Kallein tavara, jonka olet rikkonut?

Hella. Seisoin sen päällä siivotessani keittiön yläkaappeja ja jostain syystä painopiste, asento ja kuun asento vaikuttivat niin, että hella kippasi ja kaatui lattialle niin, että uunin lasiluukku räjähti tuhannen päreiksi. Itselleni ei onneksi käynyt mitään.

Porsche 911

Anopin ostamat uudet sateenvarjorattaat. Vähän hävetti.

Joskus teininä rikoin perheemme ensimmäisen digikameran tiputtamalla sen lattialle :< En koskaan paljastanut että se oli pudonnut. Kaikki vaan ihmettelivät miksi se on rikki.

Oma mielenterveys

Kyllä se oli ekassa työpaikassa (kauppa) määrittämätön määrä alkoholijuomapulloja. En edes tiedä mitä kohelsin, mutta kymmeniä (ellei enemmänkin) pulloja onnistuin hajottamaan. Haju oli ihan hirveä ja siivoamiseen meni pieni ikuisuus :D Kyllä hävetti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se oli ekassa työpaikassa (kauppa) määrittämätön määrä alkoholijuomapulloja. En edes tiedä mitä kohelsin, mutta kymmeniä (ellei enemmänkin) pulloja onnistuin hajottamaan. Haju oli ihan hirveä ja siivoamiseen meni pieni ikuisuus :D Kyllä hävetti.

Ai niin, onnistuinhan toki myös rikkomaan kaverin auton vaihdelaatikon. Minulla ei ollut ajokorttia silloin, mutta olin aikeissa moisen hankkia. Istuin pelkääjän paikalla kun kaveri sanoi, että harjoitellaanpas vaihteiden vaihtoa. Sanoin, että ei todellakaan, mutta kaveri nauraen, että kylläpäs, ei anna minulle vaihtoehtoa – vaihdan vaihteita tai kävelen kotiin. Neuvoi miten käytetään ja mistä löytyy mikäkin vaihde, sanoi, että aletaan vaihtaa (jollekin vaihteelle, esim kolmoselle, en enää muista mille). No en minä tiennyt että se vaatisi muutakin kuin minulta muutaman kädenliikkeen. Iloisesti reippaalla ja vahvalla käsiliikkeellä iskin vaihteen vaihtoon ja auto piti aivan infernaalisen kamalaa ääntä. Siihen tyssäsi se matka. Kaveri kantoi vastuun kyllä, ei ollut minulle edes vihainen :)

3 kk ajossa ollut ooppeli, mittarissa 2500 km, ruttuun meni koko etuosa. 

Kannettava tietokoneeni, olin sen kanssa lattialla ja kun nousin, jotenkin horjahdin ja polveni rikkoi nayton. Mutsi onneksi osti uuden, mutta edelleen mua suututtaa miten tyhma olin kymmenen vuotta sitten...

Läppäri. kerran kilahti oikein kunnolla kun olin sata kertaa pyytänyt kaverin laittaan jotain musaa ja se vaan höpisi jotain omiaan eikä voinut laittaa sitä saamarin biisiä soimaan, niin kävelin siihen läppärille ja paiskasin sen tuhatta ja sataa monta kertaa kiinni ja auki. Meni pillunpäreiks. Heti harmitti jälkeenpäin mutta samalla tuntui kinkyllä tavalla hyvälle. Monet kännykät tuohduksissani pistänyt palasiks, oon pieni kokoinen nainen mutta yhden puhelimenkin sain suutuspäissäni väännettyä kahtia. Silloin kun oli vielä niitä simpukka puhelimia niin ne oli vähän liiankin helppo katkaista jonkun ärsyttävän puhelun päätteeksi. Oon aika tulinen tyyppi, nykyään jo vähän rauhallisempikin onneks. Ja kun erosin ex poikaystävästä niin teki erittäin paljon mieli katkoa sen surffilaudat mutta luojan kiitos silloin hermo piti. Liekkö olisin elossakaan enää jos nekin olisin tuhonnut raivoissani. Laudoilla kuitenkin kova rahallinen arvo + mittaamaton tunne arvo, varsinkin jos on käsin tehtyjä.

Vierailija kirjoitti:

Läppäri. kerran kilahti oikein kunnolla kun olin sata kertaa pyytänyt kaverin laittaan jotain musaa ja se vaan höpisi jotain omiaan eikä voinut laittaa sitä saamarin biisiä soimaan, niin kävelin siihen läppärille ja paiskasin sen tuhatta ja sataa monta kertaa kiinni ja auki. Meni pillunpäreiks. Heti harmitti jälkeenpäin mutta samalla tuntui kinkyllä tavalla hyvälle. Monet kännykät tuohduksissani pistänyt palasiks, oon pieni kokoinen nainen mutta yhden puhelimenkin sain suutuspäissäni väännettyä kahtia. Silloin kun oli vielä niitä simpukka puhelimia niin ne oli vähän liiankin helppo katkaista jonkun ärsyttävän puhelun päätteeksi. Oon aika tulinen tyyppi, nykyään jo vähän rauhallisempikin onneks. Ja kun erosin ex poikaystävästä niin teki erittäin paljon mieli katkoa sen surffilaudat mutta luojan kiitos silloin hermo piti. Liekkö olisin elossakaan enää jos nekin olisin tuhonnut raivoissani. Laudoilla kuitenkin kova rahallinen arvo + mittaamaton tunne arvo, varsinkin jos on käsin tehtyjä.

Mikäs siinä, jos omiaan hajottaa.

Kiitos vastauksista ja tarinoista! Harmittaa jo vähemmän, kun on kohtalotovereita. Ei sillä tavalla vahingoniloisesti, vaan tuntuu, että harmitus on nyt jaettu. :) -AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läppäri. kerran kilahti oikein kunnolla kun olin sata kertaa pyytänyt kaverin laittaan jotain musaa ja se vaan höpisi jotain omiaan eikä voinut laittaa sitä saamarin biisiä soimaan, niin kävelin siihen läppärille ja paiskasin sen tuhatta ja sataa monta kertaa kiinni ja auki. Meni pillunpäreiks. Heti harmitti jälkeenpäin mutta samalla tuntui kinkyllä tavalla hyvälle. Monet kännykät tuohduksissani pistänyt palasiks, oon pieni kokoinen nainen mutta yhden puhelimenkin sain suutuspäissäni väännettyä kahtia. Silloin kun oli vielä niitä simpukka puhelimia niin ne oli vähän liiankin helppo katkaista jonkun ärsyttävän puhelun päätteeksi. Oon aika tulinen tyyppi, nykyään jo vähän rauhallisempikin onneks. Ja kun erosin ex poikaystävästä niin teki erittäin paljon mieli katkoa sen surffilaudat mutta luojan kiitos silloin hermo piti. Liekkö olisin elossakaan enää jos nekin olisin tuhonnut raivoissani. Laudoilla kuitenkin kova rahallinen arvo + mittaamaton tunne arvo, varsinkin jos on käsin tehtyjä.

Mikäs siinä, jos omiaan hajottaa.

Joo koskaan en ole muiden tavaroita onneksi rikkonut. Ja eikä enää noikaan harmita mitä oon paskaks laittanut. Muut asiat merkitsee minulle paljon enemmän kuin tavara. 

Hampaat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läppäri. kerran kilahti oikein kunnolla kun olin sata kertaa pyytänyt kaverin laittaan jotain musaa ja se vaan höpisi jotain omiaan eikä voinut laittaa sitä saamarin biisiä soimaan, niin kävelin siihen läppärille ja paiskasin sen tuhatta ja sataa monta kertaa kiinni ja auki. Meni pillunpäreiks. Heti harmitti jälkeenpäin mutta samalla tuntui kinkyllä tavalla hyvälle. Monet kännykät tuohduksissani pistänyt palasiks, oon pieni kokoinen nainen mutta yhden puhelimenkin sain suutuspäissäni väännettyä kahtia. Silloin kun oli vielä niitä simpukka puhelimia niin ne oli vähän liiankin helppo katkaista jonkun ärsyttävän puhelun päätteeksi. Oon aika tulinen tyyppi, nykyään jo vähän rauhallisempikin onneks. Ja kun erosin ex poikaystävästä niin teki erittäin paljon mieli katkoa sen surffilaudat mutta luojan kiitos silloin hermo piti. Liekkö olisin elossakaan enää jos nekin olisin tuhonnut raivoissani. Laudoilla kuitenkin kova rahallinen arvo + mittaamaton tunne arvo, varsinkin jos on käsin tehtyjä.

Mikäs siinä, jos omiaan hajottaa.

Onneksi ei ollut oma, kun työkoneen "rikoin".

Korjaus 100 000+€.

:D kirjoitti:

Hampaat

Hui, ei ole todellakaan mitään halpaa lystiä pistää uusiksi!

Kopsautin kirpparilta ostamani Arabian kupin halki tiskialtaan reunaan. Kustansi 5 euroa.

Ikää minulla on jo 42 vuotta.

Rikoin isän ostaman upouuden 300e radio-ohjattavan lennokin... Yritin tehdä volttia, mutta syöksyi nokka edellä järven jäähän. Siipi poikki, servot hajalle ja koneessa ollut kamera lensi aika pitkälle. Olen istunut jo aika monta tuntia pesuhuoneen lattialla, välillä itkien.

(Olen hyvin herkkä, älkää kiusatko)

Siivosin keittön kaappeja ja rikoin pestessäni Arabian ovaalinmuotoisen riisiposliinikulhon 50-luvulta.

Hintapyynnöt antiikkiliikkeissä noin 400 EUR - lohduttauduin, että tavaraa se vain on.