Ärsyttää, kun vanhemmat ei kuuntele

Ehkä sulla on tylsät jutut?

Niin onkin, mutta kuuluu hyviin tapoihin silti kysyä toiselta kuulumiset ja myös vastata niihin. Eikä ruokapöytään pitäisi tuoda puhelimia.

Ap

Höh, kuulostaa kurjalta. Oletko koskaan maininnut asiasta vanhemmillesi? 

Tunnustan, että joskus en kuuntele, kun poikani puhuu. Korvani tuntuvat menevän lukkoon aina silloin, kun hän kertoo tuhannetta kertaa, mitä jännittävää/nerokasta hänen seuraamansa vloggaajat tekivät.

Kuuntelen kyllä silloin, kun hän kertoo kavereistaan ja koulunkäynnistään, mutta nuo vlogit... Aikuista ei kauheasti jaksa kiinnostaa, miten monta kertaa joku tekee bottle-flipin peräkkäin tai kuinka monta pilliä tämä älyn jättiläinen on saanut sullottua suuhunsa.

Ymmärrän, että nämä asiat ovat lastani kiinnostavia ja että menetän jotakin lapsestani, kun en keskity näihin juttuihin.

Kyllä olen huomauttanut useamman kerran, mutta kun ei vaan pysy muistissa. Isä nyt ei ole koskaan mikään puhelias ollutkaan, mutta äiti on joskus kuunnellutkin. Siskon asiat tuntuvat kuitenkin olevan tärkeämpiä, häntä kuunnellaan ja hänelle puhutaan enemmän. Häntä myös kehutaan aina enemmän kuin minua, joskus tuntuu, että jäänkin hänen varjoon. En usko, että vanhempani tekevät sitä tahallaan, mutta se tuntuu silti kurjalta. Olen tyhmempi ja lihavampi kuin siskoni, mutta mielestäni lapsia pitäisi kuitenkin kohdella tasa-arvoisesti ja minua voisi kehua myös joskus vaikka hienosta kampauksesta tai kauniista silmistä. 

Ap

Joo, ymmärrän tavallaan tuonkin. Ei aina jaksa kuunnella niitä tylsiä juttuja, mutta pitäähän sitä lapsen vuoksi yrittää edes esittää kiinnostunutta. Itse en nykyään viitsi edes puhua juuri muut kuin ''pakolliset'' asiat, kuten juuri kuulumiset ja muut perusasiat. Se tuntuu vain turhauttavalta, koska äidin kanssa ei yksinkertaisesti voi keskustella mitenkään järkevästi, koska vastaus on joko täysi hiljaisuus tai sitten joku ynähdys. Aina nokka kiinni kännykässä, muusta maailmasta ei niin väliä. 

Ap

No, miten APn päivä meni?:)

Ihan hyvin meni, kiitos kysymästä. Olin ehkä hieman yksinäinen tänään, mutta muuten päivä meni kyllä ihan hyvin. Läksyjäkään ei tullut niin hirveästi, ehdin tehdä kaikki jo kotimatkalla. 

Ap

Myönnän itsekin sortuvani tuohon joskus, olen niin pahoillani lasteni puolesta. Aina ei vaan jaksa. 😧

En mäkään jaksa kun muksu selittää peleistään ja leikeistään.

Kuunteletko itse aina vanhempiasi?

Äitisi kuulostaa aika lapselliselta. Minä korotan ääntäni, jos vanhempani käyttäytyvät epäkohteliaasti minua kohtaan - toki heillä on oikeus tehdä samoin, jos itse käyttäydyn heitä kohtaan töykeästi, enkä älyä lopettaa, kun nätisti sanotaan. Meillä on onneksi hyvät välit ja voinut jutella vaikeistakin asioista. En osaa kuvitella, miten sanoinkuvaamattoman kamalaa olisi, jos äitiä ei yhtään kiinnostaisi minun kuulumiseni ja elämäni. Voimia sen kanssa, ap. Toivottavasti sinulla on elämässä kavereita plus joku läheinen aikuinen, jonka kanssa voit oikeasti puhua omista asioistasi. En oikein tiedä, auttaako tuo minun neuvoni vai pahentaako tilannetta, mutta mielestäni vanhemmilla ei ole oikeutta käyttäytyä ilkeästi lastaan kohtaan, vaan molempiin suuntiin pitäisi löytyä kunnioitusta ja rakkautta. Neuvoisin ainakin yrittämään pitämään puolesi ja ravistelemaan vähän, että hei, onko se kännykkä oikeasti nyt tärkeämpi kuin lapsesi ja hänen elämänsä.

Ei aina tarvitse jaksaa kuunnella, mutta joskus edes.

Oma äitini tekee aika rankkaa työtä juurikin ongelmallisten nuorten parissa, enkä kotona teininä saanut aina niin paljoa huomiota, kuin olisin toivonut. Onneksi välillä löytyi aikaa käydä hyviä keskusteluja minunkin kanssani ja ne ovat olleet kantava voima pitkälle aikuisuuteen. Ja yhä puhun mieluusti äitini kanssa, jos hän kaipaa kuuntelijaa tai itse haluan jostain aiheesta keskustella.

Tsemiä, toivottavasti saatte työstettyä tilannetta parempaan suuntaan! :)