Kauniit ja epäsosiaaliset ihmiset
Haluan tietää, että olenko ainut kaunis ja epäsosiaalinen pakkaus. Ainakin tuntuu siltä ja mitä nyt ympärilleen katsoo, niin hyvännäköiset viihtyvät laumoissa ja huomion keskellä - toisin kuin itse.
Ahdistun sosiaalisissa tilanteissa ja etenkin ihmispaljoudessa. Eli vaikkapa tunnin mittainen kaupungilla käyminen saa minut uupuneeksi. Samoin esim. perhetuttujen tapaaminen väsyttää nopeasti.
Mietin toisinaan, että onkohan kaltaisiani ollenkaan ja jos on, niin millaisia he mahtavat olla. Vaikea kuvitella, että nuoret, kauniit ja mukavat ihmiset olisivat linnoittautuneina koteihinsa. Mutta tässä yksi, onko muita? :D
N24
Kommentit (40)
Olen huomannut saman ilmiön. Kauniit saavat positiivista huomiota, joka toimii kuin huume ja sosiaalisuudesta alkaa nauttia, ellei ole neurologisesti poikkeava. Oletko burgeristi?
Heitä on, mutta missäpä he näyttäytyisivät sinulle? Sinä kyhjötät kodissasi yms., he puolestaan myös kotona, itsekseen metsässä, kirjastossa tai ihan vain kaupassa. Sitä yleensä huomaa ympärillään isot, äänekkäät porukat ja joku itsekseen oleva voi sujahtaa ohitse huomaamatta. Netissä toki voi tavata epäsosiaalisia ihmisiä, mutta silloinkin voi olla, että he kirjoittelevat anonyymeinä eikä näin ollen heidän kasvojaan näy.
Toki meitä on. En tosin ole enää kaunis, mutta nuorena olin.
Itse kauniina ja varakkaasta perheestä tulevana tottui jo koulussa huomioon. Sitä oppi rakastamaan. Kuitekin yliopistossa alkoi ahdistaa, kaipasin rauhaa ja henkisyyttä, luontoa ja herkkyyttä. Nykyään minulla on 5 hyvää ystävää, mies ja kaksi siskoa.
Hyvin harvoin jaksan olla sosiaalinen. Töissä on pakko, se uuvuttaa. Kotonakaan en aina jaksa. Voisin lukea ja olla luonnossa tunteja. Sain kai yliannostuksen naurua ja turhaa puhetta. En koe olevani masentunut, muuttunut vaan.
N27
Kauneus ei sulje pois introverttiutta. Miksi sulkisi?
Täällä yksi. Olen pitkä, treenattu, hieman ruskettunut ja komea mies. Pukeudun siististi jne. Kaikki noi perusasiat kunnossa. Mutta ei kiinnosta ihmiset. Mitään mediatilejä ei ole, facebookkeja tai muitakaan eikä todellakaan kiinnosta. Kavereita ei ole kuin yksi. Mieluummin omissa oloissa kuin typerien ja/tai tavallisten ihmisten ympäröimänä.
M25
Ja myös kahdelle kauniille ystävälleni kävi näin. Toisella ei ole edes miestä, mutta saattaa viihtyä viikonkin ilman ihmiskontakteja, luonnossa ja gradun parissa.
Mieheni on onneksi peliriippuvainen, joten saan rauhassa uppoutua omiin juttuihini. Välillä virkistytään yöllä juttelemaan, tunneiksikin.
Edelleen tuntuu ihanalta, kun joku kehuu ulkonäköäni, mutta se on aiheuttanut minulle myös harmia ja mielipahaa. Ehkä tavallisuus olisi ollut paras.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Heitä on, mutta missäpä he näyttäytyisivät sinulle? Sinä kyhjötät kodissasi yms., he puolestaan myös kotona, itsekseen metsässä, kirjastossa tai ihan vain kaupassa. Sitä yleensä huomaa ympärillään isot, äänekkäät porukat ja joku itsekseen oleva voi sujahtaa ohitse huomaamatta. Netissä toki voi tavata epäsosiaalisia ihmisiä, mutta silloinkin voi olla, että he kirjoittelevat anonyymeinä eikä näin ollen heidän kasvojaan näy.
Hyvä huomio. Kaipa se on myös pollasta kiinni, kun aina sitä kuvittelee muiden yksin ohi sujahtavien menevän tapaamaan kavereitaan tai muuta sosiaalista. Ja itse kun tietää olevansa yksin liikenteessä, vailla sosiaalista päämäärää. Tosiasiassa ne ohi sujahtavat saattavat olla tismalleen kuin minä itse. :)
Olisikin mielenkiintoista tutustua muihin kaltaisiini. Tuntuu, että erittäin sosiaaliset ihmiset ovat niin kaukana siitä, millainen olen itse eivätkä he siten välttämättä pystyisi täysin ymmärtämään tätä yksin porheltamista.
Ap
Parempi olla kaunis, aina kun huvittaa niin voi vaan mennä ja olla rennosti, ilman pelkoa tuomituksi tulemisesta. Tällaisena rumana naisena olen tuomittu yksinäisyyteen. En käy muualla kuin lenkillä, kaupassa ja joskus pankissa. Siinä on minun elämäni. Ei ystäviä, ei seurustelukumppania, ei mitään. Opiskelut jäivät jo vuosia sitten kesken masennuksen, ahdistuneisuuden ja sosiaalisten tilanteiden pelkojen takia. Voi kunpa en olisi koskaan edes syntynyt. Olisi ihanaa olla viehättävä.
Kaunis tai ainakin luonnostaan nätti, introvertti ja vielä erityisherkkä check!
Kauneus on jännä käsite, useimmista saa meikillä nätin, kropan muodoistakin voi olla montaa mieltä, muovibarbiet ei ole kauneutta.
Vierailija kirjoitti:
Ja myös kahdelle kauniille ystävälleni kävi näin. Toisella ei ole edes miestä, mutta saattaa viihtyä viikonkin ilman ihmiskontakteja, luonnossa ja gradun parissa.
Mieheni on onneksi peliriippuvainen, joten saan rauhassa uppoutua omiin juttuihini. Välillä virkistytään yöllä juttelemaan, tunneiksikin.
Edelleen tuntuu ihanalta, kun joku kehuu ulkonäköäni, mutta se on aiheuttanut minulle myös harmia ja mielipahaa. Ehkä tavallisuus olisi ollut paras.
Ap
En kyllä itse kirjoittanut em. tekstiä, kaipa vain suunnattu minulle?
Olen myös tuuminut, että ns. tavallisen näköisenä olisi helpompaa. Ihmiset eivät tuomitsisi niin nopeasti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Olen pitkä, treenattu, hieman ruskettunut ja komea mies. Pukeudun siististi jne. Kaikki noi perusasiat kunnossa. Mutta ei kiinnosta ihmiset. Mitään mediatilejä ei ole, facebookkeja tai muitakaan eikä todellakaan kiinnosta. Kavereita ei ole kuin yksi. Mieluummin omissa oloissa kuin typerien ja/tai tavallisten ihmisten ympäröimänä.
M25
Olen samaa mieltä; mielummin yksin kuin typerien ja/tai tavallisten ihmisten ympäröimänä. Kuulostaa karulta, mutta näin se on. Muiden ihmisten välinpitämättömyys, huonot käytöstavat jne. ärsyttävät. Kyllä, mietin kiitettävän paljon.
Ap
Täällä toinen samanikäinen joka on sosiaalinen töissä ja rahkeet ei riitä enää vapaa-ajalla näkemään kavereita, kun on vielä pieni lapsikin hoidettavana. Huomaan myös ahdistuvani ihmisten lähellä ja olo helpottuu heti kun pääsee vierailta ihmisiltä pakoon vaikka kotiin. Noi piirteet yhdistyy mun kohdalla ainakin epäluottamukseen ihmisiä kohtaan ja introverttiuteen ja olen myös taiteellinen ja luova persoonallisuus. Ja olen kaunis myös, moni voisi luulla, että elän kovinkin rikasta elämää kavereiden suhteen, mutta vain lähimmät tietää, etten kannattele tai etsiskele uusia tuttavuuksia lainkaan. Ajattelen että ne osuu kohdalle joskus yllättävistäkin paikoista sitten kun osuu.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman ilmiön. Kauniit saavat positiivista huomiota, joka toimii kuin huume ja sosiaalisuudesta alkaa nauttia, ellei ole neurologisesti poikkeava. Oletko burgeristi?
Kyllä olet törkeä. Minä olen as-nainen enkä mikään burgeristi. Ja ap:n kysymykseen vastaan että en ole poikkeuksellisen kaunis, mutta kuulemma söpö, vetävännäköinen ja kuuma 😁 Eikä johdu provokatiivisesta pukeutumisesta tms. Ainoa vaan että en osaa pukeutua mustaan/harmaaseen/beigeen (tulee paha olo) , joten minut huomaa helposti. Siinä sitä sitten ollaan. En uskalla käydä kahvilassa tai terassilla kun jännitän että heti joku änkee seuraan enkä minä osaa sanoa että en halua jutella. Olen silti mielelläni tämännäköinen.
Nainen ~30
Olen ujo ja useimmat ihmiset tulkitsee sen kusipäisyydeksi tai ylimielisyydeksi ulkonäköni takia. Todella moni ihminen, johon olen tutustunut on myöntänyt luullensa, että olen ihan kamala kusipää [koska kyhjötän hiljaa jossain nurkassa] ja en siksi viitsi osallistua. :(
Missä tapasit miehesi? Miksi kaikilla epäsosiaalisimmillakin ihmisen näköisillä naisilla on mies?
Tässä yksi ääri-introvertti nuori nainen. Jos lähden ihmisten ilmoille minua tuijotetaan ja ihmiset tulevat kertomaan, kuinka kauniilta näytän. En siis laittaudu mitenkään ja tämä positiivinen huomio saa valitettavasti minut vain vetäytymään entistä enemmän kuoreeni.
Joo, kirjoitin vahingossa ap, kun piti kirjoittaa N27. Tuo on hyvä esimerkki miten käy sosiaalisten päivien jälkeen... Ei ajatus kulje. Kunpa elämä olisi ainaista kesälomaa..
N27
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen samanikäinen joka on sosiaalinen töissä ja rahkeet ei riitä enää vapaa-ajalla näkemään kavereita, kun on vielä pieni lapsikin hoidettavana. Huomaan myös ahdistuvani ihmisten lähellä ja olo helpottuu heti kun pääsee vierailta ihmisiltä pakoon vaikka kotiin. Noi piirteet yhdistyy mun kohdalla ainakin epäluottamukseen ihmisiä kohtaan ja introverttiuteen ja olen myös taiteellinen ja luova persoonallisuus. Ja olen kaunis myös, moni voisi luulla, että elän kovinkin rikasta elämää kavereiden suhteen, mutta vain lähimmät tietää, etten kannattele tai etsiskele uusia tuttavuuksia lainkaan. Ajattelen että ne osuu kohdalle joskus yllättävistäkin paikoista sitten kun osuu.
Voi miten ihana saada tietää näitä kommentteja lukiessa, etten tosissaan ole ainut! Ja vieläpä niin samankaltaisia tapauksia.
Vaikka onhan se nyt loogista etten ole ainut, silti samalla niin epätoden tuntuista. Koska kyllähän kaikki hyvännäköiset automaattisesti ovat super sosiaalisia koko ajan menossa jonnekin, päivittämässä sosiaalisuudestaan ja sitä rataa. :D
Ap
On muitakin ja paljonkin.
M49