Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä on elämä muuttunut, kun lapsi täyttää 18v? Vai onko?
14.08.2017 |
Tyttäreni täyttää tammikuussa 18v ja mietin, että miten häntä voisi alkaa opettaa ottamaan itsestään taloudellista vastuuta pikku hiljaa. Meillä on jatkuvasti ongelmana rahan pyytäminen ja osittain siihen vetoaminen, että meillä on elatusvelvollisuus. Tytär tienaa satunnaisilla lastenhoito- yms keikoilla ehkä noin 100-200€ kuukaudessa, missään oikeissa kesätöissä ei ole ollut, hakenut kyllä.
Niin, hän tosiaan edelleen ostatuttaa kaikki vaatteet jne tarpeellisen meillä, omat rahat käyttää ihan vaan huvitteluun ja meikkeihin. Haluan kuitenkin, että tuo alkaa muuttua siihen suuntaan, että täytettyään 18 saa toki edelleen asua ja syödä ilmaiseksi, maksamme kaiken lukioon liittyvän ja bussilipun, mutta ottaa omaa vastuuta hankinnoista taloudellisesti. Vaikka se tietäisi vähemmän istuskelua kahviloissa kavereiden kanssa.
Oletteko muut tehnyt vastaavaa, onko nuori suhtautunut asiaan ok jne? Vai onko 18v ikä vaikuttanut teillä mitenkään? Itsellehän tämä on erittäin hämmentävää, koska siitä asti kun mitään pieniäkään rahoja olen tienannut, olen kaikki vaatteet yms omistani maksanut mahdollisuuksien mukaan.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan ap, että teet seuraavasti: tee suurinpiirtein laskelma, mitä omillaan asuminen maksaa. Yksiön vuokra, sähkö/vesi, bussilippu, känny, netti, parisataa ruokaan yms ja joku laskennallinen summa vaatteisiin ja koulukirjoihin per kk. Sitten realiteetit, opintoraha, opintolaina, asumistuki. Mahdollinen osa-aikatyö, paljonko voi tienata ilman, että opintoraha ja asumistuki alkaa laskea. Esität tämän tyttärellesi ja kerrot, että tämä on edessä lukion jälkeen, siihen on parempi totutella. Et lupaa mitään apuja kotoa, vaikka olisittekin halukkaita avustamaan koulukirjoissa, kodin hankinnoissa tms. Se on kaikki extraa.
Yleensä kovapäisinkin nuori tajuaa, kun selkeitä lukuja eteen laitetaan.
No sitten vähän ymmärrystä nuorelle myös. On stressaavaa, kun haluaa olla jo aikuinen, muttei pysty vaan joutuu koko ajan pyytämään rahaa vanhemmilta. Asiaa pahentaa, jos kavereilla on työt ja enemmän käyttörahaa. Tässä sinun pitää vaan olla kärsivällinen ja ystävällinen, mutta johdonmukainen.
Ja lopuksi, eiköhän tytär hetken sulateltuaan ole ihan iloinen siitä, että saa sinulta parisataa vanhojentanssimekkoon. Hän on tietysti päässään rakennellut kuvitelman jostain muusta, ja pettyy kun joutuu muuttamaan suunnitelmaa. Se on ihan normaalia. Toki kuitenkin käytte keskustelun siitä, että huutaminen ja ilkeily ei ole missään tilanteessa ok, ja hän on jo sen ikäinen, että pitää osata pettymykset käsitellä rakentavasti.
Kiitos tästä. Olen tehnyt itse asiassa hänelle laskelman siitä, paljonko kuluja suurinpiirtein menee häneen nyt (koulu, bussi, känny, vaatteet, kk-raha, harrastus), ilman vielä pakollisia kuten asuminen ja ruoka. Jo näistä tulee kk-tasolla yllättävän iso summa. Mitenkään kovin rakentavasti ei suhtautunut tähän, suuttui koska on kuulemma vain kulu.
Jotenkin minusta tuntuu, että hän jollain tapaa hakee huomiota ja hyväksyntää materian kautta. Syytä tähän minun on vaikea hahmottaa, mielestäni olemme kannustavia, kehuvia ja tasapuolisia vanhempia ainakin pyrkineet olemaan. Tytär on melko hyvä koulussakin, ei ihan kympin oppilas, mutta noin kasipuolen keskiarvo. Kavereita tuntuu olevan. Harrastuksessaan on taitava ja pärjännyt hyvin.
Mutta tottahan toki aikuistumiseen liittyy kaikenlaista tunnemyräkkää. Tämä vaan on jatkunut oikeastaan sieltä esimurrosiästä asti, ja aina vaan vaatii ja vaatii.
ap
Vaatimista ei tarvitse tuon ikäiseltä enää sietää. Selkeä linja, pyytää voi mutta perustellen. Keskustella voi, huutaa tai olla asiaton ei. Viime kädessä toteat, että kun on täyttänyt 18 on vapaa lähtemään.
Meillä kyllä 13-16-vuotiaat ovat olleet asiattomia vaatimuksissaan, mutta kun pahin hormonimyräkkä on laskeutunut, ovat kyllä itsekin ymmärtäneet, että on aika ottaa itse vastuuta.
Nykyään ovat jo omissa kodeissaan kaikki, mahtavia nuoria aikuisia vaikka murrosiässä teki mieli lähettää koko porukka jonnekin maata kiertävälle radalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poika on 17vuotiaasta saakka ollut linnanmäellä aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn töissä, eikä ole pyytänyt rahaa vaatteisiin, puhelimeen eikä muihin menoihin niin pitkään aikaan että muistaisin. Mopoon taisin antaa bensarahaa viimeksi kun poika oli 16v.
On nyt 20v, juuri päässyt intistä ja saa asua ilmaiseksi ja ruoan saa ilmaiseksi, mutta joutuu laittamaan ruokaa, siivoamaan huoneensa sekä petaamaan ja pesemään pyykkinsä. Lähtee tuosta, kunhan saa opiskelupaikan.
Joululahjaksi ostan kyllä vaatteita.
Ja en käsitä että täysi-ikäinen kinuaa vanhemmilta rahaa, itse olen ollut 15v saakka töissä, samoin opiskeluaikoina olin töissä vanhainkodissa.
Jos tyttäresi kuitenkin tienaa edes jotain, tottakai hänen tulee käyttää sitä rahaa fiksusti. Joko niin, että sovitte hänen säästävän osan tulevaisuutta varten tai sitten ostaa juurikin omat vaatteensa, maksaa osan harrastuksesta tms. Ei sillä, että tuhlaa kaikki rahat vaan huvitteluun, opi ollenkaan rahankäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun asuu kotona, yhteiskunta katsoo että perhe tukee nuorta rahallisesti. Suosittelen teinin muuttamista omaan asuntoon. Alkaa saada omaa rahaa, omaa aikaa ja rupeaa itsenäistymään. Suomessa on isoja alueita joissa nuoren on pakko opiskelujen takia itsenäistyä siinä noin 16 vuotiaana. Myös sinun teini osaa itsenäistyä kun vähän potkii.
Mielestäni on ihan fiksua asua vanhempien luona, kunnes lukio on hoidettu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan ap, että teet seuraavasti: tee suurinpiirtein laskelma, mitä omillaan asuminen maksaa. Yksiön vuokra, sähkö/vesi, bussilippu, känny, netti, parisataa ruokaan yms ja joku laskennallinen summa vaatteisiin ja koulukirjoihin per kk. Sitten realiteetit, opintoraha, opintolaina, asumistuki. Mahdollinen osa-aikatyö, paljonko voi tienata ilman, että opintoraha ja asumistuki alkaa laskea. Esität tämän tyttärellesi ja kerrot, että tämä on edessä lukion jälkeen, siihen on parempi totutella. Et lupaa mitään apuja kotoa, vaikka olisittekin halukkaita avustamaan koulukirjoissa, kodin hankinnoissa tms. Se on kaikki extraa.
Yleensä kovapäisinkin nuori tajuaa, kun selkeitä lukuja eteen laitetaan.
No sitten vähän ymmärrystä nuorelle myös. On stressaavaa, kun haluaa olla jo aikuinen, muttei pysty vaan joutuu koko ajan pyytämään rahaa vanhemmilta. Asiaa pahentaa, jos kavereilla on työt ja enemmän käyttörahaa. Tässä sinun pitää vaan olla kärsivällinen ja ystävällinen, mutta johdonmukainen.
Ja lopuksi, eiköhän tytär hetken sulateltuaan ole ihan iloinen siitä, että saa sinulta parisataa vanhojentanssimekkoon. Hän on tietysti päässään rakennellut kuvitelman jostain muusta, ja pettyy kun joutuu muuttamaan suunnitelmaa. Se on ihan normaalia. Toki kuitenkin käytte keskustelun siitä, että huutaminen ja ilkeily ei ole missään tilanteessa ok, ja hän on jo sen ikäinen, että pitää osata pettymykset käsitellä rakentavasti.
Kiitos tästä. Olen tehnyt itse asiassa hänelle laskelman siitä, paljonko kuluja suurinpiirtein menee häneen nyt (koulu, bussi, känny, vaatteet, kk-raha, harrastus), ilman vielä pakollisia kuten asuminen ja ruoka. Jo näistä tulee kk-tasolla yllättävän iso summa. Mitenkään kovin rakentavasti ei suhtautunut tähän, suuttui koska on kuulemma vain kulu.
Jotenkin minusta tuntuu, että hän jollain tapaa hakee huomiota ja hyväksyntää materian kautta. Syytä tähän minun on vaikea hahmottaa, mielestäni olemme kannustavia, kehuvia ja tasapuolisia vanhempia ainakin pyrkineet olemaan. Tytär on melko hyvä koulussakin, ei ihan kympin oppilas, mutta noin kasipuolen keskiarvo. Kavereita tuntuu olevan. Harrastuksessaan on taitava ja pärjännyt hyvin.
Mutta tottahan toki aikuistumiseen liittyy kaikenlaista tunnemyräkkää. Tämä vaan on jatkunut oikeastaan sieltä esimurrosiästä asti, ja aina vaan vaatii ja vaatii.
ap
Vaatimista ei tarvitse tuon ikäiseltä enää sietää. Selkeä linja, pyytää voi mutta perustellen. Keskustella voi, huutaa tai olla asiaton ei. Viime kädessä toteat, että kun on täyttänyt 18 on vapaa lähtemään.
Meillä kyllä 13-16-vuotiaat ovat olleet asiattomia vaatimuksissaan, mutta kun pahin hormonimyräkkä on laskeutunut, ovat kyllä itsekin ymmärtäneet, että on aika ottaa itse vastuuta.
Nykyään ovat jo omissa kodeissaan kaikki, mahtavia nuoria aikuisia vaikka murrosiässä teki mieli lähettää koko porukka jonnekin maata kiertävälle radalle.
Heh, tuttu tunne.
Kai se vaan pitää laittaa vielä selkeämmin rajat millainen käytös on ok ja millainen ei. Toisaalta meillä on muuten niin hyvät välit kuitenkin, että tämä on hirveän ristiriitaista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun poika on 17vuotiaasta saakka ollut linnanmäellä aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn töissä, eikä ole pyytänyt rahaa vaatteisiin, puhelimeen eikä muihin menoihin niin pitkään aikaan että muistaisin. Mopoon taisin antaa bensarahaa viimeksi kun poika oli 16v.
On nyt 20v, juuri päässyt intistä ja saa asua ilmaiseksi ja ruoan saa ilmaiseksi, mutta joutuu laittamaan ruokaa, siivoamaan huoneensa sekä petaamaan ja pesemään pyykkinsä. Lähtee tuosta, kunhan saa opiskelupaikan.
Joululahjaksi ostan kyllä vaatteita.
Ja en käsitä että täysi-ikäinen kinuaa vanhemmilta rahaa, itse olen ollut 15v saakka töissä, samoin opiskeluaikoina olin töissä vanhainkodissa.
Kunnollinen työpaikka auttaisi kyllä. Itsekin olen 14v ollut ekaa kertaa kesätöissä ja sen jälkeen vanhemmilta saanut vain katon, ruuan ja koulutarvikkeet. Ja joskus jotain kalliimpia vaatteita.
Ap
No ap:lle voin sanoa sen verran että ei ole herkkua esim. Pojan armeija aika vanhemmille. Päiväraha on vain 35€ viikko ja se menee oikeastaan vaan lisä syömisiin ja juomisiin mitä loma-aikoina ostelee tai armeijan kaupasta. Vaatteet ja muut menot esim. Ruokkiminen viikonloppuisin vanhempien piikkiin. Ei se opiskelijan elokaan kovin ruusuista ole sillä opintorahahan voi olla esim. vain 100€ (Kotona asuvalle) käteen jos sitäkään ja muut rahat on tultava työnteosta rai opintolainasta. Kokopäiväopiskelijalle on aika raskasta käydä myös töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sanonut omille nuorille, (kaksi jo muuttaneet omillee, yksi vielä kotona) että kun 18v-päivä koittaa, niin oikeuksien lisäksi tulee MYÖS velvollisuuksia. Puhelimen siirsin jokaiselle samana päivänä heidän omille nimilleen, itse ovat puhelinlaskunsa maksaneet siitä lähtien. Meillä ei ikinä annettu viikko/kk-rahaa. Ehkä siitä johtuen kaikki ovat olleet kesätöissä 14-v lähtien, kaikki hanttihommatkin ovat kelvanneet. Kaikki ovat tunnollisia rahan käyttäjiä, nämä omillaan asujat eivät ole tulleet pyytämään rahaa, joten ilmeisesti ne ovat riittäneet. Tosin ei meillä ole ikinä ollut vanhemmillakaan ylimääräistä antaa tuosta vaan, siksi ei ole ollut mitään viikkorahasysteemiä käytössäkään. Paha rasti sulla ap, koita selviytyä.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan ap, että teet seuraavasti: tee suurinpiirtein laskelma, mitä omillaan asuminen maksaa. Yksiön vuokra, sähkö/vesi, bussilippu, känny, netti, parisataa ruokaan yms ja joku laskennallinen summa vaatteisiin ja koulukirjoihin per kk. Sitten realiteetit, opintoraha, opintolaina, asumistuki. Mahdollinen osa-aikatyö, paljonko voi tienata ilman, että opintoraha ja asumistuki alkaa laskea. Esität tämän tyttärellesi ja kerrot, että tämä on edessä lukion jälkeen, siihen on parempi totutella. Et lupaa mitään apuja kotoa, vaikka olisittekin halukkaita avustamaan koulukirjoissa, kodin hankinnoissa tms. Se on kaikki extraa.
Yleensä kovapäisinkin nuori tajuaa, kun selkeitä lukuja eteen laitetaan.
No sitten vähän ymmärrystä nuorelle myös. On stressaavaa, kun haluaa olla jo aikuinen, muttei pysty vaan joutuu koko ajan pyytämään rahaa vanhemmilta. Asiaa pahentaa, jos kavereilla on työt ja enemmän käyttörahaa. Tässä sinun pitää vaan olla kärsivällinen ja ystävällinen, mutta johdonmukainen.
Ja lopuksi, eiköhän tytär hetken sulateltuaan ole ihan iloinen siitä, että saa sinulta parisataa vanhojentanssimekkoon. Hän on tietysti päässään rakennellut kuvitelman jostain muusta, ja pettyy kun joutuu muuttamaan suunnitelmaa. Se on ihan normaalia. Toki kuitenkin käytte keskustelun siitä, että huutaminen ja ilkeily ei ole missään tilanteessa ok, ja hän on jo sen ikäinen, että pitää osata pettymykset käsitellä rakentavasti.
Vakuutusmaksut ym puuttui tuosta luettelosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös puolisen vuotta sitten 18v täyttänyt neiti on aina ollu aika kova "vaatimaan", merkkilaukkuja, vaatteita , juurikin uuden (kalliin) vanhojenpäibämekon yms. 2v nuorempi siskonsa on aina ollut vähempään tyytyväinen .
Nonyt viimekesänä sai ekan kunnollisen kesätyöpaikan ja jatkaa siellä myös koulujen alettua eli tienaa jnkn verran rahaa. Ja kummasti se oman ajan ansaitseminen on tuota "vaatimista" vähentynyt. Osa palkasta menee säästötilille( nuoren oma idea) ja osalla sit hankkii meikkejä, vaatteita yms. Ja nyt selkeästi opettelee miettimään mut mikäkin maksaa. Toki herkästi rahaa tuhlailee ja tilaa esim. nettikaupoissa (ei onneksi osamaksulla!). Tämän viimeisen lukiovuoden vielä asuu kotona, asuminen, ruoka, bussikortti ja kirjat kustannetaan. Ja varmaan tarvittaessa avustan myös sen jälkeen , mut en niin, ett omat tienistit laitetaan merkkilaukkuja ja äiti sit osaa kuulauden ruuat!
Vierailija kirjoitti:
No ap:lle voin sanoa sen verran että ei ole herkkua esim. Pojan armeija aika vanhemmille. Päiväraha on vain 35€ viikko ja se menee oikeastaan vaan lisä syömisiin ja juomisiin mitä loma-aikoina ostelee tai armeijan kaupasta. Vaatteet ja muut menot esim. Ruokkiminen viikonloppuisin vanhempien piikkiin. Ei se opiskelijan elokaan kovin ruusuista ole sillä opintorahahan voi olla esim. vain 100€ (Kotona asuvalle) käteen jos sitäkään ja muut rahat on tultava työnteosta rai opintolainasta. Kokopäiväopiskelijalle on aika raskasta käydä myös töissä.
Mielenkiintoista. Päiväraha on 35 - 77 e/vko palvelusajan mukaan ja siitä saa kyllä aika hyvin säästymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tytär muutti 18 vuotiaana pois kotoa salaa! En halua vieläkään puhua tyttärelleni.
Itse asiassa olette elatusvelvollisia niin kauan, kun nuori käy lukiota ja on alle 20.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa olette elatusvelvollisia niin kauan, kun nuori käy lukiota ja on alle 20.
Mmm, tämä alle 20v opiskelijan elatusvelvollisuus kattaa lähinnä koulumenot ja kouluaikaisen asumisen. Ei ole enää kyse siitä, että pitää tarjota iänmukaista virikettä jne (en muista sanatarkasti miten lukevat laissa).
Kyllä meillä on ollut selvä peli, että 18-vuotiaana loppui kuukausiraha ja kaikenlaisen ns. ylimääräisen maksaminen. Maksettu taas on juuri nämä normaalit: koulukirjat, bussilippu, kännykkälasku (mutta ei enää ostettu uusia laitteita), harrastusmaksu ja avustettu vaikkapa talvivaatehankinnoissa (tyyliin, annan 50e ja voi itse laittaa lisää, jos haluaa jonkun erityisen kalliin). Tietysti ruoka ja asuminen ilmaista, mutta kotitöitä on odotettu ihan tasaveroisesti muidenkin aikuisten kanssa. Vaatteet, meikit, kaikki kavereiden kanssa ulkonakäynnit, iso osa vanhojentanssikuluista, bensat, elektroniikka jne ovat saaneet itse rahoittaa miten parhaaksi katsovat.
Kaikkiin kolmeen tuli kyllä vipinää etsiä se osa-aikatyö. Yksi oli pari vuotta kaupan kassalla, yksi teki kotisiivouksia ja yksi teki sijaisuuksia päiväkodeissa (opiskeli lastenhoitajaksi muutenkin). Ovat kyllä tehneet kaikkea muutakin, olleet kahvilassa, varastossa, avustamassa sukulaisten rakennusprojekteissa, tehneet tallitöitä jnejne.
Se että aikuinen, tai edes lähes aikuinen vinkuu tai vaatii vanhemmiltaan rahaa kertoo kyllä joko pieleen menneestä talouskasvatuksesta tai sitten on vaan luonteeltaan tosi kiittämätön. Satunnainen pyytäminen kauniisti on ihan eri asia.
17-vuotiaana on vaan oikeasti ihan pirun vaikeaa. Mieli on jo kohti aikuisuutta ja itsenäisyyttä, mutta kaikki pitävät ihan lapsena. Esim töitä saa vain tuurilla.
Eiköhän ap:n lapsi rauhoitu, kun saa oikeasti ottaa vastuuta elämästään.
On. "Ei kotini ovi ees narahtanut, ukko kun maalimalle lähti.."
10 vuojen venttailun jälkeen pääsi yhden haareminsa nuoremman neidon matkaan. Avioehdolla varmisteltuna luonnollisesti.
Meillä tapahtui seuraavaa: Tytär alkoi saada isompaa opintotukea sen kuun alusta, jolloin täytti 18v. Syntymäpäivänä hänen Wilmatietonsa lakkasivat näkymästä minulle, ja hänen tilitietonsa eivät enää näkyneet minun verkkopankkitunnuksillani.
Rahaa lakkasi pyytämästä vasta kun tuli eka tili kesätöistä. Nyt saa täyden opintotuen ja asumistuen, ja kesätienesteistä on pari tonnia säästössä, joten pärjää taloudellisesti omillaan.
Oli siis asunut omillaan jo n. vuoden ennen täysi-ikäistymistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ap:lle voin sanoa sen verran että ei ole herkkua esim. Pojan armeija aika vanhemmille. Päiväraha on vain 35€ viikko ja se menee oikeastaan vaan lisä syömisiin ja juomisiin mitä loma-aikoina ostelee tai armeijan kaupasta. Vaatteet ja muut menot esim. Ruokkiminen viikonloppuisin vanhempien piikkiin. Ei se opiskelijan elokaan kovin ruusuista ole sillä opintorahahan voi olla esim. vain 100€ (Kotona asuvalle) käteen jos sitäkään ja muut rahat on tultava työnteosta rai opintolainasta. Kokopäiväopiskelijalle on aika raskasta käydä myös töissä.
Mielenkiintoista. Päiväraha on 35 - 77 e/vko palvelusajan mukaan ja siitä saa kyllä aika hyvin säästymään.
Päiväraha on se 35€/vko ensimmäiset 6kk ja kantsii kysyä varusmiehiltä miten riittää säästymään. Toki jos ei osta mitään ikinä eli syö vain ja ainoastaan armeijan ruokia koko viikon ja tosiaan lomilla sitten elää perheen piikkiin. Vaikka tuo 35€ ei menisi täysin armeijassa niin viimeistään viikonloppuna se hupenee pariin mäkkikäyntiin puhumattakaan jos käy vaikka leffassa kavereiden kanssa. Ja paikallisliikenteen liputkin on maksettava kotimatkalla. (Ellei bussin määränpäästä ole yli 5km kotiin)
Niin kauan kun asuu kotona, yhteiskunta katsoo että perhe tukee nuorta rahallisesti. Suosittelen teinin muuttamista omaan asuntoon. Alkaa saada omaa rahaa, omaa aikaa ja rupeaa itsenäistymään. Suomessa on isoja alueita joissa nuoren on pakko opiskelujen takia itsenäistyä siinä noin 16 vuotiaana. Myös sinun teini osaa itsenäistyä kun vähän potkii.