En luota terapeuttiini pätkän vertaa, mitä teen?

Vaihda. Jos olet hengellinen ihminen kannattaa hakea samaa arvomaailmaa edustava.

Komppaan edellistä, vaihda terapeuttia.

Ota asia ensin terapeutin kanssa puheeksi. Se, miten hän suhtautuu sinun kokemuksiin hänestä, kertoo paljon. Ammattitaitoiselle psykoterapeutille voi näyttää vaikkapa tämän aloituksen, jos ei muuten pysty asiasta puhumaan.

Olet terve. Tajuat ettei asiat noin mene.

Vaihda! Kuulostaa huonolta.

Niin, terapeutin vaihtamista olen itsekin vakavasti harkinnut, mutta se ei ole mitenkään yksinkertainen juttu. Tämän nykyisenkin terapeutin löytäminen oli työn ja tuskan takana. Vaikea löytää ylipäätänsä terapeuttia, jolla olisi vapaita asiakaspaikkoja.. Ja jos sellaisen sattuu löytämään niin onko sitten muuten sopiva. Hyviä terapeutteja on aivan liian vähän kysyntään nähden.

Ap

Onko sulle tullut joskus samanlaisia huonommuudentunteita muiden ihmisten kanssa? Voisiko olla kyse siitä, että koet tuollaiset ihmiset (esim. koulutetummat) muulloinkin jotenkin ylimielisinä? Että ehkä itse koet turhaan itsesi huonommaksi ja johtuisikin siitä?

Entä jos sinua harmittaakin eniten se, kun koet, että menetät kontrollin, kun terapeutti ohjailee sinua tiettyyn suuntaan (se on itse asiassa nimenomaan hänen tehtävänsä)?

Negatiiviset tunteet terapeuttia kohtaan ovat varmasti aika normaaleja, kun sinussa alkaa tapahtua muutoksia ja joudut pois mukavuusalueeltasi. Se tarkoittaa sitä, että terapia toimii.

Mitä tulee eri vakaumuksiin, niin kunnioittaa toki pitää, mutta asioista ei tarvitse olla samaa mieltä. Ajattele niin, että sinä olet uskossasi vahva eikä eriävä mielipide sinua hetkauta.

Entä jos ottaisit nämä kertomasi asiat (tai osan niistä) puheeksi terapeutin kanssa ennen, kun lähdet vaihtamaan? Olisi kurja juttu aloittaa kaikki taas alusta ja aika raskastakin varmaan kerrata taas kaikki asiat uudestaan uuden kanssa. Jonka kanssa sinulle voi käydä joku päivä ihan sama juttu kuin tämänkin terapeutin kanssa.

Etsit tietenkin toisen peräteipin.

Hei, kiitos pidemmästä vastauksesta 7. Huonommuuden tunteet on kyllä tuttuja muistakin ihmissuhteista. En osaa oikein arvioida, että johtuuko nämä tuntemukset siitä, että tulkitsen terapeutin toimintaa tiettyjen linssien läpi vai onko hänessä oikeasti jotain mätää.. Ehkä eniten häiritsee se hänen epäaitous, mutta vaikeaa ottaa tuollaista asiaa puheeksi. Ymmärrän, että tietynlainen ammattirooli kuuluu tuohon työhön, mutta kuitenkin tuota työtä pitäisi tehdä omalla persoonalla. Tuosta kontrollin menetyksestä on varmasti myös kyse. Häiritsee myös se, että mää joudun avaamaan terapeutille kaikki mun henkilökohtaisimmatkin asiat, mutta mää en tiedä hänestä juuri mitään. Se on toki terapian tarkoitus, mutta on sellainen olo kuin olisi täysin hänen armoillaan. Hänen sanomisillaan on tosi suuri vaikutus myös mun ajatuksiin ja sekin ahdistaa. Ahdistaa se valta-asema, mikä hänellä tavallaan on mun elämään.

On näitä palveluita ja palvelijoita onneksi tämänkin verran. Googlasin ihan vain, joten tutustukaatten omin toimin.

http://suomensielunhoitoterapeutit.fi/?sid=19

http://www.chcry.net/index.php?option=com_content&view=article&id=60&Itemid=65

http://www.kristilliset.com/sielunhoito.PHP (näköjään Tampereella, jos jotakuta kiinnostaa)

http://www.kristilliset.com/sielunhoito.PHP

Ei terapeutin välttämättä tarvitse edustaa hengellistä arvomaailmaa. Hyvä terapeutti osaa suhtautua kunnioittavasti potilaan vakaumukseen ja kannustaa potilastaan elämään arvojensa mukaisesti. Mutta ei kannata hätiköiden vaihtaa. Ehdottomasti kannattaa nostaa nuo tuntemukset terapiassa esille. Eiköhän terapeutin reagointi ja halukkuus käsitellä tätä asiaa paljasta, onko yhteistyöllänne vielä jatkomahdollisuuksia.

Voi myös olla että kuvittelet terapeutin ja muiden ihmisten ajattelevan sinusta samoin kuin itse ajattelet itsestäsi, ja on helpompi kokea että terapeutti esittää empaattista kuin myöntää että terapeutti suhtautuu sinuun empaattisesti mutta itse inhoat itseäsi. Ja siksi luulet muidenkin inhoavan. Toki on kaikenlaisia huonojakin terapeutteja, mutta myös ihmisiä jotka vaihtaa terapeuttia koko ajan kun se on helpompaa kuin nähdä oma itseviha ja häpeä.

Pistä rahasi hyvään harrastukseen, niin et tarvii terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Hei, kiitos pidemmästä vastauksesta 7. Huonommuuden tunteet on kyllä tuttuja muistakin ihmissuhteista. En osaa oikein arvioida, että johtuuko nämä tuntemukset siitä, että tulkitsen terapeutin toimintaa tiettyjen linssien läpi vai onko hänessä oikeasti jotain mätää.. Ehkä eniten häiritsee se hänen epäaitous, mutta vaikeaa ottaa tuollaista asiaa puheeksi. Ymmärrän, että tietynlainen ammattirooli kuuluu tuohon työhön, mutta kuitenkin tuota työtä pitäisi tehdä omalla persoonalla. Tuosta kontrollin menetyksestä on varmasti myös kyse. Häiritsee myös se, että mää joudun avaamaan terapeutille kaikki mun henkilökohtaisimmatkin asiat, mutta mää en tiedä hänestä juuri mitään. Se on toki terapian tarkoitus, mutta on sellainen olo kuin olisi täysin hänen armoillaan. Hänen sanomisillaan on tosi suuri vaikutus myös mun ajatuksiin ja sekin ahdistaa. Ahdistaa se valta-asema, mikä hänellä tavallaan on mun elämään.

Miten sinä ymmärrät sen, että työtä tehdään omalla persoonalla? Mitä se sinun mielestä tarkoittaa? 

Ja mitä haluaisit hänestä tietää? Hänen elämästä, persoonasta, henk koht asioista ja mielipiteistä? Mikä merkitys sinulle niillä olisi? 

Psykoterapeutti tekee ammatillisen virheen, jos hän avaa asiakkaalle omaa henkilökohtaista elämäänsä yhtään syvemmin. Psykoterapeutilla kuuluu olla ammattirooli/työrooli ja se ammattirooli on nimenomaan hänen TYÖVÄLINE. 

Ja tietenkin psykoterapeutilla on suuri vaikutus sinun ajatuksiin, sehän on juuri terapian tarkoitus. Jos terapeutti ei yhtään pysty vaikuttamaan asiakkaansa ajatusprosesseihin niin terapiahan on ihan hyödytöntä eikä haluttua muutosta ajatusprosesseissa tapahdu. Se valta-asema on väistämätön. Onhan kirurgillakin sinuun valta-asema, kun hän leikkaa murtuneen polvesi. Ja opettajalla on valta-asema kun hän opettaa oppilaitaan.

Kaikki terapia on huijausta.

Ap mitä sinä oikein siltä terapialta toivot ja odotat? Uutta ystävää vai? Kaveria, jonka kanssa juttelette tasa-arvoisesti ja vastavuoroisesti kummankin elämästä ja molemmat tutustuu toisiinsa? Oletko yksinäinen?

Vai odotatko mielenterveyden alan ammattilaisen apua psyykkisiin ongelmiisi?

Ap onko se terapeuttisi Valviran hyväksymä psykoterapeutti vai joku muu "terapeutti"?

Mitä suuntausta se edustaa?

Vaikka ammattirooli ja teoriat sinne terapeutin työkalupakkiin kuuluvatkin, niin kyllä se persoona on oikeasti paljon tärkeämpi työväline ja se pitää tuoda sinne töihin. Se vuorovaikutussuhde on se parantava asia. Jos ei synkkaa, niin sitten vaihtoon. Itse henk.koht. suosisin akateemisuutta ja ateistista maailmankuvaa (minulla synkkaa paremmin sellaisen kanssa), mutta teennäisyys tökkisi todella pahasti.

Jotenkin aloituksesta tulee mielikuva, että aitous on jokin ap:n oma määritelmä mitä ihmisen pitäisi olla ollakseen aito. Voisiko terapeutti kuitenkin olla aidosti läsnä, mukava ja ateisti samaan aikaan? Joskus eriävien näkemyksien sietäminen voi olla vaikeaa, jos mieli on kovin musta. Tällä kuvailulla ehdottaisin jatkoa samalla terapeutilla ja näiden omien ajatusten työstämistä. Saatat olls jonkin suuremman äärellä.

Ammattitaitoisen psykoterapeutin kanssa voi ja on hyvä keskustella kaikesta!