee vaikka jalka poikki niin ei varmasti naurata yhtään. Lähin apu voi olla monen päivän kävelymatkan päässä. Kännykät ei tuolla tosiaan toimi. Että ei sitä ihan niin vain soiteta helikopteria hakemaan.
Ei tartte kuin nilkka nyrjähtää niin välimatkat alkaa tuntua tosissaan pitkiltä.
Paha hiertymä tai marssimurtuma voi tulla todella helposti tottumattomalle, ei paljon naurata kun tämä yhdistetään siihen että puhelin on mennyt rikki tms.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin, eikös nuo eksyneet, joista toinen menehtyi ollut vieläpä iäkäs henkilö?
Mihinpä luulet, että se toinen on mennyt? Vai tarkoitatko sitä, joka jonkinaikaa sitten samalla seudulla, ei tullut hiihtoretkeltä pois ? Iäkkäitä tosin kaikki, ja osaavia liikkujia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.
Jos ei ole kompassia eikä aurinko paista, otetaan kiintopiste mahdollisimman kaukaa. Lapissa se voi olla joku tunturi. Vaikka se ei näy koko ajan tiheimmässä metsässä, se otetaan uudestaan suunnaksi sitten kun on näkyvissä. Metsässä katsotaan edessä päin joku helpoimmin erottuva kohde, vaikka ainoa koivu kuusikon keskellä. Ennen kuin ollaan sen kohdalla, etsitään jo seuraava piste samassa suunnassa. Näin vältytään kiertämästä ympyrää.
Polut ovat hyviä, mutta toisinaan hämääviä. HIrvet ja muut metsänelävät tekevät omia reittejään, mutta yleensä nekin johtavat johonkin.
Lappilaisten tapa on lähteä kotiin, jos eksyy. Voi vaikuttaa kummalliselta neuvolta, mutta auttaa siinä tapauksessa, kun ei enää tarvitse pyrkiä sinne mihin oli alun perin menossa. Eksyksissä ollessa on pysähdyttävä heti. Siinä on sitten muisteltava ja mietittävä aivan rauhassa, miten kannattaisi toimia.
Jos suunnistaa kännykän kanssa, niin akun lyhyt kesto voi tulla yllätyksenä. Jos on vaikka harjoitellut kotona hyvissä verkoissa, niin puhelimen akku on voinut kestää vaikka yhden päivän ja on varautunut siihen että on virtaa mukana riittävästi, mutta sitten huonoissa puhelinverkoissa akku voikin kestää vain muutaman tunnin ja suunnitelma kusee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin rouva lähti -87 marjastamaan eräs sunnuntai, kuten aina ennenkin. Ei koskaan palannut.
Oli todellakin eksynyt tuttuun metsään ja siellä sitten paleltunut ja kuollut. Marjastajan äkkipikaista miestä kuulusteltiin moneen kertaan. Häntä epäiltiin pitkään henkirikoksesta. Se mies taas epäili, että poika oli kuljettanut äitinsä Ruotsiin pois miehensä "hyppysistä".
Kuusi vuotta meni ennenkuin tuon rouvan ruumis löydettiin. Ei loppujen lopuksi ollut kuin muutaman kilsan päästä kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos eksyy metsään, niin jossain vaiheessa varmasti tajuaa että no niin nyt olen täysin eksyksissä ja on turha enää yrittääkään alkuperäiseen kohteeseeni, vaan pitää vain pyrkiä ihmisten ilmoille. Eksyjällä on varmasti jonkinlainen käsitys siitä missä hän on ja sen mukaan voi ehkä arvioida missä suunnassa on lähimpänä ja eniten asutusta ja/tai liikenneväyliä. Siitä vaan sitten rohkeasti suunnistamaan luonnon merkkien perusteella pitäen huoli siitä että suunta pysyy samana....
Väärin arvattu. Eksyksiin joutuu nimenomaan siksi, että ei enää tajua. Ajattelee kompassin neulan näyttävän väärin. Olen itse kokenut hyvin pienellä alueella tämän. Ihmettelin, että laitoinko autolla kompassin suunnan vahingossa väärin päin ja siksi suunta tuntui olevan aivan päinvastainen kuin mielestäni piti olla. Onneksi auto sattui olemaan näköetäisyydellä.
Eräs itäkairaan eksynyt erittäin kokenut maastossaliikkuja oli löytynyt paikasta, johon ei päässyt ylittämättä tiettyjä esteitä. Löydettäessä hän oli jyrkästi väittänyt, että ei ollut nähnytkään niitä.
Sitä ei voi kieltää, etteikö joissakin eksymis- ja katoamistapauksissa olisi tahallisuuttakin. Tiedetäänhän joidenkin kairaan kadonneitten sanoneen läheisilleen, että heitä ei sitten koskaan löydetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos suunnistaa kännykän kanssa, niin akun lyhyt kesto voi tulla yllätyksenä. Jos on vaikka harjoitellut kotona hyvissä verkoissa, niin puhelimen akku on voinut kestää vaikka yhden päivän ja on varautunut siihen että on virtaa mukana riittävästi, mutta sitten huonoissa puhelinverkoissa akku voikin kestää vain muutaman tunnin ja suunnitelma kusee.
Tämä.
Kännykän käyttö metsässä on todella energiasyöppöä touhua, kun ei ole tukiasemia joka männyn nokassa. Kun on koko ajan liikkeessä joutuu puhelin paikantamaan uudestaan ja uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tavannut eksyneitä ihmisiä tuossa ihan lähimmässä metsässä, joka ei ole millään mittakaavalla kovin suuri. Sen verran laaja ja sakea kuitenkin, että näköhavaintojen perusteella ei kaikin paikoin pysty suunnistamaan tai esim. kulkemaan helposti suoraan samaan suuntaan. Siellä on merkityt polut, mutta monin paikoin maasto ja maisema houkuttavat poikkeamaan polulta - ja kännykän GPS johdattaa helposti suorinta tietä hankalimpiin maastoihin.
Minutkin on lenkkeillessä useampi ihminen pysäyttänyt ja kysynyt että missä suunnassa joku paikka on. Yksi marjastaja oli lähtenyt autolta poimimaan marjoja, pyörähtänyt jotenkin ja kulkenut lopulta koko ajan autostaan pois päin vaikka oli kuvitellut menevänsä autoaan päin ja onnistui tosiaan kulkemaan 5km väärään suuntaan eikä tiennyt missä on koska tämä tie oli päällystämtön ja se minne jätti autonsa oli asfaltoitu. Aika usein nämä eksyneet ovat liikkuneet autolla. Nykyään melkein kaikilla on navigaattori taskussa, mutta läheskään kaikki eivät osaa käyttää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suunnistaa kännykän kanssa, niin akun lyhyt kesto voi tulla yllätyksenä. Jos on vaikka harjoitellut kotona hyvissä verkoissa, niin puhelimen akku on voinut kestää vaikka yhden päivän ja on varautunut siihen että on virtaa mukana riittävästi, mutta sitten huonoissa puhelinverkoissa akku voikin kestää vain muutaman tunnin ja suunnitelma kusee.
Tämä.
Kännykän käyttö metsässä on todella energiasyöppöä touhua, kun ei ole tukiasemia joka männyn nokassa. Kun on koko ajan liikkeessä joutuu puhelin paikantamaan uudestaan ja uudestaan.
Puhelin kannattaa pitää lentokonetilassa ja sopia läheisten kanssa milloin puhelinta pidetään päällä. Meillä on retkeilevän tyttären kanssa sovittu että hän käyttää puhelimen verkossa esim. klo 9 ja 18 ja lähettää ok-viestin, jos on paikassa jossa ei ole verkkoa tuohon kellon aikaan, niin siitä sitten tunnin välein uudestaan. Eli jos vuorokauteen ei tule viestiä, niin sitten voi melkein alkaa soittelemaan apua paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos eksyy metsään, niin jossain vaiheessa varmasti tajuaa että no niin nyt olen täysin eksyksissä ja on turha enää yrittääkään alkuperäiseen kohteeseeni, vaan pitää vain pyrkiä ihmisten ilmoille. Eksyjällä on varmasti jonkinlainen käsitys siitä missä hän on ja sen mukaan voi ehkä arvioida missä suunnassa on lähimpänä ja eniten asutusta ja/tai liikenneväyliä. Siitä vaan sitten rohkeasti suunnistamaan luonnon merkkien perusteella pitäen huoli siitä että suunta pysyy samana....
Väärin arvattu. Eksyksiin joutuu nimenomaan siksi, että ei enää tajua. Ajattelee kompassin neulan näyttävän väärin. Olen itse kokenut hyvin pienellä alueella tämän. Ihmettelin, että laitoinko autolla kompassin suunnan vahingossa väärin päin ja siksi suunta tuntui olevan aivan päinvastainen kuin mielestäni piti olla. Onneksi auto sattui olemaan näköetäisyydellä.
Eräs itäkairaan eksynyt erittäin kokenut maastossaliikkuja oli löytynyt paikasta, johon ei päässyt ylittämättä tiettyjä esteitä. Löydettäessä hän oli jyrkästi väittänyt, että ei ollut nähnytkään niitä.
Sitä ei voi kieltää, etteikö joissakin eksymis- ja katoamistapauksissa olisi tahallisuuttakin. Tiedetäänhän joidenkin kairaan kadonneitten sanoneen läheisilleen, että heitä ei sitten koskaan löydetä.
Reittejä kannattaa vähän suunnitella. Jos ei ole ihan erämaassa, niin kannattaa katsoa että mitä teitä joutuu ylittmään, tai jos ei tarvi ylittää teitä, niin sitten niitä ei kans ylitetä, sillä jos reitillä ei ole tietä ja sellainen tulee vastaan, niin olet eksynyt. Erämaassa ei ole teitä, mutta vesistöjä siellä luultavasti on ja kannattaa katsoa karttaa sillä silmällä että mitä jokea seuraamalla pääsee ihmisten ilmoille yms. Sähköisen suunnistuslaitteen lisäksi pitää olla jonkinlainen paperikartta mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.
Jos ei ole kompassia eikä aurinko paista, otetaan kiintopiste mahdollisimman kaukaa. Lapissa se voi olla joku tunturi. Vaikka se ei näy koko ajan tiheimmässä metsässä, se otetaan uudestaan suunnaksi sitten kun on näkyvissä. Metsässä katsotaan edessä päin joku helpoimmin erottuva kohde, vaikka ainoa koivu kuusikon keskellä. Ennen kuin ollaan sen kohdalla, etsitään jo seuraava piste samassa suunnassa. Näin vältytään kiertämästä ympyrää.
Polut ovat hyviä, mutta toisinaan hämääviä. HIrvet ja muut metsänelävät tekevät omia reittejään, mutta yleensä nekin johtavat johonkin.
Lappilaisten tapa on lähteä kotiin, jos eksyy. Voi vaikuttaa kummalliselta neuvolta, mutta auttaa siinä tapauksessa, kun ei enää tarvitse pyrkiä sinne mihin oli alun perin menossa. Eksyksissä ollessa on pysähdyttävä heti. Siinä on sitten muisteltava ja mietittävä aivan rauhassa, miten kannattaisi toimia.
No, joo. Ainaki minun tutut on sanonu että ensiksi kiroili, sitten keitti kahvit . Moni on sanonu. että siinä kahvitellessa on tullu mieleen että jos kävis kuiteki ensin tuossa kämpällä, siinä on helepompi miettiä mikä solis paras homma. Se opettaapi, kun muutamankerran eksyy, alakaa varomaan mennä liian kauas, eikä enää luule olevansa kuolematon.
Googleta ap Antti Hanhivaara.
Lapissa riittää niitä tiettömiö taipaleita. Anttia ei ole löydetty, vaikka melko varmasti siellä kairassa jossain on.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on käsittämätöntä, että näin pienessä maassa voisi eksyä niin tyystin että ei löydä hengissä ihmisten ilmoille. Luulen että UKK-puiston tapauksessa on jotain muuta takana, tahallisuutta, sairauskohtaus, loukkaantuminen, tms.
Jos eksyy metsään, niin jossain vaiheessa varmasti tajuaa että no niin nyt olen täysin eksyksissä ja on turha enää yrittääkään alkuperäiseen kohteeseeni, vaan pitää vain pyrkiä ihmisten ilmoille. Eksyjällä on varmasti jonkinlainen käsitys siitä missä hän on ja sen mukaan voi ehkä arvioida missä suunnassa on lähimpänä ja eniten asutusta ja/tai liikenneväyliä. Siitä vaan sitten rohkeasti suunnistamaan luonnon merkkien perusteella pitäen huoli siitä että suunta pysyy samana.
Onhan se tietysti ajan mittaan tukalaa harhailla päiväkausia metsässä hyttysten ja hirvikärpästen ahdistamana, mutta ei siihen kuole näin loppukesästä. Metsä on täynnä marjoja, joilla pärjää kyllä muutaman viikon, niistä saa riittävästi nestettä ja ravintoa. Öisin on toki kylmä, varsinkin jo on heikosti varustautunut, mutta ei kylmästä hytiseminen näillä lämpötiloilla tapa.
Ja vielä sellainenkin tosiasia, että jos tosiaan on vaikka jo kaksi päivää harhaillut metsässä etsien ulospääsyä, niin siinä vaiheessa kannattaa ottaa järki käteen ja miettiä hetki: Nytpä käytänkin tämän kolmannen päivän järkevämmin. Pystyn etenemään päivässä ainakin 30-40 kilometriä ja on aivan varma että jos jatkan suoraan mihin suuntaan tahansa niin tupsahdan on paljon ennen tuota etäisyyttä maamme kantatieverkostoon. Olen siis tähän saakka harhaillut tai kiertänyt ympärää, nyt pidän vain huolen siitä että suunta pysyy samana.
Tämä todellisuudesta vieraantunut aivoturahdus sai tämän lapinkävijän nauramaan ääneen. Viimeistään tuossa 30-40 km/päivä kohdalla. Onkohan kirjoittaja koskaan liikkunut tunturimaastossa / muissa teittömissä paikoissa?
ap:n kannattais lähteä samoamaan siperiaan. Voi tulla siperian tiikerikin vastaan niitä elää siellä vapaana. Raatelevat ihmisiä. Voi niitä olla rajan yli tulleita täällä suomessakin. Mm. Ruokojärven leijona ehkä oli siperian tiikeri.
Eikös Suomesta noin 70% ole metsää? Miksi en siis uskoisi?
Joo. Mut olen käynyt muuallakin kuin metropolitzissa.
Mun puhelimessa loppuu akku tosi nopeasti, jos gps on päällä. Pidänkin sijainnin ja wifin pääsääntöisesti pois pääältä, mutta oudoissa paikoissa ja reissuissa laitan sijainnin päälle, mut akku menee helposti päivässä, varsinkin, jos käyttää karttaa. Samsung on. Mut vanhoilla ihmisillä on kyllä usein joku doro tai vastaava. Ei vanhat ihmiset ajattele eksyvänsä.