Introvertilla ei ole tilaa tässä yhteiskunnassa
Tähän ajatukseen olen päätynyt yritettyäni epätoivoisesti löytää paikkaani siinä kuitenkaan vielä onnistumatta. Kun pari vuotta sitten tein päätöksen siitä, että lähtisin opiskelemaan lukioon, luulin valinneeni oikein. Se oli kuitenkin suuri virhe.
Kuvittelin aiemmin, että lukiossa keskityttäisiin opiskeluun ja ettei siellä pakotettaisi jatkuvaan kanssakäymiseen muiden kanssa. Näin saattaa ehkä olla lukioissa, joihin edellytetään parempia arvosanoja ja oikeasti motivaatiota opiskeluun. Asun kuitenkin pienellä paikkakunnalla jossa lukioon pääsee lähes tuosta vain. Tästä syystä huomaan usein joidenkin kurssien tunneilla takariveissä porukkaa, joka keskittyy eniten muiden kanssa jutteluun ja tuntien häirintään. Kuvittelin, että lukiossa opettajien ei tarvitsisi käyttää aikaa luokan hiljentämiseen. Olin väärässä. Sen lisäksi ainankin meidän koulussamme kursseilla tehdään harmittavan paljon ryhmätöitä, jotka ovat tietenkin minulle hankalia. Koen, että en pysty niiden kautta näyttämään mihin kaikkeen olen pystyvä.
Jo peruskoulun aikana ärsyynnyin useasti siitä, kuinka kaikkia painostettiin olemaan kavereita kaikkien kanssa. Yhä vieläkään, 17-vuoden ikäisenä, ei minulla ole ainuttakaan ystävää. En enää edes koe kaipaavani ketään.
Eniten olen toivonut sitä, että löytäisin itselleni mieluisan ammatin jossa saisin rauhassa toteuttaa itseäni. En kuitenkaan enää tiedä onko sellaisen löytäminen mahdollista maailmassa, joka niin selvästi arvostaa täysin vastakkaisia luonteenpiirteitä, kuin mitä itse omaan.
Kommentit (27)
Mikä tila hänellä pitäisi olla? Vai hänellE ei ole tilaa?
Ihan sama! Tänään ajelen palleista karvat!
Kuulostaa tutulta. Ootko nähnyt videota Susan Cain The power of introverts? Siinä tuo Susan kertoo juuri samasta ongelmasta.
Mä olen introvertti, mutta kyllä mä ryhmätöihin kykenen. Ja keskittymään vaikka muut möykkää.
Introverttius ei ole sama asia kuin epäsosiaalisuus. Se on sitä, että ei jaksa liikaa niitä sosiaalisia tilanteita. Esim. työpäivä menee hyvin, mutta sen jälkeen haluaa viettää vapaa-aikansa enimmäkseen yksin tai perheensä kanssa. Erittäin läheiset ystävät eivät myöskään ole rasite - kunhan niitä ei liian usein tapaa...
Introvertti pärjää kyllä ihan hyvin tässä maailmassa. Muilla voi olla ongelmia introvertin kanssa, mutta mitäpä sitä muiden ongelmia liikaa murehtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Siirry etä- tai iltalukioon.
Etälukiossa opiskelu ei käsittääkseni onnistu alueellani. Iltalukioon en vielä iän puolesta ilmeisesti pääsisi ja siellä en edes voisi opiskella kaikkia niitä aineita, jotka koen itselleni hyödyllisiksi.
Sitä paitsi, en viitsisi hylätä jo suorittamiani kursseja ja aloittaa kokonaan alusta.
- AP
Älä kyynisty. Mä ainakin viihdyn paremmin rauhallisten ja pohdiskelevien ihmisten kuin pälpättävien tyrkkyjen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen introvertti, mutta kyllä mä ryhmätöihin kykenen. Ja keskittymään vaikka muut möykkää.
Introverttius ei ole sama asia kuin epäsosiaalisuus. Se on sitä, että ei jaksa liikaa niitä sosiaalisia tilanteita. Esim. työpäivä menee hyvin, mutta sen jälkeen haluaa viettää vapaa-aikansa enimmäkseen yksin tai perheensä kanssa. Erittäin läheiset ystävät eivät myöskään ole rasite - kunhan niitä ei liian usein tapaa...
Introvertti pärjää kyllä ihan hyvin tässä maailmassa. Muilla voi olla ongelmia introvertin kanssa, mutta mitäpä sitä muiden ongelmia liikaa murehtimaan.
Täsmälleen näin.
Ei kenellekkään ole tilaa, se raivataan hankkiutumalla eroon muista tallomalla ne maahan. Olemassaolo on ikuista taistelua jossa vahvat voittavat ja heikot murskataan. Kaikki paitsi vanhempasi ovat vihollisia ja nekään eivät aina ymmärrä omaa rooliaan.
Kaikkialla joutuu jonkin verran toimimaan toisten ihmisten kanssa, sillä yhteiskunta muodostuu meistä ihmisistä. Aloittajan täytyy oppia sietämään toisia ihmisiä niiden pakollisten kuvioiden verran. Paljon on kuitenkin ammatteja, joissa voi toimia hyvin itsenäisesti ja jotka eivät vaadi jatkuvaa kontaktia toisiin ihmisiin. Maailmassa arvostetaan sitä, että ihminen arvostaa itseään, joten arvonsa tuntevalle introvertille löytyy kyllä paikka.
Kyllä työelämässä sitten tarvitaan ihan niitä introverttejäkin, kaikki jutut ei vaan hoidu paskaa jauhamalla.
Höpöhöpö. Suomi on ekstrovertin painajainen. Täällä kaikki ihmiset on introvertteja. Mun oli pakko muuttaa Etelä-Eurooppaan kun en kestänyt enää tätä puhumatonta ja juroa kansaa. Nyt olen taas lomalla käymässä Suomessa ja ihan yhtä kamalaa täällä on kuin ennenkin. Onneksi pääsen pian pois täältä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen introvertti, mutta kyllä mä ryhmätöihin kykenen. Ja keskittymään vaikka muut möykkää.
Introverttius ei ole sama asia kuin epäsosiaalisuus. Se on sitä, että ei jaksa liikaa niitä sosiaalisia tilanteita. Esim. työpäivä menee hyvin, mutta sen jälkeen haluaa viettää vapaa-aikansa enimmäkseen yksin tai perheensä kanssa. Erittäin läheiset ystävät eivät myöskään ole rasite - kunhan niitä ei liian usein tapaa...
Introvertti pärjää kyllä ihan hyvin tässä maailmassa. Muilla voi olla ongelmia introvertin kanssa, mutta mitäpä sitä muiden ongelmia liikaa murehtimaan.
Kaipa jokaisella introvertilläkin on oma rajansa siinä, kuinka paljon sosiaalisuutta jaksaa. Itse jaksan vain todella todella vähän minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä. Pelkkä yksi päivä koulussa saa voimat täysin loppuun. En jaksa muiden metelöimistä luokissa tai juurikin näitä mainittuja ryhmätöitä. En kerkeä kotiin päästyäni millään tavalla palautumaan seuraavaa päivää varten.
Voi todellakin olla, että olen introverttiudessakin siellä hyvin ääripäässä.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirry etä- tai iltalukioon.
Etälukiossa opiskelu ei käsittääkseni onnistu alueellani. Iltalukioon en vielä iän puolesta ilmeisesti pääsisi ja siellä en edes voisi opiskella kaikkia niitä aineita, jotka koen itselleni hyödyllisiksi.
Sitä paitsi, en viitsisi hylätä jo suorittamiani kursseja ja aloittaa kokonaan alusta.
- AP
Miks ihmeessä sä kuvittelet, et suorittamasi kurssit nollataan ja joudut aloittamaan kokonaan alusta????
Sitä paitsi, olet käynyt lukiota jo pari vuotta. Jäljellä puolikas vuosi. Kirjoituksiin saat puurtaa ihan yksin.
Introvertinkin on tultava toimeen muiden kanssa. Lukiohan ei anna mitään ammattia eli mitkä ovat jatko-opintosuunnitelmasi? Nykyään joka alalla opiskelu perustuu yhä enemmän tiimityöskentelyyn eli et sinä pääse sitä karkuun korkea-asteellakaan, saati työelämässä. Luonnettaan ja piirteitään ei tietenkään voi eikä tarvitse muuttaa, mutta vuorovaikutustaitoja on mahdollista opetella. Ja kannattaakin.
Mitä teet vapaa-aikanasi, onko sinulla jotain kivoja harrastuksia? Esim. joku joukkuelaji voisi olla hyvä, urheillessa ei tarvitse hölöttää, mutta on kuitenkin osa tiimiä.
Miten perheesi on suhtautunut kaverittomuuteesi läpi lapsuuden ja nuoruuden? Minulla on introverttityyppinen veli, jolla oli ja on aika kehnot sosiaaliset taidot, eikä hänellä ollut kavereita millään kouluasteella. En tiedä, miksi vanhempani eiväy puuttuneet tai tukeneet häntä mitenkään. Ihan kivat ja fiksut vanhemmat kuitenkin. Nyt veli on yksinäinen ja masentunut nelikymppinen, ja yhä onneton sosiaalisilta taidoiltaan. Eihän kaikille käy tokikaan niin, mutta olet nuori eli opettele olemaan muiden kanssa! Muutama ystävä tekee jo ihmeitä. Ja ihminenhän on kuitenkin pitkälti myös yhteisönsä "tulos" eli miten muut kokevat sinut, kertoo myös kuka sinä olet. Jokainen voi ajatella olevansa ihana ja kiva, mutta miten kohtelet ja olet muiden kanssa määrittää myös tätä käsitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirry etä- tai iltalukioon.
Etälukiossa opiskelu ei käsittääkseni onnistu alueellani. Iltalukioon en vielä iän puolesta ilmeisesti pääsisi ja siellä en edes voisi opiskella kaikkia niitä aineita, jotka koen itselleni hyödyllisiksi.
Sitä paitsi, en viitsisi hylätä jo suorittamiani kursseja ja aloittaa kokonaan alusta.
- AP
Eihän siellä ihan alusta aloiteta vaan vanhat suoritukset hyväksiluetaan, ja ne mitä ei tarjota jäävät päiväkoulun todistukseen, jos niitä merkintöjä johonkin tarvitset. Mutta jos ei ole haluamiasi aineita, niin se on eri juttu,
rupee koodaa. Kun susta tulee tarpeeksi hyvä koodari, voit tehdä töitä joustavasti vaikka himassa ja työsi pystyt hinnoittelemaan ylös kun olet edennyt tarpeeksi urallasi.
meikä on kanssa niin introvertti kun voi. perustin firman kaverin kanssa ja hän hoitaa sosiaaliset jutut. Meikä vaan koodaa ja toteuttaa operatiivista puolta. Hyvin menee firmalla vaikka alku otti aikansa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Ootko nähnyt videota Susan Cain The power of introverts? Siinä tuo Susan kertoo juuri samasta ongelmasta.
En muista nähneeni. Pitääpä kurkata.
Ja tosiaan vielä, ymmärrän kyllä, että minun tulisi enemmän opetella olemaan ryhmätilanteissa. Yritän myös tehdä sitä parhaimpani mukaan. Olo alkaa vaan olemaan kovin loppuunkulunut niin monen opiskeluvuoden jälkeen joista jokaisena minua on yritetty saada mahtumaan samasta muotista muiden kanssa. Nautin juuri koulussakin yksinolosta mutta yhä vieläkin opettajat patistavat ryhmätilanteisiin ja viettämään aikaa muiden kanssa.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirry etä- tai iltalukioon.
Etälukiossa opiskelu ei käsittääkseni onnistu alueellani. Iltalukioon en vielä iän puolesta ilmeisesti pääsisi ja siellä en edes voisi opiskella kaikkia niitä aineita, jotka koen itselleni hyödyllisiksi.
Sitä paitsi, en viitsisi hylätä jo suorittamiani kursseja ja aloittaa kokonaan alusta.
- AP
Eihän siellä ihan alusta aloiteta vaan vanhat suoritukset hyväksiluetaan, ja ne mitä ei tarjota jäävät päiväkoulun todistukseen, jos niitä merkintöjä johonkin tarvitset. Mutta jos ei ole haluamiasi aineita, niin se on eri juttu,
Lisään vielä, että ikä on kai yleensä harkinnan varainen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Introvertinkin on tultava toimeen muiden kanssa. Lukiohan ei anna mitään ammattia eli mitkä ovat jatko-opintosuunnitelmasi? Nykyään joka alalla opiskelu perustuu yhä enemmän tiimityöskentelyyn eli et sinä pääse sitä karkuun korkea-asteellakaan, saati työelämässä. Luonnettaan ja piirteitään ei tietenkään voi eikä tarvitse muuttaa, mutta vuorovaikutustaitoja on mahdollista opetella. Ja kannattaakin.
Mitä teet vapaa-aikanasi, onko sinulla jotain kivoja harrastuksia? Esim. joku joukkuelaji voisi olla hyvä, urheillessa ei tarvitse hölöttää, mutta on kuitenkin osa tiimiä.
Miten perheesi on suhtautunut kaverittomuuteesi läpi lapsuuden ja nuoruuden? Minulla on introverttityyppinen veli, jolla oli ja on aika kehnot sosiaaliset taidot, eikä hänellä ollut kavereita millään kouluasteella. En tiedä, miksi vanhempani eiväy puuttuneet tai tukeneet häntä mitenkään. Ihan kivat ja fiksut vanhemmat kuitenkin. Nyt veli on yksinäinen ja masentunut nelikymppinen, ja yhä onneton sosiaalisilta taidoiltaan. Eihän kaikille käy tokikaan niin, mutta olet nuori eli opettele olemaan muiden kanssa! Muutama ystävä tekee jo ihmeitä. Ja ihminenhän on kuitenkin pitkälti myös yhteisönsä "tulos" eli miten muut kokevat sinut, kertoo myös kuka sinä olet. Jokainen voi ajatella olevansa ihana ja kiva, mutta miten kohtelet ja olet muiden kanssa määrittää myös tätä käsitystä.
En todellakaan tiedä, mitä teen jatko-opintojeni kanssa. Eniten kiinnostavat tieteen alat joilta saattaisi jopa löytyäkin samanhenkisiä ihmisiä.
Vapaa-aikaani vietän täysin yksin. Minulla ei ole ainuttakaan ikäistäni ystävää. En kuitenkaan edes kaipaa sellaista. Olen kokenut lähes kaikki kaverisuhteeni hankaliksi ja jossakin vaiheissa ne ovat aina kuihuneet pois. Moni ikäiseni haluaa viettää aikaa isoissa porukoissa ja yleensä se on sitten jonkinlaista kännäämistä tai riehumista mitä en jaksa katsella. Istun siis kotona kissan kanssa ja luen kirjoja, katselen elokuvia tai piirrän.
Olen aiemmin harrastanut joukkuelajeja mutta en koskaan sovi joukkoon. Urheilu ei minua edes niinkään kiinnosta.
- AP
Siirry etä- tai iltalukioon.