Kummit jotka muistavat lasta vain syntymäpäivänä ja jouluna

Pitikö sitten semmoiset kummit valita?

Joskus tiet erkanee vaikka olisi oltu hyviäkin ystäviä. Velvollisuus-kummius on itse asiassa ikävä asia.

Vierailija kirjoitti:

Pitikö sitten semmoiset kummit valita?

Piti kun muita vaihtoehtoja ei ollut. 4 pariskuntaa kieltäytyi vedoten siihen että heillä on jo paljon kummilapsia.

Lapsenhoitoapuako kaipasit kun kummiksi kyselit?

Ei ennen ainakaan kummeilta ihmeitä vaadittu. Kohta ei kukaan suostu kummiksi kun tuollainen valitus päällä.

En ymmärrä koko kummiuden ideaa nykyään. Ei minua kavereiden lapset kiinnosta yhtään. Sitten suuttuvat, kun et suostu kummiksi.

Minä voisin kummina mieluummin olla antamatta yhtään lahjaa ja sen sijaan viedä lasta kirkkoon ja käydä hänen kanssaan hengellisiä keskusteluja. Kummin tehtävänähän on auttaa lasta kristinuskon tiellä, ei lahjatavaralla.

Minä olen sellainen kummi. Nuorena suostuin kummiksi, kun ei muuten olisi saatu lasta kastettua. Ilmoitin jo etukäteen, että en sitten aio pahemmin lapsenvahtina olla ja lapsia kuskata puistoissa ja retkillä.

Erosin sitten kirkosta parikymppisenä, niin ei ole tarvinnut kummiksi sen jälkeen suostua. En ymmärrä koko kummirituaalia Vieraita ihmisiä velvoitetaan hoitamaan jonkun mukuloita ja ostamaan lahjoja rippikouluun asti. Ei ole oikein minun juttuni.

Miksi lapsellesi tahdottiin kummi?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sellainen kummi. Nuorena suostuin kummiksi, kun ei muuten olisi saatu lasta kastettua. Ilmoitin jo etukäteen, että en sitten aio pahemmin lapsenvahtina olla ja lapsia kuskata puistoissa ja retkillä.

Erosin sitten kirkosta parikymppisenä, niin ei ole tarvinnut kummiksi sen jälkeen suostua. En ymmärrä koko kummirituaalia Vieraita ihmisiä velvoitetaan hoitamaan jonkun mukuloita ja ostamaan lahjoja rippikouluun asti. Ei ole oikein minun juttuni.

Ei kastamiseen kummeja tarvita!

Meillä on muutama kummilapsi, sisarusten ja ystävien lapsia, jotka kaikki asuu alle 50 kilometrin säteellä. Ja tuo on se tahti jolla yhteyttä pidetään osaan, tosin sit välillä laitetaan postissa kortti.

Miksi? No siksi, kun heillä on lapsilla harrastuksia ja menoja koko perheellä eli aina kiire, ei ehdi nähdä, ei hirveästi kyläillä ja lapset eikä vanhemmat koskaan muulloin ota yhteyttä kun synttäreiden aikaan, jos silloinkaan. Itse koetan kysellä tekstarilla kummilapsen kuulumisia silloin tällöin, mutta aika vähää se on..

Yksi ystävä laittaa kummilapsestamme s-postilla kuvia silloin tällöin, kertoo jos lapsi on oppinut jotain uutta ja sopii aktiivisesti tapaamisia. Ei odota kuitenkaan lapsenvahtipalvelua tai kalliita lahjoja, lastenhoitoapua on toki mielekästä tarjota kun lapsi on muutenkin läheinen. On varmaan selvää, että tuo lapsi on meille läheisin kummilapsista ja yhteydenpitoon panostamme itsekin paljon, kun se on vuorovaikutteista.

Omien lasten kummeissa on niitä, jotka eivät kovin aktiivisesti yhteyttä pidä, laitoin lapsen kirjoittamaan kirjeitä kummeille kuulumisistaan useita vuosia, ne ei-niin-aktiivisetkin kummit kyllä vastasi niihin kirjeellä ja se oli lapsesta ihanaa, koki että kummit välittää vaikkei heitä paljon nähnytkään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsellesi tahdottiin kummi?

Koska ollaan luterilaisia ja ristiäisissä on oltava kummi. En mitään lastenhoito tms apua kaipaa mutta esim joskus kyläilyä tms.

Me ollaan sellaisia. Enkä odota omien lapsien kummeilta kummempaa. Joskus perheinemme nähdään ja juhlapäivät muistetaan. Mikä ongelma?

Meillä kummilapsiin etäisyyttä 500 km, joka oli tiedossa jo siinä vaiheessa kun kummiksi pyydettiin.

Enpä muista enää silloinkaan, jos ei kerran kelpaa. Minut pakotettiin perhetutun lapsen kummiksi 15-vuotiaana. Tuskin silloin on odotettavissa kovin läheisiä välejä kummilapsen kanssa.

Mitä se ajanvietto tarkalleen ottaen olisi, siis mitä Sinä olet vailla? Lapset tuskin odottaa aikaa kummien seurassa..

Meillä kymmenen kummilasta ja kolme omaa. Siinäkin on jo tekemistä, että kaikkien synttärit ja muut juhlat muistaa. Lähellä asuvia kummilapsia nähdään luonnollisesti usein, kauempana asuvia pari kertaa vuodessa.

Miten se kummi tuossa sitten hoitaa tehtävänsä? Kummin tehtävähän on auttaa lasta kristinuskon asioissa. Osteleeko ne sitten raamattuja ja katekismuksia?

Minä olen tuollainen kummi. Aluksi olin aktiivisestikin yhteydessä. Sitten alkoi tuntua, että lapsen äiti on "energiasyöppö". Minulle oli aina vain vaikeampaa olla perheen/äidin kanssa tekemisissä. Nyt on jäänyt lahja-asteelle. Synttäreillä sentään pyritään käymään, mutta sekin ahdistaa. Poika on jo iso ja koen etten tunne häntä lainkaan. Pian on rippikoulu ja saa katsoa lopetanko lahjojen antamisen siihen.

Käännyin hiljattain kristinuskosta saatananpalvojaksi. Mielelläni kyllä antaisin kummilapsilleni hengellistä ohjausta edelleen, mutta jostain syystä ei kelpaa.

Lapsen ihmissuhteet hoitavat ja päättävät niistä aikuiset, ei lapsi.

Missä meni vikaan, kun lapsen kummi ei ole perheen kanssa tekemisissä?

Tekivätkö lapsen vanhemmat kaikkensa, jotta hyvä ihmissuhde säilyisi kummin ja lapsen välillä. Lapsihan on kykenemätön hoitamaan ystävyyssuhteita, vaan se on vanhempien tehtävä.