Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää kotihoidetulle lapselle kaveria?
05.09.2017 |
Meillä lapsi 3-v on ollut aina kotihoidossa. Lähipuistoissa ei ole koskaa päivisin ketään ja iltaisinkaan emme ole tavanneet samanikäisiä lapsia. Kerhoissa pitäisi käydä 3x viikossa ja se on mielestäni liikaa, kun lapsella on pari harrastustakin. Perhekerhossa kävimme viimevuonna, mutta sinne kaikki tulivat omien kavereiden kanssa, emmekä tutustuneet kehenkään.
Kommentit (7)
Meillä ei ole mitään leikkiporukkaa lähellä. Olemme ulkoilleet näissä puistoissa jo kohta kaksi vuotta eikä puistoissa ole mitään vakiporukoita. Joskus lapsi löytää leikkiseuraa usein ei. Samoihin lapsiin ei yllensä törmätä uudestaan. Olen itse aika puhelias, joten saisin kyllä suuni auki, jos ensiksi löytäisimme muita lapsia. Meilläpäin kaikki kerhot ovat tuollaisia useamman kerran viikossa tapaavia, siskoni kaupungissa voi valita kuinka usein kerhossa käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi sai kaverin vasta, kun aloin kuljettaa häntä harrastukseen ja pyysin mukaan tietämääni samanikäistä toista lasta. Kuljetan siis vastavuoroisuutta odottamatta tuota toistakin lasta samaan harrastukseen. Mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi...
Tuossa toisessa perheessä kyllä maksetaan harrastusmaksu, mutta sen enempää kiinnostusta heillä ei riitä lapsensa virikkeisiin. Välillä ärsyttää, kun harrastuksessa pitäisi välillä olla joku aikuinenkin mukana ja tuo toinen lapsi roikkuu minussa ja yrittää koko ajan syrjäyttää oman lapseni. Pkele, kyllä meikäläiselle sentään ensisijainen on se oma lapsi, siihen toiselle polvelle mahtuu kyllä vieraskin. Toisaalta säälittää tuo toinen, kun hänen kotiväkensä ei milloinkaan osallistu mihinkään, eivät tule harrastuskauden päättönäytöksiin tms. Olen yrittänyt sitten kovasti kehua tätä toistakin lasta.
Olen jatkanut tätä jo kolmatta vuotta ajoittaisesta ärsyttävyydestä huolimatta, sillä lapset ovat nyt toistensa parhaita kavereita ja ikävöivät aina kovasti toisiaan harrastuspäivien välillä. Ensi vuonna menevät eskariin, sitten samaan kouluun ekaluokalle.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsi sai kaverin vasta, kun aloin kuljettaa häntä harrastukseen ja pyysin mukaan tietämääni samanikäistä toista lasta. Kuljetan siis vastavuoroisuutta odottamatta tuota toistakin lasta samaan harrastukseen. Mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi...
Tuossa toisessa perheessä kyllä maksetaan harrastusmaksu, mutta sen enempää kiinnostusta heillä ei riitä lapsensa virikkeisiin. Välillä ärsyttää, kun harrastuksessa pitäisi välillä olla joku aikuinenkin mukana ja tuo toinen lapsi roikkuu minussa ja yrittää koko ajan syrjäyttää oman lapseni. Pkele, kyllä meikäläiselle sentään ensisijainen on se oma lapsi, siihen toiselle polvelle mahtuu kyllä vieraskin. Toisaalta säälittää tuo toinen, kun hänen kotiväkensä ei milloinkaan osallistu mihinkään, eivät tule harrastuskauden päättönäytöksiin tms. Olen yrittänyt sitten kovasti kehua tätä toistakin lasta.
Olen jatkanut tätä jo kolmatta vuotta ajoittaisesta ärsyttävyydestä huolimatta, sillä lapset ovat nyt toistensa parhaita kavereita ja ikävöivät aina kovasti toisiaan harrastuspäivien välillä. Ensi vuonna menevät eskariin, sitten samaan kouluun ekaluokalle.
Yllättävää kuinka vaikeaa on löytää lapsia. Varmasti olisi helpompi, jos asuisimme uudehkossa lähiössä. Täällä kuitenkin näkee lapsia, mutta emme kai sitten satu puistoihin samaan aikaan. Viereisessä talossa asuu yksi 1,5v vanhempi lapsi ja häntä joskus näemme. Vanhemmat ovat oikein mukavia kuten lapsikin, jostain syystä oma ja tämä lapsi eivät vaan koskaan edes yritä leikkiä yhdessä. Olen miettinyt pitäisikö kutsua meille naapurustossa asuva 2v vanhempi lapsi (hänenkin vanhempaan olen tutustunut), mutta en ole nähnyt heitä kuukauteen, enkä tiedä kiinnoostaako 5v leikkiminen 3v kanssa.
Toinen harrastus on päivällä ja sinne muut lapset tuo isovanhempi, joten en ole pystynyt tutustumaan vanhempiin. Toinen harrastus taas kauempana iltaisin ja mies vie lapsen sinne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuon ikäinen lapsi tarvitse vain sitä yhtä kaveria, pääasia että päivittäin saa aktiviteetteja leikkiseuraa. Menette nyt vaan niihin kerhoihin.
Meillä oli vähän sama tilanne, että puistoissa ei ollut juuri koskaan ketään kun itse siellä oltiin. Esikoinen kävi 1krt viikossa päiväkerhossa (3-vuotiaana) ja kaksi kertaa viikossa käytiin perhekerhossa. Juttelin toki siellä muiden kanssa, mutta ei mekään mitään kavereita saatu ja en sitä erityisemmin kaivannutkaan. Kun pikkusisarus kasvoi, alkoi hänestä olla seuraa, ja ne omat kaverit löytyi sitten vasta eskarista ja tuo tilanne oli lapselle ihan riittävä. Ja ei noilla kummallakaan nyt jo koululaisella ole ollut mitään ongelmia sosiaalisissa taidoissa ja kaverisuhteiden solmimisessa, vaikka vasta koulusta ne ensimmäiset kaverit tuli.
Nyt olen taas 3-vuotiaan kanssa kotona ja kuopus kasvaa perässä. Päivällä käydään kerhoissa, jossa 3v lähinnä seurailee muiden puuhia kuten muutkin 3-vuotiaat tekee. Eivät juurikaan leiki tai kommunikoi yhdessä, se on sellaista rinnakkain leikkimistä ja toisen leikkien seurailua omista leikeistä. Kotona on sitten kouluikäiset sisarukset leikittämässä.
En nyt kyllä osaa muuta neuvoa, kun että menette niihin kerhoihin ja unohdat, että lapsella pitäisi olla se yksi paras kaveri.
Kerhossa voi käydä 1-3 kertaa viikossa, eli jos 3 on liikaa, niin voi käydä harvemminkin. Taloyhtiömme pihalla on hyvä yli 10 lapsen leikkiporukka. Ihanaa, kun siellä on hyväkäytöksisiä ja monenikäisiä lapsia! Lapset saavat kokemusta laumatumisesta. 3 vuotiasta kyllä joutuu valvomaan vielä itse.