Lue keskustelun säännöt.
Miehen masennus...
02.10.2007 |
Mieheni sairastui toissa kesänä vakavaan burn outtiin. Oli itsemurhauhkaa ja hoitojakso suljetulla osastolla sekä pitkä sairasloma. Aika oli rankkaa meille molemmille, mutta hän toipui uupumuksestaan hyvin.
Nyt kuitenkin on käynyt niin, että itse en ole vieläkään tästä toipunut. Tarkkailen koko ajan miestäni etsien hänestä uutta masennusjakson alkua. Pelkään hänen taas häipyvän jonnekin itsetuhoisine ajatuksineen.
Olen järjestänyt koko elämän pelkästään miehen ehdoilla niin ettei hänelle koituisi turhaa stressiä ja paineita. Tuntuu, että jätän oman elämäni elämättä kokonaan, kun laitan kaikessa aina mieheni tarpeet etusijalle. Tuntuu, etten pääse eroon ajatuksesta, että pääasia, että miehelläni on hyvä olla. Minulla ei niin väliä.
Muutimme pari kuukautta sitten paikkakuntaa, koska mieheni halusi opiskelemaan. Minä suostuin mukisematta paikkakunnan vaihtoon, koska ajattelin, että vaihtelu voisi tehdä miehelle hyvää. Nyt opiskelu ei olekaan mieheni mieleistä ja hän haluaa palata takaisin alkuperäiselle paikkakunnalle. Taas olisin valmis muuttamaan, ettei kukaan voi syyttää ainakaan minua jos mieheni uupuu uudelleen.
Sellainenkin tyhmä juttu mietityttää, että haluaisin toisen koiran. Mieheni vastustaa ajatusta, joten en uskalla toista koiraa ottaa, koska pelkään, että se laukaisee mieheni uupumuksen uudelleen. Itselleni se olisi kuitenkin tärkeä " lapsen korvike" , koska emme pysty omaa lasta saamaan.
Myös appivanhempani syyttävät mieheni uupumuksesta minua. Kuinka pitkään täytyy omat tarpeet kieltää ja elää pelkästään miehen ehdoilla?
Kommentit (5)
Vierailija:
--
Tarkkailen koko ajan miestäni etsien hänestä uutta masennusjakson alkua. Pelkään hänen taas häipyvän jonnekin itsetuhoisine ajatuksineen.Olen järjestänyt koko elämän pelkästään miehen ehdoilla niin ettei hänelle koituisi turhaa stressiä ja paineita. Tuntuu, että jätän oman elämäni elämättä kokonaan, kun laitan kaikessa aina mieheni tarpeet etusijalle. Tuntuu, etten pääse eroon ajatuksesta, että pääasia, että miehelläni on hyvä olla. Minulla ei niin väliä.
Muutimme pari kuukautta sitten paikkakuntaa, koska mieheni halusi --
Sellainenkin tyhmä juttu mietityttää, että haluaisin toisen koiran. --
Myös appivanhempani syyttävät mieheni uupumuksesta minua. Kuinka pitkään täytyy omat tarpeet kieltää ja elää pelkästään miehen ehdoilla?
Muuttamisessa kannattaa miettiä, missä ovat parhaat tukiverkostot. Missä itse haluaisit asua?
Syistä... älä syyllisty. Oma siippa valvoi yöt ja sanoi, että valvoo siksi, kun saa olla rauhassa vaimolta ja lapsilta, omaa aika. Minä siihen, että ei, valvot siksi koska olet sairas. Appivanhemmissa lienee syynsä heissäkin, mutta parantaako syyllisten rankaiseminen.
Älä osta uutta koiraa! Masennus iskee jos on iskeäkseen myös lapsellisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saatu selville? Johtuuko esim miehestä tai sinusta ja voisiko tässä olla syy myös masennukseenkin?
kuusi vuotta emmekä vieläkään ole lyöneet hanskoja tiskiin. Kyllä lapsettomuus mieheeni vaikuttaa, mutta luulen, että se ei ole masennuksen aiheuttaja sillä olemme puhuneet asiasta paljon sekä yhdessä että ulkopuolisen ammattiauttajan kanssa. Osittain masennus on ehkä perinnöllistä, sillä mieheni suvussa on paljon mielenterveysongelmia
ap
Terveyskeskuspsykologin luo tai jonnekin. Ei ihan hyvältä kuulosta tuo elämän asenteesi. Voit tulla jossain vaiheessa aika katkeraksi miehellesi.
Sinä et pysty toisen masennusta estämään.
Valitettavasti on kokemusta samasta aiheesta. Mieheni ei ole tosin (ainakaan vielä) joutunut sairaalahoitoon, mutta burn outista kärsinyt vuosikausia. Pitkän aikaa yritin tehdä kuten sinä eli elää tavallaan miehen ehdolla. Meillä mies ei myöskään halunnut että puhun hänen masennuksestaan kenellekään jne. Jossain vaiheessa omat voimat sitten loppuivat ja hain itselleni apua terapeutilta ja psykologilta. Suosittelen sitä, jos et ole sitä vielä tehnyt. Paras neuvo mulle oli psykologin sanoma viesti siitä että " muista että viime kädessä olet vastuussa vain omasta ja lapsiesi elämästä! Jos miehesi tekee itsemurhan se on kuitenkin hänen oma valintansa." Ei toista ihmistä voi eikä jaksa loputtomiin tukea. Eikä siitä ole kenellekään hyötyä että " hautaa oman elämänsä" on masentuu kohta itsekin.
Tsemppiä ja jaksamista! Pidä huoli itsestäsi!