Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä on elämä muuttunut, kun lapsi täyttää 18v? Vai onko?
14.08.2017 |
Tyttäreni täyttää tammikuussa 18v ja mietin, että miten häntä voisi alkaa opettaa ottamaan itsestään taloudellista vastuuta pikku hiljaa. Meillä on jatkuvasti ongelmana rahan pyytäminen ja osittain siihen vetoaminen, että meillä on elatusvelvollisuus. Tytär tienaa satunnaisilla lastenhoito- yms keikoilla ehkä noin 100-200€ kuukaudessa, missään oikeissa kesätöissä ei ole ollut, hakenut kyllä.
Niin, hän tosiaan edelleen ostatuttaa kaikki vaatteet jne tarpeellisen meillä, omat rahat käyttää ihan vaan huvitteluun ja meikkeihin. Haluan kuitenkin, että tuo alkaa muuttua siihen suuntaan, että täytettyään 18 saa toki edelleen asua ja syödä ilmaiseksi, maksamme kaiken lukioon liittyvän ja bussilipun, mutta ottaa omaa vastuuta hankinnoista taloudellisesti. Vaikka se tietäisi vähemmän istuskelua kahviloissa kavereiden kanssa.
Oletteko muut tehnyt vastaavaa, onko nuori suhtautunut asiaan ok jne? Vai onko 18v ikä vaikuttanut teillä mitenkään? Itsellehän tämä on erittäin hämmentävää, koska siitä asti kun mitään pieniäkään rahoja olen tienannut, olen kaikki vaatteet yms omistani maksanut mahdollisuuksien mukaan.
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun täytin 18 viime kesän kynnyksellä, menin töihin ja nykyään hankin suurimman osan jutuistani itse, eli vaatteet, kaiken huvittelun jne. Asun vielä kotona ja vanhemmat maksaa opiskelun, asumisen ja ruuan. Ja olen äärimmäisen kiitollinen, että saan näin paljon vanhemmiltani.
Minun tyttäreni muutti omilleen 17-vuotiaana. Opiskeli ja kävi töissä. Järkevänä tyttönä halusi pärjätä omillaan, vaikka sivusta seurailin ja auttelin jos apua kaipasi. Nyt vuosia myöhemmin asuu poikakaverin kanssa yhdessä. Seurustelleet reilun 5 vuotta.
Poika lähti 19-vuotiaana armeijaan jonka jälkeen vuokrasi kaverinsa kanssa kämpän yhdessä. Kävi ja käy työssä. Vähemmän kaipasi apua kuin tyttö. Nyt naimisissa ja on yksi lapsi.
Yksinhuoltajana kasvattanut kaksi fiksua elämässä menestyvää lasta. Olen heistä ylpeä.
Kyllä me olemme sitä mukaa, kun nuori on omaa rahaa tienannut, että tekee kohtuudella omat hankinnat. Jo alaikäisenä. Elatusvelvollisuus laissakin itse asiassa päättyy jo ennen täysi- ikää, jos lapsi/nuori pystyy sen itse tekemään.
Meillä on lapsen kanssa käyty talousasioita läpi hyvin pienestä pitäen, joten eipä ole tullut eteen ap:n kertomaa ongelmaa. Nordnetin tunnukset on hankittu siinä vaiheessa, kun se on ollut mahdollista (olikohan 15v ikäiselle) ja 10v iästä asti ovat itse saaneet vastata rahoistaan. Toki isää on tarvittu, kun on menty pankkiin keskustelemaan sijoituksista, koska huoltajan allekirjoitus vaadittiin moneen asiaan, mutta kyllä se sijoitusneuvoja on joutunut 10v ikäiselle kertomaan pitkäaikaisten tilien koroista jne. Ja lapsi on osannut itsekin tehdä järkeviä kysymyksiä sijoitettuun pääomaan liittyvistä riskeitä tms.
Meillä maksetaan kaikki kotona asuvien lasten kulut, oli ne sitten läppärin hankinta tai ripsiväri. Mutta koska lapset äärettömän harvoin rahaa hankintoihin pyytävät, niin ei ole mikään ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 18v kotona asuva käy töissä viikonloppuisin ja tienaa omat rahansa. Maksaa niistä huvitukset, vaatteet, elektroniikan, salikortin ja meikit yms. Jossain isoissa hankinnoissa, kuten talvitakki tai vastaava varmasti avustamme, jos tarvitsee.
Minusta nämä vuodet, kun nuori on jo aikuinen, mutta vielä taloudellisia huolia vailla, ovat kullanarvoista aikaa oppia laskemaan mihin raha riittää. Sitten kun on omassa kodissa on tosi kyseessä (vaikka kyllä me opiskelijaa autamme silloinkin, jos oma talous sen sallii).
No talouskasvatusta on meillä tehty ikätasoisesti oikeastaan siitä asti, kun ovat osanneet laskea. Mutta kyllä olemme myös jatkuvasti edellyttäneet enemmän ja enemmän omien hankintojen hoitamista omilla rahoilla (heti kun on jotain tuloja edes ollut). Ei tulisi kuuloonkaan, että kaikki raha laitettaisiin vain huvitteluun, on sitten kyse kympeistä tai tuhansista, jos on jotain, mitä täytyy hankkia.
Vanhin täytti 18 keväällä ja hän on käytännössä taloudellisesti itsenäinen asumista ja koulukirjoja lukuunottamatta. Oli kesätöissä ja jatkaa osa-aikaisena edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain kotona kuukausirahaa ihan 18-vuotiaaksi asti, eikä sen lisäksi ollut ikinä tarvetta pyytää rahaa. Kuukausiraha loppui kun sain työpaikan. Niin pitkään kuin asuin kotona mutta kävin töissä maksoin vanhemmilleni "vuokraa" muutaman satasen kuussa, mutta nämä rahat palautettiin minulle pesämunana kun muutin omilleni.
No viimeistään 18v on aika alkaa ottaa edes osittain vastuu itsensä elättämisestä. Toki jos ei ole töissä, eikä saa mitään tuloja mistään, vanhempien pitää esim vaatteet ostaa. Mutta viimeistään 18v kesänä kyllä kesätöiden saaminen helpottuu niin paljon, että jotain luulisi irtoavan. Ja aloittajan lapsi jos satasenkin kuussa tienaa, niin todellakin voi vanhempana edellyttää, että sen järkevästi käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt suoraan asiaan liittyen, mutta on kyllä tyhmää, että alle 18v nykyään on niin vaikeaa saada kesäksi töitä. Vaikea opetella olemaan vastuullinen rahankäyttäjä, kun ei ole rahaa muuta kuin vanhemmilta.
Miten meidän elämä on muuttunut? No nyt on kuski kun sitä tarvii ja jos ei itse jaksa lähteä kauppaan, voi tämä nuori mennä kun voi oluttakin jo ostaa 😊
Siis totta puhuen (äskeinenkin oli kyllä totta...), nuori sai heti 18 täytettyään töitä ja häneen ei meidän vanhempien ruuan ja "katto pään päällä" jälkeen tarvitse juuri rahallisesti panostaa. Auton ostimme, mutta hän on maksanut siihen liittyvät kulut katsastuksista lähtien. Kirjat ostanut lukioon ja reissunsa kavereiden kanssa rahoittaa myös. Ylpeä olen hänestä. Tukea tietysti tarvitsee vielä ja joskus neuvoakin (äidin mielestä), mutta tarkoitus on kasvattaa ihminen, joka pärjää omillaan ja niin siinä näyttäisi nyt käyvän. Onnistunut yksilö ❤.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä juuri 18 vuotta täyttänyt tytär muutti vasta omaan vuokra-asuntoon satojen kilometrien päähän kotoa. On onneksi saanut töitä siten, että saa vuokran maksettua ja ruoan ostettua. Minulla ei nimittäin ole mistä antaa. Muuttoon meni kaikki vähäisetkin säästöt.
Meillä on kesätyörahat säästetty ja nyt kun sai ajokortin, tienaa vielä ekstraa toimiessaan meille kuskina.
Vuoden päästä varmaan muuttaa kotoa, siihen asti meillä on oma autonkuljettaja, mahtista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä, jouduin eilen häipymään heti keskustelun avattuani ja unohdin koko jutun.
Halusin kuitenkin kuulla kokemuksia, etenkin rahan suhteen. Mitä olette kertoneet kuulostaa minusta järkevältä. Eli nuori on itsekin alkanut ihan omatoimisesti tehdä omia ostoksiaan.
Viimeksi eilen tappelimme vanhojentansseista. Sanoin, että annan 200e mekkoon, sillä saa melkein minkä vaan käytetyn/vuokrapuvun tms. Jos haluaa paremman, laittaa omiaan lisäksi. Emme ole erityisen hyvätuloisia, jos emme köyhiäkään, mutta tyttären ajokortti syö nyt kyllä kaiken ylimääräisen joksikin aikaa.
Tästä sain taas hirveät huudot. Pitää olla uusi, liikkeestä ostettu, ei jonkun vanha. Eikä myöskään aio myydä pukuaan tanssien jälkeen.
En vaan oikeasti tajua, miten tuosta on tullut noin vaativa. Nuorempi siskonsa 15v on aina perustyytyväinen, vaikka luulisi juuri hänen olevan pahemmassa murkkuiässä. Mielestäni olemme kohtuudella hankkineet lapsille aina materiaa, mutta eivät ole kaikkea saaneet automaattisesti. Aikaakin annamme ja vietämme yhdessä, sen minkä nuoret haluavat.
No, totesin sitten että jätetään ajokortti sitten odottamaan aikaa parempaa. Ja taas huutoa. En oikeasti jaksa. Miten melkein 18v voi olla kuin pahin murkku, mitä tulee rahaan?
Onko tyttärelläsi kavereita, jotka saavat kotoa kaiken vain pyytämällä? Tai luuleeko tyttäresi, että saavat? Se aiheutti meillä aikanaan kateutta ja kiukuttelua vielä parikymppisenäkin, vasta kotoa muutettuaan tytär oikeasti rauhoittui, kun kunnolla sisäisti ettei raha tule seinästä..
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttärelläsi kavereita, jotka saavat kotoa kaiken vain pyytämällä? Tai luuleeko tyttäresi, että saavat? Se aiheutti meillä aikanaan kateutta ja kiukuttelua vielä parikymppisenäkin, vasta kotoa muutettuaan tytär oikeasti rauhoittui, kun kunnolla sisäisti ettei raha tule seinästä..
Ehkä hän on kateellinen. Paras ystävä sai keaätyön, ja tällä on ollut paljon rahaa nyt käytössä. Mitään lelliprinsessoja ei kavereissa tietääkseni ole.
Ap
Elämä muuttui kyllä; lähetimme kaikki kolme Englantiin opiskelemaan. Talo hiljeni. Ei tarvinnut/voinut kontrolloida, ottivat opintolainaa ja saivat opintotukea. Opiskelujen loputtua palasivat kotimaahan ja ostimme heille omat asunnot, jonne muuttivat ja maksoivat vuokraa meille.
Ihania, omatoimisia ja hyvin toimeentulevia nuoria aikuisia.
Ehdotan ap, että teet seuraavasti: tee suurinpiirtein laskelma, mitä omillaan asuminen maksaa. Yksiön vuokra, sähkö/vesi, bussilippu, känny, netti, parisataa ruokaan yms ja joku laskennallinen summa vaatteisiin ja koulukirjoihin per kk. Sitten realiteetit, opintoraha, opintolaina, asumistuki. Mahdollinen osa-aikatyö, paljonko voi tienata ilman, että opintoraha ja asumistuki alkaa laskea. Esität tämän tyttärellesi ja kerrot, että tämä on edessä lukion jälkeen, siihen on parempi totutella. Et lupaa mitään apuja kotoa, vaikka olisittekin halukkaita avustamaan koulukirjoissa, kodin hankinnoissa tms. Se on kaikki extraa.
Yleensä kovapäisinkin nuori tajuaa, kun selkeitä lukuja eteen laitetaan.
No sitten vähän ymmärrystä nuorelle myös. On stressaavaa, kun haluaa olla jo aikuinen, muttei pysty vaan joutuu koko ajan pyytämään rahaa vanhemmilta. Asiaa pahentaa, jos kavereilla on työt ja enemmän käyttörahaa. Tässä sinun pitää vaan olla kärsivällinen ja ystävällinen, mutta johdonmukainen.
Ja lopuksi, eiköhän tytär hetken sulateltuaan ole ihan iloinen siitä, että saa sinulta parisataa vanhojentanssimekkoon. Hän on tietysti päässään rakennellut kuvitelman jostain muusta, ja pettyy kun joutuu muuttamaan suunnitelmaa. Se on ihan normaalia. Toki kuitenkin käytte keskustelun siitä, että huutaminen ja ilkeily ei ole missään tilanteessa ok, ja hän on jo sen ikäinen, että pitää osata pettymykset käsitellä rakentavasti.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan ap, että teet seuraavasti: tee suurinpiirtein laskelma, mitä omillaan asuminen maksaa. Yksiön vuokra, sähkö/vesi, bussilippu, känny, netti, parisataa ruokaan yms ja joku laskennallinen summa vaatteisiin ja koulukirjoihin per kk. Sitten realiteetit, opintoraha, opintolaina, asumistuki. Mahdollinen osa-aikatyö, paljonko voi tienata ilman, että opintoraha ja asumistuki alkaa laskea. Esität tämän tyttärellesi ja kerrot, että tämä on edessä lukion jälkeen, siihen on parempi totutella. Et lupaa mitään apuja kotoa, vaikka olisittekin halukkaita avustamaan koulukirjoissa, kodin hankinnoissa tms. Se on kaikki extraa.
Yleensä kovapäisinkin nuori tajuaa, kun selkeitä lukuja eteen laitetaan.
No sitten vähän ymmärrystä nuorelle myös. On stressaavaa, kun haluaa olla jo aikuinen, muttei pysty vaan joutuu koko ajan pyytämään rahaa vanhemmilta. Asiaa pahentaa, jos kavereilla on työt ja enemmän käyttörahaa. Tässä sinun pitää vaan olla kärsivällinen ja ystävällinen, mutta johdonmukainen.
Ja lopuksi, eiköhän tytär hetken sulateltuaan ole ihan iloinen siitä, että saa sinulta parisataa vanhojentanssimekkoon. Hän on tietysti päässään rakennellut kuvitelman jostain muusta, ja pettyy kun joutuu muuttamaan suunnitelmaa. Se on ihan normaalia. Toki kuitenkin käytte keskustelun siitä, että huutaminen ja ilkeily ei ole missään tilanteessa ok, ja hän on jo sen ikäinen, että pitää osata pettymykset käsitellä rakentavasti.
Kiitos tästä. Olen tehnyt itse asiassa hänelle laskelman siitä, paljonko kuluja suurinpiirtein menee häneen nyt (koulu, bussi, känny, vaatteet, kk-raha, harrastus), ilman vielä pakollisia kuten asuminen ja ruoka. Jo näistä tulee kk-tasolla yllättävän iso summa. Mitenkään kovin rakentavasti ei suhtautunut tähän, suuttui koska on kuulemma vain kulu.
Jotenkin minusta tuntuu, että hän jollain tapaa hakee huomiota ja hyväksyntää materian kautta. Syytä tähän minun on vaikea hahmottaa, mielestäni olemme kannustavia, kehuvia ja tasapuolisia vanhempia ainakin pyrkineet olemaan. Tytär on melko hyvä koulussakin, ei ihan kympin oppilas, mutta noin kasipuolen keskiarvo. Kavereita tuntuu olevan. Harrastuksessaan on taitava ja pärjännyt hyvin.
Mutta tottahan toki aikuistumiseen liittyy kaikenlaista tunnemyräkkää. Tämä vaan on jatkunut oikeastaan sieltä esimurrosiästä asti, ja aina vaan vaatii ja vaatii.
ap
Se etten ole vastuussa, jos täysi-ikäinen käyttää alkoholia. Eli kyttäyksen loppuminen.