Tulipa hyväksikäytetty olo :' (

miksei nykyihmiset enää PUHU toisilleen?? miksi sä täällä itket? itkisit miehellesi ja kysyisit asiasta....ziisus

mutta huonompaan suuntaan mennään. Emme tosiaankaan puhu toisillemme. Tai oikeastaan minä puhua pulputan, mutta mies on hiljaa.



ap

Terveessä parisuhteessa osataan pyytää reilusti anteeksi, myöntää riidan olleen ilmaa puhdistavaa ja jatkaa yhdessä taas eteenpäin. Mielestäni pettäminen on ainoa riidan aihe, mitä ei voi antaa anteeksi. Ei ole mitään järkeä odottaa aina toisen myöntymistä, sillä parisuhteen rakentamiseen tarvitaan kaksi! Jos siis miehesi on päättänyt pitää mykkäkoulua, niin ole sinä se aloitteen tekevä osapuoli. Olethan sentään järjellä ja ymmärryksellä ja toivottavasti myös sympatialla varustettu aikuinen nainen!

minua ei arvosteta, poljetaan aina maan tasalle, minulla ei voi olla mitään. ap

Kukaan ei ole kenenkään kynnysmatto! Jos tulet jatkuvasti poljetuksi, luulisi sinun tulevan paremmin toimeen ihan itseksiään, kuin tuollaisen paskan kanssa. Tai sitten teet vain miehelle selväksi, että se tallominen loppus just ny!

ihmeellisiä vastauksia tässäkin ketjussa taas, mistä näitä ääliömiesten ymmärtäjiä ja paapojia oikein riittääkin. Taitaa omat miehenne olla yhtä kusipäitä.

Meillä eletään parisuhteessa kovaa muutosten aikaa, mieheni käytti melko runsaasti alkoholia, ei ollut väkivaltainen mutta ei ollut osana meidän perhettä, moneen vuoteen. Yritin vuosia että asioista olisi puhuttu, minä aloitin mutta koska en saanut vastakaikua niin eihän siitä mitään hyötyä ollut.



Sitten laitoin eron vireille, mies haki antabukset, muuttui paljonkin. Annoin eron olla vireillä. Sitten tilanne kääntyikin niin että minä romahdin, mies oli parantanut tapojaan, hoiti lapsia, hoiti kotia ja opetteli kokkaamaan. Lähdettiin asumuseroon, minä olin se joka muutti yhteisestä kodista pois, yksin. Isä jäi lasten kanssa.



No, siitä alkoikin helvetinmoinen minun kontrollointi, alkoi mustasukkaisuus! Ikävöin lapsia ja olin usein heidän luona, sitten muutin takaisin koska en voinut elää ilman lapsia. Hyvin meillä alkoi mennäkkin, alettiin puhua asioista..

Mutta se mustasukkaisuus menikin ihan sairaaksi, mies alkoi keksiä sairaita juttuja ja lähetteli minulle töihin tekstiviestejä =o



Nyt ollaan asioista juteltu ja olen sanonut välillä tosi pahastikkin. Esim. Minua ottaa vitusti pannuun että minä yritin vuosia suhdetta pelastaa, tuloksetta ja laitoin eron vireille niin mies muutti tapansa ja kaiken pitäisi olla ok!!!!

Monta solmua on ollut, osa on saatu auki ja tuosta seksistä, mieheni on kaksi kertaa painostanut minua " pienessä sievässä" Sanoin että seuraavan kerran soitan poliisit ja sinä lähdet! Mieheni ei lyö minua eikä lapsia mutta henkinen väkivalta suhteessamme alkoi kyllä saada sijaa, aika pahasti. Olen niin tiukka sissi että tappelen kaikin voimin.



Nyt ollaan saatu asiat puhuttua niin että ollaan tässä suhteessa kavereita, lasten takia, ollaan kavereita ja katsellaan saadaanko rakennettua uutta rakkautta, parisuhdeterapiassa käydään ja mieheni tietää että olen kertonut koko totuuden hänen vanhemmille, omille vanhemmille sekä työkavereille.



Eli meillä minä en saanut mieheen mitään kontaktia vuosien yrittämisen jälkeen, viimeinen epätoivoinen tekoni oli laittaa ero vireille ja se auttoi vaikka edelleen kompuroidaan mutta ollaan päätetty selvitä!



Jos mieheni edelleen vetäisi viinaa kuin pesusieni ja olisi väkivaltainen, olisin lähtenyt suhteesta jo vuosia sitten.

*REPS*

nro 9

Ihmettelen näitä nykyajan parisuhteit...ensin o kaik perseellään, sitte pannaa ja sitte itketään...ja aina miehessä se vika???? Miten tollasesta voi ees tulla hyväskikäytetty olo? Ihme touhuu