Lue keskustelun säännöt.
"Puhelin pois ruokapöydässä" jankkaajat, luitteko lapsena pöydässä lehtiä?
21.09.2017 |
Ja miten se lehden/kirjan lukeminen oli sitten muka hyväksyttävämpää kuin nyt puhelimen selaaminen?
Kommentit (43)
Tein noin 16 -vuotiaana isäukolle korpun, kun se naputti puhelimeen puhumisesta ruokapöydässä, vaikka itsellään oli AINA sanomalehti nokan edessä.
Teippasin Jallun kanteen aku ankan kannet päälle ja nehän on vähän pienemmät, menee reunoilta yli. V ittu se ilme ku se parin päivän jälkeen tajus! No. Loppu se puhelimesta tupiseminen. Äiti ei ollu tuona hetkenä kotona, mutta isosisko ulvo nauruaan vedet silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syötiin eri huoneissa. Joten kukaan ei kytännyt syömisiä eikä siis komentanut laittamaan mitään pois. Monesti katsottiin telkkaria olohuoneessa samalla. En ehkä itse toimisi ihan näin jos olisi omia lapsia, nyt kun asiaa miettii.
Ei luettu. Eikä myöskään ollut leluja, tabeja, kännyköitä tms pöydässä itsellä eikä lapsilla eikä lapsenlapsellakaan. Eikä katsota tv:täkään ruokailun aikana
Yksinään ollessa voi tehdä mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Puhelimet on sellaisia bakteeripesiä ettei niitä kannata viedä ruokapöytään.
Ihan totta.
Nämä puhelimensa orjat ottaa luurin vessaankin mukaan. Kävelevät suojatien yli puhelinta tuijottaen. Ruokakaupassakin se on esillä ja oikeastaan ihan kaikkialla arjessa. Illalla viimeiseksi se otetaan sänkyyn ja nukahdetaan paskasen puhelimen viereen.
Surullista, mutta valitettavan monen arkea.
No ei todellakaan luettu lehtiä ruokapöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelin tai lehti, ihan sama asia. Eivät kuulu ruokapöytään.
Ruokailu on se hetki päivästä (usein valitettavasti ainoa) että kaikki ovat koolla. Se aika on kiva käyttää kuulumisten vaihtamiseen ja yhteiseen jutusteluun. Jokainen voi lukea ja katsoa puehlinta yksin ollessaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun ollessa lapsi meillä sai lukea ruokapöydässä jos halusi. Vähän se oli hankalaa ku ei ollut oikein tilaa sitä lehteä levittää paitsi aamupalalla. Tyttäreni saa räplätä kännykkäänsä ruokapöydässä koska pystymme silti keskustelemaan ja ruokailu sujuu. En jaksa oikein muutenkaan nipottaa mistään turhasta. Meillä on muitakin yhteisiä hetkiä kuin syöminen.
Kyse ei ole pelkästään yhteisestä hetkestä (joita meilläkin siis on vaikka kuinka paljon pöydän ulkopuolella) vaan ruuan arvostamisesta. Jos toinen ei näe eikä maista mitä lappoo suuhunsa chattailyn ohessa on sitten ihan sama annanko jotain einespaskaa vai teenkö itse kunnon ruokaa.
Meillä keskitytään sekä ruokaan että toisiimme aterian aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joistakin vastauksista tulee mieleen että perheellä ei ole muita yhteisiä hetkiä kuin ruokailu. Aika surullista. Voitteko kertoa ihan oikean syyn miksi ruokapöydässä ei saa lukea tai olla kännykällä? Onko ihan pakko keksiä jotain typerää small talkia koska se on "sivistyneempää". Ettekö pysty tuottamaan puhetta tai ajatuksia jos pöydässä on puhelin/lehti?
Poikani on luurit päässä lähes koko vapaa-aikansa. Ruokailu on oikeasti ainoa hetki kun saan häneen kunnollisen kontaktin. Jos syö puhelin kädessä ja luurit päässä, niin ihan perusasioidenkin sopiminen on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
...mut sehä o eri asia!
Eikö ap:ta miellytä vastaukset? Ei tosiaan ollut kirjan tai lehdenkään paikka ruokapöydässä, paitsi jollei ollut muita pöydässä (tämäkin siis ilman lupaa). Näin 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelimet on sellaisia bakteeripesiä ettei niitä kannata viedä ruokapöytään.
Ihan totta.
Nämä puhelimensa orjat ottaa luurin vessaankin mukaan. Kävelevät suojatien yli puhelinta tuijottaen. Ruokakaupassakin se on esillä ja oikeastaan ihan kaikkialla arjessa. Illalla viimeiseksi se otetaan sänkyyn ja nukahdetaan paskasen puhelimen viereen.
Surullista, mutta valitettavan monen arkea.
Käytän puhelinta joka paikassa, myös vessassa joskus ja sama myös muu perhe. Mä en jaksa muistaa milloin meistä joku olis ollut kipeänä vaikka aina paskanen puhelin kädessä.
En ole mikään "puhelin pois ruokapöydästä" - jankkaaja, mutta ei minun lapsuudessani 80-luvulla perheen yhteisillä aterioilla kukaan lehtiä lukenut ruokapöydässä. Silloin syötiin ja vaihdettiin kuulumisia. Sama tyyli oli ja on edelleen omankin perheen kesken, vaikka molemmat lapset ovat jo pois pesästä lentäneet. Nykyään syödään miehen kanssa aamupalaa usein eri aikaankin, tai sitten voidaan lukea lehteäkin tai miksei vaikka puhelinta, mutta päivällisaikaan työpäivän jälkeen syödään yhdessä ja jutellaan. Ja kun lapset perheineen tulee käymään, syödään melkein joka ateria yhdessä ilman mitään lehtiä ja puhelimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On valitettavaa,että meistä on tullut kansa jolle on kasvanut känny käteen. Oiva peli silloin kuin tarvitaan. Ollaan kaupan kassalla koko ajan selostamassa puhelimeen mitä on ostettu.Entä luennoilla räplääjät.Härskeintä oli kun kirkossakin soi puhelimet!!!Entä liikenne,joka kolmannessa liikenneonnettomuudessa syynä puhelimen käyttö! Ruokapöydässä istuu perhe,jokainen tekstittelee tms. Tähänkö on tultu?
En lukenut. Äitini jankkasi, että pöydässä ei lueta eikä tuoda mitään muutakaan ylimääräistä RUO-KA-PÖY-TÄÄN! Hän oikein korosti kuinka asiolla on paikkaansa ja tietyissa paikoissa pitää käyttäytyä tietyllä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joistakin vastauksista tulee mieleen että perheellä ei ole muita yhteisiä hetkiä kuin ruokailu. Aika surullista. Voitteko kertoa ihan oikean syyn miksi ruokapöydässä ei saa lukea tai olla kännykällä? Onko ihan pakko keksiä jotain typerää small talkia koska se on "sivistyneempää". Ettekö pysty tuottamaan puhetta tai ajatuksia jos pöydässä on puhelin/lehti?
No, ei oikein ole muita hetkiä. On työ, koulu, harrastukset, ystävät, jne. Jokainen tule ja menee ihan eri aikaan. Puhuessamme otamme katsekontaktin esim. lapseen, eikä siihen puhelimeen tai lehteen. Ei se mitään amerikantiedettä toki ole samalla tehdä muuta, mutta me haluamme antaa jakamatonta huomiota.
Voisitteko kertoa mitä yhteisiä hetkiä ne on, joissa ne puhelimet on läsnä? Kyllähän meistä jokainen tietää sen tilanteen, jossa esim. perhe on yhdessä esim. hoplopissa, yms paikassa ja ne vanhemmat istuu omillaan puhelimessa tai yhdessä lähdetään ravintolaan syömään ja kukin on omilla puhelimillaan.
Vierailija kirjoitti:
On valitettavaa,että meistä on tullut kansa jolle on kasvanut känny käteen. Oiva peli silloin kuin tarvitaan. Ollaan kaupan kassalla koko ajan selostamassa puhelimeen mitä on ostettu.Entä luennoilla räplääjät.Härskeintä oli kun kirkossakin soi puhelimet!!!Entä liikenne,joka kolmannessa liikenneonnettomuudessa syynä puhelimen käyttö! Ruokapöydässä istuu perhe,jokainen tekstittelee tms. Tähänkö on tultu?
Kyllä se näin näyttää olevan.
Sosiaalisia taitoja näillä luurikansalaisilla ei ole kasvokkain ollenkaan. Osaavat ilmaista itseään ainoastaan näppäinten välityksellä. Sitten kaikilla on masennus, tai vastaava. Adhd ja Asperger on joka toisella lapsella suunnilleen. Koko ajan joku villkuva valo kiinnittämässä huomiota. Pariskunatkin pläräävät omia puhelimiaan sen sijaan, että tekisivät jotain kivaa yhdessä. Seuraa ero, kun ei osattu olla yhdessä ja elämä ei ollutkaan niin ihanaa, vaikka Facebookissa julkaisu oli suosittu ja jaettu ja Instagramissa kuvista on tykätty tosi paljon.
Armeijassa ei pärjätä, kunto nollassa, hiihtotaidosta ei tietoakaan.
Lapset ei osaa leikkiä, eivät ulkoile, kuten ennen. Puhelinta, tietokonepeliä, nettiä muuten vaan.
Nykypuhelin ja netti on tehneet tästä ennen sisukkaasta kansasta todellisen velliperseiden maan.
Jos selaa puhelinta ruokapöydässä, miten se tarkoittaa sitä, että ei voi elää ilman puhelinta? Eikö voi olla esim niin, että se ruokapöytä on ainoa paikka, jossa sitä puhelinta ehtii selailla, ennen kuin pitää taas mennä seuraavaan paikkaan tai tehdä seuraava asia. Tai vaikka siellä bussissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelimet on sellaisia bakteeripesiä ettei niitä kannata viedä ruokapöytään.
Ihan totta.
Nämä puhelimensa orjat ottaa luurin vessaankin mukaan. Kävelevät suojatien yli puhelinta tuijottaen. Ruokakaupassakin se on esillä ja oikeastaan ihan kaikkialla arjessa. Illalla viimeiseksi se otetaan sänkyyn ja nukahdetaan paskasen puhelimen viereen.
Surullista, mutta valitettavan monen arkea.
Käytän puhelinta joka paikassa, myös vessassa joskus ja sama myös muu perhe. Mä en jaksa muistaa milloin meistä joku olis ollut kipeänä vaikka aina paskanen puhelin kädessä.
Näitä vessassa puhujia on myös töissä, mua kuvottaa!! Jos tällainen osuu samaan aikaan vessaan lorotan iloisesti ja päästän äänekkäitä pieruja, tokihan se vastapuoli muutenkin kuulee että vessassa ollaan kun kaikuu:D
Vierailija kirjoitti:
Ja miten se lehden/kirjan lukeminen oli sitten muka hyväksyttävämpää kuin nyt puhelimen selaaminen?
En lukenut.
En lukenut eikä kukaan muukaan perheenjäsen, ruokapöydässä vaihdettiin päivän kuulumiset ja käytiin keskusteluja aiheesta jos toisestakin, se oli mukavaa. Samoin toimitaan nyt, kun itse olen perheellinen.
Joistakin vastauksista tulee mieleen että perheellä ei ole muita yhteisiä hetkiä kuin ruokailu. Aika surullista. Voitteko kertoa ihan oikean syyn miksi ruokapöydässä ei saa lukea tai olla kännykällä? Onko ihan pakko keksiä jotain typerää small talkia koska se on "sivistyneempää". Ettekö pysty tuottamaan puhetta tai ajatuksia jos pöydässä on puhelin/lehti?