Lue keskustelun säännöt.
30+ -ikäisenä alkoivat nämä ongelmat, tunnistatteko?
28.07.2017 |
Jos haluaa tavata kavereita, se pitää sopia hyvissä ajoin. Ei ole väliä, onko perheellinen vai sinkkukaveri. Spontaanisti kavereita ei tapaa kuin ehkä kerran kahdessa vuodessa. Jos lähtee kaupungille tms. ihmisten ilmoille, ei koskaan tapaa vahingossa kavereita, kuten kaksikymppisenä.
Tapaamiset sovitaan hyvissä ajoin ja niihin ei voi tehdä poikkeuksia ilman, että se mahdollisesti ärsyttää tai jopa loukkaa. Ei voi siis sopia, että lähtee Saanan kanssa leffaan ja ottaa viime hetkellä myös Millan mukaan, koska "Millakin haluis nähdä sen elokuvan", koska Saana on voinut odottaa treffejämme pitkään ja haluaa vaihtaa kuulumisia.
Plääh.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ongelmat? Tuon ikäisellä nyt on muutakin jo elämässä kun kaverit ja niiden kanssa hengailu.
Kolmenkympin jälkeen ei tarvitse enää kavereita? Aha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat teiniltä,vaikka vissiin olet sitten 30+. En tunnista ongelmaa,ihan normaalia sopia tapaamiset etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat teiniltä,vaikka vissiin olet sitten 30+. En tunnista ongelmaa,ihan normaalia sopia tapaamiset etukäteen.
En tarkoittanut, että haluaisin lähteä kaikkiin tapaamisiin ihan lennosta. Tarkoitin sitä, että yksittäisillä tapaamisilla on suurempi painoarvo ja harmittelen sitä, ettei enää voi lähteä mihinkään tapahtumaan tietäen, että siellä kuitenkin törmää tuttuihin, joten seuraa riittää, eikä tarvitse olla sen kummemmin suunnitelmaa.
Kuulostat oikeasti tosi lapselliselta. Useimmilla yli kolmikymppisillä on velvollisuuksia ja vastuita, kuten työ, puoliso ja lapset, omia harrastuksia jne. Harvalla on enää sellaista teini-iän löysää vapaa-aikaa niin paljon, että tulee vain haahuiltua jossain ja yhtäkkiä törmättyä johonkin tai tehtyä jotain täysin suunnittelematonta.
Sulla ei taida olla mitään pysyvää elämässä vielä?
Mikä tässä on se ongelma? Spontaaniuden puuteko? En ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat oikeasti tosi lapselliselta. Useimmilla yli kolmikymppisillä on velvollisuuksia ja vastuita, kuten työ, puoliso ja lapset, omia harrastuksia jne. Harvalla on enää sellaista teini-iän löysää vapaa-aikaa niin paljon, että tulee vain haahuiltua jossain ja yhtäkkiä törmättyä johonkin tai tehtyä jotain täysin suunnittelematonta.
Sulla ei taida olla mitään pysyvää elämässä vielä?
Olen eronnut jokin aika sitten, joten minulla on enemmän aikaa tavata nyt kavereitakin. Ja kyllä, minulla on myös sitoumuksia elämässä, töitä ja harrastuksia eikä kuitenkaan todella paljon haahuiluaikaa. En näe ristiriitaa siinä, etteikö voisi kaivata spontaaniutta, vaikka moni asia elämässä on vakaata ja suunniteltua. ap
Mä kyllä ymmärrän ton ongelman. Kavereita ei todellakaan voi kutsua niin vain mihinkään ja sittenkin joku kahvilareissu vaatii ihan järjetöntä säätämistä ja ajankohdan sopimista. Mun kavereilla ei vielä edes ole lapsia niin siitä se ei voi johtua. Itse ole 31 v. enkä todellakaan koe vielä olevani 'keski-ikäinen', kuten monet kaverini itseään jo kutsuvat. Minua ei kolota, bilettäminen ei ole raskasta eikä minua haittaa, jos silloin tällöin kertyy univelkaa. Olen työssäkäyvä, mutta haluan kyllä, että on muutakin elämää kuin työ ja koti. Olen jo harkinnut, että pitäisi jostain löytää nuorempia kavereita, niin heidän tapaamisensa ei olisi niin vaikeaa. Luulen kyllä, että tämä on taas enemmän naisten ongelma, miehillä en ole moista huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän ton ongelman. Kavereita ei todellakaan voi kutsua niin vain mihinkään ja sittenkin joku kahvilareissu vaatii ihan järjetöntä säätämistä ja ajankohdan sopimista. Mun kavereilla ei vielä edes ole lapsia niin siitä se ei voi johtua. Itse ole 31 v. enkä todellakaan koe vielä olevani 'keski-ikäinen', kuten monet kaverini itseään jo kutsuvat. Minua ei kolota, bilettäminen ei ole raskasta eikä minua haittaa, jos silloin tällöin kertyy univelkaa. Olen työssäkäyvä, mutta haluan kyllä, että on muutakin elämää kuin työ ja koti. Olen jo harkinnut, että pitäisi jostain löytää nuorempia kavereita, niin heidän tapaamisensa ei olisi niin vaikeaa. Luulen kyllä, että tämä on taas enemmän naisten ongelma, miehillä en ole moista huomannut.
Joo, ja kyllä itselläkin aikataulut voi olla sellaiset, että on vaikea sopia mitään eli olen itsekin se "vaikea". Mutta just se tunne, kuinka kaikki on vaikeampaa kuin aiemmin. Jos vaikka tekisi mieli lähteä kahville tai oluelle niin yksin saa kyllä silloin lähteä, jos se tulee yks kaks mieleen. Ja yksin olen tietysti joskus lähtenytkin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveripiirini koostuu vain sinkkumiehistä enkä tunnista samaa. Hyvin lyhyellä varoitusajalla voidaan lähteä esim. mökkeilemään tai pelaamaan jalkapalloa eli sama meininki kuin 10-15v sitten
Mitkä ongelmat? Tuon ikäisellä nyt on muutakin jo elämässä kun kaverit ja niiden kanssa hengailu.