ADD/ADHD:n epäsuoria ja -tyypillisiä oireita
Kaikki tietävät ylivilkkauden ja keskittymiskyvyttömyyden mutta mitä piirteitä tähän liittyy, joita ei heti osata yhdistää mutta joita esiintyy useimmilla tätä sairastavilla?
Kommentit (53)
Ne keskittymisvaikeudet voi aiheuttaa väsymystä, koska asioiden tekeminen vie niin paljon työtä.
Joo, siis energiatasojen äkilliset muutokset ovat tyypillisiä, mutta heikosti tiedettyjä. Ihminen voi yhtenä hetkenä olla energinen kuin sähköjänis ja hyppiä seinille, mutta yhtäkkiä voimat voivat valua täysin tyhjiin, että jäljelle jää vain märkä rätti ja toisinpäin. Myös taipumus kuormittua kaikesta keskittymistä vaativasta ja suurista ihmisjoukoista ym. paljon ärsykkeitä sisältävästä ja sen myötä huomattavasti lisääntynyt unen tarve.
Aistiyliherkkyydet ovat yleinen liitännäisoire.
Vierailija kirjoitti:
Aistiyliherkkyydet ovat yleinen liitännäisoire.
Jotka ovat, mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aistiyliherkkyydet ovat yleinen liitännäisoire.
Jotka ovat, mitä?
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix00941
Korjaan itseäni vielä aiempaa viestiäni aistiyliherkkyyksistä sen verran, että tarkkaan ottaen kyse on aistisäätelyn epätasaisuudesta eli ei välttämättä vain yliherkistä aisteista. Samalla ihmisellä voi siis olla osa aisteista yliherkkiä ja osa aliherkkiä. Aliherkkä tuntoaisti voi ilmetä esim. tarpeena puristella, näplätä ja koskea asioita paljon, jolloin sitä aistimusta vahvistetaan ja sitten vaikka yliherkkyys äänille on sitä, että vaikkapa leffateatterin kovat äänet ahdistavat ja tuntuvat melkein kipuna. Voi myös olla yliherkkä tasapainoaisti niin, että kaikki tasapainon huojuminen tuntuu uskomattoman pahalta, esim. lällymmätkin huvipuistolaitteet tuntuvat ihan kauheilta ja paniikki iskee tai aliherkkyyttä niin, että pahimmatkaan kieputtimet eivät tunnu missään.
Vierailija kirjoitti:
Ylikeskittyminen eli kiinnostaviin asioihin saattaa keskittyä todella intensiivisesti ja todella pitkään. (Ja tästä tekemisestä irtautuminen voi olla hyvin vaikeaa, kun pitäisi alkaa tehdä jotain muuta.)
Huono työmuisti eli unohtelee kesken kaiken mitä olikaan tekemässä tai sanomassa. Esimerkiksi kävellessään keittiöön keittämään kahvia voi unohtaa mitä pitikään tehdä ja huomaakin vaikkapa sanomalehtipinon ja alkaa järjestellä sitä.
Toiminnaohjauksen ongelmina myös vaikeus käynnistää toimintaa. Saamattomuutta ja aloitekyvyttömyyttä ei yleensä tiedetä ADHD-oireeksi, mutta se on sitä. Tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei vaan saa tehdyksi/aloitetuksi. Tähän kuuluu usein siirtymätilanteiden vaikeudet eli yhdestä (isosta) toiminnasta toiseen siirtyminen on hankalaa. Pikkuasioissa sen sijaan voi pomppia asiasta toiseen. Aika simppeli esimerkki: Voi olla vaikea lopettaa nettisurffailua, kun pitäisi alkaa siivota ja toisaalta voi olla vaikea irrottautua siivoamisesta, kun pitäis lukea tenttiin jne. Sitten näiden nettisurffailujen ja siivoamisten sisällä harhautuu helposti aiheesta ja asiasta toiseen niin, että edellinen asia jää kesken. Tästä voi seurata vaikka kymmeniä tai sata avoinna olevaa välilehteä selaimessa ja kaaoksessa oleva kämppä, kun vaikka kaappisiivo jää kesken ja uusia siivousprojekteja ilmestyy melkein jokaiseen huoneeseen ja ne ovat kaikki kesken.
Perfektionismiä on myös erään ammattilaisen mukaan hyvin monilla. Silloin aloitekyvyttömyys saa vielä suuremman merkityksen, sillä päästäkseen alkuun täytyisi varmistua, että joku asia tai systeemi on ihan täydellisesti toimiva, ja kynnys aloittaa nousee entisestään.
Minulla on kyllä kaikkia näitä (lukuunottamatta satoja välilehtiä selaimessa), enkä taatusti ole mitään muuta kuin ihan normaali ihminen ilman mitään diagnooseja. Näissä kaikissa psyykkisissä diagnooseissa, luonnehäiriöissä ja naristi-tuomioissa ym. häiritsevää on, että kaikki "oireet" ovat ihan tavallisten ihmisten tavallisia ominaisuuksia. Huolimattomasti käytettyinä tällaiset listat käytännössä niputtavat kaikki ihmiset jonkin ongelman piiriin. Tämä on varmasti valtava kiva juttu kaikenlaisille itsensä näillä asioilla työllistäville mutta mielestäni erittäin vastenmielistä ja sekaannuksia aiheuttavaa. Jos ette pysty artikuloimaan esiin selvästi, mikä sen ADD:n aloitekyvyttömyyden erottaa tavallisen ihmisen vastaavasta, niin pitäisi yrittää vähän enemmän. Jos edellenkään ei saa mitään pesäeroa näiden kahden välille, niin ehkäpä käytöspiirre ei olekaan sairauden ilmentymä? Olen väsynyt siihen, että joka ikinen ihmisen piirre on nykyään merkki ongelmasta.
Diagnoosista on hyötyä jos oireet haittaavat kovasti elämää. Minulla on add oireita mutta ei diagnoosia. Diagnoosina on masennus ja ahdistushäiriö. Mitkään lääkkeet eivät ole auttaneet. Olen melkein työkyvytön mutta sinnittelen. Jos saisin tietää mistä kaikki johtuu oikeasti niin sille olisi helpompi tehdä jotain.
Jumiutuminen johonkin, ihan mihin vain, asiaan. Tunteeseen, tekemiseen(niin että se muistuttaa jo ocd:tä).
Pakko saada, jotain mitä haluaa. Uhkailee ihan millä vain, että saa sen mitä haluaa. Ei toimi kovin hyvin ihmissuhteissa.
Näitä siis on mun lapsella, kuulemma tyypillisiä, mutta en ole kuullut aiemmin, ennen kuin itse kokenut ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylikeskittyminen eli kiinnostaviin asioihin saattaa keskittyä todella intensiivisesti ja todella pitkään. (Ja tästä tekemisestä irtautuminen voi olla hyvin vaikeaa, kun pitäisi alkaa tehdä jotain muuta.)
Huono työmuisti eli unohtelee kesken kaiken mitä olikaan tekemässä tai sanomassa. Esimerkiksi kävellessään keittiöön keittämään kahvia voi unohtaa mitä pitikään tehdä ja huomaakin vaikkapa sanomalehtipinon ja alkaa järjestellä sitä.
Toiminnaohjauksen ongelmina myös vaikeus käynnistää toimintaa. Saamattomuutta ja aloitekyvyttömyyttä ei yleensä tiedetä ADHD-oireeksi, mutta se on sitä. Tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei vaan saa tehdyksi/aloitetuksi. Tähän kuuluu usein siirtymätilanteiden vaikeudet eli yhdestä (isosta) toiminnasta toiseen siirtyminen on hankalaa. Pikkuasioissa sen sijaan voi pomppia asiasta toiseen. Aika simppeli esimerkki: Voi olla vaikea lopettaa nettisurffailua, kun pitäisi alkaa siivota ja toisaalta voi olla vaikea irrottautua siivoamisesta, kun pitäis lukea tenttiin jne. Sitten näiden nettisurffailujen ja siivoamisten sisällä harhautuu helposti aiheesta ja asiasta toiseen niin, että edellinen asia jää kesken. Tästä voi seurata vaikka kymmeniä tai sata avoinna olevaa välilehteä selaimessa ja kaaoksessa oleva kämppä, kun vaikka kaappisiivo jää kesken ja uusia siivousprojekteja ilmestyy melkein jokaiseen huoneeseen ja ne ovat kaikki kesken.
Perfektionismiä on myös erään ammattilaisen mukaan hyvin monilla. Silloin aloitekyvyttömyys saa vielä suuremman merkityksen, sillä päästäkseen alkuun täytyisi varmistua, että joku asia tai systeemi on ihan täydellisesti toimiva, ja kynnys aloittaa nousee entisestään.
Minulla on kyllä kaikkia näitä (lukuunottamatta satoja välilehtiä selaimessa), enkä taatusti ole mitään muuta kuin ihan normaali ihminen ilman mitään diagnooseja. Näissä kaikissa psyykkisissä diagnooseissa, luonnehäiriöissä ja naristi-tuomioissa ym. häiritsevää on, että kaikki "oireet" ovat ihan tavallisten ihmisten tavallisia ominaisuuksia. Huolimattomasti käytettyinä tällaiset listat käytännössä niputtavat kaikki ihmiset jonkin ongelman piiriin. Tämä on varmasti valtava kiva juttu kaikenlaisille itsensä näillä asioilla työllistäville mutta mielestäni erittäin vastenmielistä ja sekaannuksia aiheuttavaa. Jos ette pysty artikuloimaan esiin selvästi, mikä sen ADD:n aloitekyvyttömyyden erottaa tavallisen ihmisen vastaavasta, niin pitäisi yrittää vähän enemmän. Jos edellenkään ei saa mitään pesäeroa näiden kahden välille, niin ehkäpä käytöspiirre ei olekaan sairauden ilmentymä? Olen väsynyt siihen, että joka ikinen ihmisen piirre on nykyään merkki ongelmasta.
Kyseessä on ominaisuuksien jatkumo, jossa osalta ihmisistä puuttuu ADHD-ominaisuudet kokonaan, ja sitten ovat ne, joilla on kaikki mahdolliset oireet todella pahoina. Väliin mahtuu eri tasoisina näitä ominaisuuksia. Riippuu monista asioista miten ihminen pärjää elämässään, ja diagnoosia ei kannata tehdä, jos on oppinut hallinnoimaan itsesäätelyn heikkouksia itsessään eivätkä ne aiheuta kohtuuttomia vaikeuksia elämässä. Laskut tulevat maksettua ajallaan, kodin saa siivottua, töistä pystyy suoriutumaan jne. Sen sijaan diagnoosista voi olla hyötyä, jos on oikeasti ylivoimaista saada koti pidettyä järjestyksessä, laskut jäävät maksamatta, vaikka on rahaa (laskut katoavat ja/tai unohtuvat), alisuoriutuu koulutuksen ja työn kanssa lahjakkuusprofiiliin nähden, impulsiivisuus haittaa ihmissuhteita, lapsilleen ei pysty ylläpitämään rutiineita, jne jne. Toisilla on ongelmia kaikilla elämänalueilla, toisilla vain osassa. Moni pärjää kyllä ilman virallista diagnoosia ja lääkityksiä, ja on aiemmin pystynyt omaksumaan erilaisia kognitiivisia keinoja toiminnanohjauksessaan, mutta monille nämä yksinään eivät auta.
Oikeastaan tämä liukuvuus pätee kaikkiin psykiatrian ja neuropsykiatrian diagnooseihin eikä ole mitenkään ADHD-spesifistä. Yhtä lailla vaikkapa masennuksessa ei ole helppoja ja aukottomia kriteerejä siihen milloin normaalin ja patologisen alavireen raja on ylitetty. Näppärää verikoetta tai kuvantamistekniikkaa ei ole. Näin ollen ratkaisu diagnoosista on tehtävä kokonaisarviona kyselykaavakkeiden ja haastatteluiden kautta sen perusteella kuinka paljon oireet rajoittavat ihmisen elämää.
Jos haluaa lisätä ADHD-ymmärrystään, Russell Barkleyin videoluennot ovat oivallisia tietolähteitä siihen. Hän on maailman johtavia ADHD-asiantuntijoita ja luennoi aiheesta hyvin yleistajuisesti. https://paivitasala.wordpress.com/videoita/
Ns. "ADHD-kilarit", eli hillittömät ja äkilliset raivonpuuskat oudoista asioista... Jotka menee myös ohi nopeasti.
ADHD ja add ovat lähes vastakohdat toisistaan. Lyhyesti toinen on levoton ADHD ja toinen ylikeskittyy Add.
Googlettamalla löytyy paljon tetejä ja tietoa.
Vierailija kirjoitti:
ADHD ja add ovat lähes vastakohdat toisistaan. Lyhyesti toinen on levoton ADHD ja toinen ylikeskittyy Add.
Googlettamalla löytyy paljon tetejä ja tietoa.
Tämä ei pidä paikkaansa. ADD:sta puuttuu ADHD:n hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus, mutta tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen ongelmat ovat muutoin samoja. Nykyään näitä kahta tyyppiä ei edes erotella vaan luetaan yhdeksi ja samaksi ADHD:ksi.
Vierailija kirjoitti:
Jumiutuminen johonkin, ihan mihin vain, asiaan. Tunteeseen, tekemiseen(niin että se muistuttaa jo ocd:tä).
Pakko saada, jotain mitä haluaa. Uhkailee ihan millä vain, että saa sen mitä haluaa. Ei toimi kovin hyvin ihmissuhteissa.
Näitä siis on mun lapsella, kuulemma tyypillisiä, mutta en ole kuullut aiemmin, ennen kuin itse kokenut ne.
Joo, jumiutuminen voi tarkoittaa juuri sitä, että jopa pakkomielteisesti keskittyy yhteen ja samaan kiinnostavaan asiaan pitkiä aikoja. Kohteet voivat vaihdella, mutta intensiteetti pysyy.
Kuulemma voi olla perfektionisti vaikka samaan aikaan säheltää ja monesti jää jopa kesken?
Jumiutuminen, tiukat rutiinit, raivokohtaukset ja aistiyliherkkyydet. Pojalla oli runsaasti asperger-oireita, mutta ei riittävästi diagnoosiin. Diagnosoitiin sitten ADHD. Hyvä niin, minusta jotenkin helpompi dg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylikeskittyminen eli kiinnostaviin asioihin saattaa keskittyä todella intensiivisesti ja todella pitkään. (Ja tästä tekemisestä irtautuminen voi olla hyvin vaikeaa, kun pitäisi alkaa tehdä jotain muuta.)
Huono työmuisti eli unohtelee kesken kaiken mitä olikaan tekemässä tai sanomassa. Esimerkiksi kävellessään keittiöön keittämään kahvia voi unohtaa mitä pitikään tehdä ja huomaakin vaikkapa sanomalehtipinon ja alkaa järjestellä sitä.
Toiminnaohjauksen ongelmina myös vaikeus käynnistää toimintaa. Saamattomuutta ja aloitekyvyttömyyttä ei yleensä tiedetä ADHD-oireeksi, mutta se on sitä. Tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei vaan saa tehdyksi/aloitetuksi. Tähän kuuluu usein siirtymätilanteiden vaikeudet eli yhdestä (isosta) toiminnasta toiseen siirtyminen on hankalaa. Pikkuasioissa sen sijaan voi pomppia asiasta toiseen. Aika simppeli esimerkki: Voi olla vaikea lopettaa nettisurffailua, kun pitäisi alkaa siivota ja toisaalta voi olla vaikea irrottautua siivoamisesta, kun pitäis lukea tenttiin jne. Sitten näiden nettisurffailujen ja siivoamisten sisällä harhautuu helposti aiheesta ja asiasta toiseen niin, että edellinen asia jää kesken. Tästä voi seurata vaikka kymmeniä tai sata avoinna olevaa välilehteä selaimessa ja kaaoksessa oleva kämppä, kun vaikka kaappisiivo jää kesken ja uusia siivousprojekteja ilmestyy melkein jokaiseen huoneeseen ja ne ovat kaikki kesken.
Perfektionismiä on myös erään ammattilaisen mukaan hyvin monilla. Silloin aloitekyvyttömyys saa vielä suuremman merkityksen, sillä päästäkseen alkuun täytyisi varmistua, että joku asia tai systeemi on ihan täydellisesti toimiva, ja kynnys aloittaa nousee entisestään.
Minulla on kyllä kaikkia näitä (lukuunottamatta satoja välilehtiä selaimessa), enkä taatusti ole mitään muuta kuin ihan normaali ihminen ilman mitään diagnooseja. Näissä kaikissa psyykkisissä diagnooseissa, luonnehäiriöissä ja naristi-tuomioissa ym. häiritsevää on, että kaikki "oireet" ovat ihan tavallisten ihmisten tavallisia ominaisuuksia. Huolimattomasti käytettyinä tällaiset listat käytännössä niputtavat kaikki ihmiset jonkin ongelman piiriin. Tämä on varmasti valtava kiva juttu kaikenlaisille itsensä näillä asioilla työllistäville mutta mielestäni erittäin vastenmielistä ja sekaannuksia aiheuttavaa. Jos ette pysty artikuloimaan esiin selvästi, mikä sen ADD:n aloitekyvyttömyyden erottaa tavallisen ihmisen vastaavasta, niin pitäisi yrittää vähän enemmän. Jos edellenkään ei saa mitään pesäeroa näiden kahden välille, niin ehkäpä käytöspiirre ei olekaan sairauden ilmentymä? Olen väsynyt siihen, että joka ikinen ihmisen piirre on nykyään merkki ongelmasta.
Kyseessä on ominaisuuksien jatkumo, jossa osalta ihmisistä puuttuu ADHD-ominaisuudet kokonaan, ja sitten ovat ne, joilla on kaikki mahdolliset oireet todella pahoina. Väliin mahtuu eri tasoisina näitä ominaisuuksia. Riippuu monista asioista miten ihminen pärjää elämässään, ja diagnoosia ei kannata tehdä, jos on oppinut hallinnoimaan itsesäätelyn heikkouksia itsessään eivätkä ne aiheuta kohtuuttomia vaikeuksia elämässä. Laskut tulevat maksettua ajallaan, kodin saa siivottua, töistä pystyy suoriutumaan jne. Sen sijaan diagnoosista voi olla hyötyä, jos on oikeasti ylivoimaista saada koti pidettyä järjestyksessä, laskut jäävät maksamatta, vaikka on rahaa (laskut katoavat ja/tai unohtuvat), alisuoriutuu koulutuksen ja työn kanssa lahjakkuusprofiiliin nähden, impulsiivisuus haittaa ihmissuhteita, lapsilleen ei pysty ylläpitämään rutiineita, jne jne. Toisilla on ongelmia kaikilla elämänalueilla, toisilla vain osassa. Moni pärjää kyllä ilman virallista diagnoosia ja lääkityksiä, ja on aiemmin pystynyt omaksumaan erilaisia kognitiivisia keinoja toiminnanohjauksessaan, mutta monille nämä yksinään eivät auta.
Oikeastaan tämä liukuvuus pätee kaikkiin psykiatrian ja neuropsykiatrian diagnooseihin eikä ole mitenkään ADHD-spesifistä. Yhtä lailla vaikkapa masennuksessa ei ole helppoja ja aukottomia kriteerejä siihen milloin normaalin ja patologisen alavireen raja on ylitetty. Näppärää verikoetta tai kuvantamistekniikkaa ei ole. Näin ollen ratkaisu diagnoosista on tehtävä kokonaisarviona kyselykaavakkeiden ja haastatteluiden kautta sen perusteella kuinka paljon oireet rajoittavat ihmisen elämää.
Jos haluaa lisätä ADHD-ymmärrystään, Russell Barkleyin videoluennot ovat oivallisia tietolähteitä siihen. Hän on maailman johtavia ADHD-asiantuntijoita ja luennoi aiheesta hyvin yleistajuisesti. https://paivitasala.wordpress.com/videoita/
Voiko aikuinen ihminen saada jotain toimivaa kuntoutusta toiminnanohjausongelmiin, kun ryhtymisen tiellä on vaikeus siirtää orientoitumista ja siirtyä joustavasti toiminnasta toiseen? Kalenteri ja erilaiset tehtävälistat ovat kovassa käytössä (ainoa kuntoutus, jota julkisella tarjolla aikuiselle ja osaamattomuus kuulemma dg:n edellytys, mutta tiedän, että on saatu ilmankin), mutta eivät takaa, että asiat tulevat hoidetuksi, kun hyppäys täysin edellisestä poikkeavaan toimintaan tuntuu ylivoimaiselta. Kannattaako dg:n hakeminen? Puoliso ei ole todellakaan ymmärtäväinen ja katsoo jotenkin olevansa liian hieno hoitamaan arjen sälähommia, mutta on joutunut alentumaan arjen pyöritykseen osallistumiseen, kun olen alkanut somaattisesti sairastella. Juuri ne isot asiat jäävät tekemättä, kun tietää jo etukäteen, ettei saa kuitenkaan keskittyä niihin. Lapsellani on autisminkirjon dg ja kuntoutukset, kun on ajoissa tutkittu, toki mun pitää otganisoida myös hänen asiat. Olisiko antaa vinkkejä?
Pahoittelut, että lainaus meni noin killiin. Lisään vielä, että psykoterapiat on käytynä, ei ahdista eikä masenna, mutta ei pelkkä keskusteluapu auta tähän arjen tökkimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jumiutuminen, tiukat rutiinit, raivokohtaukset ja aistiyliherkkyydet. Pojalla oli runsaasti asperger-oireita, mutta ei riittävästi diagnoosiin. Diagnosoitiin sitten ADHD. Hyvä niin, minusta jotenkin helpompi dg.
Kuulostaa kyllä autismin kirjon oireilta, mutta voihan lapsellasi olla lisäksi myös adhd.
Ylikeskittyminen eli kiinnostaviin asioihin saattaa keskittyä todella intensiivisesti ja todella pitkään. (Ja tästä tekemisestä irtautuminen voi olla hyvin vaikeaa, kun pitäisi alkaa tehdä jotain muuta.)
Huono työmuisti eli unohtelee kesken kaiken mitä olikaan tekemässä tai sanomassa. Esimerkiksi kävellessään keittiöön keittämään kahvia voi unohtaa mitä pitikään tehdä ja huomaakin vaikkapa sanomalehtipinon ja alkaa järjestellä sitä.
Toiminnaohjauksen ongelmina myös vaikeus käynnistää toimintaa. Saamattomuutta ja aloitekyvyttömyyttä ei yleensä tiedetä ADHD-oireeksi, mutta se on sitä. Tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei vaan saa tehdyksi/aloitetuksi. Tähän kuuluu usein siirtymätilanteiden vaikeudet eli yhdestä (isosta) toiminnasta toiseen siirtyminen on hankalaa. Pikkuasioissa sen sijaan voi pomppia asiasta toiseen. Aika simppeli esimerkki: Voi olla vaikea lopettaa nettisurffailua, kun pitäisi alkaa siivota ja toisaalta voi olla vaikea irrottautua siivoamisesta, kun pitäis lukea tenttiin jne. Sitten näiden nettisurffailujen ja siivoamisten sisällä harhautuu helposti aiheesta ja asiasta toiseen niin, että edellinen asia jää kesken. Tästä voi seurata vaikka kymmeniä tai sata avoinna olevaa välilehteä selaimessa ja kaaoksessa oleva kämppä, kun vaikka kaappisiivo jää kesken ja uusia siivousprojekteja ilmestyy melkein jokaiseen huoneeseen ja ne ovat kaikki kesken.
Perfektionismiä on myös erään ammattilaisen mukaan hyvin monilla. Silloin aloitekyvyttömyys saa vielä suuremman merkityksen, sillä päästäkseen alkuun täytyisi varmistua, että joku asia tai systeemi on ihan täydellisesti toimiva, ja kynnys aloittaa nousee entisestään.