Kannattaako väkisin harrastaa liikuntaa vaikka se aiheuttaa stressiä ja ahdistusta?
Kannattaisiko odotella että ahdistus ja stressi helpottaa ja sitten vasta aloittaa liikunta?
Kommentit (12)
Koita löytää laji, joka ei aiheuta ahdistusta ja stressiä. Esim. aluksi vaikka kävely tms. Miksi liikunta aiheuttaa sinulle noita?
Juoksun ja kävelyn esim on todistettu helpottavan masennusta. Itselleni paras tapa päästää stressi pois on juosta noin 5 min kovaa, se puhdistaa kaiken paskn stressihormonin kehosta. Suosittelen siis liikkumaan, vaikka luonnossa rauhallisesti joka toinen päivä kävellen.
No olen ahdistunut ennen sitä liikuntaa. Jostain syystä mua hävettää lähteä lenkille. Menee ohi kunhan vain lähden, jälkeenpäin ei ahdista
En ymmärrä miten jollain voi tulla stressi ja ahdistus jos käy vaikka kävelyllä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten jollain voi tulla stressi ja ahdistus jos käy vaikka kävelyllä.
Mulla tulee, koska silloin ehtii miettiä kaikenlaista ikävää. Mun pitää kuormittaa aivoni kaikenlaisella muulla, että ikävät ajatukset eivät hiivi takaisin.
ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten jollain voi tulla stressi ja ahdistus jos käy vaikka kävelyllä.
Mulla tulee, koska silloin ehtii miettiä kaikenlaista ikävää. Mun pitää kuormittaa aivoni kaikenlaisella muulla, että ikävät ajatukset eivät hiivi takaisin.
ei ap
ota kävelylenkille kuulokkeet korviin ja kuuntele hyvää musiikkia samalla kun liikut. Jospa se vähentäisi tai estäisi ikäviä ajatuksia.
Kovasti stressaantuneena ei kannata harrastaa (itselleen) vaativaa liikuntaa, jossa tarvitaan hyvää suorituskykyä ja prässätään ihmistä. Siis vaikka liikunta, jossa tehdään kovilla sykkeillä ja pyritään parempiin suorituksiin. Mutta kuten mainittu, reipas tasainen kävely tai itselle sopivalla sykealueella tehty juoksu on tutkimusten mukaan hyvää liikuntaa stressaantuneelle.
Mulla ainakin tietyssä kohdassa juoksulenkkiä tulee ne itseä vaivaavat ajatukset mieleen, mutta jostain syystä mieli alkaa niitä prosessoida ja välillä löytyy joku ratkaisu tai saa niitä juttuja siinä juostessa pakettiin. Minusta siis juoksu on paras.
Toisaalta joku kiva jumppatunti (myös tanssillinen) voi myös olla todella sopiva tähän, yhteisöllisyys, hyvä fiilis, treeniin keskittyminen, kiva musiikki.
Jos sinulla on liikunnan jälkeen ok olo, niin silloinhan kaikki on, itse asiassa, aika hyvin. Ei ole tavatonta että ahdistaa ennen lenkille lähtöä, olet vain huomaamattasi "ehdollistanut" itsesi pelkäämään jotain lenkkeilyyn tai liikuntaan liittyvää, joka menee parhaiten ohi sillä että menet vain "tulta päin".
Onko sinulle joskus tapahtunut jotain lenkkeillessä, kaatunut tms? Tai pelkäätkö muiden reaktioita jostain syystä? Jos löydät syyn sille miksi liikkuminen ahdistaa, niin siitä on helpompi päästä eroon :)
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulle joskus tapahtunut jotain lenkkeillessä, kaatunut tms? Tai pelkäätkö muiden reaktioita jostain syystä? Jos löydät syyn sille miksi liikkuminen ahdistaa, niin siitä on helpompi päästä eroon :)
Jos on stressaajaluonne, liikkuminenkin voi ahdistaa, koska laittaa itselleen liian korkean riman. Että ihan sama kuinka liikkuu, tuntuu riittämättömältä ja on kova stressi, että ei ole vaikka liikkunut riittävillä tehoilla ja suoritus ei ollut tarpeeksi hyvä. Ihan mitä tahansa liikuntaa voi alkaa tuolla tavoin suorittaa, syy on sitten korvien välissä. :) Kokemusta on:) Jos tämä on ap:n ongelma, kannattaa vaan laittaa tavoitteeksi sen, että saa lähdettyä liikkeelle ja tehdä itsensä kanssa sopimus, että ihan mikä tahansa liikuntasuoritus on kyllin hyvä.
Minä luulin yli 20 vuotta inhoavani liikuntaa, kiitos koululiikunnan. Sitten aloin vaan kokeilla kiinnostavia lajeja. Ja niitä löytyi! Myös vuodenaika vaikuttaa siihen mitä tekee mieli harrastaa. Mutta tosiaan hyvää oloa kun lähtee hakemaan, niin se oma laji löytyy. Ei tarvitse suorittaa eikä olla tavoitteellinen. Pidä aluksi vaikka kirjaa ajatuksistasi liikunnan jälkeen.
Koita löytää hauska laji. Jousiammunta, suppailu, joku tanssi. Jossain kohtaan löytyy mukava laji.