Miehen koodisto kosinnassa ja avioliittoon astumisessa

Anttipantti kirjoitti:

Miehelle ei anneta huomenlahjaa. Ei koskaan. Se olisi herramiehelle loukkaus. Vain naiselle annetaan huomenlahja.

Tässä muutamia käytöksen perusasioita avioliittoon astumisessa.

Kihlasormuksen ostamisen kustannuksista voi vielä keskustella, koska kyseessä on yhteinen lahja molempiin suuntiin. Valinnasta voi ainakin keskustella, jos kihlasormukset ovat suurin piirtein samanlaiset. Paitsi, jos kyseessä on ns. yllätyskosinta, jolloin herrasmies valitsee yksin sormuksen. Mies kuitenkin maksaa molemmat sormukset, jotka on valittu. Aina.

Jos järjestetään ns. yllätyskosinta, niin mies valitsee yksin sormuksen, eikä kihlattu voi siitä valittaa. Vaikka se olisi suklaamunan sisältä noukittu tai koivun tuohesta kääritty. "Yllätyskosinnassa" mies jää ilman kihlasormusta lopun iäkseen. Kyse ei ole tällöin lahjojen vaihdosta, vaan simppelistä kysymyksestä: ”Tässä kaunis sormus, kelpaanko minä sinulle?” Naisella ei ole velvollisuutta ”kääriä tuohisormusta” vastalahjaksi, vaikka olisi yllätyskosinnassa saanut kultaa ja timantteja omaan sormukseensa. Saahan sellaisen toki antaa, jos haluaa, mutta vastaus ”kyllä” riittää sormuksen vastaanottamiselle, eikä mies odota enempiä vastalahjoja.

Herrasmies käväisee kysymässä myös luvan ennen kihlasormuksen antamista neidin vanhemmilta - vaikka sitten kyseessä olisikin ”yllätyskosinta”. Vierailu olisi tyylikästä hoitaa yksin, ilman rakkauden kohteena olevaa kaunotarta. Se kertoo varmuudesta ja sitoutumisesta. Kihlattavan äidille tulee viedä kaunis vuodenaikaan sopiva kimppu kukkia. On oikeastaan aivan sama, onko kukat poimittu itse luonnosta tai ostettu kukkakaupasta. Kimppu annetaan kaunottaren äidille. Samalla pyydetään hetken keskustelurauhaa kosittavaksi tulevan kaunottaren isän kanssa. Hänestä on tulossa appesi, jos kaikki käy toiveiden mukaan. Jos olette molemmat maailman äärissä, vaikkapa Afrikassa lähetystyössä, eikä yhteydet vain toimi, tai uppoavassa laivassa, ettei ehdi, niin tästä säännöstä voi poiketa.

Varsinaisen vihkisormuksen arvon tulisi vastata miehen noin kolmen kuukauden bruttopalkkaa ja huomenlahjan kuukauden bruttopalkkaa, mutta tuohisormuksestakaan ei saa loukkaantua. Jos rakastaa, niin se suukko riittää onnen hetket jatkuvat ja kasvavat vain eteenpäin.

Eikä siitä ensimmäisestä avioyöstä tarvitse turhia paineita ottaa. Eiköhän sitä ole kautta vuosikymmenten ja vuosisatojen ajan harjoiteltu paneskelua jo ennakkoon. Pitkä juhlapäivä takana ja väsyttää. Jos ei jaksa, niin kietoutukaa toisiinne ja rakastakaa toisianne sellaisena kuin olette.

Onnea eteenpäin, rakkaus on tärkeintä. Meni sitten kaavan mukaan tai soveltaen!

Minulle tämä on ajankohtaista... Yksi omien poikien ja tyttärien vanhanaikainen isä. Toivottavasti näillä ohjeilla pojat rohkenevat edetä.

Se on yleensä se ensimmäinen yö tuhansista, kun ei enää jaksa.

Kihlauksen purkaisin välittömästi, jos kuulisin, että mies olisi käynyt vanhemmiltani kysymässä luvan. Samoin moni muukaan noista asioista ei napannut.

Nämä eivä ole mitään perinteisiä suomalaisia tapoja, vaan Amerikan tuontitavaraa.

Suomalaisten tapojen mukaan mies ei osta kihlasormusta etukäteen, vaan mies kosii yllättäen ilman sormusta. Sormukset käydään ostamassa yhdessä sitten kosinnan jälkeen. Ja tietenkin nainen ostaa sormuksen sulhaselleen. Mitään sääntöjä sormuksen hinnasta ei ole.

Normaali suomalainen nainen ei myöskään ole kauppatavaraa, jonka kättä käydään pyytämässä isältä, vaan sitä pyydetään naiselta itseltään.

Ap:n ohjeita noudattamalla mies järjestää itselleen helposti rukkaset, vaikka olisikin muuten naisen mieleen.

Edes minulle ei olisi käynyt käden pyytäminen isältäni, ja olen sentään nk. perinteinen nainen. Edellytän puolisolta arvostusta sellaisena kuin olen, eikä tuollainen holhottavana pitäminen sovi kuvioon. Olen kykenevä tekemään omat ratkaisuni.

Typeriä vanhanaikaisia perinteitä. Tuo vihkisormuksen arvokin on amerikkalaisen kultakaupan keksimä mainoskikka.

Meillä päätettiin yhdessä mennä naimisiin, yhdessä valittiin sormukset ja niiden kustannukset jaettiin puoliksi.

Mitenkäs tämä kaikki tapahtuu sitten kun kaksi naista tai kaksi miestä menee keskenään naimisiin?

Meillä minä kosin, kukaan ei pyytänyt kättä ja valitsimme sormukset yhdessä ja maksoimme puoliksi.

Ap keksimällä keksii jotain, millä voi perustella naisvihaansa.

Huomenlahjaa ei myöskään anneta naiselle joka ei vuoda verta hääyönään.

Huomenlahja...?! Jostakin Anni Swanin kirjoista saattoi lukea tuollaisista. Niissä myös juotiin "suklaatia". Ilm. kaakaota.

Täyttä häälehtien tuubaa tuollaiset, kuten niiden seurauksena järjestetyt häätkin, kaikkine myötähäpeää aiheuttavine ohjelmanumeroineen. Aili-täti kun ei osaa arvuutella, eikä Reinon lompakko aukea morsiamenryöstössä. -facepalm-

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä kosin, kukaan ei pyytänyt kättä ja valitsimme sormukset yhdessä ja maksoimme puoliksi.

Ap keksimällä keksii jotain, millä voi perustella naisvihaansa.

Ikävää että tuollaista tapahtuu nykyaikana. Ymmärrätkö miten tuo loukkaa monien ihmisten arvoja?

Poika pyysi tytön kättä tämän isältä, joka oli lihakauppias. "Pannaanko siivuina vai palana?", kysyi isä. Hah hah. Kuten tämä aloituskin.

Jostain syystä tuo edellä mainittu miehen koodisto kosintaan ja pla pla.. piristi. - Jaa miksikö? Siksi, että aloin miettiä, että miksi oikeastaan ikinä haluaisn mennä naimisiin. Hyvät juhlat voi järjestää myös sinkkuna,eikä siihen tarvitse kysyä omien tai kumppanin lupaa. - Ja usein huomenlahjaksi riittää varmuuden varalta päänsärkytabletti tai pari.

Aloittaja on joku nyhverönainen joka haluaisi naimisiin mutta ei halua kosia.

Vierailija kirjoitti:

Huomenlahjaa ei myöskään anneta naiselle joka ei vuoda verta hääyönään.

Kandee siis ajoittaa hääyö "siihen aikaan kuukaudesta" :D Muuteenkin melkoista tuubaa. Yäh. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on joku nyhverönainen joka haluaisi naimisiin mutta ei halua kosia.

Kertonee tuo aloitus rivien välistä niin paljon hänen tasa-arvo käsityksestään, että minä(kin) miettisin kosintaa toisenkin kerran.

Minä kieltäydyin huomenlahjasta, kun mies kysyi mitä haluan. Ajatuksena huomenlahja on oksettava, siinähän mies kiittää viimeöisestä kun vaimo menetti neitsyytensä ja koki kipua ja epämukavuutta.

Ensinnäkin vaikka menetin neitsyyteni miehelleni, se ei tapahtunut hääyönä, vaan kun oltiin sovittu seurustelusta ja halusin miestä niin henkisesti kuin fyysisesti ja olin itse valmis. Mies olisi halunut tyyliin heti, mutta minä päätin itse milloin olin valmis ja Halusin luottaa ja haluta ja antaa intohimon viedä, ja oli oikea ratkaisu itselläni, ihana muisto jäi.

En ole kauppatavaraa.

Ostin vihkisormuksen ja hääpuvun omilla rahoillani, samoin maksoin kukat, kengät, miehen uuden räätälin tekemän puvun, ruoat... Mies maksoi juhlapaikan ja auton vuokran, häämatkan.

Mies kosi yllättäen mutta siitä oli etukäteen vinkattu, että mitä mieltä olisin siirtymisestä syvempään vaiheeseen, ja kun vinkkasin vihreää valoa, mies uskalsi kosia, ikäeroa kun meillä on:)

Eikä kysytty sukulaisilta lupaa. Oltiin jo molemmat aikuisia, miksi se suurin elämän päätös pitäisi hyväksyttää isällä?

No tosin nyt tämä suhde vetelee viimeisiään kiitos kuningas alkoholin. Mutta kiva oli muistella ihania aikoja kun oli vielä onnellinen ja uskoi ja luotti miehiin.