Lue keskustelun säännöt.
Järjestäen ne äidit, joiden lapset " ei vaan tottele vaikka mitä tekis"
24.09.2007 |
on juuri niitä samoja mammoja, jotka ei vie mitään asiaa lapsen kanssa loppuun asti. Noita näkee puiston väärällään. Uhkaillaan uhkaillaan, huudetaan jne. mutta loppujen lopuksi lapsi pitää päänsä ja tekee mitä tykkää.
Esim. tänään: isompi lapsi vei pienemmän kädestä lelun. Äiti " puuttui" asiaan sanomalla että niin ei saa tehdä. LApsi juoksi karkuun. Äiti vähän meni perässä. Yritti ottaa lapselta lelua kädestä. LApsi ei antanut, vana riuhtoi ja kiukkusi. Äiti luovutti.
Pari päivää sitten eräs toinen äiti ihmetteli, kuinka meidän pusitosta poistuminen on niin helppoa. Sanoin lapsille, että nyt mennään, pienempi kiipesi rattaisiin, isompi fillarin selkään ja sitten mentiin. Kyseinen äiti itse oli anellut lapsiltaan monta kertaa, että mentäiskö, uhkaillut jättävänsä lapset puistoon, ja kuitenkin aina kun isompi oli karannut puistoon leikkimään mennyt perässä ja sanonut, että " no mut kohta sit mennään ainakin" .
Kyllä ne lapset tottelisi, jos äidit edes pikkasen näyttäisi olevansa tosissaan silloin kuin jostain asiasta sanovat.
Kommentit (29)
Tänään ojensin yhtä lasta hiekkalaatikolla vaikka äitinsä istui vieressä, sapetti niin, kun äiti ei saa kunnolla kiellettyä lapion- ja kivienheittelijää.
3:n äiti, ja minun lapseni tottelevat minua. Tosin sitä itsemääräämisoikeutta voi antaa heille koko ajan enemmän, koska käyttäytyvät koko ajan kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja 12:kin juttu kuulostaa hyvin tutulta.
Käy todella sääliksi äidit, jotka vain valittavat, kun lapsi ei käyttäydy, mutteivät sitten kuitenkaan tee mitään asian eteen... Onhan se harmillista lähteä yhden kiukuttelujen takia kauniina päivänä aiottua aiemmin kotiin, mutta seuraavat aurinkoiset päivät voidaankin sitten todella nauttia ulkoilusta, kun yhteispeli toimii.
En taas tajua koko aloitusta: Järjestäen.... Ja kyllä tosiaan lapset saadaan tottelemaan kun raahataan käsivarret mustelmilla pois tuhmuuksista ja suljetaan sitten pimeään komeroon häpeämään. Vähän saa tietysti sossuja pelätä, mutta mitäs sen väliä kunhan lapset käyttäytyvät!
Pojan kaveri heitteli aina kiviä toisten päälle. Äiti kielsi vaimeasti ja huokaili, ettei voi mitään.
Nyt poika on koulukiusaaja ja istuu jälki-istunnossa kun hakkaa pienempiä koulussa.
Itselläni on 4 lasta. 1 lapsista on tempperamenttinen ja ns. vaikeampi lapsi. Hänelle olen aina pitänyt tiukemmat rajat. On kannettu karjuvana puistosta ja kaupasta ulos kylmästi jne..
Mutta niin vain sisarussarja tottelee ja elelee sopuisasti, eikä tarvitse maanitella kun rajat on selvät.
Aikuinen saa kyllä lapsen kannettua pois tilanteesta niinkin, että lapseen ei satu.
Jäähypenkki ja tiukka puhuttelu on hyviä keinoja. Ei tarvitse sulkea pimeään komeroon.
Eikä tarvitse pelätä sossuja.
Päiväkodeissa ja lastenkodeissakin muuten on käytössä holding raivoaville lapsille, ja jäähypenkki (ainakin monessa pk:ssa on). Ei tarvitse pelätä sossuja.
Kokeilepas noita keinoja kun pilttisi seuraavaksi päättää terrorisoida koko pihaa tai puistoa. Sen sijaan että kieltäisit lässyttävällä äänellä (" Veeti, älä hei viitti... " ) tai antaisit asian vaan olla.
Vierailija:
En taas tajua koko aloitusta: Järjestäen.... Ja kyllä tosiaan lapset saadaan tottelemaan kun raahataan käsivarret mustelmilla pois tuhmuuksista ja suljetaan sitten pimeään komeroon häpeämään. Vähän saa tietysti sossuja pelätä, mutta mitäs sen väliä kunhan lapset käyttäytyvät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että eivät edes viitsi komentaa saatikka nostaa per...ttään sieltä puiston penkiltä. Meillä kyllä uskotaan ja monet ihmettelevätkin, miten saan jengini (4 lasta) kuriin. Mun ei tarvitse huutaa vaan lapset tottelevat ilman niskoittelua. Toki välillä on joutunut asian vääntämään rautalangasta. Pienestä asti olen näyttänyt, että kiukuttelulla ei saa mitään aikaiseksi. Se ei auta ollenkaan. Ja annan paljon myönteistä palautetta hyvästä käytöksestä. Joku sanoi minulle kerran, että olen synnynnäinen äiti ja laumanjohtaja :) se lämmitti..... Ja muuten monet näistä rasavilleistä ovat niitä ensimmäisiä lapsia... Eli tiukempi linja te esikoisen äidit :)
että kyllä kasvatuksella saataisiin ihmeitä aikaiseksi, jos vain uskottaisiin siihen kasvatuksen voimaan.
Moni vanhempi pelkää oman lapsensa pettymystä ja vihantunteita. Näen paljon kilttejä äitejä, jotka eivät henno olla tiukkoja kasvattajia. Kun tällainen kiltti äiti saa haastavalla temperamentilla varustetun lapsen, niin huonosti usein käy. Äiti etenee lapsentahtisesti liian pitkään eikä tajua, että haastava lapsi tarvitsee lujaa kättä paljon enemmän kuin se kiltti naapurin tyttö.
Suurin osa luokan häiriköistä häiritsee puuttellisen kotikasvatuksensa seurauksena. Usein hyvin levoton lapsi kohtaa vasta koulussa ensimmäisen aikuisen, joka asettaa tiukat rajat ja pitää niistä kiinni. Koulun henkilöstö hoitaakin tällöin sitä tehtävää, joka kuuluu lapsen huoltajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et osaa suomea, se on vain oma häpeäsi.
Lastesi ilmeisen huonoa käytöstä taasen en ihmettele yhtään, eihän sillä ole väliä miten omat mussukat terrorisoi muíta, kunhan äitin ei tarvitse tuottaa pahaa mieltä, tai joskus poistaa fyysisesti tilanteesta.
JA edelleen, jos ei osaa keskustella lapsen kanssa asioista, niitä ei kannattane hankkiakaan. Katsos varsin varteenotettava keino lapsen kasvattamiseen on se, että lapsen kanssa PUHUU. Ei tarvitse viedä komeroon, vaikka tuhmuuksiin puuttuisikin ja näin takaisi muille leikkirauhan. Lapsi tuskin myöskään vahingoittuu siitä, että joutuu poistumaan tilanteesta, jossa ei osaa käyttäytyä. Usein se jopa johtaa siihen, että lapsi oppii käyttäytymään paremmin. Ai mutta sillähän ei ollut mitään väliä. Kunhan ei vaan niille omille mussuille koskaan tule paha mieli, muista viis.
Vierailija:
En taas tajua koko aloitusta: Järjestäen.... Ja kyllä tosiaan lapset saadaan tottelemaan kun raahataan käsivarret mustelmilla pois tuhmuuksista ja suljetaan sitten pimeään komeroon häpeämään. Vähän saa tietysti sossuja pelätä, mutta mitäs sen väliä kunhan lapset käyttäytyvät!
Pihassa varoitan kaksi kertaa, kolmannella kerralla toteutan uhkaukseni ja mennään kotiin. Joskus lapset suostuu kävelemään itse, joskus olen kantanut toisen toisessa kainalossa ja toisen toisessa...
Uhkaukset toteutetaan, muuten ne on tehottomia. Siinä tärkein sääntö. En tarkoita sitä, että lasta pitäisi uhkailla kamalilla asioilla, mutta jos esim. pihassa heittelee hiekkaa tms, niin sanon että älä heitä. Jos heittää toiste, sanon että kerta vielä ja lähdetään kotiin. Kun hiekkaa lentää taas, niin todellakin lähdemme kotiin.
Kerran olimme menossa ystäväni ja hänen lastensa kanssa keskustaan bussilla. Ystäväni lapset reuhoivat, ja hän sanoi että jos ette oo nätisti niin jäädään pois bussista. Lapset jatkoivat reuhoamista, mutta ystävä ei toteuttanut uhkaustaan. Minun lapseni aloittivat myös reuhoamaan, ja sanoin, että istutte kauniisti tai jäädään seuraavalla pysäkillä pois. Lapset eivät totelleet. Varoitin taas, eivät totelleet, joten nappasin muksut kainaloon ja tosiaan jäätiin sitten seuraavalla pysäkillä pois. Sen jälkeen meidän lapset eivät ole bussissa kiukutelleet. Ystäväni lapset sen sijaan jatkavat samaa rataa, ystäväni uhkailee, eikä kuitenkaan koskaan tee mitään.
Kuri pitää olla. Ei meillä armeijakuria ole, ei todellakaan, mutta tietyt asiat vaadin lapsilta. Niistä ei tingitä.
Vierailija: