Kakkosnaisesta ykköseksi - ahdistus varjostaa onnentunnetta?

meressä on paljon kaloja - ei kannata yrittää jatkaa noin epätoivoista suhdetta.

Noh, jos yhteen päädyttekin niin kannattaa muistaa että mies todennäköisesti panee sinne tänne selkäsi takana.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin 1,5v sitten päättömästi varattuun mieheen ja lopetin oman (ongelmissa olleen) parisuhteeni jo ennenkuin mitään tapahtui välillämme. Päädyin kakkosnaiseksi vastoin kaikkia omia periaatteitani ja koin suurta ahdistusta tuntiessani tekeväni väärin, mutta tunteet olivat niin vahvoja, etten osannut lopettaakaan.

Mies ilmoitti alusta asti haluavansa olla kanssani, mutta lopullinen eropäätös otti aikaa ja aiheutti minulle suurta tuskaa ja arvottomuuden tunnetta. Muutama kuukausi miehen eron jälkeen päätin suhteemme, sillä ero osoittautui hänelle vaikeammaksi kuin olin luullut: minusta tuli avioeroterapeutti ja arvottomuuden tunteeni syveni miehen jatkuvasti keskustellessa/mustasukkaillessa ex-vaimostaan ja tämän tekemisistä.

Olimme puoli vuotta erossa, mutta törmäsimme toisiimme sattumalta ja samat vanhat tunteet roihahtivat uudelleen. Mies haluaa rakentaa tulevaisuutta kanssani, mutta minusta tuntuu ettei kaikki ole kunnossa - en osaa selittää, miksi onnentunnetta varjostaa vahva ahdistus ja epäluottamus. Erossaoloaikana yritin toipua suhteen jättämistä arvista yksin ja kärvistelin useita päiviä/iltoja miestä ajatellen - tällä välin mies oli ehtinyt jo yrittää paluuta takaisin vaimonsa luo sekä harrastanut irtosuhteita ja etsinyt uutta kumppania. Mies sanoo ettei koskaan lakannut rakastamasta, mutta koen silti olevani ns. varavaihtoehto. Vaikka mies puhuu paljon tunteistaan ja osoittaa välittävänsä, en tavallaan voi "uskoa" että olisin hänelle oikeasti tärkeä.

Onko mahdollista saada suhteemme toimimaan ja voinko päästä ahdistavasta tunteesta eroon, vai pitäisikö nyt suosiolla luovuttaa ja jatkaa elämässä eteenpäin? Vahvoja tunteita on edelleen, mutta tämä ahdistus..

Mä osaan selittää: mies on pettänyt jo ainakin kerran, joten miksei tekisi sitä myös sinulle. Ennemmin tai myöhemmin.

Minua kiusaisi tuossa ainakin se että kohta olen se petetty osapuoli. Eihän se aina niin mene mutta turhan usein kuitenkin. Ja muutenkin mies tuntuu olevan kuutamolla. On mustasukkainen exästään , yrittää muita naisia ja sinua. Onko hän kaikkiin rakastunut vai epätoivoinen?

Tiedätkö aloittaja mistä tunnistaa selkärankaisen miehen? Ei ne puheet, vaan teot.

Kyllä lässyttäjiä maailmassa riittää. Milloin vaimo ei ymmärrä, milloin on mitäkin ahdistavaaa ja lässynlässynlässyn.

Oikeasti sinua rakastava mies, olisi ottanut eron ja te olisitte rehellisesti yhdessä. 

Ja koska näin ei ole...kaikki rakkauslässytyspuheet voi jättää omaan arvoonsa. Puhuu vaan lämpimimikseen ja siksi, että sinä pysyt näin koukussa.

mies ei ole kasvanut täyteen mittaansa... eikä ole valmis sitoutuun.... hyväksy se. tilanne ei muutu sekunneissa eikä varmasti vuodessa.... ehkä viidessä tai kymmenessä vuodessa. mieluusti antaisin tämän miehen mennä ja kokea.... :) ja samalla sitä voi itselle löytyä oikea kumppani.

Suhteenne alku ei vastannut omia moraalisia arvojasi, joten koet nyt ahdistusta. Positiivista tässä on se, että olet tarpeeksi älykäs ymmärtääksesi teidän toimineen väärin. Ahdistusta voi aiheuttaa myös ajatukset siitä, miten voit rakastaa ja kunnioittaa miestä, joka teki vaimolleen niin rumasti. Se vähän kuin tahraa kaiken kauniin. 

En oikein tiedä kannattaako jatkaa. Ainakaan en jatkaisi, jos ette pysty puhumaan asioista kunnolla. Kannattaa ainakin keskustella pettymyksestäsi siihen, että ero olikin niin vaikea miehelle ja tunnet olevasi se "kakkosvaihtoehto". Jos mies yrittää kääntää kaiken niin, että olet kuitenkin se ykkönen, niin en varmaan jaksaisi jatkaa keskustelua. Miehen täytyy ymmärtää, mitä on tehnyt sinulle ja vaimolleen, eli roikottanut teitä löysässä hirressä. Sen sijaan jos pystytte kypsään keskusteluun, niin ehkä antaisin mahdollisuuden miehelle. 

Ulkopuolisena on todella vaikea sanoa, mitä sinun kannattaisi tehdä. 

Saman kokeneena voin sanoa, että mieti tarkkaan mitä teet. Itse jatkoin suhdetta miehen erottua, vaikka ahdisti ja onnea varjosti epäilyt ja juuri tuo kertomasi arvottomuuden tunne. Ja se ei ole kokonaan hävinnyt, vaikka asiasta on jo vuosia. Jotenkin inhoan miestäni asian takia ja tuskin olemme enää kauaa yhdessä. Jos nyt tekisin valinnan, en olisi jatkanut suhdetta hänen kanssaan.