Kummit jotka muistavat lasta vain syntymäpäivänä ja jouluna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sellainen kummi. Nuorena suostuin kummiksi, kun ei muuten olisi saatu lasta kastettua. Ilmoitin jo etukäteen, että en sitten aio pahemmin lapsenvahtina olla ja lapsia kuskata puistoissa ja retkillä.

Erosin sitten kirkosta parikymppisenä, niin ei ole tarvinnut kummiksi sen jälkeen suostua. En ymmärrä koko kummirituaalia Vieraita ihmisiä velvoitetaan hoitamaan jonkun mukuloita ja ostamaan lahjoja rippikouluun asti. Ei ole oikein minun juttuni.

Ei kastamiseen kummeja tarvita!

Kyllä tarvitaan.

https://evl.fi/perhejuhlat/ristiaiset/kummien-valinta-ja-tehtavat

Kun mies aikoinaan kastettiin, hänen kumminsa olivat paikalla vain puhelimitse. Ei ollut juuri muutenkaan tekemisissä heidän kanssaan vuosien mittaan. 

Sinnikkäille kinuajille ei muuten riitä sekään selitys, että on eronnut kirkosta. "Voittehan te olla sellaisia kummituksia", yksikin tinkasi. 

Kummius näyttää olevan sama kuin nimeäis raha-ja lahjaautomaatin.

Minusta syntymäpäivä ja joulu on jo varsin hyvin. 

Miten niin ei halua?

Kerto vähän laajemmin. Kieltäytyykö kummi, kun pyydätte kylään tai päivälliselle?

Mitä olet tehnyt lapsesi kummisuhteen eteen?

Olisin ollut onnellinen jos kummini olisivat muistaneet minua niinkin usein.Yhtä kummiani en ole tavannut koskaan kuin ristiäisissä on äidin mukaan ollut.Muut kolme kummiani kävivät sentään rippijuhlissani.Synttärilahjoja en koskaan kummeiltani saanut.

Itsellä on kolme lasta ja olen yhden kummitäti. Olen lasten kummeille lähettänyt koulukuvat, opettanut lapsia kiittämään lahjoista jne. Kummit viettävät aikaa muutenkin kuin tulemalla syntymäpäiville. Oma kummilapseni on taas päinvastoin.. Koulukuvia tuli ehkä tasan ekaluokalta, vietin aikaa hänen kanssaan ottamalla meille "joukon jatkoksi", kun omat lapset olivat pieniä. Välillä vietin aikaa tytön kanssa ihan kahdestaankin. Kun en välillä synttäreille päässyt, niin lahjat laitoin postin kautta, mutta kiitosta ei kuulunut. Nyt sitten on jo aikuinen, mutta eipä tuo yhteyttä pidä, muuten kuin kuittaamalla tekstarit, jos "muistan" synttärit ja nimipäivät.

Sellasta se on kun valitsivat minut 16vuotiaana kummiksi ja asutaan eri paikkakunnalla. Poika täyttää nyt 18v. Synttäreillä kävin silloin kun niitä vietettiin, nyt ei moniin vuosiin ole edes ollut enään. Ei mitään muuta yhteydenpitoa.

Mitä väliä jollain kummiudella edes on. Joku keinotekoinen määritelmä, jossa ihminen voi toimia parhaaksi tahtomallaan tavalla. Jotkut voivat viettää paljonkin aikaa kummilasten kanssa, kun toiset eivät edes osta niitä lahjoja. Molemmat ihan yhtä oikeita tapoja.

Kummilapsia on yhteensä viisi (sylikummi kolmelle) ja omia lapsia kaksi.

Jokaista muistan syntymäpäivänä ja jouluna eli lahjoja on ostettavana vuoden aikana aika paljon. Käy jo ihan työstä. Enää en voi kysellä lahjatoiveita, koska olen havainnut niiden kallistuneen iän myötä eikä palkkani ole noussut samaan tahtiin eli ei yksinkertaisesti ole varaa toteuttaa lasten haaveita. Sen tehkööt vanhemmat itse.

Nyt olen pohtinut pitäisikö jättää muistamatta yhtä kummilasta, joiden syntymäpäiville minua ei ikinä kutsuta ja, jonka valokuvia ei pyynnöistä huolimatta lähetellä / anneta. Siis tämä lapsi on jo sen ikäinen, että osaisi itsekin kiittää ja viestitellä. Yhtä perhettä olen kutsunut monesti kylään. He eivät kutsu koskaan meitä kylään. Nyt on alkanut ärsyttämään, kun vastavuoroisuus puuttuu täysin, joten olen päättänyt vähentää yhteydenpitoa. Tulee sellainen olo, etteivät he halua olla meidän kanssa tekemisissä, vaikka mitään erityistä riitaa ym. ei ole vuosien varrella ollut.

Kummilapsista kolme on minulle todella läheisiä ja rakkaita. Voin myöntää, että nähdään usein ja vietetään aikaa yhdessä. He saavat parhaat lahjat. :)

Meillä kummius on lähinnä muodollisuus. Kylässä saa käydä ja lahjoja antaa kohtuudella,jos haluaa. Ja tietenkin huomioida kummilasta sen mukaan, mikä itselle ja lapselle sopii. Yksi kummiksi lupautunut ei tullut edes ristiäisiin. Toinen tuli sentään ristiäisiin, mutta sen jälkeen ei ole huomioinut kummilasta mitenkään. Ko. lapsella ei ole muita kummeja, mutta ei hän ole heitä kaivannutkaan. Kerran syntymäpäivänä lapsi huokaisi helpotuksesta, kun kerroin, ettei vieraita tule ollenkaan.

Kiltit ja kohteliaat ihmiset eivät kehtaa kieltäytyä kummiudesta! Minäkin pelkäsin ystäväni loukkaantuvan ikihyviksi jos kieltäydyn. En siis haluaisi olla kummi ja siksi ostan vain lahjat jouluna ja synttäreinä. Se saa riittää.

En kehdannut kieltäytyä kun ystävä pyysi lapsensa kummiksi. En olisi halunnut sellaista velvoitetta. En siis halunnut kummiksi. Eli on hyvä jos ostan edes synttäreinä lahjan!

Minusta kummius on rasite. Siis äidillekkin. Meillä neljä lasta ja kaikki kastettiin kirkkoon. Oli pakko hommata kaikille kaksi kummia. Yritin sopia, että olkaa kummeja vain paperilla. Mutta ei se riitä. Lähetetään tekstareita, että voisko lapsi lähettää koulukuva. Ai ei, no siksi, kun ei otettu yksityiskuvia. Voisko lapsi kirjoittaa kirjeen. Joo, jos ehdin ja muistan sille sanoa. Voisitko pitää syntymäpäiväjuhlat, että kummikin voisi tulla. Siis sellaiset aikuisten juhlat. No en kuule oikein jouda, kun ihan tekemistä neljät lastenjuhlat järjestää vuodessa.

Mihin unohtui se sopimus, että ovat vain paperilla kummeja, että saadaan kastettua. Ei vain jaksais järjestellä jotain kahvituksia kummeille ja muistaa lähetellä niille kuvia ja kirjeitä, kun ei muutenkaan olla tekemisissä. Kirkkoon kuuluu nykyään niin vähän ihmisiä, että kummeja on tosi vaikea löytää.

Meillä on muutama kummilapsi ja yhden näistä äiti on valittanut muille ettemme ota lasta hoitoon eikä viedä mihinkään. Hän ei itsekkään pidä yhteyttä omiin kummilapsiinsa muutoin kuin syntymäpäivinä ja silloinkin mahdollisimman pienen lahjan kanssa. Meidän pitäisi aina ostaa merkkituotteita, jotka ilmoitetaan hyvissä ajoin etukäteen. Eivät myöskään kutsu kotiiinsa vaikka itse kyllä käyvät ilman kutsuakin.