Miksi tuhkarokkoa pidetään nykyään niin vaarallisena tautina, kun vielä 1970luvulla se oli aivan tavallinen lähestulkoon jokaisen lapsen jossain vaiheessa sairastama tauti?

Ihan yhtä vaarallinen se silloin oli. Siitä saattaa tulla vakavia jälkitauteja ja niistä jopa kuolemia. Miksi sellaisia pitää kärsiä, kun on rokote.

Esim. rotaviruksen aiheuttaamaan kuivumiseen on kuoltu Suomessa vielä 2000-luvulla, ennen kuin rokote tuli käyttöön. Lapsi päätyi pariksi vuorokaudeksi tiputukseen sairaalaan kun nestettä ei enää suun kautta mennyt ja vesiripuli jatkui melkein 2 viikkoa.

Ihmiset on nykyään niin säikkyjä eivätkä kestä mitään riskejä. Itse sairastin lapsena (olen syntynyt 1970-luvulla) niin tuhka-, tuli- kuin vesirokonkin. Kuten moni. Ei sitä silloin minään ihmeellisenä pidetty. Minulla kaikki noista oli aika lieviäkin, ihonäppylät oli se isoin riesa, mutta muuten jaksoin touhutakin kuten ennen (kuume kyllä laskettiin lääkkeellä). Mutta joo, osa saa vakavia jälkitauteja, joskus jopa kuolee. 

Itse ajattelen että sellaista elämä on ja sellaista elämän kuuluu olla - arvaamatonta ja vaarallista. On hassua, että mitä enemmän ihmisten elämä on turvallistunut, mitä korkeampia on keskimääräiset eliniät ja mitä enemmän lääketiede osaa hoitaa sairauksia, sitä enemmän ihmiset tuntuvat pelkäävän jälkitauteja ja kuolemaa. Joskus isovanhempien aikaan jopa lapsen kuolema oli vain luonnollinen asia: niin joskus käy, se on elämän laki. Nykyään se on valtava trauma josta jotkut ei pääse yli koskaan. 

Itse en ole halunnut lähteä tähän hysteeriseen terveyden ja pitkän iän tavoitteluun. Toteutan tätä elämällä epäterveellisesti mieleni mukaan, olemalla ottamatta rokotuksia tai mitään vitamiineja tms ennaltaehkäisevää, ja aika rajoitetusti ottaisin sairauksiinkaan hoitoja. Toivon että minulla on rohkeutta lähteä kun luonto niin määrää, vaikka se olisi piankin. Ihmisiä on tällä planeetalla muutenkin liikaa.

Pian varmaan myös vesirokkoa aletaan pitää vaarallisena, koska se rokote on tullut rokoteohjelmaan.

70-luvulla ei oltu niin turvallisuushakuisia kuin nykyään. Eihän silloin alussa ollut autoissakaan turvavöitä, alakoululaiset lapset saivat käydä itsekseen uimassa ilman valvovaa vanhempaa, ja sinne tietysti mentiin pyörällä ilman kypärää, ja niin edelleen. Tuhkarokko kuuluisi asiaan siinä kuin puusta putoaminen ja ongenkoukku poskessa. Hyväksyttiin paremmin se, että elämään kuuluu riskejä. Yhdellä kaverillanikin on vaikea kuulovamma lapsena sairastetun tuhkarokon takia; oli saanut jälkitautina korvatulehduksen.

Sitten toisekseen kun taudit sairastettiin lapsena, niitä ei saatu aikuisena. Moni ns. lastentauti on aikuisella ankarampi, näin myös tuhkarokko. Ks. esim. https://yle.fi/uutiset/3-9172194

.

Vierailija kirjoitti:

Pian varmaan myös vesirokkoa aletaan pitää vaarallisena, koska se rokote on tullut rokoteohjelmaan.

Vesirokko on aikuisella ihan hirveä tauti. Lapselle melko kevyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pian varmaan myös vesirokkoa aletaan pitää vaarallisena, koska se rokote on tullut rokoteohjelmaan.

Vesirokko on aikuisella ihan hirveä tauti. Lapselle melko kevyt.

No rokotteen voisi antaa vaikka joskus kouluikäisenä jos ei sitä ole sairastanut. Ei mitään tavetta antaa sitä 1,5-vuotiaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pian varmaan myös vesirokkoa aletaan pitää vaarallisena, koska se rokote on tullut rokoteohjelmaan.

Vesirokko on aikuisella ihan hirveä tauti. Lapselle melko kevyt.

Vesirokko voi olla joillekin aikuisena ikävä tauti, mutta ei kakille.

Ennen oli vain luonnollista kuolla kaikenmaailman ehkäistävissä oleviin sairauksiin. Valitettavasti kerran rokotettuna ei ole mahdollisuutta enää sairastaa, voi itku. Ap:n ei auta muuta kuin nostalgisoida käristäen itseään ilman aurinkorasvoja, ajaen ilman turvavyötä ja jättäen hampat pesemättä, kömpelöiden käännösiskelmien soidessa taustalla.

Aina kun tästä jauhetaan ketjuihin tulee esimerkkejä pysyvästi vammautuneista, tuossa ylläkin jo yksi. On helppoa jeesustella niin kauan kuin ei ole omaa kokemusta. Tuhkarokko tappaa edelleen länsimaissakin noin yhden lapsen per tuhat sairastunutta. Montako tuhkatokkoon kuollutta lasta vuodessa on mielestänne sopiva määrä. Minusta nolla on paras mahdollinen luku,nkun se on vieläpä helppoa saavuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pian varmaan myös vesirokkoa aletaan pitää vaarallisena, koska se rokote on tullut rokoteohjelmaan.

Vesirokko on aikuisella ihan hirveä tauti. Lapselle melko kevyt.

Vesirokko voi olla joillekin aikuisena ikävä tauti, mutta ei kakille.

Otapa selvää minkälainen tauti on raskaana olevalle.

Nimim. siskollani kokemusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pian varmaan myös vesirokkoa aletaan pitää vaarallisena, koska se rokote on tullut rokoteohjelmaan.

Vesirokko on aikuisella ihan hirveä tauti. Lapselle melko kevyt.

Vesirokko voi olla joillekin aikuisena ikävä tauti, mutta ei kakille.

Niinpä, minä sairastin sen 32-vuotiaana. Itselläni oli oireena lähinnä flunssankaltainen yleiskipeä olo, jossa kuitenkin jaksoi ihan hyvin esim. koirat lenkittää tms. En edes tajunnut että on vesirokko kun olo oli kuitenkin aika hyvä, ja menin työterveyslääkärille näyttämään outoa ihottumaa ranteissa. No, lääkäri kyseli että onko kuumetta - no eipä juuri, ehkä ihan aavistuksen normaalilämpöä enemmän lämpöä, mutta vähän sellainen "flunssa tulossa" olo on. Vesirokoksi todettiin. Olisin jaksanut töissäkin käydä, mutta tartuttamisriskin takia piti mennä saikulle kunnes rakkulat on rupeutuneet. 

Tauti ei ollut siis kummoinen, mutta ikuiset arvet kyllä jätti kun unissani raavein siinä rupivaiheessa ne kutisevat ruvet irti. Siitä asti mulla on ollut naamassa kuoppamaisia rokkorakkula-arpia.

Yksi syy rokotuksiin on se, että tuhkarokko kestää pitkään eikä lasta voi jättää yksin sairastamaan. Ja kun tauti leviää helposti, moni vanhempi joutuu jäämään töistä pois pitkäksi aikaa. Sama koskee vesirokkoa.

Sairastin itse tuhkarokon pienenä, taisin olla nelivuotias. Kauhea tauti, muistan sen vieläkin. Onneksi en saanut jälkitauteja. minulla ei käynyt pienessä mielessäkään, että olisin jättänyt lapsilta rokotukset väliin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on nykyään niin säikkyjä eivätkä kestä mitään riskejä. Itse sairastin lapsena (olen syntynyt 1970-luvulla) niin tuhka-, tuli- kuin vesirokonkin. Kuten moni. Ei sitä silloin minään ihmeellisenä pidetty. Minulla kaikki noista oli aika lieviäkin, ihonäppylät oli se isoin riesa, mutta muuten jaksoin touhutakin kuten ennen (kuume kyllä laskettiin lääkkeellä). Mutta joo, osa saa vakavia jälkitauteja, joskus jopa kuolee. 

Itse ajattelen että sellaista elämä on ja sellaista elämän kuuluu olla - arvaamatonta ja vaarallista. On hassua, että mitä enemmän ihmisten elämä on turvallistunut, mitä korkeampia on keskimääräiset eliniät ja mitä enemmän lääketiede osaa hoitaa sairauksia, sitä enemmän ihmiset tuntuvat pelkäävän jälkitauteja ja kuolemaa. Joskus isovanhempien aikaan jopa lapsen kuolema oli vain luonnollinen asia: niin joskus käy, se on elämän laki. Nykyään se on valtava trauma josta jotkut ei pääse yli koskaan. 

Itse en ole halunnut lähteä tähän hysteeriseen terveyden ja pitkän iän tavoitteluun. Toteutan tätä elämällä epäterveellisesti mieleni mukaan, olemalla ottamatta rokotuksia tai mitään vitamiineja tms ennaltaehkäisevää, ja aika rajoitetusti ottaisin sairauksiinkaan hoitoja. Toivon että minulla on rohkeutta lähteä kun luonto niin määrää, vaikka se olisi piankin. Ihmisiä on tällä planeetalla muutenkin liikaa.

Voi mitä tekopyhää lässytystä. "kun luonto määrää..."   Luonnon mukaan kuollessa, sinä kuolet esim. umpilisäkkeen tulehdukseen kivuliaasti ja hitaasti. Luulenpa, että siinä tilanteessa alkaa sittenkin kelvata nykyajan lääkkeet ja kivunlievitys.  

Saatikka sitten, kun sinun lapsesi sairastuu, jonka voi parantaa tai ennaltaehkäistä, Tuskinpa istut vieressä rauhassa... "luonto hoitaa..."  

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on nykyään niin säikkyjä eivätkä kestä mitään riskejä. Itse sairastin lapsena (olen syntynyt 1970-luvulla) niin tuhka-, tuli- kuin vesirokonkin. Kuten moni. Ei sitä silloin minään ihmeellisenä pidetty. Minulla kaikki noista oli aika lieviäkin, ihonäppylät oli se isoin riesa, mutta muuten jaksoin touhutakin kuten ennen (kuume kyllä laskettiin lääkkeellä). Mutta joo, osa saa vakavia jälkitauteja, joskus jopa kuolee. 

Itse ajattelen että sellaista elämä on ja sellaista elämän kuuluu olla - arvaamatonta ja vaarallista. On hassua, että mitä enemmän ihmisten elämä on turvallistunut, mitä korkeampia on keskimääräiset eliniät ja mitä enemmän lääketiede osaa hoitaa sairauksia, sitä enemmän ihmiset tuntuvat pelkäävän jälkitauteja ja kuolemaa. Joskus isovanhempien aikaan jopa lapsen kuolema oli vain luonnollinen asia: niin joskus käy, se on elämän laki. Nykyään se on valtava trauma josta jotkut ei pääse yli koskaan. 

Itse en ole halunnut lähteä tähän hysteeriseen terveyden ja pitkän iän tavoitteluun. Toteutan tätä elämällä epäterveellisesti mieleni mukaan, olemalla ottamatta rokotuksia tai mitään vitamiineja tms ennaltaehkäisevää, ja aika rajoitetusti ottaisin sairauksiinkaan hoitoja. Toivon että minulla on rohkeutta lähteä kun luonto niin määrää, vaikka se olisi piankin. Ihmisiä on tällä planeetalla muutenkin liikaa.

Millä lihaksilla väität, että lapsen kuolema oli entisaikaan luonnollinen asia? Ihmettelin kauan miksi oma äitini on niin älyttömän ongelmainen ja raskasmielinen ihminen, verrattuna esim sisaruksiinsa, kunnes selvisi että hänen edellään syntynyt sisarus oli kuollut vauvana hinkuyskään, eikä äitini äiti tullut kuuleman mukaan koskaan entiselleen. Oma äitini joutui elämään varhaisimnat vuotensa äitinsä masennuksen varjossa, ja näyttäisi siltä ettei hänestä koskaan tule onnellista ihmistä, koko elämä onnettomana. Minä puolestani kärsin ketjussa seuraavana ja joka ikinen päivä tietyistä asioista, mutta uskon ja toivon, että tuo yhden vauvan hinkuyskästä lähtenyt ketju viimein katkeaa omiin lapsiini tai viimeistään lapsenlapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli vain luonnollista kuolla kaikenmaailman ehkäistävissä oleviin sairauksiin. Valitettavasti kerran rokotettuna ei ole mahdollisuutta enää sairastaa, voi itku. Ap:n ei auta muuta kuin nostalgisoida käristäen itseään ilman aurinkorasvoja, ajaen ilman turvavyötä ja jättäen hampat pesemättä, kömpelöiden käännösiskelmien soidessa taustalla.

Khyyyllä meillä oli hammasharjoja jo 70-luvullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pian varmaan myös vesirokkoa aletaan pitää vaarallisena, koska se rokote on tullut rokoteohjelmaan.

Vesirokko on aikuisella ihan hirveä tauti. Lapselle melko kevyt.

Vesirokko voi olla joillekin aikuisena ikävä tauti, mutta ei kakille.

Otapa selvää minkälainen tauti on raskaana olevalle.

Nimim. siskollani kokemusta

Ovatko kaikki raskaana?

Nimim. luetun ymmärtäminen -ohis

Ei minukaan pappani kuollut, vaikka sairasti lapsena polion. Silti polioa pidetään nykyisin hengenvaarallisena tautina.

Hei haloo! Vaikka suurin osa lapsista selvisi tuhkarokosta säikähdyksellä, ja jotkut jopa todella lievin oirein, siihen myös kuoli ihmisiä. Jos se olisi täysin vaaraton tauti, ei siihen olisi rokotetta kehitetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pian varmaan myös vesirokkoa aletaan pitää vaarallisena, koska se rokote on tullut rokoteohjelmaan.

Vesirokko on aikuisella ihan hirveä tauti. Lapselle melko kevyt.

Vesirokko voi olla joillekin aikuisena ikävä tauti, mutta ei kakille.

Niinpä, minä sairastin sen 32-vuotiaana. Itselläni oli oireena lähinnä flunssankaltainen yleiskipeä olo, jossa kuitenkin jaksoi ihan hyvin esim. koirat lenkittää tms. En edes tajunnut että on vesirokko kun olo oli kuitenkin aika hyvä, ja menin työterveyslääkärille näyttämään outoa ihottumaa ranteissa. No, lääkäri kyseli että onko kuumetta - no eipä juuri, ehkä ihan aavistuksen normaalilämpöä enemmän lämpöä, mutta vähän sellainen "flunssa tulossa" olo on. Vesirokoksi todettiin. Olisin jaksanut töissäkin käydä, mutta tartuttamisriskin takia piti mennä saikulle kunnes rakkulat on rupeutuneet. 

Tauti ei ollut siis kummoinen, mutta ikuiset arvet kyllä jätti kun unissani raavein siinä rupivaiheessa ne kutisevat ruvet irti. Siitä asti mulla on ollut naamassa kuoppamaisia rokkorakkula-arpia.

Satuin olemaan mummolassa, kun siellä asuva parikymppinen serkkuni sai vesirokon. Ensimmäisenä päivänä hän vitsaili, että tämäkö on aikuiselle hankala tauti. Seuraavana päivänä hän oli liki tajuton, kun kuume oli niin korkea. Tauti kesti pitkään ja oli hankala. Sinulla kävi tuuri.

Jopa kahdesti rokotetutkin ovat sairastuneet tuhkikseen. Onko tää italialainen tuhkarokko voimakkaampi kun meidän rokotukset eivät sitä estä? Nythän puhutaan rokottamattomien riskistä sairastua. Miksi thl ei reagoi kun jopa kahdesti rokotetut sairastuvat. Rokotetut ja rokottamattomat riskivyöhykkerllä saada tuhkis. :/