Nykyajan tapailukulttuuri? Mitä ihmettä: ei seurustella vaan ainoastaan "tapaillaan"?

Itsekin ihmettelen. Onko tapailu sitä että on monta deittiä samaan aikaan kierrätettävänä ja sitten kun valitaan yksi se on seurustelua?

Jos mennään seksin tasolle, niin se on kyllä seurustelua ja vaatii ennen aloitusta sukupuolitautitestit ja sopimukset rajoista suhteessa kolmansiin osapuoliin. Tapaillessa voi antaa poskipusuja ja halauksia, joista ei taudit siirry!

Jep. Parempi vaan tapailla jos haluaa pitää kaikki ovet ja ikkunat avoimina uusille ihmisille. ;)

Se kai tilanteesta tekee haastavan, jos toinen osapuoli haluaisi oikeasti seurustella ja toinen vain tapailla.

Minusta seurustelussa on kuitenkin kyse jonkinlaisesta vakisuhteesta, parisuhteesta tai ainakin sellaisen yrittämisestä. Itse en halua lainkaan sellaista suhdetta, jonka olisi tarkoitus syventyä perinteiseksi parisuhteeksi yhteen muuttamisineen ja ehkä avioliittoineenkin, vaan haluan pysyä sitoutumattomana. Mutta seksiä ja kaveritason seuraa haluan joskus, ja silloin voin tapailla jotain tyyppiä joka on mukavaa seuraa, sen aikaa kun molempia kiinnostaa. Ja molemmat on toki vapaita "vaihtamaan lennosta", ei mitään sitoumuksia.

Tapailu on juuri sitä, että vietetään yhdessä aikaa sen verran kuin kulloinkin sopii ja on yhdessä hauskaa. Ja tapailla voi muitakin. Aivan eri asia kuin seurustelu, jossa ollaan vain yhden kanssa ja jossa tavoitteena on yleensä vähän vakavampikin paisuhde. 

Yleensä tapaillaan kunnes tietää että haluaa seurustella kyseisen ihmisen kanssa. Tapailu vaiheessa voi olla useamman kanssa joten tavallaan shoppaillaan kumppania. Ihan normaalia tapailla ihmistä muutama kuukausi. Siinä ajassa saa selville haluaako ihmisen kanssa seurailla. Olisi lähinnä erikoista jos olet nähnyt ihmisen kahdesti ja sitten jo seurusteltaisiin.

Kun itse opiskelin oli tapana tekstailla, soitella, hengata samassa paikassa kuukausikaupalla ennen kuin pyydettiin treffeille. Eli oltiin käytännössä jo parisuhteessa siinä vaiheessa. Mielestäni on hyvä edistys että nyt mennään samointein treffeille ja tapailun kautta tutustuttaan.

No kyllä minä olen elämäni aikana tapaillut useampia miehiä kuin kenen kanssa olen lopulta seurustellut. Nykyisenkin miehen kanssa tapailtiin jonkin aikaa ennen kuin alettiin kutsua homma seurusteluksi.

Tapailu on seurustelua kevyempää. Se on nimenomaan sitä, että ei vielä tiedä, haluaako sitoutua toisen kanssa. Tapailu on toiseen tutustumista ja kemioiden selvittämistä. Jos kaksi ihmistä on siitä tapailustaan samalla sivulla, niin ei luulisi ketään häiritsevän, jos sitä sillä nimellä haluaa kutsua.

Tää tapailu ja koko sanan yleistyminen arkikieleen on ihan yleistä nuorien aikuisten keskuudessa.

Muistuttaa jonkinlaista vakituista fuck buddy-kuviota. A friend with benefits. Mutta seurusteluksi sitä eivät halua missään nimessä sanoa. Tapailuksi vaan, ihan kuin se olisi jotenkin vähemmän seurustelua ja vähemmän sitovaa.

Jaa kyllä me nimenomaan tapailtiin ennen seurustelua eli treffailtiin ja tutustuttiin toisiimme, ennen kuin päätettiin että seurustellaan (eli halutaan sitoutua toisiimme). Minusta oudompaa on päättää heti ensitreffien jälkeen, että nyt ollaan sitten pariskunta, vaikka toista ei tunneta vielä lainkaan.

Tapailu ja seurusteluhan on kaksi ihan eri asiaa. Tapailu on treffeillä käyntiä, vähän kuhertelua, ehkä satunnaista seksiäkin, mutta siinä ei olla sitouduttu keneenkään. Seurustelussa sovitaan yhdessä että ollaan vain toistemme kanssa. Seurustelu on parisuhde, tapailu ei ole.

Eniten mua ihmetyttää nää vuosikausia toisiaan tapailevat.

Tyypit käytännössä jo asuvat yhdessä ja jakavat kaiken arjessaan, mutta suhdetta ei missään nimessä voi kutsua seurusteluksi. Hui, seurusteluhan on niin pelottavaa!

Itse en ainakaan suostuisi sellaiseen kuvioon. Kiva tulla semi-kotiin, jossa tapailukaveri sattuukin saman aikaisesti "tapailemaan" jotakin toista tapailukaveriaan.

Ihan hyvä että on mahdollisuus tapailla ja luoda käsitystä siitä toisesta kaikessa rauhassa. Ettei heti seurustella ja "jouduta eroamaan", jos siitä ei tulekaan sen kummempaa.

Kumpi on tärkeämpää: se, mitä yhdessä tehdään, vai se, miksi sitä kutsutaan?

Ei seurustelulle, tapailulle tai suhteessa olemiselle ole mitään yksikäsitteisiä määritelmiä.

Ja silti jotenkin pärjäämme.

Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua. 

Vierailija kirjoitti:

Jep. Parempi vaan tapailla jos haluaa pitää kaikki ovet ja ikkunat avoimina uusille ihmisille. ;)

Se kai tilanteesta tekee haastavan, jos toinen osapuoli haluaisi oikeasti seurustella ja toinen vain tapailla.

Tämä! Tapailemalla voi katsos pitää kaikki vaihtoehdot avoimina ilman turhia kriisejä ja mustasukkaisuusdraamoja. Jos jää seksistä toisten kanssa kiinni, voi aina sanoa että daa, mehän ei siis mun mielestä seurusteltu vaan ainoastaan tapailtiin.

Ikävä jos olisi sitoutunut seurustelemaan jonkun kompromissin kanssa ja sitten tuleekin se once in a life time -rakkaus vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Eniten mua ihmetyttää nää vuosikausia toisiaan tapailevat.

Tyypit käytännössä jo asuvat yhdessä ja jakavat kaiken arjessaan, mutta suhdetta ei missään nimessä voi kutsua seurusteluksi. Hui, seurusteluhan on niin pelottavaa!

Itse en ainakaan suostuisi sellaiseen kuvioon. Kiva tulla semi-kotiin, jossa tapailukaveri sattuukin saman aikaisesti "tapailemaan" jotakin toista tapailukaveriaan.

Miten paljon tällaisia pareja sitten oikeasti on? Minä en kyllä tunne ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Eniten mua ihmetyttää nää vuosikausia toisiaan tapailevat.

Tyypit käytännössä jo asuvat yhdessä ja jakavat kaiken arjessaan, mutta suhdetta ei missään nimessä voi kutsua seurusteluksi. Hui, seurusteluhan on niin pelottavaa!

Itse en ainakaan suostuisi sellaiseen kuvioon. Kiva tulla semi-kotiin, jossa tapailukaveri sattuukin saman aikaisesti "tapailemaan" jotakin toista tapailukaveriaan.

Siis, kaksi ihmistä ovat löytäneet toisensa ja ovat viihtyneet yhdessä jo useamman vuoden, mutta sinulla on joku henkilökohtainen ongelma siitä, että he eivät määrittele suhdettaan seurusteluksi? Sinä et voi ottaa heidän suhdettaan vakavissaan, koska he eivät halua kutsua suhdettaan sinulle sopivalla nimellä? 

Vierailija kirjoitti:

Eniten mua ihmetyttää nää vuosikausia toisiaan tapailevat.

Tyypit käytännössä jo asuvat yhdessä ja jakavat kaiken arjessaan, mutta suhdetta ei missään nimessä voi kutsua seurusteluksi. Hui, seurusteluhan on niin pelottavaa!

Itse en ainakaan suostuisi sellaiseen kuvioon. Kiva tulla semi-kotiin, jossa tapailukaveri sattuukin saman aikaisesti "tapailemaan" jotakin toista tapailukaveriaan.

Jo se, että puhut "semi-kodista" kertoo että puhut oikeasti jonkinlaisista parisuhteista. Itse en sellaisia halua. Ei minä ja mun tapailukaveri / fuckbuddy / fwb olla missään parisuhteessa eikä kummankaan koti ole toiselle semikoti. Tapaamme vain kun etukäteen niin sovitaan. Joskus joka  viikonloppu, joskus voi mennä kuukausiakin ilman. Välillä jommallakummalla on siinä välissä muitakin - olemme ihan vapaita tahoillamme. 

Jotenkin ihmetyttää kun aikuiset ihmiset takertuvat yksittäisiin sanoihin. Toki pariutumisen haasteena on se, että ihmisten odotukset ja käsitykset poikkeavat toisistaan ja olisi ihan kiva, että olisi olemassa tapa kommunikoida tehokkaammin, niin että kaikki tietää koko ajan misää mennään. 

Niin kuin tämäkin ketju on osoittanut - joillekin seksi merkitsee automaattisesti jonkinasitesta sitoutumista, toisille se taas voi olla keveää hauskanpitoa. 

Kuitenkaan minun on vaikea nähdä, ettei joku näe tarvetta sekä termeille seurustella ja tapailla. Jos henkiön kanssa on käynyt kerran kahvilla ja kerran leffassa ja kolmansista treffeistä on puhuttu, niin on aika vaikea kutsua tätä seurusteluksi. 

Mutta ymmärrän, että väärinkäsityksiä voi tulla, jos on tavattu 2-3 kertaa viikossa puolen vuoden ajan ja harrastettu seksiä. Onko tämä tapailua vai seurusteulua riippuu tulkinnasta - ja oleellsita tietenkin on se, että onko molemmilla sama käsitys mm. siitä, ettei muiden kanssa enää olla. 

Ensiksi tutustutaan ts tapaillaan. Siihen ei kuulu seksi. Pianhan sitä huomaa kannattaako jatkaa. Hyväksi havaittu niin sitten seukataan.