Te, joille omakotitalon työmäärä tuli yllätyksenä, missä asuit lapsuutesi?

Jos muutan joskus omakotitaloon, minimoin ehdottomasti kaikki tylsät rutiinihommat. Eli ainakin nurmikkoa leikkaamaan robotti tai jonkun tutun lapsi tai tilalle soraa ja lumitöitä varten joku romuauto tms. laite missä aura keulassa.

Maalla omakotitalossa. Meillä oli ihan kaunis piha, mutta ei esim nurmikoita siellä kukaan leikannut. Äiti oli aina kotirouvana ja hän palkkasi myös apua tarvittaessa.

Eli määrä ei yllättänyt mutta minusta näitä ei vaan voi verrata.

Lapsuus kerrostalossa ja rivarissa, nuoruus okt.

Nyt oman talon kanssa pakollisten töiden vähyys vähän yllätti... Metsäinen tontti ilman kukkapenkkejä ja kohtuullinen määrä marjapensaita.Äiti siis teki puutarhahommia ja teetätti siivousta, ruohonleikkuuta ja kunnostustöitä meillä lapsilla ihan huvikseen :)

Mä olen maatilalta kotoisin, isä viljeli kolmivuorotyön ohella. Ei ollut mitään epärealistisia odotuksia pientalossa asumisesta.

Mutta yllätys on silti ollut, miten raskaalta joku paritalon pihaläntin haravointi tuntuu, kun on vetänyt viikon verran 10-12-tuntisia päiviä omassa leipätyössä ja lapsetkin vaatisivat osansa huomiosta.

Rivitalossa asuttiin, pieni piha. Mökillä oli helppohoitoinen kallioinen ja mäntyinen luonnonpiha - minusta kaunein muutenkin.

Missä nyt asutaan, joka puolelta puskee rumaa kasvustoa, kuten horsmaa, pelto-ohdaketta ja hevonhierakkaa. Täysin erilainen peruskasvusto, aika tympeä hoidettava.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen maatilalta kotoisin, isä viljeli kolmivuorotyön ohella. Ei ollut mitään epärealistisia odotuksia pientalossa asumisesta.

Mutta yllätys on silti ollut, miten raskaalta joku paritalon pihaläntin haravointi tuntuu, kun on vetänyt viikon verran 10-12-tuntisia päiviä omassa leipätyössä ja lapsetkin vaatisivat osansa huomiosta.

Just tää. Että kyllähän oktaloa kunnostaisi ja huoltaisi, jos jaksaisi joka päivä tehdä edes vähän jotain, mutta kun palkkatyö+työmatka syö kaikki tunnit viikosta.

Omakotitalosta. Mutta meillä ei lapsia pantu tekemään enempää töitä kuin leikkien väliin sopi, ja äiti oli kotiäitinä, joten sillä oli joka päivä 10-12 tuntis enemmän aikaa talon hoitoon kuin minulla uranaisena.

Maalta kotoisin, isosta ok-talosta mutta ei mikään maatila.

Aikuisena vasta ymmärsin miksi äiti ei kamalasti ehtinyt meidän lasten kanssa olla, oli niin paljon kotitöitä ja pihatöitä. Toisaalta piha oli hänelle mukava harrastus, minulle ei, kai sitä sitten jaksoi.

Maalla voi myös aika helposti vaan antaa jonkun nurkan repsottaa, ketään ei kiinnosta ja jokaisella on oma repsottava nurkkansa. Tämä vaan ei sovi yhtään omaan luonteeseeni, mielestäni jos jotain on ottanut vastuulleen, se hoidetaan loppuun asti niin hyvin kuin vain suinkin osaa. Olen yllättynyt kuinka paljon piha tosiaan vaatii työtä jatkuvasti, mutta eritoten kevät-syksy.

Niinpä. Oma mutsi oli kotiäiti ja hänellä oli yllin kyllin aikaa hinkata ja puunata niin taloa kuin pihaakin. Lakanat mankeloi ja vaihtoi verhoja vuodenajan mukaan. Pölynimuri huusi päivittäin.

Itse olen ollut säännönmukaisesti  aivan tiltissä viimeiset 25 vuotta pelkästään työni takia. Välillä olen ollut sairaslomalla työuupumuksen (siis diagnoosi masennus) vuoksi. Silloin ei saa aikaiseksi edes viikkosiivousta.

Kun vaativaa duunia tekee 65-70 tuntia viikossa, niin silloin saattaa jäädä gladiolukset kastelematta ja raanut kutomatta.

Hienoa, toivottavasti löytyy myös muita samalla tavalla ajattelevia kuin sinä. Olen myymässä omaani ja kukaan ei ole kiinnostunut tästä.

Olen asunut omakotitalossa oikeastaan koko ikäni muutamaa ulkomailla vietettyä vuotta lukuunottamatta. Mieheni taas on kerrostalosta, mutta heidän kesämökillä on tekemistä pihalla riittänyt. Meidän kummankaan mielestä 3200m2 pihallamme ei ole paljon pakollista tekemistä ja olemmekin etsineet mökkitonttia, jossa voisi taas puuhata enemmän pihalla.

Pihamme on muotoutunut 13 vuoden aikana mukavaksi ja vaivattomaksi. Ylimääräiset alkuinnostuksessa laitetut kukkapenkit ja muut vaivalloiset istutukset olemme hävittäneet ja vuosi vuodelta pihasta on tullut helppohoitoisempi, vaikka tässä onkin aika paljon erilaisia maastonmuotoja ja nurmikkoa on paljon. Aikaa riittää piha- ja talopuuhien lisäksi hyvin vielä kaikkeen muuhunkin, perheelle, harrastuksille ja tietenkin työ lohkaisee arjesta paljon pois. Asennekysymys siis tämäkin.

Kerrotalosta muutin, koko ikäni olin asunut kerrostalossa. Nopeasti oppi mitä ylläpito- ja pihahommia pitää tehdä. Olin varautunut pahempaan kaikista niistä jutuista miten paljon okt-talossa on hommaa. Ei olla mitään pihankuopsuttelijoitakaan, joten pidetään piha siistinä ja hommat minimissä. Kun lapset lähtevät, niin haaveena on muuttaa keskustaan kerrostaloon.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut omakotitalossa oikeastaan koko ikäni muutamaa ulkomailla vietettyä vuotta lukuunottamatta. Mieheni taas on kerrostalosta, mutta heidän kesämökillä on tekemistä pihalla riittänyt. Meidän kummankaan mielestä 3200m2 pihallamme ei ole paljon pakollista tekemistä ja olemmekin etsineet mökkitonttia, jossa voisi taas puuhata enemmän pihalla.

Pihamme on muotoutunut 13 vuoden aikana mukavaksi ja vaivattomaksi. Ylimääräiset alkuinnostuksessa laitetut kukkapenkit ja muut vaivalloiset istutukset olemme hävittäneet ja vuosi vuodelta pihasta on tullut helppohoitoisempi, vaikka tässä onkin aika paljon erilaisia maastonmuotoja ja nurmikkoa on paljon. Aikaa riittää piha- ja talopuuhien lisäksi hyvin vielä kaikkeen muuhunkin, perheelle, harrastuksille ja tietenkin työ lohkaisee arjesta paljon pois. Asennekysymys siis tämäkin.

Hassua, että olette tehneet pihasta tietoisesti helppohoitoisen ja hävittäneet alkuinnostuksen kukkapenkkejä ym. Mutta nyt etsitte mökkitonttia sen vuoksi, koska haluatte puuhata enemmän pihan parissa, mutta pihanne on siihen liian helppohoitoinen... Huomaatko, että olette aikalailla ratkaisun äärellä, jos vain hoksaatte, mikä se on ;)

Joo itsekin asuin lapsuuden omakotitalossa ja olen kotiäidin kasvatti. Itse jaksoin muutaman vuoden ok-taloa ja sit myytiin. Rivari on ok kompromissi. Mun elämä tapahtuu enimmäkseen kodin ulkopuolella (työ ja kilpaurheilu) ja kotona haluan olla lasten ja kumppanin kanssa enkä raataa. Mutta kaikille semmonen tönö mikä omaan elämäntilanteeseen sopii.

Olen asunut aina omakotitalossa joten työmäärä ei ole yllättänyt.Lisäksi on mökkiä hoidettavana.Ja kaiken kukkuraksi olen yksineläjä(lapsen kanssa)

Vierailija kirjoitti:

Itse olen asunut omakotitalossa koko ikäni, poislukien opiskeluajat n. 7 vuotta. Omakotitalon työt ei tullut yllätyksenä eikä tunnu raskailta, ne kun on itsestään selviä.

Tuli tutuksi ja kesämökin myös. Asunkin itse nyt aikuisena onnellisesti kerrostalossa, enkä omista kesämökkiä.

Itse olen kasvanut omakotitalossa enkä halua asua sellaisessa enää koskaan, mutta pakko kommentoida, että ihmiset ovat erilaisia. Oma isäni on sellainen hääräilemällä rentoutuja, jonka on pakko päästä töiden jälkeen haravoimaan, ja joka tekee klapeja yli tarpeen. Minä taas tarvitsen paljon lepoa ja paikallaan oloa, ja kaikenlainen ylimääräinen työ rasittaa todella paljon. Jo kerrostalokaksion ylläpidossa on minulle välillä liikaa.

Eli se, että omat vanhemmat ovat leikitellen selvinneet omakotitalon töistä, ei tarkoita, että itse selviäisi.

Asun nyt rivitalossa, mutta olen kasvanut omakotitalossa. En millään pysty käsittämään, mitä pitämistä ja hoitamista omakotitalossa niin paljoa on? Isäni kuoltua jouduin "hoitamaan" omakotitaloa ja isoa tonttia, eikä se ollut missään vaiheessa mitenkään vaivalloista. Vaivalloisempaa on omistusrivitalossa kaikenlainen byrokratia ja neuvottelu pienimmistäkin asioista, mitä saa tehdä, mitä ei saa tehdä, mikä kuuluu taloyhtiölle, mikä asukkaalle, kaikesta ilmoitettava. Pakolliset kokoukset pidettävä, vaikka ketään ei kiinnosta.

Omakotitaloon heti, kun mahdollista. Oma tupa, oma lupa.