Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Pahaksi äitipuoleksi" vastoin omaa tahtoa
18.08.2017 |
Tutustuin eronneeseen mieheen ja oletin, että molemmat (mies ja tämän eksä) olisivat jo käsitelleet hyvän aikaa sitten tapahtuneen eronsa. Väärässä olin. Yhteen muutettuamme oma vilpitön haluni oli toivottaa miehen lapset meille tervetulleiksi koska tahansa. Halusin että he saavat tuntea kuuluvansa myös tässä kodissa perheeseen, ja halusin että he tuntevat olonsa pidetyiksi ja tervetulleiksi.
Heti miehen tänne muutettua lasten äiti alkoi kuitenkin syyllistää miestä ”lasten hylkäämisestä” ja mustamaalata meitä lapsilleen. Lasten kautta kuulin äidin "totuuksia", mm. että minä kiellän isää soittamasta heille ja tapaamasta heitä, kiellän isää auttamasta, isä ei nykyään ole kiinnostunut heistä ja heidän asioistaan jne. Suurin ongelma tuntuu kuitenkin olevan, että lasten äiti oli tottunut hoidattamaan oman taloutensa asioita eksällään (mm. kodin ja auton huolto- ja korjaustyöt ja iso osa hänen taloutensa laskuista tuli edelleen miehen nimellä). Nähdäkseni lasten äiti on manipuloinut kilttiä ja hyväntahtoista miestä mm. ”lasten etuun” vetoamalla. Nyt kun mies on rajansa vetänyt (kukin huolehtii oman taloutensa asioista), eksä on ilmeisesti kääntänyt tilanteen mielessään niin, että minä olen vienyt isän lapsilta. Lapset ovat luonnollisesti uskollisia äidilleen, ja heidän käyttäytymisensä heijastelee äidin maalailemaa kuvaa isän omivasta pahasta äitipuolesta.
Kaiken kokemani jälkeen olen huomannut minussa heräävän hyvin kielteisiä tunteita aina miehen lasten tullessa meille. Haluan vetäytyä heistä erilleen, en enää halua tutustua heihin, enkä pysty olemaan heidän läsnäollessaan oma avoin itseni. Huomaan tarkkailevani omia eleitäni, tekemisiäni ja valitsevani sanojani lasten ollessa täällä. Koen heidät perheen ulkopuolisiksi, minua kohtaan vihamielisiksi ihmisiksi, eikä tunnu mukavalta ajatella että kaikki kotonani tapahtuva raportoidaan todennäköisesti miehen eksälle. Tuntuu pahalta, kun ei voi omassa kodissaan olla oma itsensä. Pysyttelen parhaani mukaan neutraalina ja rakentavana lasten kuullen. Kaikesta huolimatta lapset ovat kuitenkin vain lapsia, olivat sitten äitinsä manipuloimia tai eivät. Harmittaa kun tilanne on tullut tähän, sillä oma tarkoitukseni oli ihan muuta. Nyt saa miehen eksä sen, minä on minut halunnut alusta asti nähdä: ”pahan äitipuolen”, jonka kotiin lapsensa eivät ole aidosti tervetulleita. Surullista :(
Kommentit (40)
Kun muutitte yhteen, muutitko sinä miehen ja lasten kotiin vai lapset sinun kotiisi, vai kokonaan uuteen yhteiseen kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies päättää itse omasta rahan- ja ajankäytöstään, en ole missään vaiheessa yrittänyt puuttua siihen. Toisaalta olen kyllä ääneen sanonut, kun kuviot ovat mielestäni olleet enemmän hyväksikäyttöä kuin yhteistyötä. Olisi vaikea seurata vierestä tuollaista manipuloimista sanomatta sanaakaan. Lasten tapaamiseen olen aina kannustanut. En olisi miehestä kiinnostunut, jos hän ei huolehtisi omista lapsistaan ja pitäisi näihin yhteyttä.
-AP
Voit ihan hyvin kertoa koko perheelle miltä tuntuu, lapsilla oikeus omiin tunteisiin. Älä anna syyllistää.
Pitäisikö sinun ehdottaa miehelle että hän tapaisi lapsiaan jossain muualla kuin yhteisessä kodissanne? Kun kirjoitat "ovat tervetulleita meille", saat sen kuulostamaan kuin lapset olisivat vierailijoita isänsä elämässä, vaikka tosiasiassa sinä olet tullut siihen osalliseksi myöhemmin. Se ei mitenkään vähennä arvoasi miehen uutena kumppanina, tietysti olet hänen elämänsä nainen numero yksi nyt, mutta oletko kysynyt perheeltä (äidiltä, isältä, lapsilta) haluavatko he edes äitipuolta kuvioihinsa? Lapsillahan on jo äiti.
Oliko yhteenmuutto hätiköity, sinulla selkeästi on suuri tilantarve ja nyt joudut ahdistumaan omassa kodissasi kun sinua tullaan vakoilemaan kumppanisi lasten toimesta. Kuulostaa aika hurjalta.
Käyttäydy kuin aikuinen, äläkä maalaile mielessäsi mitä kaikkea pahaa sinusta on mahdollisesti sanottu. Ei sellaisen pidä antaa vaikuttaa. Ole oma itsesi ja käyttäydy täysin normaalisti kotonasi. Mitä siitä voisi mielestäsi seurata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia, että lapset puhuvat siitä mitä on tapahtunut isän/äidin luona. Eihän siinä ole mitään ongelmaa, ellei ole jotain salattavaa. Aikuisena kohtelet tietenkin lapsia hyvin. Neutraali normaali suhtautuminen riittää, eikä pidä yrittää liikaa. Kun he tulevat isänsä luo he eivät ole vieraita, jotka sinä niin halutessasi toivotat tervetulleeksi, vaan heille se on koti aivan kuten sinullekin.
Olin samanlaisessa tilanteessa yli kymmenen vuotta sitten ja edelleen muistan miten kurjaa se oli. Minäkin kuvittelin, että asiat menisivät aivan toisin, lapsetkin tykkäsivät minusta jne. Sitten alkoi miehen exän temput. Vaikeaa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia, että lapset puhuvat siitä mitä on tapahtunut isän/äidin luona. Eihän siinä ole mitään ongelmaa, ellei ole jotain salattavaa. Aikuisena kohtelet tietenkin lapsia hyvin. Neutraali normaali suhtautuminen riittää, eikä pidä yrittää liikaa. Kun he tulevat isänsä luo he eivät ole vieraita, jotka sinä niin halutessasi toivotat tervetulleeksi, vaan heille se on koti aivan kuten sinullekin.
Niin. Äitipuolihan on aina vain robotti, jonka on tosi helppoa kääntää omat tuntemuksensa pois ja olla kuin häneen ei mikään vaikuttaisi.
Miksi sinun pitäisi tutustua lapsiin? Eivät ne lapset sinua ole tulleet katsomaan, vaan isäänsä.
Hyvä, että mies on kyennyt vetämään rajat. Kaikki eivät siihen pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia, että lapset puhuvat siitä mitä on tapahtunut isän/äidin luona. Eihän siinä ole mitään ongelmaa, ellei ole jotain salattavaa. Aikuisena kohtelet tietenkin lapsia hyvin. Neutraali normaali suhtautuminen riittää, eikä pidä yrittää liikaa. Kun he tulevat isänsä luo he eivät ole vieraita, jotka sinä niin halutessasi toivotat tervetulleeksi, vaan heille se on koti aivan kuten sinullekin.
Niin. Äitipuolihan on aina vain robotti, jonka on tosi helppoa kääntää omat tuntemuksensa pois ja olla kuin häneen ei mikään vaikuttaisi.
Se että ei anna muiden ihmisten puheiden määrittää omaa minäkuvaa ja käytöstä on aikuisuutta, noin niin kuin yleensäkin.
Oletko ryhtynyt suhteeseen eronneen lapsellisen miehen kanssa vastoin omaa tahtoa? Vai miten tämä uusperhesekoilu yllätti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia, että lapset puhuvat siitä mitä on tapahtunut isän/äidin luona. Eihän siinä ole mitään ongelmaa, ellei ole jotain salattavaa. Aikuisena kohtelet tietenkin lapsia hyvin. Neutraali normaali suhtautuminen riittää, eikä pidä yrittää liikaa. Kun he tulevat isänsä luo he eivät ole vieraita, jotka sinä niin halutessasi toivotat tervetulleeksi, vaan heille se on koti aivan kuten sinullekin.
Minun miehelläni on joka toinen vkl tulevat lapset. He sanovat tulevasa "isin luo yökylään". Eivät kutsu tätä kodikseen.
Eivät he minullekasn ole ns. Osa kotiamme. He ovat vierailijoita, vähän kuin anoppikin on. Niin, ihan ok lapsia ovat, ei mitään pahaa sanottavaa heistä eikä äidistään.
Sinä olet aikuinen ja siksi jaksat ymmärtää ja olla kärsivällinen vaikka lapset vieroksuisivatkin sinua. Ajan myötä he oppivat tuntemaan sinut ja ajan myötä myös miehen exä lopettaa pahat puheensa, siis jos on normaali. Helppoa ei varmasti tule olemaan. Joudut nielemään kyyneleitä vielä monta kertaa.
Miehen tuki on olennaisen tärkeää. Jos hänen eronsa on vielä kesken, ei hyvältä näytä. Ero pitäisi olla loppuun käsitelty ennen kuin pystyy uusperhekuvioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia, että lapset puhuvat siitä mitä on tapahtunut isän/äidin luona. Eihän siinä ole mitään ongelmaa, ellei ole jotain salattavaa. Aikuisena kohtelet tietenkin lapsia hyvin. Neutraali normaali suhtautuminen riittää, eikä pidä yrittää liikaa. Kun he tulevat isänsä luo he eivät ole vieraita, jotka sinä niin halutessasi toivotat tervetulleeksi, vaan heille se on koti aivan kuten sinullekin.
Niin. Äitipuolihan on aina vain robotti, jonka on tosi helppoa kääntää omat tuntemuksensa pois ja olla kuin häneen ei mikään vaikuttaisi.
Se että ei anna muiden ihmisten puheiden määrittää omaa minäkuvaa ja käytöstä on aikuisuutta, noin niin kuin yleensäkin.
Ei ole kyse vain muiden ihmisten puheista. Jos exän käytös saa lapsetkin käyttäytymään ikävästi, niin sekö ei saa tuntua äitipuolesta miltään? Ap sanoi, ettei enää pysty aidosti toivottamaan lapsia tervetulleeksi ja tuntee halua vetäytyä. Mutta pitäisi olla vaan ihan kuin ei mitään, vaikka on tosi paska olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia, että lapset puhuvat siitä mitä on tapahtunut isän/äidin luona. Eihän siinä ole mitään ongelmaa, ellei ole jotain salattavaa. Aikuisena kohtelet tietenkin lapsia hyvin. Neutraali normaali suhtautuminen riittää, eikä pidä yrittää liikaa. Kun he tulevat isänsä luo he eivät ole vieraita, jotka sinä niin halutessasi toivotat tervetulleeksi, vaan heille se on koti aivan kuten sinullekin.
Niin. Äitipuolihan on aina vain robotti, jonka on tosi helppoa kääntää omat tuntemuksensa pois ja olla kuin häneen ei mikään vaikuttaisi.
Se että ei anna muiden ihmisten puheiden määrittää omaa minäkuvaa ja käytöstä on aikuisuutta, noin niin kuin yleensäkin.
Ei ole kyse vain muiden ihmisten puheista. Jos exän käytös saa lapsetkin käyttäytymään ikävästi, niin sekö ei saa tuntua äitipuolesta miltään? Ap sanoi, ettei enää pysty aidosti toivottamaan lapsia tervetulleeksi ja tuntee halua vetäytyä. Mutta pitäisi olla vaan ihan kuin ei mitään, vaikka on tosi paska olo.
No sittenhän voi jatkaa samaan malliin. Kai hän tuosta tilanteesta sitten jotain saa. Muutoinhan hän muuttaisi omaa asennettaan ja jatkaisi elämää keskittyen hyviin asioihin. Jos miehen ex puhuu pahaa, ei sille oikein mitään voi. Ainoa mille jotain voi, on se miten siihen suhtautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia, että lapset puhuvat siitä mitä on tapahtunut isän/äidin luona. Eihän siinä ole mitään ongelmaa, ellei ole jotain salattavaa. Aikuisena kohtelet tietenkin lapsia hyvin. Neutraali normaali suhtautuminen riittää, eikä pidä yrittää liikaa. Kun he tulevat isänsä luo he eivät ole vieraita, jotka sinä niin halutessasi toivotat tervetulleeksi, vaan heille se on koti aivan kuten sinullekin.
Niin. Äitipuolihan on aina vain robotti, jonka on tosi helppoa kääntää omat tuntemuksensa pois ja olla kuin häneen ei mikään vaikuttaisi.
Se että ei anna muiden ihmisten puheiden määrittää omaa minäkuvaa ja käytöstä on aikuisuutta, noin niin kuin yleensäkin.
Ei ole kyse vain muiden ihmisten puheista. Jos exän käytös saa lapsetkin käyttäytymään ikävästi, niin sekö ei saa tuntua äitipuolesta miltään? Ap sanoi, ettei enää pysty aidosti toivottamaan lapsia tervetulleeksi ja tuntee halua vetäytyä. Mutta pitäisi olla vaan ihan kuin ei mitään, vaikka on tosi paska olo.
Missä lukee että lapset käyttäytyvät huonosti? Millä tavalla he käyttäytyvät huonosti?
Eli ymmärsinkö oikein, sinun tultua kuvioihin mukaan ei mies voi enää auttaa exäänsä korjaustöissä tai autoasioissa eikä elatusmaksun lisäksi osallistu enää kustannuksiin?
Jos heillä on ollut eron jälkeen toimiva kuvio (lasten kanssa jäänyt exä saa apua ex-mieheltään), niin miksi ihmeessä puutuit asiaan? Lapsille on myös varmaan ollut tärkeää, että äidin ja isän kuvio toimii myös eron jälkeen, se isä voi tulla auttamaan äitiä jossain korjaushommassa tai se isä maksaa jonkun laskun (jos se maksaminen ei vie miehen taloutta kuralle).
Se on täysin luonnollista, että lapset kertovat tapaamisesta ja toisen kodin tapahtumista, sehän on tärkeä osa heidän elämäänsä. Itze olen aina pitänyt itsestäänselvyytenä, että miehen lasten ei tarvitse salailla mitään, meillä ei tapahdu mitään sellaista, mistä he eivät voisi äidilleen kertoa.
Jos on voimakas tarve yksityisyyteen ja siihen, ettei miehellä saa olla ylimääräisiä yhteyksiä ex-puolisoon niin uusperhekuvioon ei missään nimessä kannata ryhtyä.
Vierailija kirjoitti:
Eli ymmärsinkö oikein, sinun tultua kuvioihin mukaan ei mies voi enää auttaa exäänsä korjaustöissä tai autoasioissa eikä elatusmaksun lisäksi osallistu enää kustannuksiin?
Jos heillä on ollut eron jälkeen toimiva kuvio (lasten kanssa jäänyt exä saa apua ex-mieheltään), niin miksi ihmeessä puutuit asiaan? Lapsille on myös varmaan ollut tärkeää, että äidin ja isän kuvio toimii myös eron jälkeen, se isä voi tulla auttamaan äitiä jossain korjaushommassa tai se isä maksaa jonkun laskun (jos se maksaminen ei vie miehen taloutta kuralle).
Se on täysin luonnollista, että lapset kertovat tapaamisesta ja toisen kodin tapahtumista, sehän on tärkeä osa heidän elämäänsä. Itze olen aina pitänyt itsestäänselvyytenä, että miehen lasten ei tarvitse salailla mitään, meillä ei tapahdu mitään sellaista, mistä he eivät voisi äidilleen kertoa.
Jos on voimakas tarve yksityisyyteen ja siihen, ettei miehellä saa olla ylimääräisiä yhteyksiä ex-puolisoon niin uusperhekuvioon ei missään nimessä kannata ryhtyä.
Höpö höpö.
Jokainen huolehtikoon itsestään. Miehen ei todellakaan tarvitse huolehtia kahdesta naisesta samanaikaisesti. Pitää ymmärtää katkaista napanuorat. Jos ei halua, ei pidä erota. Mitä pidempään toisessa roikkuu, sitä kauemmin erosta toipuminen vie. Ehkä ei koskaan pääse eron yli.
Minä en halua mitään yhteyksiä eksääni. Olin sitten yksin tai sinkkuna.
Alue: Aihe vapaa
No yritä nyt sentään tutustua lapsiin. Ajan mittaan pystyvät sitten muodostamaan oman käsityksensä sinusta. Äläkä puutu miehen ja eksän välisiin talouskuvioihin ym järjestelyihin, vaan anna heidän sopia ne asiat keskenänsä.