ADD/ADHD:n epäsuoria ja -tyypillisiä oireita

Ei noilla kahdella jutulla ole mitään yhteistä keskenään. Miksi edes verrata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumiutuminen, tiukat rutiinit, raivokohtaukset ja aistiyliherkkyydet. Pojalla oli runsaasti asperger-oireita, mutta ei riittävästi diagnoosiin. Diagnosoitiin sitten ADHD. Hyvä niin, minusta jotenkin helpompi dg.

Kuulostaa kyllä autismin kirjon oireilta, mutta voihan lapsellasi olla lisäksi myös adhd.

Adhd nimenomaan kuuluu autismin kirjoon.

Vierailija kirjoitti:

Ei noilla kahdella jutulla ole mitään yhteistä keskenään. Miksi edes verrata.

Millä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumiutuminen, tiukat rutiinit, raivokohtaukset ja aistiyliherkkyydet. Pojalla oli runsaasti asperger-oireita, mutta ei riittävästi diagnoosiin. Diagnosoitiin sitten ADHD. Hyvä niin, minusta jotenkin helpompi dg.

Kuulostaa kyllä autismin kirjon oireilta, mutta voihan lapsellasi olla lisäksi myös adhd.

Adhd nimenomaan kuuluu autismin kirjoon.

Onko kuin "lievempi" autismi, vai mitä tarkoittaa?

Jonkinlainen "kömpelyys"?

varsinkin nykyajan kiire tekee ihmisistä tosi välinpitämättömiä/unohtelevia.... kun on jatkuva kiire toiseen paikkaan... levätä ei keretä ja tämähän näkyy mallina nuoremmille sukupolville.... minusta sellainen rauhallinen tekeminen ja lepo pitäisi näkyä arjessa ihan samalla tavalla... ei tarvitse tehdä mitään.... ja niitä päiviä otetaan niin paljon kun se vaatii... puhelin ja tietokone myös pois päältä... olemme jatkuvassa valmiudessa ja juuri joku tämän keksikin--Jutta-- paikka jossa levätään ja rentoudutaan... jooga myös yksi vaihtoehto.... 

Vuoron odottaminen takkuaa?

Isälläni on ADHD. Aloittaa koko ajan uusia projekteja, remonttia ym, mutta ei saa niitä valmiiksi, me sitten koko perheen voimalla yritetään viedä ne loppuun.

Hänellä on myos todella vaikea kuunnella keskittyneesti. Kysyy kuulumisiani ym, mutta huomaan ettei oikein kuuntele ja hetken päästä kysyy saman kysymyksen kun ei muista että oli kysynyt jo.

Vierailija kirjoitti:

Isälläni on ADHD. Aloittaa koko ajan uusia projekteja, remonttia ym, mutta ei saa niitä valmiiksi, me sitten koko perheen voimalla yritetään viedä ne loppuun.

Hänellä on myos todella vaikea kuunnella keskittyneesti. Kysyy kuulumisiani ym, mutta huomaan ettei oikein kuuntele ja hetken päästä kysyy saman kysymyksen kun ei muista että oli kysynyt jo.

Onko nuori kuitenkin vielä??

Millaisia te haaveilijat haaveilette?

Herkkyyksiä

Väsymystä koska on koko ajan liikkeessä :)

HAAVEILU

Vierailija kirjoitti:

Isälläni on ADHD. Aloittaa koko ajan uusia projekteja, remonttia ym, mutta ei saa niitä valmiiksi, me sitten koko perheen voimalla yritetään viedä ne loppuun.

Hänellä on myos todella vaikea kuunnella keskittyneesti. Kysyy kuulumisiani ym, mutta huomaan ettei oikein kuuntele ja hetken päästä kysyy saman kysymyksen kun ei muista että oli kysynyt jo.

Tämä niin todella kertaa sata.

Minulla on tällä hetkellä satoja ja satoja välilehtiä. Jumitan tässä tietokoneella suunnilleen kaiken hereilläoloaikani, tutkin mitä milloinkin päähän pälkähtää, syvennyn niin että ajantaju sumenee, eksyn asiasta koko ajan ja moneen kertaan enkä malta sen vertaa lopettaa että söisin tai menisin nukkumaan. Kaikki siirtyminen, ihan kotona huoneesta tai toimesta toiseen, on vaikeaa. Olen aina kaikkialta myöhässä kun en saa lähdettyä, jumitan vaikka takki olisi jo päällä.

Suunnittelen vaikka mitä, innostun ja aloitankin, mutta en saa juuri koskaan mitään valmiiksi kun ehdin niin moneen kertaan harhautumaan jo jonkin muun pariin. En ole ollenkaan suuripiirteinen ihminen, vaan pikkutarkka kontrollia tarvitseva täydellisyydentavoittelija, mikä on lamauttavaa. Kiinnostukseni ja keskittymiseni on tosi epätasaista. Koti on hävettävä kaaos, jossa polut vaan risteävät kaikkien projektien ja ostoshuumassa hankitun tavaran lomassa.

Minun täytyy tämäkin teksti silmiä räpäyttämättä (oikeasti) äkkiä kirjoittaa, muuten ajatus katkeaa.

ADD-diagnoosia ei ole, vaikka siitäkin on ollut puhe, mutta masennus- ja pakko-oireinen häiriö on kyllä todettu ajat sitten.

Huteran ajantajun lisäksi muistot ja se sellainen "aikajana" omasta elämästä on heikko, varmaan pitkälti sen takia kun jauhan mielessäni aina jotain ihan muuta kuin pitäisi. Luulen että keskityn ja kuuntelen, mutta en oikeasti tee niin, tai sitten keskityn johonkin puuhaani ihan liiallisesti. Usein en keskity edes omaan puheeseeni, huomaan vaan etten tiedä mistä olikaan kyse tai mitä juuri sanoin.

Tee kylmettyy mukiin niin etten ensimmäistäkään siemausta muista ottaa, jogurtti unohtuu koskemattomana pöydälle kun lähden hakemaan lusikkaa.

Jollen olisi koulussa kirjoittanut niin pakko-oireisen huolellisesti muistiinpanoja tunneilla, olisin ollut pulassa. Läksyt jäivät tekemättä ja kokeisiin luin viimeisenä iltana joten kuten, yo-kirjoituksiin en ollenkaan. Usein jäin viimeisen tunnin jälkeen iltaan asti koulurakennukseen junnaamaan, jos en aivan heti saanut lähdettyä kotiin silloin kun muutkin.

/36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylikeskittyminen eli kiinnostaviin asioihin saattaa keskittyä todella intensiivisesti ja todella pitkään. (Ja tästä tekemisestä irtautuminen voi olla hyvin vaikeaa, kun pitäisi alkaa tehdä jotain muuta.)

Huono työmuisti eli unohtelee kesken kaiken mitä olikaan tekemässä tai sanomassa. Esimerkiksi kävellessään keittiöön keittämään kahvia voi unohtaa mitä pitikään tehdä ja huomaakin vaikkapa sanomalehtipinon ja alkaa järjestellä sitä.

Toiminnaohjauksen ongelmina myös vaikeus käynnistää toimintaa. Saamattomuutta ja aloitekyvyttömyyttä ei yleensä tiedetä ADHD-oireeksi, mutta se on sitä. Tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei vaan saa tehdyksi/aloitetuksi. Tähän kuuluu usein siirtymätilanteiden vaikeudet eli yhdestä (isosta) toiminnasta toiseen siirtyminen on hankalaa. Pikkuasioissa sen sijaan voi pomppia asiasta toiseen. Aika simppeli esimerkki: Voi olla vaikea lopettaa nettisurffailua, kun pitäisi alkaa siivota ja toisaalta voi olla vaikea irrottautua siivoamisesta, kun pitäis lukea tenttiin jne. Sitten näiden nettisurffailujen ja siivoamisten sisällä harhautuu helposti aiheesta ja asiasta toiseen niin, että edellinen asia jää kesken. Tästä voi seurata vaikka kymmeniä tai sata avoinna olevaa välilehteä selaimessa ja kaaoksessa oleva kämppä, kun vaikka kaappisiivo jää kesken ja uusia siivousprojekteja ilmestyy melkein jokaiseen huoneeseen ja ne ovat kaikki kesken.

Perfektionismiä on myös erään ammattilaisen mukaan hyvin monilla. Silloin aloitekyvyttömyys saa vielä suuremman merkityksen, sillä päästäkseen alkuun täytyisi varmistua, että joku asia tai systeemi on ihan täydellisesti toimiva, ja kynnys aloittaa nousee entisestään.

Minulla on kyllä kaikkia näitä (lukuunottamatta satoja välilehtiä selaimessa), enkä taatusti ole mitään muuta kuin ihan normaali ihminen ilman mitään diagnooseja. Näissä kaikissa psyykkisissä diagnooseissa, luonnehäiriöissä ja naristi-tuomioissa ym. häiritsevää on, että kaikki "oireet" ovat ihan tavallisten ihmisten tavallisia ominaisuuksia. Huolimattomasti käytettyinä tällaiset listat käytännössä niputtavat kaikki ihmiset jonkin ongelman piiriin. Tämä on varmasti valtava kiva juttu kaikenlaisille itsensä näillä asioilla työllistäville mutta mielestäni erittäin vastenmielistä ja sekaannuksia aiheuttavaa. Jos ette pysty artikuloimaan esiin selvästi, mikä sen ADD:n aloitekyvyttömyyden erottaa tavallisen ihmisen vastaavasta, niin pitäisi yrittää vähän enemmän. Jos edellenkään ei saa mitään pesäeroa näiden kahden välille, niin ehkäpä käytöspiirre ei olekaan sairauden ilmentymä? Olen väsynyt siihen, että joka ikinen ihmisen piirre on nykyään merkki ongelmasta.

Se että sinä et ymmärrä jotakin asiaa tai miellät ADHD:n psyykkiseksi ongelmaksi ei tarkoita etteikö ADHD:ta olisi olemassa. Ps. Se on neurologinen poikkeavuus ei psyykkinen ongelma.

up

Vierailija kirjoitti:

Millaisia te haaveilijat haaveilette?

Vaikka mitä. Psykologiaa, neurologiaa, yhteiskunnallisia asioita, sosiaalisia ongelmia, kauneudenhoitojuttuja, sisustusjuttuja, ruokaa, terveyttä, urheilua, ihmisiä ja niiden asioita, tyylijuttuja, autojuttuja, menneisyyttä, tulevaisuutta. Elän paljon pääni sisällä ja mulla on ad(h)d. Harvoin mulla tylsää (itsekseen ja omissa maailmoissa) on vaikken paljoa mitään asioita saa käytännössä edistymään. Tylsyys tuleekin siinä kohtaa jos pitää kuunnella muita tai tehdä jotain. Luen myös paljon, mutten kykene lukemaan sellaista mikä ei kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylikeskittyminen eli kiinnostaviin asioihin saattaa keskittyä todella intensiivisesti ja todella pitkään. (Ja tästä tekemisestä irtautuminen voi olla hyvin vaikeaa, kun pitäisi alkaa tehdä jotain muuta.)

Huono työmuisti eli unohtelee kesken kaiken mitä olikaan tekemässä tai sanomassa. Esimerkiksi kävellessään keittiöön keittämään kahvia voi unohtaa mitä pitikään tehdä ja huomaakin vaikkapa sanomalehtipinon ja alkaa järjestellä sitä.

Toiminnaohjauksen ongelmina myös vaikeus käynnistää toimintaa. Saamattomuutta ja aloitekyvyttömyyttä ei yleensä tiedetä ADHD-oireeksi, mutta se on sitä. Tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei vaan saa tehdyksi/aloitetuksi. Tähän kuuluu usein siirtymätilanteiden vaikeudet eli yhdestä (isosta) toiminnasta toiseen siirtyminen on hankalaa. Pikkuasioissa sen sijaan voi pomppia asiasta toiseen. Aika simppeli esimerkki: Voi olla vaikea lopettaa nettisurffailua, kun pitäisi alkaa siivota ja toisaalta voi olla vaikea irrottautua siivoamisesta, kun pitäis lukea tenttiin jne. Sitten näiden nettisurffailujen ja siivoamisten sisällä harhautuu helposti aiheesta ja asiasta toiseen niin, että edellinen asia jää kesken. Tästä voi seurata vaikka kymmeniä tai sata avoinna olevaa välilehteä selaimessa ja kaaoksessa oleva kämppä, kun vaikka kaappisiivo jää kesken ja uusia siivousprojekteja ilmestyy melkein jokaiseen huoneeseen ja ne ovat kaikki kesken.

Perfektionismiä on myös erään ammattilaisen mukaan hyvin monilla. Silloin aloitekyvyttömyys saa vielä suuremman merkityksen, sillä päästäkseen alkuun täytyisi varmistua, että joku asia tai systeemi on ihan täydellisesti toimiva, ja kynnys aloittaa nousee entisestään.

Minulla on kyllä kaikkia näitä (lukuunottamatta satoja välilehtiä selaimessa), enkä taatusti ole mitään muuta kuin ihan normaali ihminen ilman mitään diagnooseja. Näissä kaikissa psyykkisissä diagnooseissa, luonnehäiriöissä ja naristi-tuomioissa ym. häiritsevää on, että kaikki "oireet" ovat ihan tavallisten ihmisten tavallisia ominaisuuksia. Huolimattomasti käytettyinä tällaiset listat käytännössä niputtavat kaikki ihmiset jonkin ongelman piiriin. Tämä on varmasti valtava kiva juttu kaikenlaisille itsensä näillä asioilla työllistäville mutta mielestäni erittäin vastenmielistä ja sekaannuksia aiheuttavaa. Jos ette pysty artikuloimaan esiin selvästi, mikä sen ADD:n aloitekyvyttömyyden erottaa tavallisen ihmisen vastaavasta, niin pitäisi yrittää vähän enemmän. Jos edellenkään ei saa mitään pesäeroa näiden kahden välille, niin ehkäpä käytöspiirre ei olekaan sairauden ilmentymä? Olen väsynyt siihen, että joka ikinen ihmisen piirre on nykyään merkki ongelmasta.

Useissa oireistoissa ja sairauksissa on yhtymäkohtia "normaaleiden" kanssa, yleensä diagnoosi on aiheellinen kun se haittaa/vaikeuttaa elämää ja suoriutumista. Erona tavallisiin piirteisiin näkisin sen, ettei tiettyihin asioihin pysty vaikka olisi henki kyseessä, ei ole ns. valinta- tai viitseliäisyyskysymys. Tällä on ihmiselle paljon merkitystä, koska jatkuva epäonnistuminen vaikuttaa vääjäämättä itsetuntoon, jolloin on alttiimpi mielenterveyden ongelmille ja alisuoriutumiselle entisestään.

Itse diagnosoimattomana huomannut, etteivät monet lääkkeet vaikuta niinkuin pitäisi tai sitten on yliherkkyyttä niille. Kahvi väsyttää ja piristeet rauhoittaa, juon aina iltakahvit. Suoriudun tiukoissa tilanteissa ja aikatauloissa hyvin, tylsistä jutuista en ollenkaan. Väsyneenä toimin paremmin, koska se "ottaa ylimääräiset pois".