Miksi nykyajan lapset uhmaa auktoriteettejä

Nykylasten ja -nuorten kuritonta käytöstä on kummasteltu kautta maailmanhistorian.

"Me elämme rappion aikoja. Nuoret eivät enää kunnioita vanhempiaan. He ovat röyhkeitä ja kärsimättömiä. He luuhaavat jatkuvasti kapakoissa, eikä heillä ole itsehillintää."

(Hautakirjoitus Egyptistä 6000 vuoden takaa)

"Mitä on tapahtumassa meidän nuorisollemme? He eivät kunnioita vanhempia ihmisiä, he rikkovat vanhempiensa käskyjä. He eivät piittaa laista. He mellakoivat kaduilla, kiihottuneina villeistä päähänpistoista. Heidän moraalinsa on rapistunut."

(Platon)

"Nykynuoriso ei ajattele muuta kuin itseään. Heillä ei ole kunnioitusta vanhempiaan tai iäkkäämpiä ihmisiä kohtaan. He eivät malta hillitä itseään. Ja tytöt, he ovat röyhkeitä, säädyttömiä ja epänaisellisia puheessaan, käyttäytymisessään ja pukeutumisessaan."

(1000-luvulla elänyt ristiretkeilijä Peter the Hermit, eli Pietari Erakko)

Kun kotona ei kuriteta, eikä aseteta rajoja, lapset saavat kasvaa kuin pellossa. Heistä tulee itsekeskeisiä ja ylemmyydentuntoisia. Eivät he koskaan opi kunnioittamaan auktoriteetteja. Pienet kermaperseet on lellitty piloille.

Ne luulevat, että saavat hyppiä kaikkien silmille ilman seuraamuksia ja rangaistuksia. Elämästä voi tulla hyvin vaikeaa, jos ei aikuistuessa ala ymmärtämään auktoriteettien merkitystä. Kyllä Siperia opettaa.

Koska enää ei saa antaa karttakepistä sormille ja älypuhelimenkin takavarikointi luokitellaan suunnilleen pahoinpitelyksi.

Aika kultaa muistot. Jo kaksikymmentä vuotta kouluasani oppilaat mm. lukitsivat opettajan varastoon yön yli tai heittivät opettajaa tavaroilla. Oli myös tavallista haistatella ja syyttää opettajaa seksuaalisesta ahdistelusta ilman syytä.

Ei ole ollut kuria kotona, ei oo saanu koskaan kunnon selkäsaunaa. Mun ukko anto sellasen selkäsaunan, että nilkutin viikon. Opin kunnioittamaan vanhempia ihmisiä. Sitten näistä kasvaa aikuisena pään aukojia mille jos annat turpaan kunnolla niin pääset maksumieheksi. Tässä maassa sinä maksat jos tyrmäät sun kimppuun käyneen hullun.

Voi olla juurikin tuota, ettei kotona ole pidetty kiinni rajoista ja säännöistä, vaan aina lipsutaan.

Lapsi oppii hyvin nopeasti, että kun itkee ja karjuu, saa asiat menemään oman pään mukaan. Vanhemmat joustavat, koska eivät jaksa kuunnella kiukuttelua tai pelkäävät, että lapsi masentuu, hänen itsetuntonsa kärsii tai hän kokee alistamista... joten taas annetaan periksi.

Tällaisista lapsista tulee pikku kuninkaita, joiden pillin mukaan muiden tulisi tanssia. Heillä ei ole rajoja eikä kunnioitusta auktoriteetteja kohtaan, koska kukapa sellainen hänelle olisi?

Näillä lapsilla on suuret vaikeudet kohdata ja sietää pettymyksiä, koska niitä ei heille tarjota ainaisen hyvittelyn vuoksi. Mitenköhän sitten käy, kun aikuiselämä tuo ensimmäiset pettymykset: kun ei saa sitä kauneinta tyttöystävää, opiskelu- tai työpaikkaa, asuntoa, omia lapsia?

Nuorten kuuluukin uhmata auktoriteettejä, he on tehneet sitä kautta-aikojen ja tulevat tekemään jatkossakin.

Itse työskentelen pienempien lasten parissa, mutta en näe uhmaa minään kunnioituksen puutteena. Lapsi uhmatessaan kokeilee rajojaan ja kokeilee minua, ei lapsi uhmallaan halua saada ylivaltaa aikuisesta vaan haluaa nimenomaan että aikuinen vastaa uhmaan järkähtämättömän tyynesti, luoden lapselle turvallisen olon, koska lapsen silmissä aikuinen näyttää tällöin tietävän mitä tekee.

Murrosikä on myös tietynlainen uhmaikä sekä siirtymävaihe lapsuudesta aikuiteen. Tuskallinen vaihe. Mutta sekin on kyllä totta, että opettajilta on viety työkalut hoitaa näitä tilanteita, enkä nyt tarkoita fyysistä kuritusta niinkuin trollilauma ehti jo huutelemaan, vaan nimenomaan seuraamusten asettamista lapselle, myös vanhemmat ovat yhä enenevässä määrin piittamattomia kasvatuksellisia asioita kohtaan, eli kaikkiin lapsiin ei vaikuta sekään, jos opettaja on vanhempiin yhteyksissä lapsen käytöksen vuoksi.

Auktoriteettien UHMAAMINEN ei sinällään mielestäni ole kuitenkaan mikään huolestuttava asia, vaan kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen. Lapset eivät ole tahdottomia robotteja.

Auktoriteetin uhmaaminen ei sinänsä osoita hankaluutta, vaan voi olla myös aivan päinvastainen asia. Tottelemattomuutta tahallisesi asiasta kuin asiasta harjoittavat kuitenkin usein kaipaavan sääntöjä elämäänsä joita eivät ole tarpeeksi saaneet. Auktoriteettia pitää uhmata, mutta vain kun siihen on oikeat perusteet. 

Vierailija kirjoitti:

väittäisin kuin enemmän kuin omana kouluaikanaan.

Opettajia ei uskota vaikka kuinka kielletään, ennen pelkkä opettajan katse riitti. Miksi? Mitä syyllistät?

Meidän yläasteella oli ehkä 2 opettajaa jonka "katse riitti". Loput kymmenet opettajat olivat enemmän tai vähemmän mukavia, jolloin heidän auktoriteettinsä kärsi kovasti. Yhtä opettajaa kiusattiinkin ihan huolella, itki joskus luokan edessä, luokan poikien ilkkuessa hänelle, päästi tienit ihon alle ja siitä sai kiusaamisen palkakseen.

Joku jo hyvin sanoikin, että nykynuoria on kauhisteltu kautta historian. Mutta mielestäni ajassamme on myös ominaisia muutoksen piirteitä:

Nykyisenä informaation aikana nuoret ovat paljon entistä tietoisempia oikeuksistaan. Ei nuorilla ennen ollut tietoa, että he voisivat olla yhteydessä viranomaisiin jos opettaja pahoinpitelee, ahdistelee tai kohtelee väärin. Tähän lisäksi se, että nykynuoret ovat hyvin tietoisia myös siitä, mitä oikeuksia opettajilla EI enää ole. Tämä ihan luonnollisesti johtaa siihen, että paitsi väärin toimimisesta ollaan herkemmin yhteydessä, sitä käytetään myös "sana sanaa vastaan"-kiristysvälineenä opettajia kohtaan (etenkin nykyteknologian avulla, kun kännykällä voi salakuvata, salanauhoittaa jne, eivätkä nuoret ajattele yhtään sen pidemmälle, että moinen olisi rikollista). Etenkin, kun tähän lisätään nuorille aina tyypillinen kyvyttömyyys ajatella omien tekojensa seurauksia (mikä on ollut jokaisen sukupolven nuorilla, koska aivojen kehitys on vielä kesken).

Osasyy on luonnollisesti myös vanhemmissa: lapsia kasvatetaan enemmän kaverina kuin auktoriteettina, ja varjellaan pahalta mieleltä. Tämä johtaa siihen, että jos lapsi saa huonon numeron tai jälki-istuntoa, niin on VANHEMPI kohta menossa lankoja pitkin uhkailemaan opettajaa. Sitten on tietenkin niitäkin vanhempia, jotka avoimesti opettavat lapsilleen, että tärkeintä ei ole koulussa saatu tieto vaan Elämän Koulussa pärjääminen, mihin tarvittaessa kuuluu se, että saa lyödä "ensin takaisin". Eli vanhemmilta tulee jo se kaikkia vastaan kukkoilu ja kovistelu sillä perustelulla, että heikommat eivät pärjää (nämä vanhemmat ovat ehkä vähemmistössä, mutta heitä on). Ennen opettajan auktoriteettia pidettiin korkeampana myös vanhempien toimesta: jos opettaja sanoi, että lapsi käyttäytyi koulussa huonosti, niin tässä ei kyseenalaistettu opettajaa ja uskottu nuorta, vaan päinvastoin. Toki tämä aiheutti myös sen, että opettajat saattoivat käyttäytyä kuin pienet diktaattorit luokissaan, eikä heidän toimintaansa helposti kyseenalaistettu, vaikka olisi ehkä pitänytkin. Esimerkiksi karttakepillä tai viivottimella lyömistä pidettiin opettajan arvovaltaa ylläpitävänä oikeutena, ja vika oli aina kurittoman lapsen. Olemme tehneet täyskäännöksen siitä, että ennen kaikki valta oli opettajilla, niin nykyään se on entistä enemmän nuorilla ja vähemmän opettajilla. Ja sitten kauhistelemme, kun nuoret ottavat tätä valtaa haltuunsa kun sitä on heille annettu.

Some antaa liikaa valtaa lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Koska enää ei saa antaa karttakepistä sormille ja älypuhelimenkin takavarikointi luokitellaan suunnilleen pahoinpitelyksi.

Tässä on siinä mielessä totuuden siemen, että fyysistä kuritusta on oltu kieltämässä vasta ihan viimeisinä vuosikymmeninä. "Lepsumpi" kasvatus näkyy vasta nyt, kun lapsena pieksämättömien vanhempien tenavat alkavat esitellä käyttäytymistään. Pieksämättömyyden tilalle kun ei kuitenkaan tullut mitään - suurin osa meistä kun ei ole ei ole neuvokkaita, nopeasti reagoivia ja tehokkaasti verbaalisesti tilanteen hoitavia.

Opettajat lampaita. Turha laittaa lasten syyksi. Opettajissa vika jos oppilaat ei kunnoita. Kunnioitus ansaittava . Ei sitä ilmaseksi saa.

Se on uusien sukupolvien tehtävä. Hyvä vaan että lapset kyseenalaistavat eikä nykyään enää hakata herranpelkoon. Se on "auktoriteetin" tehtävä osata hankkia se kunnioitus ja perustella auktoriteettinsa.

Opettajia pitääkin uhmata. Nykyään lapsillakin on joku ihmisarvo eikä he saa olla opettajan mielivallan kohteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska enää ei saa antaa karttakepistä sormille ja älypuhelimenkin takavarikointi luokitellaan suunnilleen pahoinpitelyksi.

Tässä on siinä mielessä totuuden siemen, että fyysistä kuritusta on oltu kieltämässä vasta ihan viimeisinä vuosikymmeninä. "Lepsumpi" kasvatus näkyy vasta nyt, kun lapsena pieksämättömien vanhempien tenavat alkavat esitellä käyttäytymistään. Pieksämättömyyden tilalle kun ei kuitenkaan tullut mitään - suurin osa meistä kun ei ole ei ole neuvokkaita, nopeasti reagoivia ja tehokkaasti verbaalisesti tilanteen hoitavia.

Ainoa tapa siis on olla auktoriteetti on fyysinen käsiksi käyminen. Miksi siis aikuiset eivät osaa luoda itsestään auktoriteettia ilman jonkinlaista kivikautista käytöstä? Olemmeko sittenkään niin kehittyneitä kuin luulemme.

90-luvun alkupuolella meidän yks opettaja jäi liian aikaisin eläkkeelle, kun oppilaat ei kuunnelleet sitä yhtään vaan pelkästään vittuili. Ja tämä siis ala-asteella.

Ennätysnopeasti hävisi viestini siitä, kuinka kaikkein tiukimman kurin kodeissa lapset ei todellakaan käyttäydy koulussa hyvin... :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska enää ei saa antaa karttakepistä sormille ja älypuhelimenkin takavarikointi luokitellaan suunnilleen pahoinpitelyksi.

Tässä on siinä mielessä totuuden siemen, että fyysistä kuritusta on oltu kieltämässä vasta ihan viimeisinä vuosikymmeninä. "Lepsumpi" kasvatus näkyy vasta nyt, kun lapsena pieksämättömien vanhempien tenavat alkavat esitellä käyttäytymistään. Pieksämättömyyden tilalle kun ei kuitenkaan tullut mitään - suurin osa meistä kun ei ole ei ole neuvokkaita, nopeasti reagoivia ja tehokkaasti verbaalisesti tilanteen hoitavia.

Ainoa tapa siis on olla auktoriteetti on fyysinen käsiksi käyminen. Miksi siis aikuiset eivät osaa luoda itsestään auktoriteettia ilman jonkinlaista kivikautista käytöstä? Olemmeko sittenkään niin kehittyneitä kuin luulemme.

Katso ympärillesi. Monet aikuiset eivät ole kovinkaan aikuisia - jos olet ollut vaikka 10 v työttömänä, niin mistä se auktoriteetti tulisi? Auktoriteettiä ei lapsille luo se käsiksi käyminen, vaan pelko jostakin sellaisesta.

Lapset ja nuoret on eri kategoria. Monet vastanneet liittyen nuoriin. Nuoruuten kuuluu auktoriteetin kyseenalaistaminen.

Kun lapsi kyseenalaistaa auktoriteetin isän, äidin, opettajan, harrastuksen valmentajan/vetäjän se kertoo mielestäni jotain ajastamme. Onko tätä muissakin maissa kuin Suomessa juuri nyt menossa? Olisi mielenkiintoista kuulla ulkosuomalaisilta asiasta. Oma teoriani on, että koska meillä aikuisilla on paljon aihtoehtoja ja teitä , joita kulkea (elämä ei mene enää suoraviivaisesti kaavalla lapsuudenkoti, koulut, avioliitto, oma perhe -kuviota) vaan nappaamme sieltä täältä mukavia asioita/ihmisiä/juttuja elämäämme. Annammeko tiedostamattamme lapsillemme liian paljon vaihtehtoja ja mahdollisuukia tehdä mukavia valintoja, sen sijaan että opettaisimme lasta haastamaan itseään ja tekemään useimmiten valinnan, joka vaatii työtä. Lapset alitseat sen mukavan kuten vanhempansakin. Ei totuta olemaan epämukavuusalueella, vaan tehdään mitä huvittaa.