Lue keskustelun säännöt.
Mies jäi kiinni pettämisestä - ei pyydä anteeksi
28.09.2017 |
Taustainfoa: Ollaan oltu kaksi vuotta yhdessä eikä asuta yhdessä. Suhteen aikana on ilmennyt sellainen ongelma, että mies ei myönnä olevansa väärässä tai tehneensä väärin, vaikka tilanne olisi aivan selkeä. Olen katsonut tätä piirrettä läpi sormien, koska olen itse anteeksiantavainen enkä tykkää riidellä. Miehellä on myös ilmiömäinen kyky kääntää asiat niin, että lopulta huomaan pyytäväni anteeksi omaa loukkaantumistani. En ole mikään prinsessa vaan ilmaisen (varsinkin tämän henkilön ollessa kyseessä) loukkaantumiseni mahdollisimman lempeästi esim. minua loukkasi kun sanoit, että olen lihonut, koska olen normaalipainon alarajalla. Ja tällaisessakin tilanteessa mies aloittaa mykkäkoulun, jotta minä lopulta pyytäisin anteeksi sitä että "ylireagoin". Kun hän oli vain huolissaan, että minun täytyy kohta ostaa uusia farkkuja, vaikka kaapissa on paljon hyviä vaatteita, jotka (muka) ovat jääneet minulle pieniksi. Oikeasti olen vain kyllästynyt moniin vanhoihin vaatteisiin enkä välitä siksi käyttää niitä.
Nyt tilanne on se, että mies on jäänyt kiinni pettämisestä. Suhtauduin asiaan rauhallisesti ja sanoin, että lähden nyt. Lähdin ja kirjoitin viestin, jossa kerroin kuinka surullinen olen. Olisin kuvitellut, että edes tällaisessa tilanteessa mies tajuaisi pyytää anteeksi, mutta ei. Hänen mielestään minä olen aiheuttanut pettämisen, koska en ole ollut innostunut seksistä. Mies tietää, että joudun syömään lääkettä, joka aikalailla tappaa halut. Olen kuitenkin ollut aina valmis seksiin kun hän on sitä ehdottanut ja mielestäni tällainen poikkeustilanne ei mitenkään oikeuta pettämistä. Kun lääkitys on kuitenkin väliaikainen.
Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? En voi olla niin idiootti, että menen pyytämään häneltä anteeksi. Mutta jos en pyydä, tilanne jää varmaan ikuisiksi ajoiksi selvittämättä. Tiedän, että saisin hänet takaisin, jos pyytäisin anteeksi haluttomuutta, mutta miten voisin jatkaa tästä niin kuin ei mitään. Minunhan pitäisi alkaa aktiivisemmaksi sängyssä, vaikka tällä hetkellä tuntuu, etten voi mennä hänen kanssaan sänkyyn, koska olen niin loukkaantunut.
Nyt kun kirjoitan tätä niin en kyllä näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin surra suru pois ja jäädä ilman anteeksipyyntöä. Minulla ei ole mitään kysymystä tässä. Kunhan halusin päästä avautumaan. Olisi kiva kuulla, jos jollain on kokemusta vastaavanlaisesta suhteesta ja miten hoidit tilanteen.
Kommentit (37)
Anna tilanteen jäädä ikuisiksi ajoiksi selvittämättä, mitäpä sinä siitä välittäisit. Miehesi tuntuu vastenmieliseltä besserwisseriltä jonka kanssa ei edes voi mitään asiaa "selvittää", koska tällaisen ihmisen kanssa "selvittäminen" tarkoittaa että on hänen kanssaan samaa mieltä.
Älä edes mieti, "saisitko sinä hänet takaisin". Hänen tulisi miettiä saisiko hän sinut takaisin. Sinulla ei ole kerta kaikkiaan mitään anteeksipyydettävää.
Sinua on loukattu törkeästi eikä sinun tarvitse sietää ihmistä joka ei ole edes pahoillaan siitä mitä on tehnyt.
terv. Mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos! Ootte niin oikeassa. Mulla ei tosiaan ole anteeksipyydettävää. Ehkä kaiken piti mennä näin pitkälle, että lopulta näen, että mies ei taida itsekeskeisyydessään kyetä parisuhteeseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Anna tilanteen jäädä ikuisiksi ajoiksi selvittämättä, mitäpä sinä siitä välittäisit. Miehesi tuntuu vastenmieliseltä besserwisseriltä jonka kanssa ei edes voi mitään asiaa "selvittää", koska tällaisen ihmisen kanssa "selvittäminen" tarkoittaa että on hänen kanssaan samaa mieltä.
Älä edes mieti, "saisitko sinä hänet takaisin". Hänen tulisi miettiä saisiko hän sinut takaisin. Sinulla ei ole kerta kaikkiaan mitään anteeksipyydettävää.
Sinua on loukattu törkeästi eikä sinun tarvitse sietää ihmistä joka ei ole edes pahoillaan siitä mitä on tehnyt.
terv. Mies.
Tämä.
Tosin ymmärrän ap:ta. Minulla on vähän samanlainen mies, joka tosin ei ole pettänyt tietääkseni. Ongelma on, että mitä useammin alkaa madella ja pyytää anteeksi ja painaa villaisella, sitä enemmän siihen tottuu ja ehdollistuu ja kierrettä aökaa olla vaikea katkaista. Parempi kun pitää omanarvontunteensa heti alunperinkin.
Ap, älä ole lapanen! Miten siedätkään mieheltä lihavaksi haukkumiset ja pettämiset? Hyvä nainen, nyt ryhtiä! Ansaitset parempaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on samanlainen. Hän osaa jotenkin kummasti kääntää aina kaikki pahimmatkin mokansa minun syyksi ja minun on pyydettävä anteeksi hänen sekoilujaan. Hänestä on iän myötä tullut erittäin ilkeä minua kohtaan. Kun vain saisin aikaiseksi lähteä. On vain paljon tekijöitä, jotka jarruttavat, päällimmäisenä oma työ, kuopuksen koulu, raha-asiat. Ei se jättäminen ja lähteminen aina niin helppoa ole.
Ap:n mies taitaa olla aika jännä. Tuollainen aarre kelpaisi kyllä muillekin palstamammoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika, nyt vähän itsekunnioitusta. Jätät sen miehen.
Jep. Pitäisi tosiaan löytyä itsekunnioitusta. Tuntuu, että tietyllä tavalla olen asettunut miehen yläpuolelle ja siksi monet hänen tekemisensä/sanomisensa eivät enää edes loukkaa, koska en odota häneltä hyvää kohtelua. Yllättäen tämä pettämisasia tuntuu kyllä tosi pahalta ja nyt on ehkä se hetki, kun punnitaan, mitä kaikkea olen valmis sietämään.
Googletin aikaisemmin ketjun, jossa joku puhuu miehestään, joka ei suostu pyytämään anteeksi. Jotkut kommentoijat epäilivät, että Ap on yliherkkä loukkaantuja. Mutta voin sanoa, että sellainen mies kyllä kasvattaa aika kovan nahan. En todellakaan jaksa jokaisesta ilkeydestä tai kohtuuttomuudesta loukkaantua, kun tiedän kyllä, ettei siitä seuraa mitään rakentavaa.
Antaisin itse 7 ohjeen vaan lähteä, mutta hyvä minä olen neuvomaan, kun itsekin tässä vielä elättelen toiveita anteeksipyynnöstä...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt kun alan miettiä, niin on minulla vielä toinenkin syy lähteä ja se on oma terveys. Mies ei siedä etenkään muissa ihmisissä heikkoutta/saamattomuutta. Ei saa itkeä eikä näyttää vetelältä tai laiskotella. Ja päiväunia ei saa nukkua, tämä on ehdoton :D Viime kesänä olin pahoissa allergiaoireissa ja olisin halunnut levätä, mutta se ei onnistunut silloin, kun olin miehen kanssa. Aloin miettiä, että jos sairastuisin pahemmin niin siitä ei hyvää seuraisi...
Ap
Sun pitää jättää se. Tiedän että se on vaikeaa kun oon elänyt samanlaisessa suhteessa itse. Saat paremmankin miehen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelen, seurustelit inhottavan juntin kanssa.
Toivottavasti seuraava mies on fiksumpi.
Ei sitten kovasydämisempää ja ilkeämpää miestä löytynyt? Mies ei arvosta sinua lainkaan, vaan pitää sinua kynnysmattona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ikävä tilanne ja mies. Eiköhän parisuhteen optimi ole, että molemmat tekevät toisistaan paremman ihmisen ja toisen ihmisen olemassaolo tuntuu hyvältä. Minä en usko suhteeseen, jossa joutuu elämään puoliteholla. Miten olisi vanha sanonta, että parempi yksin kuin huonon kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt kun alan miettiä, niin on minulla vielä toinenkin syy lähteä ja se on oma terveys. Mies ei siedä etenkään muissa ihmisissä heikkoutta/saamattomuutta. Ei saa itkeä eikä näyttää vetelältä tai laiskotella. Ja päiväunia ei saa nukkua, tämä on ehdoton :D Viime kesänä olin pahoissa allergiaoireissa ja olisin halunnut levätä, mutta se ei onnistunut silloin, kun olin miehen kanssa. Aloin miettiä, että jos sairastuisin pahemmin niin siitä ei hyvää seuraisi...
Ap
Juokse nyt kun vielä voit äläkä katso taaksesi. Minulla oli täsmälleen samanlainen mies. Nyt olen yh. Paljastui kylmä ja kova epäempaattinen ihminen ja se että hän petti oli sekin minun syytäni. Hän ei kestänyt jos olin sairas eikä halunnut auttaa missään. Tavallaan olen tyytyväinen että pääsin hänestä terveenä enkä esimerkiksi syöpäsairaana tai heikkona vanhuksena. Jos jäät tuohon olet läheisriippuvainen kynnysmatto. Tulet petetyksi aina uudestaan. Niin ja mieheni ei maksa elatusmaksuja vaan elätän lapsen yksin. Kuinkas muuten.
Miksi kukaan on tällaisen ihmisen kanssa suhteessa? Lähteminen on aina helpompaa kuin jääminen, vaikka nyt sitlä tuntuisikin.
Kuopuksen koulu ja oma työ? Miksi ne estävät lähtemisen? Raha? Rahastako annatte polkea itsenne jalkoihin? Paljonko maksaa?
Minua ovat aina ärsyttäneet puolivillaiset kotipsykologit, jotka näkevät narsisteja joka paikassa. Mutta kuule, utta kyllä sulla nyt sellainen taitaa olla pallona jalassasi, pahasti siltä kuulostaa.
Haha, itse olen vain yrittänyt loputtomasti nähdä miehessä hyvää, mutta nyt kyllä kieltämättä tulee vähän narsismi mieleen. Aloin miettiä, että jos kerran psykopaattejakin on 1 % väestöstä niin ei se nyt ihan täysin epätodennäköistä ole, että itse olisin alkanut seurustella sellaisen kanssa. Vaikea keksiä muutakaan syytä sille, että mies vaikuttaa niin empatiakyvyttömältä.
Jos joku miettii, miten tällaiseen tilanteeseen päätyy niin itselläni se meni niin, että mies ei aluksi ollut yhtään sellainen kuin nykyisin. Päin vastoin. Seurustelun alkuaikoina söimme paljon herkkuja ja kun jossain vaiheessa sanoin, että olen tainnut lihota muutaman kilon, mies sanoi, ettei häntä yhtään haittaa. En ollutkaan muistanut tätä, mutta näin tosiaan oli. Mies on nykyisin kuin täydellinen vastakohta siitä, mitä oli alussa.
Kun käytös muuttui, yritin mukautumalla ja kiltteydellä saada miehen yhtä ihanaksi kuin alussa, mutta se ei auttanut. Sitten vähitellen unohdin sen alkuajan, mutta olin jumiutunut suhteeseen. Varmaan sekin vaikuttaa asiaan, että olen miehen oikkujen takia joutunut itse panostamaan tähän suhteeseen ihan valtavasti omaa energiaani. Ehkä toivoin, että vielä kävisi ilmi, että panostus ei ole mennyt hukkaan.
Tällainen käytös on varmaan ihan tyypillistä ihmiselle. Esimerkiksi, jos on panostanut johonkin projektiin aikaa ja rahaa ja alkaa näyttää siltä, ettei siitä tule mitään, helposti sitä vaan jatkaa ja jatkaa eikä suostu uskomaan, ettei projektista tule mitään, vaikka kaikki sanoisivat, että luovuta jo.
Olen luonteeltani ollut aina hyvin periksiantamaton, joten käy luonteelle antaa periksi tässä parisuhdeprojektissa, mutta nyt alkaa kyllä näyttää siltä, että tähän liittyy niin paljon epävarmuustekijöitä, että pitää vaan niellä tappio ja etsiä parempaa tekemistä.
Ap
Kylläpä kuulostaa tutulta.Tosin jälkikäteen ajateltuna mulla taisi käydä mieletön tuuri.Aloitin seurustelun ihanan,kultaisen,empaattisen ja minusta niin kovasti välittävän miehen kanssa.Muutos kylmään ja epäempaattiseen mieheen tapahtui vähitellen.Noin 5kk seurustelun jälkeen mies jäi pettämisestä kiinni vaikka samana iltana selitti kuinka rakastaa ja ei voisi ikinä pettää.Vaikka jättäminen tuntui kuolemaakin pahemmalta tein sen silti.Huom. meillä ei ole yhteisiä lapsia joten asia oli helpompi siinä mielessä.Aluksi tuli mieketön shokki ja nyt paha olo tulee aaltoillen.Mitään pahoittelua ei ole kuulunut, vaikka viestiä tulee edelleen,mutta ne ovat sellaisia "miten menee" tyhjänpäiväisiä viestejä.Yhteen vastasin totuuden ja siihen ei tullut mitään vastausta.Yritän mennä eteenpäin ja uskoa tulevaan ja pahan olon hyökätessä,ajattelen kuinka onnekas lopulta olin.Tämä mies on kuulemma fyysisesti pahoinpidellyt exäänsä.Hakekaa ammattiapua ja muistakaa kunnioittaa myös mielenterveyttänne! Meillä on vain yksi elämä.
Mikä asia tuossa on mielestäsi selvittämättä? Mies ei mielestään ole väärässä eikä hän ole tehnyt mitään väärin. Et tule häneltä saamaan anteeksipyyntöä tai selitystä sille miksi hän toimii niin kuin toimii. Ja mikä se haluamasi selitys ylipäätään voisi edes olla? Hän on luoteeltaan itsekeskeinen eikä voi tai halua tuntea empatiaa sinua kohtaan, se on se pohjimmainen syy, muu on sanahelinää.