Lue keskustelun säännöt.
Olisiko uskonut, että Suomessa on mahdollista eksyä metsään ja kuolla sinne?
Kommentit (280)
Vierailija kirjoitti:
Eksyminen tuntuu kummalliselta, kun kaikissa nykykännyköissä on kuitenkin gps. Ja gps ei tarvitse puhelinverkkoa, eli se toimii erämaassakin, vaikka puhelin ei muuten kuuluisi.
Olisiko sitten kyse siitä, että laitteiden käyttöä ei ole harjoiteltu tai ei ole ladattu offline-karttoja muistiin tms?
Kännykkä voi tippua taskusta. Kännykkä voi kastua vesisateessa. Kännykän akku voi loppua. Kännykkä voi hajota omia aikojaan vaikka säilyttäisit sitä kassakaapissa.
On ollut tapauksia missä kaikki tavarat on teltassa ja lähdetty kävelemään "ihan tuohon lähelle" ikinä löytämättä takaisin leiripaikalle. Varmasti jokainen joka on yhtään enempi liikunut metsissä on joskus eksynyt. Se käy salakalavan helposti.
Luontoa pitää kunnoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se on mahdollista. Vaelsimme parikymmentä vuotta sitten UKK-puistossa niin, että lähdimme liikkeelle juuri Kemihaarasta. Kuljimme oikeasti monta päivää niin, että emme nähneet ketään muuta. 11 päivän aikana tapasimme yhteensä 6 muuta ihmistä (kolme eri porukkaa).
Tosin lähes aina näiltä täydellisiltä eksymisiltä vältyttäisiin sillä, että mukana on kartta, kompassi ja taito käyttää niitä. Lähes joka paikasta pääsee lumettomana aikana ihmisten ilmoille päivässä, jos tietää 10 kilometrin tarkkuudella, missä on ja ottaa sitten suunnan joko jollekin tielle tai joelle. Tietä pitkin tai joen vartta pystyy sitten kävelemään ihmisten ilmoille, vaikka ei tietäisikään kovin tarkasti, missä kohdassa sitä tietä tai jokea on.
UKK puisto on pieni osa Savukosken kuntaa, jossa ei kaikinpaikoin kompassi toimi. Muualla kunnan alueella on paljon vähemän liikkujia, joten voi helposti olla kuukauden että ei näe ketään.
Puistossa sinänsä ei eksy, kun pysyy polulla. Eksymisen tunne taas on eriasia, se voi aiheuttaa totaalisen eksymisen. Puisto on rajattu ja merkitty alue, joten kartalla pärjää kyllä. Jos onnistuu tökkäämään valtakunnan rajaan, siellä tapaa rajahenkilön tai poronomistajan n. 2 vrk kuluessa viimeistään. Yleensä kuitenkin 2 tunnin päästä.
Jos olisivat kävelleet rauhassa polkua alaspäin, niin olisivat kyllä päässeet lyhyessä ajassa lähtöpisteeseen.
Mutta eksyessä purotkin virtaa väärään suuntaan, se on inhimillistä ja kännykkään ei voi luottaa, siitä loppuu akku kun sitä tarvitsee..
Nyt en ymmärrä... Mitä osoitinta kääntäviä taikavoimia siellä on jos ei kompassi toimi?
En tiedä Savukoskesta, mutta noin yleisesti on ihan mahdollista, että tietyillä alueilla kompassi näyttää väärin esim. maaperän magnetismin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se on mahdollista. Vaelsimme parikymmentä vuotta sitten UKK-puistossa niin, että lähdimme liikkeelle juuri Kemihaarasta. Kuljimme oikeasti monta päivää niin, että emme nähneet ketään muuta. 11 päivän aikana tapasimme yhteensä 6 muuta ihmistä (kolme eri porukkaa).
Tosin lähes aina näiltä täydellisiltä eksymisiltä vältyttäisiin sillä, että mukana on kartta, kompassi ja taito käyttää niitä. Lähes joka paikasta pääsee lumettomana aikana ihmisten ilmoille päivässä, jos tietää 10 kilometrin tarkkuudella, missä on ja ottaa sitten suunnan joko jollekin tielle tai joelle. Tietä pitkin tai joen vartta pystyy sitten kävelemään ihmisten ilmoille, vaikka ei tietäisikään kovin tarkasti, missä kohdassa sitä tietä tai jokea on.
UKK puisto on pieni osa Savukosken kuntaa, jossa ei kaikinpaikoin kompassi toimi. Muualla kunnan alueella on paljon vähemän liikkujia, joten voi helposti olla kuukauden että ei näe ketään.
Puistossa sinänsä ei eksy, kun pysyy polulla. Eksymisen tunne taas on eriasia, se voi aiheuttaa totaalisen eksymisen. Puisto on rajattu ja merkitty alue, joten kartalla pärjää kyllä. Jos onnistuu tökkäämään valtakunnan rajaan, siellä tapaa rajahenkilön tai poronomistajan n. 2 vrk kuluessa viimeistään. Yleensä kuitenkin 2 tunnin päästä.
Jos olisivat kävelleet rauhassa polkua alaspäin, niin olisivat kyllä päässeet lyhyessä ajassa lähtöpisteeseen.
Mutta eksyessä purotkin virtaa väärään suuntaan, se on inhimillistä ja kännykkään ei voi luottaa, siitä loppuu akku kun sitä tarvitsee..
Nyt en ymmärrä... Mitä osoitinta kääntäviä taikavoimia siellä on jos ei kompassi toimi?
Magneettista rautaa maaperässä. Malmiesiintymä voi saada kompassin neulan näyttämään ihan mitä sattuu.
Menee helposti kokenutkin suunnistaja vipuu tuollaisessa tilanteessa.
Pariskunta on joutunut erilleen eli joku loukkaantuminen tulee mieleen. Jos on odoteltu apua tai edetty hitaasti (esim toisella jalkavamma), ei varusteet ja akkukaan enää riitä. Karmaisevia juttuja nämä ovat, mutta valitettavasti näitä aina joskus tapahtuu.
Minusta on käsittämätöntä, että näin pienessä maassa voisi eksyä niin tyystin että ei löydä hengissä ihmisten ilmoille. Luulen että UKK-puiston tapauksessa on jotain muuta takana, tahallisuutta, sairauskohtaus, loukkaantuminen, tms.
Jos eksyy metsään, niin jossain vaiheessa varmasti tajuaa että no niin nyt olen täysin eksyksissä ja on turha enää yrittääkään alkuperäiseen kohteeseeni, vaan pitää vain pyrkiä ihmisten ilmoille. Eksyjällä on varmasti jonkinlainen käsitys siitä missä hän on ja sen mukaan voi ehkä arvioida missä suunnassa on lähimpänä ja eniten asutusta ja/tai liikenneväyliä. Siitä vaan sitten rohkeasti suunnistamaan luonnon merkkien perusteella pitäen huoli siitä että suunta pysyy samana.
Onhan se tietysti ajan mittaan tukalaa harhailla päiväkausia metsässä hyttysten ja hirvikärpästen ahdistamana, mutta ei siihen kuole näin loppukesästä. Metsä on täynnä marjoja, joilla pärjää kyllä muutaman viikon, niistä saa riittävästi nestettä ja ravintoa. Öisin on toki kylmä, varsinkin jo on heikosti varustautunut, mutta ei kylmästä hytiseminen näillä lämpötiloilla tapa.
Ja vielä sellainenkin tosiasia, että jos tosiaan on vaikka jo kaksi päivää harhaillut metsässä etsien ulospääsyä, niin siinä vaiheessa kannattaa ottaa järki käteen ja miettiä hetki: Nytpä käytänkin tämän kolmannen päivän järkevämmin. Pystyn etenemään päivässä ainakin 30-40 kilometriä ja on aivan varma että jos jatkan suoraan mihin suuntaan tahansa niin tupsahdan on paljon ennen tuota etäisyyttä maamme kantatieverkostoon. Olen siis tähän saakka harhaillut tai kiertänyt ympärää, nyt pidän vain huolen siitä että suunta pysyy samana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on käsittämätöntä, että näin pienessä maassa voisi eksyä niin tyystin että ei löydä hengissä ihmisten ilmoille. Luulen että UKK-puiston tapauksessa on jotain muuta takana, tahallisuutta, sairauskohtaus, loukkaantuminen, tms.
Jos eksyy metsään, niin jossain vaiheessa varmasti tajuaa että no niin nyt olen täysin eksyksissä ja on turha enää yrittääkään alkuperäiseen kohteeseeni, vaan pitää vain pyrkiä ihmisten ilmoille. Eksyjällä on varmasti jonkinlainen käsitys siitä missä hän on ja sen mukaan voi ehkä arvioida missä suunnassa on lähimpänä ja eniten asutusta ja/tai liikenneväyliä. Siitä vaan sitten rohkeasti suunnistamaan luonnon merkkien perusteella pitäen huoli siitä että suunta pysyy samana.
Onhan se tietysti ajan mittaan tukalaa harhailla päiväkausia metsässä hyttysten ja hirvikärpästen ahdistamana, mutta ei siihen kuole näin loppukesästä. Metsä on täynnä marjoja, joilla pärjää kyllä muutaman viikon, niistä saa riittävästi nestettä ja ravintoa. Öisin on toki kylmä, varsinkin jo on heikosti varustautunut, mutta ei kylmästä hytiseminen näillä lämpötiloilla tapa.
Ja vielä sellainenkin tosiasia, että jos tosiaan on vaikka jo kaksi päivää harhaillut metsässä etsien ulospääsyä, niin siinä vaiheessa kannattaa ottaa järki käteen ja miettiä hetki: Nytpä käytänkin tämän kolmannen päivän järkevämmin. Pystyn etenemään päivässä ainakin 30-40 kilometriä ja on aivan varma että jos jatkan suoraan mihin suuntaan tahansa niin tupsahdan on paljon ennen tuota etäisyyttä maamme kantatieverkostoon. Olen siis tähän saakka harhaillut tai kiertänyt ympärää, nyt pidän vain huolen siitä että suunta pysyy samana.
Ompa sulla paljon, totuuksia tuossa. Onhan siinä yksi kaupunki lähellä, Kovdor nimeltään.
Kun ohjeet on pikkukakkosen tasoa, on parasta pysyä kehäkolmosen sisäpuolella. Rohkealle suunnistajalle vaara on lähimpänä, mutta loppu on armelias koska hypötermia ei ole tiettävästi kivulias.
Totta helvetissä, siksi mä pidänkin aina näköetäisyyden tiehen. Sen verran tuli lapsena leikittyä lähimetsissä, että tiesin löytäväni kotiin vain koska tunsin maamerkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin, eikös nuo eksyneet, joista toinen menehtyi ollut vieläpä iäkäs henkilö?
Pienemmässäkin metsässä voi eksyä. Erämaassa nyt ainakin. Riippuu varusteista, kunnosta, iästä ja henkisestä kapasiteetista, miten käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pariskunta on joutunut erilleen eli joku loukkaantuminen tulee mieleen. Jos on odoteltu apua tai edetty hitaasti (esim toisella jalkavamma), ei varusteet ja akkukaan enää riitä. Karmaisevia juttuja nämä ovat, mutta valitettavasti näitä aina joskus tapahtuu.
Luin nyt tarkemmin tapauksesta, ilmeisesti ovat olleet hukassa jo alussa ja ilman kunnon varusteita (lainanneet vastaantulleelta retkeilijältä). Iäkkäitäkin olivat, seitsemissäkymmenissä, eli GPS ei ehkä tuttu. Surullinen tapaus.
Mä olen tavannut eksyneitä ihmisiä tuossa ihan lähimmässä metsässä, joka ei ole millään mittakaavalla kovin suuri. Sen verran laaja ja sakea kuitenkin, että näköhavaintojen perusteella ei kaikin paikoin pysty suunnistamaan tai esim. kulkemaan helposti suoraan samaan suuntaan. Siellä on merkityt polut, mutta monin paikoin maasto ja maisema houkuttavat poikkeamaan polulta - ja kännykän GPS johdattaa helposti suorinta tietä hankalimpiin maastoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuuksioonkin ihmiset eksyvät,vaikka on pääkaupunkiseudulla.
Olen hämmentynyt jos joku suomalainen EI ymmärrä miten näin voi käydä. Oletteko ikänne kulkeneet vain valaistujen ulkoilualueiden reiteillä puhelin taskussa? Hiukan kaupunkilaistuneelta kuulostaa, luonnosta vieraantumista.
En usko että kukaan lappilainen hämmästelee tämmöisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se on mahdollista. Vaelsimme parikymmentä vuotta sitten UKK-puistossa niin, että lähdimme liikkeelle juuri Kemihaarasta. Kuljimme oikeasti monta päivää niin, että emme nähneet ketään muuta. 11 päivän aikana tapasimme yhteensä 6 muuta ihmistä (kolme eri porukkaa).
Tosin lähes aina näiltä täydellisiltä eksymisiltä vältyttäisiin sillä, että mukana on kartta, kompassi ja taito käyttää niitä. Lähes joka paikasta pääsee lumettomana aikana ihmisten ilmoille päivässä, jos tietää 10 kilometrin tarkkuudella, missä on ja ottaa sitten suunnan joko jollekin tielle tai joelle. Tietä pitkin tai joen vartta pystyy sitten kävelemään ihmisten ilmoille, vaikka ei tietäisikään kovin tarkasti, missä kohdassa sitä tietä tai jokea on.
UKK puisto on pieni osa Savukosken kuntaa, jossa ei kaikinpaikoin kompassi toimi. Muualla kunnan alueella on paljon vähemän liikkujia, joten voi helposti olla kuukauden että ei näe ketään.
Puistossa sinänsä ei eksy, kun pysyy polulla. Eksymisen tunne taas on eriasia, se voi aiheuttaa totaalisen eksymisen. Puisto on rajattu ja merkitty alue, joten kartalla pärjää kyllä. Jos onnistuu tökkäämään valtakunnan rajaan, siellä tapaa rajahenkilön tai poronomistajan n. 2 vrk kuluessa viimeistään. Yleensä kuitenkin 2 tunnin päästä.
Jos olisivat kävelleet rauhassa polkua alaspäin, niin olisivat kyllä päässeet lyhyessä ajassa lähtöpisteeseen.
Mutta eksyessä purotkin virtaa väärään suuntaan, se on inhimillistä ja kännykkään ei voi luottaa, siitä loppuu akku kun sitä tarvitsee..
Mitä tarkoittaa ettei kompassi toimi kaikissa paikoissa??
Veikkaisin että pariskunta on tehnyt tarkoituksella itsemurhan tällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se on mahdollista. Vaelsimme parikymmentä vuotta sitten UKK-puistossa niin, että lähdimme liikkeelle juuri Kemihaarasta. Kuljimme oikeasti monta päivää niin, että emme nähneet ketään muuta. 11 päivän aikana tapasimme yhteensä 6 muuta ihmistä (kolme eri porukkaa).
Tosin lähes aina näiltä täydellisiltä eksymisiltä vältyttäisiin sillä, että mukana on kartta, kompassi ja taito käyttää niitä. Lähes joka paikasta pääsee lumettomana aikana ihmisten ilmoille päivässä, jos tietää 10 kilometrin tarkkuudella, missä on ja ottaa sitten suunnan joko jollekin tielle tai joelle. Tietä pitkin tai joen vartta pystyy sitten kävelemään ihmisten ilmoille, vaikka ei tietäisikään kovin tarkasti, missä kohdassa sitä tietä tai jokea on.
UKK puisto on pieni osa Savukosken kuntaa, jossa ei kaikinpaikoin kompassi toimi. Muualla kunnan alueella on paljon vähemän liikkujia, joten voi helposti olla kuukauden että ei näe ketään.
Puistossa sinänsä ei eksy, kun pysyy polulla. Eksymisen tunne taas on eriasia, se voi aiheuttaa totaalisen eksymisen. Puisto on rajattu ja merkitty alue, joten kartalla pärjää kyllä. Jos onnistuu tökkäämään valtakunnan rajaan, siellä tapaa rajahenkilön tai poronomistajan n. 2 vrk kuluessa viimeistään. Yleensä kuitenkin 2 tunnin päästä.
Jos olisivat kävelleet rauhassa polkua alaspäin, niin olisivat kyllä päässeet lyhyessä ajassa lähtöpisteeseen.
Mutta eksyessä purotkin virtaa väärään suuntaan, se on inhimillistä ja kännykkään ei voi luottaa, siitä loppuu akku kun sitä tarvitsee..
Mitä tarkoittaa ettei kompassi toimi kaikissa paikoissa??
Sitä, että kompassin neula ei osoita pohjoiseen, vaan täysin toiseen suuntaan. Muutaman kilometrin päässä neula saattaa taas osoittaa eri suuntaan kuin edellisessä paikassa.
Jo tämän kysymyksen esittäminen on vastaus sinällään.
Nyt en ymmärrä... Mitä osoitinta kääntäviä taikavoimia siellä on jos ei kompassi toimi?