Miten dystopia vaikuttaa elämään aikuisena?

No jos se dystopia kovin ahdistaa ja masentaa, niin vaikeaa voi olla, mutta aikuinen kyllä tajuaa, että se on vain utopia, vaikkakin anti-sellainen.

Dysfasia?

Minkälaista dystopiaa tarkoitat? Sellaista uskonnollista teokratiayhteiskuntaa (Handmaid's tale) vai zombiapokalypsiaa (The Walking Dead) vai mitä?

Oikeisto ajaa sitä meillekin koko ajan joten kenties saamme sen tietää pian.

Kaverini on käynyt P-Koreassa ja sanoi ettei usko sen olevan mukavaa.

Yleensähän ne dystopiat tuppaavat vain ajan myötä pahenemaan. Suosittelen, että nautit somaa aina, kun alkaa ahdistaa.

Dysleksia?

Lapsena sitä ajattelee, että aikuiset elää utopiassa. Todellisuus on dystopia.

Tietysti aikuisella pitäisi olla kaikki mahdollisuudet vaikuttaa todellisuuteensa, sitä kannattaa yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista dystopiaa tarkoitat? Sellaista uskonnollista teokratiayhteiskuntaa (Handmaid's tale) vai zombiapokalypsiaa (The Walking Dead) vai mitä?

Handmaid's Tale -tyyppiseen dystopiaan suomalainen sopeutuisi vallan erinomaisesti, mehän rakastamme yli kaiken selviä sääntöjä, kieltoja, rajoituksia ja määräyksiä, sekä miehekkäitä rangaistuksia.

Zombiapokalypsi olisi sitten hankalampi juttu, kun ei tulisi sähköä eikä lämmintä vettä. No, eiköhän suurin osa suomalaisista liene onnellisia zombeinakin, ei siinä niin suurta eroa nykytilaan ole. Paitsi keskimääräinen painoindeksi putoaa tasolle, jonka nimim. ssss:kin saattaa pitkin hampain kelpuuttaa.

Up