"Puhelin pois ruokapöydässä" jankkaajat, luitteko lapsena pöydässä lehtiä?
Ja miten se lehden/kirjan lukeminen oli sitten muka hyväksyttävämpää kuin nyt puhelimen selaaminen?
Kommentit (43)
Ei meillä kukaan lukenut eikä näpelöi puhelimia. Ruokailu on päivän yhteinen hetki jolloin vaihdetaan kuulumiset.
Yritin lukea, mutta heti tuli komento "pistä se lehti pois".
Yhteisillä ruokailuilla ei saanut lukea. Yksin välipalaa syödessään sai lukea.
No ei todellakaan kukaan lukenut ruokapöydässä yhtään mitään, paitsi aamulla jaettiin Hesari osiin niin, että jokainen sai lukea vuorollaan haluamansa osan. Mutta silloinkin niistä uutisista keskusteltiin, eikä jokainen nyhjännyt omaa juttuaan. Mutta lounaalla/päivällisellä/muuten kyllä ihan keskityttiin siihen syömiseen ja seurusteluun.
Ei kukaan lukenut ruokapöydässä. Tai tehnyt muuta kuin aterioinut ja jutellut. Tämä 80-l lopulla.
Lehdet, kirjat ja telkkari sit päivällisen jälkeen. Tai mikä ateria nyt olikin kyseessä, mutta arkipäivälliset useimmin se, missä koko perhe oli yhtä aikaa.
Puhelimet on sellaisia bakteeripesiä ettei niitä kannata viedä ruokapöytään.
En tietenkään lukenut. Ruokapöydässä keskityttiin syömiseen ja seurusteluun.
En ole puhelin pois ruokapöydässä -jankkaaja, mutta minustakaan lounaalla ja päivällisellä ei puhelinta voi ruokapöydässä käyttää. Mutta en oikein ymmärrä tätä, että koskaan ei saisi puhelinta käyttää, kun itse ainakin muistan omasta lapsuudestani, että aamupalapöydässä isä aina luki lehteä. Minusta se jotenkin kuuluu siihen heräämiseen, että katsotaan mitä maailmalla on tapahtunut.
Jos pöydässä on muitakin niin ei lueta lehtiä eikä bittetjä. Yksinään kun syö, niin ihan sama, tosin laspselle mieluummin lehti kuin elektroniikkaa sotkun vuoksi.
Meillä saa lukea muttei käyttää puhelinta. Ei se nyt niin haittaa jos maitolasi kaatuu jonkun vanhan aku ankan päälle, vähän eri juttu jos puhelin kastuu. Ollaan ja touhutaan yhdessä paljon muutenkin, ruokailuhetki ei todellakaan ole se ainoa yhteinen hetki.
Vierailija kirjoitti:
En. Meillä ruokailu oli perheen yhteinen hetki ja silloin syötiin ja seurusteltiin
Meillä syötiin. Pöydässä ei puhuttu (eikä missään muuallakaan).
En lukenut. Mikä pakottava tarve on räplätä sitä puhelinta joka hetki? Ei edes syömisen ajaksi voi irtaantua siitä käden jatkeesta?
En ole koskaan näplännyt puhelinta ruokapöydässä, koska se ei ole minun koko elämäni. En muuten veivannut lankapuhelimen numerokiekkoakaan kakarana syödessä. Ruokailu on perheen yhteinen hetki, silloin keskitytään nauttimaan ateriasta ja samalla voi jutustella päivän tapahtumista. Ei meillä lapsuudenkodissakaan kukaan lehteä syödessä lukenut. Mautonta on myös telkkarin kurkkiminen samalla, jos perhe ruokailee yhdessä. Kaikki muu ympärillä kiinnostaa, paitsi oleellinen ja nykyihmisen keskittymiskyky siihen hetkeen on olematon.
Vierailija kirjoitti:
aamulla jaettiin Hesari osiin niin, että jokainen sai lukea vuorollaan haluamansa osan. Mutta silloinkin niistä uutisista keskusteltiin, eikä jokainen nyhjännyt omaa juttuaan.
Kauanko varasitte aikaa ensin siihen lukemiseen ja sen jälkeen keskustelemiseen, jos kerran ei saanut "nyhjätä omia juttuja"? Otetaan esimerkki: isäsi luki ensin mielipidepalstan, äiti ulkomaan uutiset ja sinä sarjakuvat. Kauanko siinä meni? 10 min? 15 min? Montako minuuttia sen jälkeen yhdessä ja sivistyneesti keskustelitte kaikkien lukemista aiheista? 10 min? 15 min? Mitä sen jälkeen tapahtui? Ehtikö joku vielä lukea esim. kotimaan uutiset tai vinkit sijoitusten tekoon talousosiosta?
Olisi tärkeä tietää, miten teillä toimittiin. LApsuudenperheesi näet kuulostaa erittäin hienolta ja muita paremmalta. Voisimme kaikki ottaa oppia teistä.
Ei todellakaan ollut ruokapöydässä lupa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aamulla jaettiin Hesari osiin niin, että jokainen sai lukea vuorollaan haluamansa osan. Mutta silloinkin niistä uutisista keskusteltiin, eikä jokainen nyhjännyt omaa juttuaan.
Kauanko varasitte aikaa ensin siihen lukemiseen ja sen jälkeen keskustelemiseen, jos kerran ei saanut "nyhjätä omia juttuja"? Otetaan esimerkki: isäsi luki ensin mielipidepalstan, äiti ulkomaan uutiset ja sinä sarjakuvat. Kauanko siinä meni? 10 min? 15 min? Montako minuuttia sen jälkeen yhdessä ja sivistyneesti keskustelitte kaikkien lukemista aiheista? 10 min? 15 min? Mitä sen jälkeen tapahtui? Ehtikö joku vielä lukea esim. kotimaan uutiset tai vinkit sijoitusten tekoon talousosiosta?
Olisi tärkeä tietää, miten teillä toimittiin. LApsuudenperheesi näet kuulostaa erittäin hienolta ja muita paremmalta. Voisimme kaikki ottaa oppia teistä.
No ei niistä mitään syvällistä filosofis-tieteellistä keskustelua yritetty aikaan saada. Keskustelulla tarkoitin lähinnä tasoa "Hei, Kaliforniassa on ollut maanjäristys - eikös se sun koulukaveri ole juuri siellä vaihdossa?" tai "Kankkunen on muuten varmistanut maailmanmestaruuden" tai "Hankasalmella on näköjään sonni karannut metsään - milläköhän aikovat saada sen kiinni". Mutta kuitenkin siis niin, ettei jokainen vain mykkänä lukenut sitä omaa osaansa, vaan myös jutusteltiin niistä uutisista. Vitsit tuollaisia kaltaisiasi katkeroitujia, jotka hakevat vain negatiivista kaikesta. Ei voi oma elämä oikeasti olla noin kurjaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Meillä ruokailu oli perheen yhteinen hetki ja silloin syötiin ja seurusteltiin
Meillä syötiin. Pöydässä ei puhuttu (eikä missään muuallakaan).
Kuulostaa aika surulliselta.
Minun ollessa lapsi meillä sai lukea ruokapöydässä jos halusi. Vähän se oli hankalaa ku ei ollut oikein tilaa sitä lehteä levittää paitsi aamupalalla. Tyttäreni saa räplätä kännykkäänsä ruokapöydässä koska pystymme silti keskustelemaan ja ruokailu sujuu. En jaksa oikein muutenkaan nipottaa mistään turhasta. Meillä on muitakin yhteisiä hetkiä kuin syöminen.
En. Meillä ruokailu oli perheen yhteinen hetki ja silloin syötiin ja seurusteltiin