Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Äiti kato, äiti kato..." eikä äiti katsonut
29.07.2017 |
Seurasin kauppakeskuksessa nuorta äitiä jolla noin 4-5 vuoden ikäinen poika. Itse olin kahvilassa ja nämä siinä läheisyydessä. Poika yritti saada äidin huomion, että olisi näyttänyt tälle jonkun asian näyteikkunassa. Äiti oli naama kiinni kännykässä ja sormet sauhuten lääppi näyttöä. Poika hoki 8 kertaa äiti kato-lausetta, mut äitiä ei kiinnostanut. Poika jo vähän turhautu ja muutti äänensävyään, ei vaikutusta. Loppujen lopuksi äiti sai vihdoin silmät irti kännykästä kääntyi kannoillaan ja komensi poikaa " ala tulla sieltä". Poika yritti kerran vielä, mut ei. Vähän allapäin lähti sitten seuraamaan äitiään.
Kävi sääliksi pientä. En tiedä mitä näyteikkunassa olisi ollut, mutta miksi äiti ei voinut katsoa? Toivottavasti jonkun omassatunnossa tuntuu pieni piikki ja tunnistaa edes etäisesti itsensä tästä. Antakaa sitä huomiota niille lapsille kun he sitä pyytää. Plärätkää kännykkää omalla ajallanne. Vaikka ette sitä huomaa, niin kyllä ympärillä olevat ihmiset näkevät toimintasi, varsinkin kun pienen lapsen jatkuva hokema huomion kiinnittää...paitsi sinun.
Kommentit (71)
Jos tuo "kato äiti,kato äiti" toistuu kymmeniä kertoja joka päivä,niin juu,tuskin itsekään ihan joka kerta jaksat kiinnostua asiasta. Mutta toki on totta,että puhelinta näplätään aika monta tuntia nykyään päivässä,joten sitäkin voisi vähentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut omalta lapseltani nyt vuosia "äiti kato" jopa oikeasti yli sata kertaa päivässä. Kotona ei niin paljon, mutta sielläkin on kymmenen kärrynpyörää tunnissa, mitä pitäisi katsoa. Kaupungilla äärettömän puhelias ja innokas lapsi löytää sekunnin välein jotain, mitä pitäisi katsoa. Jos lapsen isä on mukana, niin hän vähän väliä sanoo, että "kysy minulta välillä", mutta silti se äitikatoäitimiksi alkaa kohta uudelleen.
Olen miettinyt, että monikohan on meidät nähdessään tehnyt "tunnethan piston sydämessäsi" -päivityksen? Minä sanon vähän väliä tosi tiukastikin lapselle, että nyt en katso yhtään mitään, ja saatanpa (huhhuh) katsoa ennemmin puhelinta. Jos ollaan oltu koko päivä menossa, niin siinä vaiheessa on jo saavutus, ettei laita vielä kuulokkeita korviinsa. Sanon myös toisinaan, että nyt et hetkeen sano kertaakaan "äiti", koska minä en aio siihen reagoida.
En tunne pistoa sydämessäni, koska ei ole syytä. Haluan kuitenkin kertoa, että se ohimenevä hetki, mistä on niiiiin herkullista tehdä paheksuva juttu, voi olla tosiaan vain se hetki. Voi toki olla, että juuri se kyseinen äitee ei lastaan kuuntele lainkaan, mutta jos näit vain sen hetken, niin ihanko tosissaan teit sen perusteella jotain päätelmiä? Miksi?
Nykyajan Kersoilla (tm) ei tunnu olevan ongelmana, ettei heitä kuunneltaisi. On tosi ristiriitaista kuitenkin, että ulkopuoliset tuomitsevat sekä sen, ettei lapsi saa koko ajan halutessaan huomiota ja toisaalta sen, että lapsi saa koko ajan huomiota ja pyörittää koko pakettia. Parasta on, kun ei yritä miellyttää ketään ulkopuolista, koska aina joku näkee vaivaa.
Kyllä kännykkäkulttuuri on muuttanut asioita. Asun pikkukaupungissa ja liikun paljon kävelemällä. Usein näkee jonkun nuoren vanhemman kävelemässä kärryikäistä lasta työntäen ja samalla täysin keskittyen kännykällä puhumiseen tai kännykän selaamiseen samalla kiinnittämättä mitään huomiota lapseen, jonka ilme voi olla hyvinkin surullisen näköinen.
Minä olen useita kertoja nähnyt lähijunissa näitä kännykkäriippuvaisia äitejä lapsineen. Kerrankin eräs pienehkö vauva istui rattaissaan. Hänellä oli selkeästi kuuma ja hän yritti kovasti kitisten herättää äitinsä huomion. Äidin huomio oli kuitenkin kännykässä ,joten lapsi sai tuskissaan kiemurrella äidin kiinnittämättä häneen mitään huomiota. Sitten vauva alkoi repiä irti rukkasiaan, jotka oli isolla hakaneulalla kiinnitetty hänen käsiinsä. Tuskallisen vääntelyn jälkeen vauva saikin ne irrotettua käsistään, ja hakaneulat aukesivat. Rukkaset tippuivat lattialle. Joku vieruskaveri tönäisi äitiä ja näytti rukkasia. Äiti vain nappasi rukkaset ylös ja paiskasi ne vauvan päälle, joka edelleen kitisi kuumissaan ja jatkoi vaan lärpättelyään. Siten jäin pois. Toisen kerran näin, kun äiti tuli junaan 6-7 v. tytön kanssa, joka oli liian suuri istumaan rattaissa (äitikin pääsee ilmaiseksi rattaiden kanssa. Jo junaan noustessa äiti kälätti puhelimeen ja kovaääninen puhelu jatkui koko junamatkan ajan. Lapsi ei oikein mahtunut rattaisiin ja yritti kovin turhaan herättää äitinsä huomion. Äiti ei koko matkan aikana edes vilkaissut lastaan puhelultaan. Lopulta tyttö nousi itse pois rattaistaan ja alkoi työnnellä niitä edestakaisin junaosastossa, huomaisiko äiti. Ei mitään reaktiota. Jäin taas pois. Ennen lapset saivat pahoja traumoja vanhempiensa pahoinptelyistä ja huonosta hoivasta. Saavatko nykyajan lapset pahoja traumoja vanhempien kännykkäkulttuurista? Miettikää sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut omalta lapseltani nyt vuosia "äiti kato" jopa oikeasti yli sata kertaa päivässä. Kotona ei niin paljon, mutta sielläkin on kymmenen kärrynpyörää tunnissa, mitä pitäisi katsoa. Kaupungilla äärettömän puhelias ja innokas lapsi löytää sekunnin välein jotain, mitä pitäisi katsoa. Jos lapsen isä on mukana, niin hän vähän väliä sanoo, että "kysy minulta välillä", mutta silti se äitikatoäitimiksi alkaa kohta uudelleen.
Olen miettinyt, että monikohan on meidät nähdessään tehnyt "tunnethan piston sydämessäsi" -päivityksen? Minä sanon vähän väliä tosi tiukastikin lapselle, että nyt en katso yhtään mitään, ja saatanpa (huhhuh) katsoa ennemmin puhelinta. Jos ollaan oltu koko päivä menossa, niin siinä vaiheessa on jo saavutus, ettei laita vielä kuulokkeita korviinsa. Sanon myös toisinaan, että nyt et hetkeen sano kertaakaan "äiti", koska minä en aio siihen reagoida.
En tunne pistoa sydämessäni, koska ei ole syytä. Haluan kuitenkin kertoa, että se ohimenevä hetki, mistä on niiiiin herkullista tehdä paheksuva juttu, voi olla tosiaan vain se hetki. Voi toki olla, että juuri se kyseinen äitee ei lastaan kuuntele lainkaan, mutta jos näit vain sen hetken, niin ihanko tosissaan teit sen perusteella jotain päätelmiä? Miksi?
Nykyajan Kersoilla (tm) ei tunnu olevan ongelmana, ettei heitä kuunneltaisi. On tosi ristiriitaista kuitenkin, että ulkopuoliset tuomitsevat sekä sen, ettei lapsi saa koko ajan halutessaan huomiota ja toisaalta sen, että lapsi saa koko ajan huomiota ja pyörittää koko pakettia. Parasta on, kun ei yritä miellyttää ketään ulkopuolista, koska aina joku näkee vaivaa.
Juuri näin. Lapsen on myös hyvä oppia että äiti tekee välillä omia juttujaan ja lapsen pitää nyt hetki odottaa. Ei kaikkea voi eikä tule lopettaa heti kun lapsi niin vaatii.
Ensin tehdään kersoja jotta voidaan kehua äitiydellä ja sitten se pentu häviää jopa kännykälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ne kalkkunat edes mölläävät puhelimestaan tilanteissa, joissa huomion pitäisi olla ihan muualla. Samaa ne tekevät kotonaankin, se on aivan varma.
Justjoo. Tosiaan kun tuota katokatokatokatoa on kuunnellut aamusta asti kun milloin pitäisi katsoa käpyä kiveä tai jotain muuta yhtä jännää niin ei sitä vaan jaksa kokoajan keskittyä ihmettelemään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kauppakeskuksessa nuoren äidin työntävän vaunuja, joissa oli ihan tosi pieni vauva, joka itki sellaista vastaysyntyneen itkua (sen äänen tunnistaa, siinä on erilainen värinä). Äiti ei tehnyt mitään tarkistusta pienokaisensa suhteen vaan oli keskittynyt kännykkään. Kyllä tuli tosi surullinen mieli sen pikkuisen puolesta. Joku hätä ja tarve hällä oli, mutta se, jonka vastuulla huolenpito on, oli kiinnostuneempi laitteesta. Eräänlaista hylkäämistä tuokin, kun jättää oman onnensa nojaan. Itsekästä.
Minä räplään joskus kaupassa puhelinta. Siellä on ostoslista tai esim. jossain keskustelussa veljentytön synttärilahjatoive tai vaatekoko. Olisiko yhtä traagista jos lukisin niitä paperista?
Lapsi pitää kuulla, nähdä ja kohdata. Tää on mulle tärkeä asia, se on vaikuttanut mm. lapsilukuun ja perhevapaiden kestoon. Aloittajan esimerkistä emme voi tietää onko kyseessä välinpitämättömän vanhemman lapsiparka vai se joka tulee kyllä pääsääntöisesti huomatuksi mutta jonka vanhemmat ovat normaaleja ihmisiä jotka eivät jaksa ja joiden ei kuulukaan keskeyttää jokaista toimintoaan lapsen sanoessa "kato".
Oon edelleen sitä mieltä että lapsi ansaitsee vanhemman läsnäoloa ja riittävän määrän varauksetonta huomiota. Mutta en usko että nämä syyllistyskeskustelut auttaa niitä oikeasti välinpitämättömiä vaan saa ne normaalit potemaan huonoa omaatuntoa omien rajojen vetämisestä ja puremaan hammasta vessanpöntöllä kun ovenkahvassa roikkuu joku äitikatoäitikato.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut omalta lapseltani nyt vuosia "äiti kato" jopa oikeasti yli sata kertaa päivässä. Kotona ei niin paljon, mutta sielläkin on kymmenen kärrynpyörää tunnissa, mitä pitäisi katsoa. Kaupungilla äärettömän puhelias ja innokas lapsi löytää sekunnin välein jotain, mitä pitäisi katsoa. Jos lapsen isä on mukana, niin hän vähän väliä sanoo, että "kysy minulta välillä", mutta silti se äitikatoäitimiksi alkaa kohta uudelleen.
Olen miettinyt, että monikohan on meidät nähdessään tehnyt "tunnethan piston sydämessäsi" -päivityksen? Minä sanon vähän väliä tosi tiukastikin lapselle, että nyt en katso yhtään mitään, ja saatanpa (huhhuh) katsoa ennemmin puhelinta. Jos ollaan oltu koko päivä menossa, niin siinä vaiheessa on jo saavutus, ettei laita vielä kuulokkeita korviinsa. Sanon myös toisinaan, että nyt et hetkeen sano kertaakaan "äiti", koska minä en aio siihen reagoida.
En tunne pistoa sydämessäni, koska ei ole syytä. Haluan kuitenkin kertoa, että se ohimenevä hetki, mistä on niiiiin herkullista tehdä paheksuva juttu, voi olla tosiaan vain se hetki. Voi toki olla, että juuri se kyseinen äitee ei lastaan kuuntele lainkaan, mutta jos näit vain sen hetken, niin ihanko tosissaan teit sen perusteella jotain päätelmiä? Miksi?
Nykyajan Kersoilla (tm) ei tunnu olevan ongelmana, ettei heitä kuunneltaisi. On tosi ristiriitaista kuitenkin, että ulkopuoliset tuomitsevat sekä sen, ettei lapsi saa koko ajan halutessaan huomiota ja toisaalta sen, että lapsi saa koko ajan huomiota ja pyörittää koko pakettia. Parasta on, kun ei yritä miellyttää ketään ulkopuolista, koska aina joku näkee vaivaa.
Juuri näin. Lapsen on myös hyvä oppia että äiti tekee välillä omia juttujaan ja lapsen pitää nyt hetki odottaa. Ei kaikkea voi eikä tule lopettaa heti kun lapsi niin vaatii.
En ymmärrä miksi tämä on saanut alapeukkuja? Esim edellispäivänä etsin erästä osoitetta netistä, lapsi repi puhelinta kädestäni kun halusi pelata. Sanoin "nyt odotat hetken. Äiti etsii sen osoitteen mihin olemme menossa, odotusaulassa saat sitten pelata." tämä oli väärin toimittu? Olisi pitänyt heti antaa puhelin lapselle ettei vaan joudu odottamaan ja myöhästyä koska lapsen pitää saada kaikki heti :D ei Jeesus.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut omalta lapseltani nyt vuosia "äiti kato" jopa oikeasti yli sata kertaa päivässä. Kotona ei niin paljon, mutta sielläkin on kymmenen kärrynpyörää tunnissa, mitä pitäisi katsoa. Kaupungilla äärettömän puhelias ja innokas lapsi löytää sekunnin välein jotain, mitä pitäisi katsoa. Jos lapsen isä on mukana, niin hän vähän väliä sanoo, että "kysy minulta välillä", mutta silti se äitikatoäitimiksi alkaa kohta uudelleen.
Olen miettinyt, että monikohan on meidät nähdessään tehnyt "tunnethan piston sydämessäsi" -päivityksen? Minä sanon vähän väliä tosi tiukastikin lapselle, että nyt en katso yhtään mitään, ja saatanpa (huhhuh) katsoa ennemmin puhelinta. Jos ollaan oltu koko päivä menossa, niin siinä vaiheessa on jo saavutus, ettei laita vielä kuulokkeita korviinsa. Sanon myös toisinaan, että nyt et hetkeen sano kertaakaan "äiti", koska minä en aio siihen reagoida.
En tunne pistoa sydämessäni, koska ei ole syytä. Haluan kuitenkin kertoa, että se ohimenevä hetki, mistä on niiiiin herkullista tehdä paheksuva juttu, voi olla tosiaan vain se hetki. Voi toki olla, että juuri se kyseinen äitee ei lastaan kuuntele lainkaan, mutta jos näit vain sen hetken, niin ihanko tosissaan teit sen perusteella jotain päätelmiä? Miksi?
Nykyajan Kersoilla (tm) ei tunnu olevan ongelmana, ettei heitä kuunneltaisi. On tosi ristiriitaista kuitenkin, että ulkopuoliset tuomitsevat sekä sen, ettei lapsi saa koko ajan halutessaan huomiota ja toisaalta sen, että lapsi saa koko ajan huomiota ja pyörittää koko pakettia. Parasta on, kun ei yritä miellyttää ketään ulkopuolista, koska aina joku näkee vaivaa.
Jännä juttu, että omat lapset voivat luottaa äitiin niin paljon, että "äiti kato" -alkuisia lauseita on päivässä vain muutamia. He tietävät, että kun asiaa on, niin minä todella katson enkä ole katsovinani. Silloin ei ole tarvetta moneen kertaan päivässä kärttää huomiota, koska tietää sitä saavansa.
Kaupungilla kuljen lapsen kanssa, en erikseen. Koska rupattelemme yhdessä, ei hänellä ole tarvetta hakea huomiota ja ne näyteikkunoiden kummallisuudet tai pienet sylikoirat huomataan yhdessä.
Jos lapsi jää vuosiksi tuohon miksi-vaiheeseen, niin hakeutuisin kanssaan tarkempiin tutkimuksiin. Jos kysymyksiin vastataan, ei vaihe jää päälle vuosiksi, vaan lapsi oppii itsekin tekemään päätelmiä. Toisena vaihtoehtona on se, että et koskaan vastaa, joten lapsi joutuu vuosien ajan kärttämään huomiotasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan totta, että nykyään kännykkä vie liian paljon huomiota.
Mutta kuten joku yllä kirjoitti, niin jos kuuntelee koko päivän sitä äitikatoäitikato, niin raja tulee jossain vastaan. Tänä kesänä oltiin porukalla paikassa, jossa oli kaikenlaista puuhaa lapsille trampoista keinuihin, lentiksestä korikseen. Ystävän lapsi heitti palloa koriin jo hoki ihan koko ajan tauotta äitikatoäitikatonytäitikato. Katsoimme ihan oikeasti koko ajan lasta, komnentoimme onnistumisia jne. Mutta yritettiin myös samalla jutella ja jos ystävä sanoi sanankin minulle, katsoen samalla herkeämättä lastaan, hän huusi heti "äiti kato äiti sä et ees kato, äiti kato nyt äiti sä et kato!" Jos siitä olisi joku kulkenut ohi, olisi saattanut lapsen hokemisen perusteella tehdä päätelmän, että siinä naiset vaan juoruaa ja lapsi jää huomiotta. Näin ei todellakaan ollut, ja mulla kaikui vielä illallakin päässä se tauoton äitikatoäitikato :D
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne kalkkunat edes mölläävät puhelimestaan tilanteissa, joissa huomion pitäisi olla ihan muualla. Samaa ne tekevät kotonaankin, se on aivan varma.
Kaupungilla, jossa käyn harvakseltaan, enkä tunne kovin hyvin paikkoja, saatan etsiä osoitetta/ kulkureittiä. Esimerkiksi en löydä jotain etsimääni liikkeestä missä olen ja alan etsiä mistä löytyy lähin seuraava saman ketjun liike ja reittiä sinne.
En tiedä mitä muut kalkkunat tekee, mutta itse jotain tällaista kaupungilla/ kaupoissa ollessa. Saatan jopa etsiä jostain tuotteesta lisätietoja tai millä hinnalla muualla samaa myydään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut omalta lapseltani nyt vuosia "äiti kato" jopa oikeasti yli sata kertaa päivässä. Kotona ei niin paljon, mutta sielläkin on kymmenen kärrynpyörää tunnissa, mitä pitäisi katsoa. Kaupungilla äärettömän puhelias ja innokas lapsi löytää sekunnin välein jotain, mitä pitäisi katsoa. Jos lapsen isä on mukana, niin hän vähän väliä sanoo, että "kysy minulta välillä", mutta silti se äitikatoäitimiksi alkaa kohta uudelleen.
Olen miettinyt, että monikohan on meidät nähdessään tehnyt "tunnethan piston sydämessäsi" -päivityksen? Minä sanon vähän väliä tosi tiukastikin lapselle, että nyt en katso yhtään mitään, ja saatanpa (huhhuh) katsoa ennemmin puhelinta. Jos ollaan oltu koko päivä menossa, niin siinä vaiheessa on jo saavutus, ettei laita vielä kuulokkeita korviinsa. Sanon myös toisinaan, että nyt et hetkeen sano kertaakaan "äiti", koska minä en aio siihen reagoida.
En tunne pistoa sydämessäni, koska ei ole syytä. Haluan kuitenkin kertoa, että se ohimenevä hetki, mistä on niiiiin herkullista tehdä paheksuva juttu, voi olla tosiaan vain se hetki. Voi toki olla, että juuri se kyseinen äitee ei lastaan kuuntele lainkaan, mutta jos näit vain sen hetken, niin ihanko tosissaan teit sen perusteella jotain päätelmiä? Miksi?
Nykyajan Kersoilla (tm) ei tunnu olevan ongelmana, ettei heitä kuunneltaisi. On tosi ristiriitaista kuitenkin, että ulkopuoliset tuomitsevat sekä sen, ettei lapsi saa koko ajan halutessaan huomiota ja toisaalta sen, että lapsi saa koko ajan huomiota ja pyörittää koko pakettia. Parasta on, kun ei yritä miellyttää ketään ulkopuolista, koska aina joku näkee vaivaa.
Juuri näin. Lapsen on myös hyvä oppia että äiti tekee välillä omia juttujaan ja lapsen pitää nyt hetki odottaa. Ei kaikkea voi eikä tule lopettaa heti kun lapsi niin vaatii.
En ymmärrä miksi tämä on saanut alapeukkuja? Esim edellispäivänä etsin erästä osoitetta netistä, lapsi repi puhelinta kädestäni kun halusi pelata. Sanoin "nyt odotat hetken. Äiti etsii sen osoitteen mihin olemme menossa, odotusaulassa saat sitten pelata." tämä oli väärin toimittu? Olisi pitänyt heti antaa puhelin lapselle ettei vaan joudu odottamaan ja myöhästyä koska lapsen pitää saada kaikki heti :D ei Jeesus.
Jo se, että lapsi repi puhelinta kädestäsi, kertoo kasvatuksen epäonnistumisesta. Kukaan ei kirjoittanut, että lapsen pitää saada kaikki haluamansa, mutta aika moni on sitä mieltä, että lapsella on oikeus äitiin,joka huomaa hänet eikä pelkkää kännykkää.
Aika moni lapsi pelaa kännykällä siksi, että on oppinut äidinkin mieluummin keskittyvän siihen kuin ihmisiin. Kuten sinunkin esimerkistäsi huomaa.
T. Lapseton ;) huomaa tuosta "hyvin kasvatettu lapsi ei ikinä revi tavaroita muiden käsistä" ja "lapsi pelaa koska äitikin tuijottaa puhelinta, ei siksi että lapselle on luontaista viehättyä vilkkuvista valoista ja äänistä." eli kommenttisi painoarvo on tasan 0. Seuraava?
Siellä puhelimessa voi olla
- kauppalista
- tiedot siitä missä on ihminen jka siellä kauppakeskuksessa piti tavata
- lääkärin ajan tiedot
- työasioita joita pitää hoitaa vaikka viekin lasta välissä lääkäriin
- opiskeluasioita
- te-toimiston asioita
Ihan mitä vaan tärkeää
Ei ne äidit ennenkään todellakaan läsnä olleet. Lapset keikkui omillaan.
Ihan kuin ennen äiti ei olisi ikinä lukenut lehteä / tehnyt käsitöitä /lypsänyt lehmiä / tehnyt ruokaa ja lapsi oli hetken ihan yksinään kun äiti keskittyi muuhun. En ymmärrä mikä saatana tuo puhelin nykypäivänä on? Se on tietysti eri jos ollaan lapsen kanssa tekemässä jotain eikä keskitytä muuhun kuin puhelimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut omalta lapseltani nyt vuosia "äiti kato" jopa oikeasti yli sata kertaa päivässä. Kotona ei niin paljon, mutta sielläkin on kymmenen kärrynpyörää tunnissa, mitä pitäisi katsoa. Kaupungilla äärettömän puhelias ja innokas lapsi löytää sekunnin välein jotain, mitä pitäisi katsoa. Jos lapsen isä on mukana, niin hän vähän väliä sanoo, että "kysy minulta välillä", mutta silti se äitikatoäitimiksi alkaa kohta uudelleen.
Olen miettinyt, että monikohan on meidät nähdessään tehnyt "tunnethan piston sydämessäsi" -päivityksen? Minä sanon vähän väliä tosi tiukastikin lapselle, että nyt en katso yhtään mitään, ja saatanpa (huhhuh) katsoa ennemmin puhelinta. Jos ollaan oltu koko päivä menossa, niin siinä vaiheessa on jo saavutus, ettei laita vielä kuulokkeita korviinsa. Sanon myös toisinaan, että nyt et hetkeen sano kertaakaan "äiti", koska minä en aio siihen reagoida.
En tunne pistoa sydämessäni, koska ei ole syytä. Haluan kuitenkin kertoa, että se ohimenevä hetki, mistä on niiiiin herkullista tehdä paheksuva juttu, voi olla tosiaan vain se hetki. Voi toki olla, että juuri se kyseinen äitee ei lastaan kuuntele lainkaan, mutta jos näit vain sen hetken, niin ihanko tosissaan teit sen perusteella jotain päätelmiä? Miksi?
Nykyajan Kersoilla (tm) ei tunnu olevan ongelmana, ettei heitä kuunneltaisi. On tosi ristiriitaista kuitenkin, että ulkopuoliset tuomitsevat sekä sen, ettei lapsi saa koko ajan halutessaan huomiota ja toisaalta sen, että lapsi saa koko ajan huomiota ja pyörittää koko pakettia. Parasta on, kun ei yritä miellyttää ketään ulkopuolista, koska aina joku näkee vaivaa.
Juuri näin. Lapsen on myös hyvä oppia että äiti tekee välillä omia juttujaan ja lapsen pitää nyt hetki odottaa. Ei kaikkea voi eikä tule lopettaa heti kun lapsi niin vaatii.
En ymmärrä miksi tämä on saanut alapeukkuja? Esim edellispäivänä etsin erästä osoitetta netistä, lapsi repi puhelinta kädestäni kun halusi pelata. Sanoin "nyt odotat hetken. Äiti etsii sen osoitteen mihin olemme menossa, odotusaulassa saat sitten pelata." tämä oli väärin toimittu? Olisi pitänyt heti antaa puhelin lapselle ettei vaan joudu odottamaan ja myöhästyä koska lapsen pitää saada kaikki heti :D ei Jeesus.
Sinä kirjoitat aivan eri asiasta. Aloituksessa oli kyse siitä, että äiti edes silmänräpäyksen verran nostaa katseensa puhelimesta nähdäkseen, mitä lapsi haluaa hänelle osoittaa. Sinä sen sikaan olisit laittanut lapsesi pelaamaan - ei jeesus!
Alue: Aihe vapaa
Itse näin kauppakeskuksessa vaatekaupassa saman. Pieni poika kulki edellä ja yritti saada äitinsä huomion, äiti plarasi kännykkää rekkien keskellä ja tiuski pojalle välillä jotain. Äiti siis haahuili siellä kaupassa suunnilleen paikallaan kännykkänsä kanssa. Niin outoa.