Olenko outo, kun en jaksa leipoa tai viedä herkkuja työkavereille mitättömistä syistä?

En ole kans koskaan tuonut mitään. Eivät tiedä edes syntymäpäivääni ja hyvä niin.

Olet outo

Onneksi meidän alalla tuota ei ole. Kukaan ei koskaan leivo tai tuo herkkuja. Kakut ym. pursuavat korvista jokaisella jo valmiiksi.

En syö enkä vie. Jokaisen oma asia. 

Tai ostellaan kimppalahjoja. Koko ajan on joku keräys.

Ei oo ollu missään työpaikassani tapana.

Nykyisessä on pieni porukka, joskus joku tuo jos on jäänyt vaikka edellisen päivän kutsuilta kakkua yli ja laittaa keittiöön tarjolle, siitä saa ottaa jos maistuu. mutta vartavasten jotain pulla / kakkukahveja ei kukaan tarjoile.

Mun mielestä loma- tai synttäripullat on ihan kiva, mutta ei niitä tod tarvitse itse leipoa! Ja pikemminkin herättää myötähäpeää jos joku leikkii jotain kodin hengetärtä työporukalle. Onko hänen perheensä allerginen pullalle, joten toteuttaa itseään töissä? Yrittääkö hän jujutta ihmisiä "kiitollisuuden velkaan"? Mistä voin olla varma, että en saa jotain oireita kotileipurin pullapeukalosta?

Vihaan leipomista enkä välitä makeasta. Joka kerta kun pitäisi lapsen juttuihin leipoa niin tekisi mieli ostaa kaupasta valmis kuivakakku ja vaihtaa se "kotoisampaan" kääreeseen. Tulee paljon kalliimmaksi hankkia kerran vuodessa älyttömät määrät leipomatarvikkeita sen kaupan kakun sijaan. Oma leipomus voi mennä pilalle. Kaupasta saa hyvän kakun.

Meillä kanssa töissä tämä on mennyt ihme kilpailuksi. Koko ajan toinen toistaan "ihmeellisimpiä" leivonnaisia ja kakkuja tarjolla jos jostakin syystä. Intian sitä koska itse en osaa leipoa mitään eikä todellakaan kiinnosta.

Jostain syystä jormain työpaikoilla ei ole leipomispaineita eikä muistamispaineita. Joku voi roikkuvan mahansa kanssa käydä hakemassa viinerit ruokiksella jostain, jos tulee mieleen. Ilman kummempaa syytä.

Vierailija kirjoitti:

Tai ostellaan kimppalahjoja. Koko ajan on joku keräys.

Ohis - työkaverille lähetettiin kotiin firman puolesta kukkia kun mies sai infarktin (+viikko saikkua työkaverille). Oma mies kuoli - niente.

Et ole.

Osa ei koskaan vienyt, mutta oli lautanen ojossa, kun joku toinen toi.

Ihmiset ovat erilaisia. 

Aika harva niitä oikeasti tuo.

Meidän työpaikalla on kaksi sellaista. Muita ei kiinnosta.

Jos olet, niin olen yhtä outo. Ja rasittaa kun kahvihuoneessa on pakko niitä muiden tarjoomuksia ottaa milloin niitä on. En suuremmin edes pidä makeasta.

Mä olen vienyt tasan kerran, kun täytin 40v. En teidä mikä syy voisi olla että seuraavan kerran vien, jos olen siellä vielä kun täytän 50v. niin firma tarjoaa porukalle kakkukahvit ja juhlakalulle lauletaan joku laulu johon on tehty uudet sanat ja firmalta saa jonkun lahjan. 60v. saa sisustustaulun. Yleensä porukat vie sinne taukohuoneeseen jotain esim. työmatkalta, paikallista karkkia tai jotain, kaikki kun ei koskaan pääse ulkomaille työmatkoille. Joskus joku vie muuten vaan jotain, ehkä omenoita jos niitä on tullut omista puista yli oman tarpeen.