Naapurissa vauva, en kestä enää! Mitä tässä tilanteessa tulee tehdä?

Et voi muuta kuin joko kestää tai muuttaa pois. Äidille sympatiat.

No huh, on aika ikävä tilanne. Tulisin itse varmaan hulluksi.

Ikävä tilanne kaikkien kannalta. Jospa kyseessä olis 3 kuukauden koliikki ja kohta helpottais itkut. Noh, oma lapsi huusi koko ensimmäisen vuotensa...

Ekana tuli mieleen, että onkohan vauvalla ja äidillä kaikki hyvin? Jos oikeasti noin koko ajan huutaa. Hoitaakohan äiti vauvaa kunnolla eikä laiminlyö? Tai onkohan vauva jotenkin kipeä? Toki jotkut vauvat huutaa paljon ja ihan monet lääkärit ja neuvolantäditkin saattaa sanoa, että se on normaalia... :-( Mutta ei se yleensä ole. En halua syytellä ketään, mutta esim. koliikkiinkin on yleensä syy löydettävissä/se on hoidettavissa (googlatkaa vaikka koliikki osteopatia). Voi olla allergioita, jotka voisi helpottaa äidin imetysdieetillä. Voi olla imetys-/syömisvaikeuksia, refluksia, kivuliaita lihaskireyksiä, pätkittäistä nukkumista/tiheää heräilyä, sitä koliikkia ym., mikä johtuu vauvan liian kireästä kielijänteestä ja/tai huulijänteestä, joita ei osata tarpeeksi hyvin diagnosoida kaikilta. Eikä edes läheskään aina osata leikata oikein, vaikka olisikin osattu diagnosoida.

En tiedä, voitko oikein muuta tehdä kuin joko koittaa auttaa jotenkin, koittaa vain kestää tai muuttaa pois. Jos jaksat, olisi ihana, jos koittaisit vaikka jotenkin auttaa äitiä. Hän on varmasti lopen uupunut, oli syy mikä hyvänsä. Kysy vaikka joskus ihan vain että mitä kuuluu? Koita rupatella jotain ja kuulostele, millä mielellä hän on. Jos tykkää jutella sulle, tarjoa apuasi. Edes vauvan sylissä pitoa, kun äiti saa käydä suihkussa. Jos vauvalla on jotain noita ongelmia, vinkkaa vaikka fb-ryhmästä Vauvan kireä kielijänne, sieltä saa apua. Tai siitä osteopatiasta. Tai jos et halua puuttua enempää, vinkkaa noista vaikka työntämällä lappu postiluukusta ja soita varmuudeksi lastensuojeluun, että tarkistaisivat, onhan kaikki varmasti ok.

P.s. Ja meillä myös huudettiin vauvana. Rampattiin lääkäreissä ja oltiin loppu. 1,5 vee iässä vasta löytyi lääkäri, joka diagnosoi nuo kireät jänteet. Olisi kuulemma pitänyt leikata ne jo vauvana heti. :'-(

Kuulostaa tyhmältä neuvolta mutta siihen vauvan huutoonkin pikkuhiljaa tottuu vaikka se on tosi stressaava ääni.

Jos kämppä on sun oma, voit panostaa ääneneristävyyteen vaikka talo olis vanha. Palkkaa esim. Akustikko ja pieni pintaremppa. Jos liian iso homma, osta ryijyjä ja pistä seinälle ja estä äänen siirtyminen ikkunan kautta.

Voi ei. Hirveetä äidille ja naapureillekin. Jos yötä päivää itkee niin ei liene koliikkia. Allergioita, refluksia tms. ja valitettavasti voi kyllä kestää kauankin että itkut loppuvat tai edes vähenevät.

Aika hepponen talo kyllä, jos noin pahasti naapureitakin häiritsee. Voisikohan isännöitsijälle tms. laittaa noottia huonosta äänieristyksestä? Tosin en tiedä mitä hän pystyisi tekemään. Mitään hyvää ratkaisua en tilanteeseen keksi.

Huhhuh tommosta se vauva-arki on.

Koliikkivauvoille perheineen pitäis kyllä järjestää jotain asumisyksiköitä. Täysi äänieristys ja vanhemmille tukea, vaikka 3 tuntia päivässä yöunien lisäksi jolloin joku muu hoitaisi lasta ja vanhempi saisi vain levätä.

Kaksi kertaa sattunut naapuriksi koliikkivauva, ei enää koskaan kiitos. Ekalla kerralla kesti 8 kuukautta, toisella "vain" 5 ja talokin oli toisen kohdalla sellainen ettei niin pahasti tullut läpi.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei. Hirveetä äidille ja naapureillekin. Jos yötä päivää itkee niin ei liene koliikkia. Allergioita, refluksia tms. ja valitettavasti voi kyllä kestää kauankin että itkut loppuvat tai edes vähenevät.

Aika hepponen talo kyllä, jos noin pahasti naapureitakin häiritsee. Voisikohan isännöitsijälle tms. laittaa noottia huonosta äänieristyksestä? Tosin en tiedä mitä hän pystyisi tekemään. Mitään hyvää ratkaisua en tilanteeseen keksi.

Hohhoh, isännöitsijä ei mitään tee vanhan talon äänieristyksille. On rakennettu aikansa sääntöjen mukaan. Ääniherkkien kannattaa muuttaa vain uusiin kerrostaloihin.

Panosta kunnollisiin vastamelukuulokkeisiin. Ovat kalliita, mutta hyötyynsä nähden ehdottomasti rahan arvoisia.

Äitiä älä syyllistä, tiedän kokemuksesta, että tuollaisessa tilanteessa pienikin juttu voi työntää jyrkänteeltä alas. Meillä oli itkuinen refluksivauva, mutta puolison kanssa vuorottelemalla selvisimme... Voin vain kuvitella, kuinka rikki kyseinen äiti varmasti on. :(

Vierailija kirjoitti:

Ekana tuli mieleen, että onkohan vauvalla ja äidillä kaikki hyvin? Jos oikeasti noin koko ajan huutaa. Hoitaakohan äiti vauvaa kunnolla eikä laiminlyö? Tai onkohan vauva jotenkin kipeä? Toki jotkut vauvat huutaa paljon ja ihan monet lääkärit ja neuvolantäditkin saattaa sanoa, että se on normaalia... :-( Mutta ei se yleensä ole. En halua syytellä ketään, mutta esim. koliikkiinkin on yleensä syy löydettävissä/se on hoidettavissa (googlatkaa vaikka koliikki osteopatia). Voi olla allergioita, jotka voisi helpottaa äidin imetysdieetillä. Voi olla imetys-/syömisvaikeuksia, refluksia, kivuliaita lihaskireyksiä, pätkittäistä nukkumista/tiheää heräilyä, sitä koliikkia ym., mikä johtuu vauvan liian kireästä kielijänteestä ja/tai huulijänteestä, joita ei osata tarpeeksi hyvin diagnosoida kaikilta. Eikä edes läheskään aina osata leikata oikein, vaikka olisikin osattu diagnosoida.

En tiedä, voitko oikein muuta tehdä kuin joko koittaa auttaa jotenkin, koittaa vain kestää tai muuttaa pois. Jos jaksat, olisi ihana, jos koittaisit vaikka jotenkin auttaa äitiä. Hän on varmasti lopen uupunut, oli syy mikä hyvänsä. Kysy vaikka joskus ihan vain että mitä kuuluu? Koita rupatella jotain ja kuulostele, millä mielellä hän on. Jos tykkää jutella sulle, tarjoa apuasi. Edes vauvan sylissä pitoa, kun äiti saa käydä suihkussa. Jos vauvalla on jotain noita ongelmia, vinkkaa vaikka fb-ryhmästä Vauvan kireä kielijänne, sieltä saa apua. Tai siitä osteopatiasta. Tai jos et halua puuttua enempää, vinkkaa noista vaikka työntämällä lappu postiluukusta ja soita varmuudeksi lastensuojeluun, että tarkistaisivat, onhan kaikki varmasti ok.

No huh-huh! "En halua syytellä ketään, mutta soitanpa silti lastensuojeluun jos vauva itkee". Millä tavoin luulet auttavasi vauvan itkuun varmasti itsekin väsynyttä äitiä, jos vielä sotket lastensuojelunkin asiaan? Suurella todennäköisyydellä kaiken lisäksi täysin turhaan. Jotkut vauvat vaan itkee toisia enemmän, vaikka kuinka hoidettaisiin. Eikä koliikki tms. tuosta vaan poistu teki mitä tahansa. Oma vauvani huusi suurimman osan aikaa ensimmäiset kolme kuukautta, vaikka sai ihan kaiken hoidon mitä saatavilla oli. Mitään syytä ei asialle löydetty. Asiat eivät käytännössä aina ole niin yksinkertaisia kuin teoriassa. 

Ap:lle valitettavasti et voi oikein tehdä mitään. Korkeintaan yrittää hankkia tehokkaammat korvatulpat tai yrittää päästä muualle nukkumaan välillä. Itse tuon äidin asemassa olleena en oikein osaa tuntea myötätuntoa kuin häntä kohtaan. Hänellä kun ei välttämättä ole "pakokeinoja" tilanteesta. 

Miten ap jaksaisi auttaa vaivan hoidossa kun on töissä eikä saa nukkua?

Juu väsymys on hirveää, tiedän. Ja arvaas miltä siitä äidistä tuntuu? Olet päivisin töissä? Voi olla, että silloin vauvakin nukkuu. Toivon ettei oikeasti huuda koko ajan, koska sitten on jotain vialla; allergiaa, koliikkia tmvs ja näihinkään ei neuvolassa paljoa puututa."Normaalia on", "no seuraillaan nyt ", "semmosta se on". Eipä kai kaikkeen aina voi vaikuttaakaan.

No jos lohduttaa, niin se huuto jossain vaiheessa kyllä vähenee. Joka tapauksessa kannattaa miettiä muuttoa, eihän tommosissa paperiseinä asunnoissa kukaan voi asua.

Koliikille on aina syy. Sanottepa te laiskat mitä vaan. Mutta kun suklaa ja pulla on nii hyvää, ettei voi dietata ja pakko imettää. Lapsi on "suuritarpeinen" korvakierteinen ressukka joka vaan huutaa.

Lapset pois äideiltä, jotka tutkimatta antavat huutaa "koliikkia"vuoden.

Kyllä lääkärit nämä asiat tietää. Se terkka siellä neuvolassa antaa vaan rasvaa ja koliikkitippoja. Oikeat lääkärit yksityisellä viimestään tutkii.

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Yleensä taloissa on esim kylppärissä huono äänieristys. Siellä kannattaa huutaa "HILJAA"! Sitten voi ihan koputtaa harjanvarrella seinään tai patteriin. Samalla voi huutaa sen Ole hiljaa!

En ole teolli

Vierailija kirjoitti:

Juu väsymys on hirveää, tiedän. Ja arvaas miltä siitä äidistä tuntuu? Olet päivisin töissä? Voi olla, että silloin vauvakin nukkuu. Toivon ettei oikeasti huuda koko ajan, koska sitten on jotain vialla; allergiaa, koliikkia tmvs ja näihinkään ei neuvolassa paljoa puututa."Normaalia on", "no seuraillaan nyt ", "semmosta se on". Eipä kai kaikkeen aina voi vaikuttaakaan.

No jos lohduttaa, niin se huuto jossain vaiheessa kyllä vähenee. Joka tapauksessa kannattaa miettiä muuttoa, eihän tommosissa paperiseinä asunnoissa kukaan voi asua.

Aloituksessa vaikuttaa olevan hieman lapin lisää kun ap käy kertomansa mukaan töissä mutta silti tietää että vauva huutaa 24/7. Toki muutaman tunnin huutokin tuntuu ikävältä.

Jotkut neuvolantädit ohjeistavat myös huudattamaan vauvaa. Ihan välittämättä onko kyseessä kerrostalo vai ei. Että sellaista se on.

Ai nyt on löydetty tuollainen "yleinen" erityiskakaruuden muoto kuin "kireä kielijänne". Anna mun kaikki kestää, se on takuulla joku yhdellä sadasta tuhannesta oleva ongelma josta mammat ovat nyt itse tehneet yleisen. Huoh!

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun on vaikeaa kun naapurin vauva itkee. Mietipä millaista on sillä äidillä, jolla ei ole mahdollista poistua tilanteesta edes silloin tällöin toisin kuin sinulla. Kaikki sympatia itkuisten vauvojen vanhemmille. Kokemusta löytyy ja siinä ei paljon naapureille sympatioita herunut. 

Todellakin symppaan vaikeiden vauvojen vanhempia, mutta joku järki tässäkin. Aloittaja ei ole valinnut vauva-arkea ja lapsen pahaa oloa vaan joutuu siihen osalliseksi tahtomattaan. Lapsen itku on ääni, joka nostaa kenen tahansa stressitasoja ihan luonnollisista ja biologisista syistä. Hyvä niin, se on mahdollistanut elämän jatkuvuuden. Mutta samalla se tekee lähes mahdottomaksi sen asenteen, ettei vain välittäisi. On helppo sanoa, jos ei ole joutunut koliikkivauvan naapuriksi. Se ärtyisyys ja hermostuneisuus on ihan normaalia. Lapsella on jokin hätä eikä aloittaja voi sille asialle mitään. Ei äitikään kyllä, mutta hän on valinnut lapsiarjen ja siihen kuuluvat vaikeat ajat.

Jotkut tukiyksiköt olisivat tosi reilu ratkaisu sekä vanhemmille että naapureille. Pahimmillaan lapsi hallitsee koko talon arkea. Kukaan ei nuku, kaikkia ärsyttää. Ihmiset haluaisivat varmasti levätä omissa kodeissaan, aloittajallakin raskas työ ja voimat vähissä.