Alkoholistin tytär ov

tuo edellinen kommentti pisti silmään. Ehkä näin onkin, mistähän se mahtaa johtua?

Samasta syystä kuin äitisi ei voi jättää isääsi, sinäkään et voi itsellesi myöntää mitä isäsi alkoholismi sinulle on aiheuttanut.



Sinun ei kuulu olla äitisi puolella isääsi vastaan, mutta et saisi myöskään tuomita äitiäsi.



Millä tavalla tämä on veljesi ja sinun väleihisi vaikuttanut? Onko hän ottanut jonkun puolen?

Sinulla on oikeus olla aikuinen ja elää omaa elämääsi. Äitisi kaipaa tukea, mutta et ilmeisesti ymmärrä hänen valintaansa jatkaa parisuhteessa, jossa jo pitkään on ollut sama ongelma, joten et varmaankaan pysty antamaan äidillesi sellaista tukea, jota hän hakee -eikä sinun tarvitse! Voit sanoa ystävällisesti mutta päättäväisesti äidillesi ne asiat, joita viestissäsi kirjoitit. Lapsen tehtävänä ei pidä olla vanhempien parisuhteen hoitaminen, ei lapsuudessa eikä myöskään aikuisuudessa. Äitisi vastuulla on etsiä itselleen ja jaksamiselleen tukea muualta. Omasta kokemuksesta tiedän, että on raskasta kantaa sitä " pahan lapsen" roolia, jonka tästä linjavedosta saa väistämättä harteilleen, mutta itse olen ottanut mieluummin sen kantaakseni kuin toimin äidin hoitajana parisuhdekriiseissä. Meillä tilanne on kylläkin vähän erilainen kuin kuvaamasi, mutta varmaan samat lainalaisuudet pätevät. Voimia sinulle!

Itse olen myös koko lapsuuteni ja nuoruuteni ollut vanhempieni tukipylväänä, perheen aikuisena.

Voi, kuinka vaikeaa vanhemmilleni olikaan se, kun sairastuin syvään masennukseen aikuisiällä ja masennuksesta toipuneena en olekaan enää ollut se sama kiltti tyttö.



Onhan se totta tosiaan niin, että mitä vanhemmat kylvävät, sitä he myös niittävät!

toisaalta tietenkin ymmärrän kuinka ahdistavaa äidilläni on, mutta minä en enää kaipaa enää ahdista elämääni.

Anoppini nimittäin valittaa smasta asiasta jatkuvasti kun appiukko on juoppo ja itse ei jaksaisi sitä katsoa. Mutta niin monta kertaa on ottanut sen takaisin ja halunnut hyysätä sitä.

Ollaan mieheni kanssa sanottukin ihan suoraan että heittää äijän pihalle ennen kuin kuolee itse väsymykseen ja masennukseen minkä se sille aiheuttaa. Mutta kun ei niin ei.

Ite oon sanonut hyvin selkeesti miehelleni että jos isänsä jalanjälkiä meinaa seurata niin minusta ei samanlaista hoivaajaa ja rahoittajaa harrastuksellensa tule saamaan. Se on potku persuuksiin ja pihalle.

tosin meillä ei niinkään ollut kyse alkoholismista (vaikka sitäkin oli) vaan enemmän avioeron jälkeisistä ajoista. Minä en kuulemma ikinä ollut todistamassa mitään kamaluuksia enkä voi ymmärtää miltä äidistäni ja sisaruksistani tuntuu. Enkä kuulemma ole kovin empaattinen ihminen ja puolustan aina isääni eikä kukaan muka uskalla sanoa isälleni mitään negatiivista vaan aina hyssytellään jne jne..



Äiti suuttuu aina mitä ihmeellisimmistä asioista ja mököttää ja kiukuttelee. Mä olen kurkkuani myöten täynnä mutta en aina saa sanottua etten jaksa enää :(

Meillä on aina perheessä ollut jonkinlainen kahtiajako, aina ollaan mukamas jonkun puolella. Isäni kanssa olen aina tullut hyvin toimeen ja häneltä olen saanut enemmän huolenpitoa ja turvaa. Hän on tuntunut turvallisemmalta, vaikka onkin välillä innostunut ryypiskelemään. Mietin, että haluaako äitini, että totean, että on siinä paska mies, huono jne. Tietenkin o kurjaa, kun isäni juo, mutta en halua alkaa haukkumaan. Isästäni kuitenkin välitän ja tykkään. Tavallaan äitini laittaa valitsemaan kumman puolella olen. Tavallaan aika sairas kuvio. Tämä kahtiajako on aiheuttanut eripuraa myös minun ja veljeni suhteeseen.

Äitini varsinkin on taitava vallan käyttäjä. Olen perheen likakaivo, mutta minulle myös suututaan jos en tee muiden mieliksi. Ne kerrat kun olen ollut vastaan niin äiti on pistänyt välit poikki useiksi kuukauksiksi.

On pelottavaa vieläkin sanoa mielipiteensä ja ilmaista tunteensa, olen 37v !

päihdeperheessä jokaiselle perheenjäsenelle on omat roolit. Sulle on langennut tuo. Teet oikein kun sanot äidillesi että sä et jaksa etkä halua olla äitisi tukipylväs, vaan äidin on otettava vastuu omasta elämästään. Sano suoraan, että äitisi pitäisi ottaa yhteys ammatti-ihmisiin. Voit vaikka hyvän tahdon eleenä etsiä hänelle jotain yhteystietoja valmiiksi. Mutta älä suostu olemaan äitisi ja isäsi suhteen " roskakori" . Vaikka olet aikuinen ihminen, et ole vastuussa edelleenkään heidän suhteestaan, eikä sinun tarvitse valita puolia tai jaksaa edes keskustella näistä ongelmista. Toki oman psyykkisen tervehdyttämisen edellytyksenä on se, että ongelmista voidaan puhua avoimesti, mutta se ei mielestäni tarkoita sitä, että äitisi kaataa kaiken p*skan niskaasi. Ongelmat ovat vanhempiesi välillä, et voi heitä pelastaa.



Lapsen ei kuulu ottaa vastuuta vanhempien väleistä. Vain sairas vanhempi pakottaa lapsen sellaiseen. Lapsen oma elämä saattaa mennä täysin pilalle, kun hän joutuu kantamaan vanhempien välisen suhteen taakkaa, ja vielä aikuisuudessakin kärsimään tästä. Et ole enää se lapsi joka joutuu kuuntelemaan pakosta näitä asioita vierestä. Voit itse valita. Aloita se jo tänään.