Lue keskustelun säännöt.
Järjestäen ne äidit, joiden lapset " ei vaan tottele vaikka mitä tekis"
24.09.2007 |
on juuri niitä samoja mammoja, jotka ei vie mitään asiaa lapsen kanssa loppuun asti. Noita näkee puiston väärällään. Uhkaillaan uhkaillaan, huudetaan jne. mutta loppujen lopuksi lapsi pitää päänsä ja tekee mitä tykkää.
Esim. tänään: isompi lapsi vei pienemmän kädestä lelun. Äiti " puuttui" asiaan sanomalla että niin ei saa tehdä. LApsi juoksi karkuun. Äiti vähän meni perässä. Yritti ottaa lapselta lelua kädestä. LApsi ei antanut, vana riuhtoi ja kiukkusi. Äiti luovutti.
Pari päivää sitten eräs toinen äiti ihmetteli, kuinka meidän pusitosta poistuminen on niin helppoa. Sanoin lapsille, että nyt mennään, pienempi kiipesi rattaisiin, isompi fillarin selkään ja sitten mentiin. Kyseinen äiti itse oli anellut lapsiltaan monta kertaa, että mentäiskö, uhkaillut jättävänsä lapset puistoon, ja kuitenkin aina kun isompi oli karannut puistoon leikkimään mennyt perässä ja sanonut, että " no mut kohta sit mennään ainakin" .
Kyllä ne lapset tottelisi, jos äidit edes pikkasen näyttäisi olevansa tosissaan silloin kuin jostain asiasta sanovat.
Kommentit (29)
Kuinka meidän perheessä on sitten kaksi muuta lasta jotka tottelee ja yksi joka ei todellakaan usko mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kuinka meidän perheessä on sitten kaksi muuta lasta jotka tottelee ja yksi joka ei todellakaan usko mitään!
aikuisen pitää auttaa. Ja nähdä vaivaa. Sorry. Minulla on myös useampi lapsi, osa tottelee helpommin, osa ei. Työssäni lastentarhanopettajana kohtaan myös erilaisia lapsia ja ikävä totuus on, että lapsilla on erilaisia tarpeita ja meidän aikuisten tehtävä on toimia sen mukaan. Jaksaa olla se, joka määrää ja pitää vielä kiinni siitä.
Ap on ihan oikeassa siinä, että usein lasten tottelemattomuus johtuu juuri tuosta asiasta. Mutta ei saa liikaa yleistää, ainahan tästä ei ole kyse. On kyllä sellasiakin lapsia, jotka ei tottele, vaikka vanhemmat kuinka päättäväisesti asettaisivat rajat, eivätkä antaisi periksi lapselle joka asiassa.
On ihan turha vinkua jos ei saa lapsiin otetta. Vika löytyy liki aina peiliin katsomalla. Lapsen saa kyllä tottelemaan kun on johdonmukainen ja kärsivällinen. Huutamalla ja tyhjää meuhkaamalla ei varmaan onnistu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ei kuitenkaan ollut kyse äitiään isommista murrosikäisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai on lapsia, jotka ohjautuu ja oppii helpommin, ja joita ei tarvitse kasvattaa yhtä paljon kuin itsepäisempiä ja tempperamenttisia tapauksia. Kuitenkin terve, normaalin ymmärryksen omaava lapsi oppii tottelemaan, jos vanhemmat kasvattaa johdonmukaisesti ja peräänantamatta.
Mutta se vaan on niin paljon helpompaa vaikeamman lapsen kohdalla kohautella hartioita ja valittaa kun ei se tottele mitään, ja lapsi sen kun temmeltää menemään...
Ei ihme jos ei lapset tottele, jos vanhempien taidot kasvattaa on tolla tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saahan ne lapset, temperamenttisetkin, tottelemaan, kun tarpeeksi ottaa pomon roolin. Tuli mieleen tuosta esimerkista, miten lähdetään puistosta pois: minulla on kovapäinen poika, ja kun hän oli parivuotias, niin minä kannoin hänet pois. Poika huusi kuin syötävä, potki löi, kaikki ihmiset katsoivat mitä tapahtuu.
Neljävuotiaana oli sama juttu. Silloin en jaksanut häntä enää kainalossa kantaa, ja silloin syynä oli se, että hän ei lopettanut hiekan heittämistä. Silloin otin kädestä ja kirjaimellisesti raahasin hänet pois. Kun ne uhkaukset toteuttaa, saa siitä hyvästä sitten paheksuvia ilmeitä ja kommentteja.
Teet niin tain näin, on se aina väärin päin.
Ja mä en usko ollenkaan että mulle ois siunaantuneet ne kaikkein helpoimmat lapset!
Mutta ne ovat tottuneet että minun sana on laki ja äiti päättää koska lähdetään jostain puistosta, eivät he!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja silti me ollaan ihan tavallinen perhe, jossa vain on kuri ja rajat tehty selväksi lapsille, ei kuitenkaan mikään armeija-meiningin mukaan, vaan rakastavasti mutta tiukasti.
kyllä minunkin poikani nyt isompana tottelee. Mutta siihen meni kuusi vuotta, että hänet sai tottelemaan. Palstoilla kyselin neuvoja ja minulle väitettiin kaikkea, että en olisi johdonmukainen tai en antaisi huomiota. Yritin ja yritin. Mutta tottelun oppimiseen vain menee joilta lapsilta niin kauan.
Eli minusta ei ole mikään ihme, jos alle kouluikäinen lapsi ei tottele. Kyllä hän siitä oppii, mutta siihen voi mennä vuosia - jos vain on johdonmukainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
saahan ne lapset, temperamenttisetkin, tottelemaan, kun tarpeeksi ottaa pomon roolin. Tuli mieleen tuosta esimerkista, miten lähdetään puistosta pois: minulla on kovapäinen poika, ja kun hän oli parivuotias, niin minä kannoin hänet pois. Poika huusi kuin syötävä, potki löi, kaikki ihmiset katsoivat mitä tapahtuu.
Neljävuotiaana oli sama juttu. Silloin en jaksanut häntä enää kainalossa kantaa, ja silloin syynä oli se, että hän ei lopettanut hiekan heittämistä. Silloin otin kädestä ja kirjaimellisesti raahasin hänet pois. Kun ne uhkaukset toteuttaa, saa siitä hyvästä sitten paheksuvia ilmeitä ja kommentteja.
Teet niin tain näin, on se aina väärin päin.
Näin minäkin olisin tehnyt. Jos olisin tiennyt, mistä on kyse ja nähnyt sinun toimivan noin, niin olisin ehdottomasti ollut puolellasi.
missä lapset oli 5, 3 ja vauva syntyi sen vuoden aikana. äiti oli aika pehmo lasten kanssa ja usein päivät jolloin äiti oli kotona oli yhtä showta. Oli kyse sitten ulos menosta, syömisestä tai nukkumisesta. Jos lapset temppuili ruokapöydässa äiti enimmäkseen uhkaili ja uhkaili. Pari kertaa tosin poisti pöydästä ja silloin lapset vaan nauroivat. Kun pienempi oppi konttaamaan niin se vaipanvaihdon yhteydessä konttaili alasti pakoo, äiti vaippa kädessä perässä. Hyvä äiti hän on ja lapset olivat todella eläväisiä. Hän ihmetteli vain miten kummassa minä teen työni. Lapset kokeili myös minun rajani ja tein erittäin selväksi ne, joilloin meille ne päivät meni vähän lepposammin kun ei aina tarvinnut tapella joka asiasta.
työsihän lopulta tuotti tulosta. sillä ei ole mitään väliä mitä ne muut kattelee perään tai ajattelevat.
kiitos tuestanne! Kyllä se vähän haittaa, kun syytetään fyysisestä väkivallasta.
no jos tosiaan vain kannoit pois tilanteesta tms. kyse ei ole fyysisestä väkivallasta..eli ei ole sun häpeäsi vaan niiden jotka sua syyttelevät eivätkä asiasta mitään ymmärrä.
eli poika taisteli vastaan, heittäytyi veteläksi, ja minä raahasin kädestä pitäen. Olin sanonut ja uhannut, että mennään kotiin, jos vielä kerran heität hiekkaa. Ja niin minä vein hänet kotiin.
12
[quote author="Vierailija" time="24.09.2007 klo 15:19"]
on juuri niitä samoja mammoja, jotka ei vie mitään asiaa lapsen kanssa loppuun asti. Noita näkee puiston väärällään. Uhkaillaan uhkaillaan, huudetaan jne. mutta loppujen lopuksi lapsi pitää päänsä ja tekee mitä tykkää.
Esim. tänään: isompi lapsi vei pienemmän kädestä lelun. Äiti " puuttui" asiaan sanomalla että niin ei saa tehdä. LApsi juoksi karkuun. Äiti vähän meni perässä. Yritti ottaa lapselta lelua kädestä. LApsi ei antanut, vana riuhtoi ja kiukkusi. Äiti luovutti.
Pari päivää sitten eräs toinen äiti ihmetteli, kuinka meidän pusitosta poistuminen on niin helppoa. Sanoin lapsille, että nyt mennään, pienempi kiipesi rattaisiin, isompi fillarin selkään ja sitten mentiin. Kyseinen äiti itse oli anellut lapsiltaan monta kertaa, että mentäiskö, uhkaillut jättävänsä lapset puistoon, ja kuitenkin aina kun isompi oli karannut puistoon leikkimään mennyt perässä ja sanonut, että " no mut kohta sit mennään ainakin" .
Kyllä ne lapset tottelisi, jos äidit edes pikkasen näyttäisi olevansa tosissaan silloin kuin jostain asiasta sanovat.
[/quote]