Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon psykoterapeutti "saa" neuvoa asiakastaan?
10.09.2017 |
Minulla on kokemusta vain tästä yhdestä terapeutista, niin en oikein tiedä mikä on ammattimaista terapeutin osalta ja mikä ei. Olen huomannut, että hän monesti esittää neuvoja tilanteeseeni (esimerkkinä vaikkapa se mihin olisin hakemassa töihin jne.) En viitsi hirveän yksityiskohtaisesti kirjoittaa tilanteestani, ettei joku tunnista, mutta olen alkanut miettiä kuinka paljon terapeutit saisivat asiakasta neuvoa. Ja millaisissa asioissa? Esimerkiksi parisuhteeseen liittyvissä asioissa?
Kommentit (23)
No mun kokemuksen mukaan "ei yhtään". Eli terapeutti istuu ja kuuntelee, osoittaa ehkä myötätuntoa, mutta ei reagoi muutoin asiakkaan tilanteeseen vaikka tämä olisi millaisen katastrofin keskellä elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät saisi edes ohjailla haluamaansa suuntaan, koska sulla on sun elämä ja arvot.
Joskus tuota tosin tapahtuu, enemmän tai vähemmän peitellysti. On epäeettistä.
Ei terapeutin tehtävä todellakaan ole neuvoa asiakasta. Jos haluaa neuvoja, kannattaa kysyä tältä palstalta tai soittaa television ennustajaeukoille.
Parhaimmillaan hän saa kuuntelemalla asiakkaan oivaltamaan, mitä tämä haluaa elämältään.
Vierailija kirjoitti:
Ei terapeutin tehtävä todellakaan ole neuvoa asiakasta. Jos haluaa neuvoja, kannattaa kysyä tältä palstalta tai soittaa television ennustajaeukoille.
Parhaimmillaan hän saa kuuntelemalla asiakkaan oivaltamaan, mitä tämä haluaa elämältään.
Itse jotenkin aloitin terapian sillä mielellä, että itse etsin ne vastaukset ongelmiini. En lähtenyt hakemaan niitä terapeutilta... Siksi tuo hieman tuntuu oudolta.
Toisaalta, jos terapeutti ei saa kommentoida, niin eikö yhtä hyvin voisi puhua peilille?
Itseäni ainakin tympivät tv-sarjat, joissa terapeutti vaan järkyttynern näköisenä kuuntelee asiakkaan juttuja.
Olen käynyt oikeassa elämässä psykoterapeutilla, joka myös keskustelee ja neuvoo, ja minusta on mukavampaa, kun on elävän tuntuinen ihminen terapeuttina.
Neuvoja en ole lähtenyt harkitsematta toteuttamasn kuitenkaan. Osa neuvoista on mielestäni ollut vähän huonojakin, eivät ole kuuluneet terapeutin osaamisalueeseen. Mutta se ei ole minua häirinnyt, koska itselläni on ollut niistä selkeä käsitys ja mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin joskus kognitiivisessa terapiassa, jossa välillä mietittiin erilaisia vaihtoehtoja eri tilanteisiin ja niiden mahdollisia seurauksia. Opin valtavasti erilaisia toimintatapoja ja jatkoin niiden kehittelemistä myöhemmin. Helpotti sosiaalisia pelkoja ja ahdistusta sekä masennusta. Näissä tosin oli kyse omasta ongelmaisesta reagoinnista (sisäisesti ahdistumalla tai ulkoisesti poistumalla/välttämällä/huonolla käytöksellä jne.) ajatusten mukaan eli katsottiin voisiko tilanteen tulkita toisin, tai mikä olisi vaikka "kauheinta" mitä voisi tapahtua jossain arkisessa tilanteessa ja mitä sitten, jos "kauhein" tapahtuu. Toki terapeutti myös kannustia minua, mutta itse tein valintani. Mitään yksityiskohtaista neuvontaa terapeutti ei voi antaa kuten jättäisinkö mieheni tai vaihtaisin työpaikkaa. Voitte toki käydä läpi millaisia vaikutuksia milläkin valinnalla voi sinulle olla.
Up, nostan tämän vanhan ketjun. Olisi mielenkiintoista kuulla enemmän ajatuksia tästä aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oudolta jos joku tuputtaa neuvoja tai utelee, koska asiallisuuden pitäisi säilyä. Ihmisen pitäisi tehdä kuitenkin itse päätöksensä asioissa. Tavoite on kai yleensä paraneminen tai parempi olo, ei se ole ekana mikä on uravalinta koska voihan hlö olla loppuunpalanut tms.
Terapeutista en tiedä mutta minulle on ainakin yleislääkäri sanonut että voin kyllä pitää kaverimiehen ystävänä mutta sänkyyn minun ei kuulemma pidä hänen kanssaan mennä.
Ilmeisesti lääkäri oli huolestunut siitä etten enää tarvitse masennuslääkkeitä jos sekaannun tähän mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni terapeutti ehdotti irtisanoutumista ja ammatinvaihtoa, oli burn out. Ihan pätevä neuvo, jota noudatinkin enkä ole katunut. Miehelle terapeutti ehdotti, että jos tutkimustoiminta ei enää nappaa, niin alkaisi jo jakaa tietämystään ja opettaa. Oi kuulemma erinomainen neuvo sekin.
Mielestäni on hyvä asia, että tarvittaessa terapeutti neuvoo vaihtoehtoisia toimintatapoja. Etenkin juuri silloin, jos on itse jäänyt jumiin itselle haitallisiin malleihin. Useinhan terapiaan hakeudutaan, kun omat työkalut ei riitä.
Terapeutti ei kuitenkaan saa tehdä päätöksiä kenenkään puolesta. Olet aina viimekädessä kuitenkin se, joka itse päättää, toimiakko neuvojen mukaan vai löydätkö omat ratkaisusi, jotka tukevat hyvinvointiasi tämän hajoittamisen sijaan.
Itsellä on kokemusta hyvin passiivisesta ja myötäilevästä terapeutista, ja hyvin aktiivisesta terapeutista. Passiivisen terapeutin vastaanoton jäljiltä jäin avuttomaksi, en tiennyt, kuinka toimia vaikeissa elämänkriiseissä tai kuinka vetää omia rajojani. Hän oli toki lempeä ja turvallinen, mutta en saanut häneltä tukea siihen, kuinka selvitä elämässä. Aktiivisen terapeutin kanssa on tullut enemmän tulosta - oma itsetuntemus on vahvistunut ja pystyn käyttämään saamiani neuvoja haastavissa tilanteissa. Nämä on niitä työkaluja, jotka luo elämänhallinnan tunnetta. Samoja neuvoja hakisin joka tapauksessa erilaisista kirjoista, joten en näe missään nimessä huonona, jos neuvot tulevat terapeutilta. Ja jos neuvot tuntuu liialta, on sekin tärkeä ilmaista. Sekin on omien rajojen vetämistä ja omaksi itseksi tulemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että tuohon neuvomiseen ja ohjailuun liittyy se, mitä psykologista koulukuntaa edustaa ja millainen persoonallisuustyyppi psykologi itse on. Ensin kävin psykiatrilla, joka kiltisti vain kuunteli tilitystäni eikä puhunut halaistua sanaa itsestään puhumattakaan siitä, että olisi jotenkin neuvonut minua. Toisella psykologilla ollessani tämä pohti aktiivisesti erilaisia vaihtoehtoja ja kertoi hieman omasta elämästään muttei mitenkään häiritsevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mistä alkujaan on tullut ajatus, että terapeutti ei saisi neuvoa. Kyllä, ihmiset monesti haluaa toimia itsenäisesti, mutta terapiaan hakeudutaan hakemaan apua. Ei ravitsemusterapeuttikaan vain katso sivusta, kun asiakas yrittää koostaa ruokavaliota, tai fysioterapeutti, kun asiakas koettaa parannella rankaansa omin päin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mistä alkujaan on tullut ajatus, että terapeutti ei saisi neuvoa. Kyllä, ihmiset monesti haluaa toimia itsenäisesti, mutta terapiaan hakeudutaan hakemaan apua. Ei ravitsemusterapeuttikaan vain katso sivusta, kun asiakas yrittää koostaa ruokavaliota, tai fysioterapeutti, kun asiakas koettaa parannella rankaansa omin päin.
Siitä, että psykoterapiassa on erilaisia suuntauksia, ja analyyttisessä suuntauksessa terapeutti ei kauheasti ohjaa asiakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mistä alkujaan on tullut ajatus, että terapeutti ei saisi neuvoa. Kyllä, ihmiset monesti haluaa toimia itsenäisesti, mutta terapiaan hakeudutaan hakemaan apua. Ei ravitsemusterapeuttikaan vain katso sivusta, kun asiakas yrittää koostaa ruokavaliota, tai fysioterapeutti, kun asiakas koettaa parannella rankaansa omin päin.
Siitä, että psykoterapiassa on erilaisia suuntauksia, ja analyyttisessä suuntauksessa terapeutti ei kauheasti ohjaa asiakasta.
Ja nämä analyyttiset terapiat kestää ikuisuuden, kun oikealla tuella tuloksia voi saada nopeamminkin.
Vaihtelee, työtä tehdään niin paljon persoonalla että sieltä löytyy koko elämän kirjo. Nevomiseenkin suhtaudutaan monella tavalla, ja toisaalta on ihmisiä jotka menee sinne neuvottavaksi eli riippuu ihmisestäkin minkä lähestymistavan ja persoonan terapeutti itselleen valitsee.
Riippuu varmaan, mitä asiakas itse toivoo ja mitä tavoitteita terapialle on asettanut.
En itse kävisi terapeutilla, joka ei esim. esittäisi lisäkysymyksiä ja antaisi neuvoja kun niitä selkeästi kaipaisin johonkin asiaan liittyen. Turha maksaa pelkästä passiivisesta kuuntelusta ja muminasta, mikään ei edisty sillä tavalla.
Riippuu terapeutista ja usein siitä mitä terapian suuntausta hän edustaa. Oma terapeutti erikoistui selvästi kymmensormijärjestelmään ja kirjoitti lähinnä kaiken sanomani ylös kommentoimatta mitään.
En tiedä vastausta kysymykseesi, mutta vuosia eli kauan psykoterapiassa käyneenä vastaan omasta puolestani, että minä olen saanut paljon neuvoja, joita ilman elämästäni ei olisi missään nimessä tullut mitään!