Jos joku on loukannut minua, minun tekee aina mieli kostaa, aiheuttaa toiselle paha mieli
Minusta äitini on täysi älykääpiö, kun haukkuu minua siitä hyvästä. (=satuttaa sitäpaitsi, eli tekisi mieli laittaa hänetkin halkopinon jatkoksi.) Ei siitä saa haukkua, mielestäni täysin normaali tunne/reaktio, ja lisäksi se, mitä teet, ja se mille tuntuu ja mitä fantasioit tekeväsi ovat kaksi eri asiaa. Tosin haluan kyllä oikeasti satuttaa minua loukanneita ihmisiä, mutta vastaavalla tavalla, kun he minua ja niin, että he tajuavat saaneensa loukkaantuneen koston. Mitä pahaa siinä on?
Kommentit (27)
Joo ihan luonnollista. Valtamedian hallitsema Pohjois-Korea-Suomi laittaa meitä vankilaan ja sairaalaan, vaikka tämä on kaikkein luonnonmukaisin elämäntapa. Jos joku katsoo pahalla silmällä niin nirri pois. Mutta olen siis väärinymmärretty.
Esimerkkinä äidin loukkauksista minua kohtaan: koitti aina kasvattaa minua siihen, että minun pitää saada itseäni parempaa seuraa. Eli siis ei uskonut minussa olevan mitään hyvää, joka kelpaisi hyville ihmisille, vaan tavallaan suhtautuminen oli se, että ahaa, kadun tavllinen jamppa, no niin, katsokin nyt että olet siivonnut ja sitä tätä tuota. Vittu mua mikään siivoaminen kiinnosti, eikä kiinnosta 100% suomalaisista muutenkaan. Niin tää paska antoi mun ymmärtää, että olisi kertakaikkisen ala-arvoista, jos joku ajattelisi pahaa minun siivoamiseni tasosta. Vaikka minä ajattelen pahaa sellaisesta ihmisestä!! En minäkään mene irvimään muita, joilla on vaikeuksia, tai traumoja, tai vaikka add tai adhd, että "fittu, kun theillä ei öle siistimpää, oon niiiiin fiiiini ihminen, että pitäis nhyt olla!"
Äitini on suuri paska ja haluaisin hänen tietävän sen.
Siivoaminen on todella pieni osa-alue ihmisen elämässä, esim. itseäni kiinnostaa ystävissäni äly paljon enemmän.
Äitihullun aiheena hyvin yllättäen - äiti.
Äitisi ei vain voinut sietää sun kulmikkaita kasvojasi.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi ei vain voinut sietää sun kulmikkaita kasvojasi.
Vaatiko äitisi sinua etsimään itseäsi parempaa seuraa? Ettekö tajua, mikä piikki tuollaiseen kätkeytyy? Eli jos koitin saada hyväksyntää omana itsenäni, en ollut koskaan tarpeeksi hyvä niille ihmisille, minun piti aina kelvata kuin kaikki muut olisivat minua parempia???? Eli tavallaan löytää ainoastaan itseäni parempaa seuraa. En voinut vain levätä ystävyydessä olettaen, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen. Jos tämä ei ole ihmissuhteissa ja lasta ohjatessa sairasta ja koston arvoista niin en tiedä mikä on!
Onneksi äitini edes koki monet täysin viattomat tapani loukkauksina, eli on tullut loukkaantuneeksi minusta kai monta kertaa, mutta siinä oli se paha puoli, että loukkaantuessaan haukkui minut. Vaikka siis en ollut tarkoittanut mitään pahaa. Ilmoitan kyllä kun haluan pahaa, se ei jää huomiotta.
Pahaa haluavaksi aiheettomasti syyttämisestä kuuluu tulla kosto. Joka on vielä antamatta.
Miksi ihmeessä tuohon ykkösviestiin on tullut alapeukkuja? Käännättekö te lampaat aina toisen poskenne vain loukkauksillenne?
Haha joku ei saanut haukkuma(?)viestiään läpi. Ennakkosensuuriko sinut nappasi!? :P
Itseäni kohtaan on tehty jopa rikokseksi määriteltävä teko, jonka johdosta menetin hetkeksi työkykyni. En aio tehdä mitään. Korkeintaan olen mahdollisimman ystävällinen kostoksi.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kohtaan on tehty jopa rikokseksi määriteltävä teko, jonka johdosta menetin hetkeksi työkykyni. En aio tehdä mitään. Korkeintaan olen mahdollisimman ystävällinen kostoksi.
No se on vähän eri asia, jos henkilö ei ole äitisi tai muu henkilö johon sinun pitäisi luottaa ja loukkaus ei jatku vuositolkulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kohtaan on tehty jopa rikokseksi määriteltävä teko, jonka johdosta menetin hetkeksi työkykyni. En aio tehdä mitään. Korkeintaan olen mahdollisimman ystävällinen kostoksi.
No se on vähän eri asia, jos henkilö ei ole äitisi tai muu henkilö johon sinun pitäisi luottaa ja loukkaus ei jatku vuositolkulla.
Kyllä mun olisi pitänyt voida tähän ihmiseen luottaa ja jos osaat lukea, toiminta oli senverran rankkaa ja kesti senverran pitkään, etten kestänyt sitä vaan romahdin henkisesti.
Pian pääsen hänestä lopullisesti eroon.
Äitihullu jankkaa taas.
Eilen äiti kävi auttamassa lasten kanssa
Kiitosta tuskin kuului
Vierailija kirjoitti:
Pian pääsen hänestä lopullisesti eroon.
Miten?
Kostohaave on aina lapsellinen ja loukkaa vain sitä kostoa hautovaa. Toinen elää elämäänsä vapaana. Toinen katkerana. Ei ole mitään keinoa kistaa. Ampuu vain itseään jalkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kohtaan on tehty jopa rikokseksi määriteltävä teko, jonka johdosta menetin hetkeksi työkykyni. En aio tehdä mitään. Korkeintaan olen mahdollisimman ystävällinen kostoksi.
No se on vähän eri asia, jos henkilö ei ole äitisi tai muu henkilö johon sinun pitäisi luottaa ja loukkaus ei jatku vuositolkulla.
Kyllä mun olisi pitänyt voida tähän ihmiseen luottaa ja jos osaat lukea, toiminta oli senverran rankkaa ja kesti senverran pitkään, etten kestänyt sitä vaan romahdin henkisesti.
Ja haluat tälle ihmiselle hyvää?
Persoonallisuushäiriö saa sinut käyttäytymään ikävästi kaikkia kohtaan. Se että pyytää ja saa apua eikä kiitä, on vain yksi osoitus häiriöstäsi
Itsellänikin on kostoon tarvittavat todisteet ja kohtelu mitä olen osaksi saanut täytää kyllä oikeutuksen kostoon, mutta en tee sitä. Miksi tekisin. Ihminen kenelle kostaisin on tärkeä minulle. Miksi aiheuttaisin hänelle pahaa ?
Jos ei kiitä, tai haukkuu apuun tulleen ihmisen, niin eikö ole pieni kosto?? Toinen tulee kuitenkin mielellään, koska näkee lapsia. En ole kiitollisuudenvelassa mitään.
Ei mitään pahaa. Kostoa vaan peliin!!
Se tekee hyvää.