Narsistista eronneet
Oletteko huomanneet itsessänne piirteitä jotka vetävät puoleensa narsisteja tai toimintatapoja jotka saavat narsistin toisessa esiin?
Itsellä takana kaksi rumaksi mennyttä suhdetta ja niitä ennen ollut työpaikkakiusaus, ja näissä kaikissa oli yhteisenä nimittäjänä 1) minä ja 2) narsistisia piirteitä omaava mies.
Kommentit (21)
Eksäni nyt ei diagnoosia varmaan saisi, mutta on kaikkien kriteerien mukaan vahvasti narsistinen. Olimme naimisissa 20 vuotta. En ole luonteeltani vässykkä, mutta eron jälkeen jouduin huomaamaan:
- mietin aina omaa osuuttani riitaan tai ongelmaan. Siis enemmän kuin keskivertoihminen.
- olin kasvatettu 50-luvun pikkuvaimoksi.
- nuorena aina ajatelin, että muut ihmiset tietävät ja osaavat asiat paremmin kuin minä.
- minua pystyi kaikki ne vuodet hallitsemaan syyllisyydellä. Kun minussa saa herätettyä syyllisyyden, teen mitä vain.
- en uskonut tunteitani, vaan järkeilin kaiken. Jos oli paha olla, päätin vain ajatella toisin.
Vierailija kirjoitti:
Eksäni nyt ei diagnoosia varmaan saisi, mutta on kaikkien kriteerien mukaan vahvasti narsistinen. Olimme naimisissa 20 vuotta. En ole luonteeltani vässykkä, mutta eron jälkeen jouduin huomaamaan:
- mietin aina omaa osuuttani riitaan tai ongelmaan. Siis enemmän kuin keskivertoihminen.
- olin kasvatettu 50-luvun pikkuvaimoksi.
- nuorena aina ajatelin, että muut ihmiset tietävät ja osaavat asiat paremmin kuin minä.
- minua pystyi kaikki ne vuodet hallitsemaan syyllisyydellä. Kun minussa saa herätettyä syyllisyyden, teen mitä vain.
- en uskonut tunteitani, vaan järkeilin kaiken. Jos oli paha olla, päätin vain ajatella toisin.
Sama juttu mulla! Yhä yritän opetella pois tästä persoonastani, joka suorastaan kutsuu narsistia hallitsemaan elämääni. No, sanovat että tiedostaminen on jo iso askel.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksäni nyt ei diagnoosia varmaan saisi, mutta on kaikkien kriteerien mukaan vahvasti narsistinen. Olimme naimisissa 20 vuotta. En ole luonteeltani vässykkä, mutta eron jälkeen jouduin huomaamaan:
- mietin aina omaa osuuttani riitaan tai ongelmaan. Siis enemmän kuin keskivertoihminen.
- olin kasvatettu 50-luvun pikkuvaimoksi.
- nuorena aina ajatelin, että muut ihmiset tietävät ja osaavat asiat paremmin kuin minä.
- minua pystyi kaikki ne vuodet hallitsemaan syyllisyydellä. Kun minussa saa herätettyä syyllisyyden, teen mitä vain.
- en uskonut tunteitani, vaan järkeilin kaiken. Jos oli paha olla, päätin vain ajatella toisin.Sama juttu mulla! Yhä yritän opetella pois tästä persoonastani, joka suorastaan kutsuu narsistia hallitsemaan elämääni. No, sanovat että tiedostaminen on jo iso askel.
Juu, tiedostamisesta se lähtee. Ja sitten pitää miettiä millaista elämää haluaa elää, ja alkaa kuunnella omaa itseään ja Intuitiotaan. Aina miettiä, mitä MINÄ haluan. Tietoisesti arkipäiväistenkin asioiden kohdalla miettiä, kuka sanoo, että pitää lähteä kävelylle tai siivota? Haluanko minä itse, vai onko se jonkun muun halu?
Olen toista kertaa naimisissa, eikä tämä mies ole lainkaan narsistinen. Olin pari ekaa vuotta hämilläni, kun hän ei yhtään yrittänyt kontrolloida, antoi minun tehdä mitä haluan, ei syyllistänyt, sain olla juuri sellainen kuin olin.
Jos en olisi parannellut itseäni eron jälkeen, niin voi olla, että olisin kokenut miehen välinpitämättömänä. Eksän kohdalla pidin kontrollointia välittämisen merkkinä.
Tosi tärkeää on tunnistaa se koukku, miksi lähti narsistisen ihmisen matkaan. Minulla se oli pelokkuus ja turvallisuushakuisuus. Eksä täytti turvallisuudentarpeeni.
Se on hyvä tiedostaa, että ei minussa itsessäni on se magneetti, ja selvittää, mikä se magneetti on.
Jep, kaikilla ihmisillä on narsisti-ex.... :)
Narsistit yleensä etsii uhreikseen heikon itsetunnon omaavia ihmisiä, aikansa heitä ylistävät ja sit saatuaan otteeseensa alkavat käyttämään hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Narsistit yleensä etsii uhreikseen heikon itsetunnon omaavia ihmisiä, aikansa heitä ylistävät ja sit saatuaan otteeseensa alkavat käyttämään hyväksi.
Ei minulla ole heikkoa itsetuntoa. Pikemminkin katsoin miestä ylöspäin.
2
Narsistihan huiputtaa monia satoja ihmisiä ja ei se niin pieni todennäköisyys ole jos sellaiseen törmää.Itse olen jo oppinut eroamaan narsistista suhteen alussa.Vaatii ponnistuksia mutta kyllä onnistuu,kun ajattelee,ettei se toinen ole Totta,se on vaan heijaste sinusta ja muista ihmisistä.Kun oikein tarkkaa narsistin eleitä katsoo niin huomaa ettei ne ole aitoja esim. väite rakastan sinua jne.Kaikki on vaan peliä narsistille.Ja kumpi tekee parhaimmat siirrot.
Voi olla niinkin, että alisteinen henkilö alistumisellaan kaivaa narsistisia piirteitä toisesta henkilöstä esiin, vaikka nämä ei alunperin olisi mitenkään dominoivia piirteitä, koska kaikissa ihmisissähän on narsistisia piirteitä. Itseäni ärsyttää puolison alistuneisuus ja uhristatuksen hakemalla hakeminen, ja olen tämän suoraan sanonutkin hänelle ja myöhemmin kuullut että asian sanominenkin on alistamista.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla niinkin, että alisteinen henkilö alistumisellaan kaivaa narsistisia piirteitä toisesta henkilöstä esiin, vaikka nämä ei alunperin olisi mitenkään dominoivia piirteitä, koska kaikissa ihmisissähän on narsistisia piirteitä. Itseäni ärsyttää puolison alistuneisuus ja uhristatuksen hakemalla hakeminen, ja olen tämän suoraan sanonutkin hänelle ja myöhemmin kuullut että asian sanominenkin on alistamista.
Minä mietin tuota todella paljon eron jälkeen. Aiheutinko minä eksän narsistisen käyttäytymisen?
Väitän, että jos minä olisin ollut dominoivampi, olisi parisuhde päättynyt jo alkuunsa.
2
Mulla meni neljä vuotta koota itteni jotenkin kasaan narsistisen miehen jäjiltä. Sittenkin uuden suhteen aloittaminen oli todella kuoppaista. Ensimmäisenä haksahdin naimisissa olevaan, joka valehteli suut ja silmät täyteen.. Onneksi petti ja kunnolla, joten älysin jättää sikseen. Nyt elän uudessa parisuhteessa ja tämä tuntuu aivan erilaiselta kuin koskaan aiemmin. Minä saan olla minä..ihan kiva kokemus.
Olen/olin empaattinen, avulias ja hyväsydäminen. Ensimmäisenä ajattelemassa mikä vika minussa on, jos ongelmia ilmenee. Yritän puhua rauhallisesti ja maltilla asioita läpi. Mulla on diagnosoimaton äiti, mutta narsistidiagnoosin saanut aviomies. Kesti itseltäni 14(!) Vuotta tajuta miksi mies on niin paska. Nykyään olen yksi vihainen ihmisraato, yhä naimisissa saman paskan kanssa, koska olen ihan itse pedannut elämäni niin, että ainakin tällä hetkellä vielä olen rahallisesti puolisostani riippuvainen (mikä sekin vain pahentaa mieheni narsistisia ominaisuuksia).
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni neljä vuotta koota itteni jotenkin kasaan narsistisen miehen jäjiltä. Sittenkin uuden suhteen aloittaminen oli todella kuoppaista. Ensimmäisenä haksahdin naimisissa olevaan, joka valehteli suut ja silmät täyteen.. Onneksi petti ja kunnolla, joten älysin jättää sikseen. Nyt elän uudessa parisuhteessa ja tämä tuntuu aivan erilaiselta kuin koskaan aiemmin. Minä saan olla minä..ihan kiva kokemus.
Minä saan olla minä..aivan oikein!niin se pitää olla.
Minä olen kiltti, välttelen konflikteja ja konfliktien pelossa alistun toisen tahtoon ja jotenkin luulen, että se on "mun" tahtoni.
Jep, herkkä syyllistyminen, kun joku syyllistää, luottamus siihen, että muut ovat parempia ihmistuntijoita, järkeily ja rationalisointiin uskominen, liberaali asenne siis liika suvaitsevaisuus jopa vaikeiden ihmisten tapaa olla kohtaan, räjähtävien konfliktien välttely, lankeaminen siihen vipuun, kun toinen vaikuttaa todella kiinnostuneelta. Sen sijaan en ole masokisti enkä päihdekodista, en usko "ansainneeni" huonoa kohtelua saati sitten että sellainen olisi normaalia. Pikemminkin lapsuudenympäristöni oli suojaava ja draamailu ja manipulointi kuin vierasta kieltä, jota varmuuden vuoksi suvaitsin.
Narsismia on kahta laatua: paksunahkaiset narsistit ovat "kovia" ulospäin ja ohutnahkaiset narsistit "heikkoja". Paksunahkainen ja ohutnahkainen narsisti vetävät toisiaan puoleensa. Ohutnahkainen haluaa ihailla ja paksunahkainen olla ihailtavana. Paksunahkainen syyllistää ja ohutnahkainen syylistyy. Terve ihminen ei syyllisty asioista, joista ei ole aitoa syytä syyllistyä. Aidosti kiltti ihminen osaa vetää omat rajansa, kun taas ohutnahkainen narsisti, "kiltti", pelkää konfliktia, eikä osaa rajoja vetää. Ohutnahkainen narsisti pelkää konfliktia, koska ei osaa erottaa itseään toisesta ihmisestä ja sekoittaa omat ja toisen tunteet keskenään. Paksunahkainen narsisti ja ohutnahkainen narsisti ovat hyvä pari, koska paksunahkainen haluaa olla ihailtavana ja kaiken kritiikin yläpuolella, ohutnahkainen taas haluaa ihailla ja hän varoo suuttuttamasta kumppaniaan.
Terve ihminen ei pysy pitkään suhteessa aidon narsistin tai ihmisen kanssa, jolla on vahvoja narsistisia piirteitä. Jos olet ollut pitkään narsistin kanssa suhteessa eroa, ja sitten hankit itsellesi apua, sillä olet itsekin narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Olen/olin empaattinen, avulias ja hyväsydäminen. Ensimmäisenä ajattelemassa mikä vika minussa on, jos ongelmia ilmenee. Yritän puhua rauhallisesti ja maltilla asioita läpi. Mulla on diagnosoimaton äiti, mutta narsistidiagnoosin saanut aviomies. Kesti itseltäni 14(!) Vuotta tajuta miksi mies on niin paska. Nykyään olen yksi vihainen ihmisraato, yhä naimisissa saman paskan kanssa, koska olen ihan itse pedannut elämäni niin, että ainakin tällä hetkellä vielä olen rahallisesti puolisostani riippuvainen (mikä sekin vain pahentaa mieheni narsistisia ominaisuuksia).
Hae itsellesikin apua, jos sulta on mennyt 14 vuotta tajuta, että miehesi on aito narsisti, joka täyttää jopa diagnostiset kriteerit. Kukaan normaali ihminen ei olisi ryhtynyt suhteeseen miehesi kanssa (neljäksitoista vuodeksi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen/olin empaattinen, avulias ja hyväsydäminen. Ensimmäisenä ajattelemassa mikä vika minussa on, jos ongelmia ilmenee. Yritän puhua rauhallisesti ja maltilla asioita läpi. Mulla on diagnosoimaton äiti, mutta narsistidiagnoosin saanut aviomies. Kesti itseltäni 14(!) Vuotta tajuta miksi mies on niin paska. Nykyään olen yksi vihainen ihmisraato, yhä naimisissa saman paskan kanssa, koska olen ihan itse pedannut elämäni niin, että ainakin tällä hetkellä vielä olen rahallisesti puolisostani riippuvainen (mikä sekin vain pahentaa mieheni narsistisia ominaisuuksia).
Hae itsellesikin apua, jos sulta on mennyt 14 vuotta tajuta, että miehesi on aito narsisti, joka täyttää jopa diagnostiset kriteerit. Kukaan normaali ihminen ei olisi ryhtynyt suhteeseen miehesi kanssa (neljäksitoista vuodeksi).
Ei hän halua. Hän on toisen siivellä loisivat narsisti itsekin. Hänen narsisminsa on uhriutuvaa sorttia.
Vierailija kirjoitti:
Narsistihan huiputtaa monia satoja ihmisiä ja ei se niin pieni todennäköisyys ole jos sellaiseen törmää.Itse olen jo oppinut eroamaan narsistista suhteen alussa.Vaatii ponnistuksia mutta kyllä onnistuu,kun ajattelee,ettei se toinen ole Totta,se on vaan heijaste sinusta ja muista ihmisistä.Kun oikein tarkkaa narsistin eleitä katsoo niin huomaa ettei ne ole aitoja esim. väite rakastan sinua jne.Kaikki on vaan peliä narsistille.Ja kumpi tekee parhaimmat siirrot.
Tämä on totta, niillähän on jatkuvasti joka kulman takana joku viritys, jotta itsetuntoravinto ei loppuisi.
Ap jatkaa:
Omalla kohdallani olen tajunnut hakevani alisteista asemaa esimerkiksi vähättelemällä itseäni ja tekemisiäni: aiemmin ajattelin että olen vain vaatimaton, mutta vaatimatonkaan ei puhu kehnoksi sellaista mistä todellisuudessa on vaikkapa ylpeä.
Sitten kun olen se suhteen hölmö kömpelö sottapytty en viihdykään asemassani.