Miten uskaltaa matkailemaan yksin?

Mene ekan kerran jollekin pakettimatkalle. Siellä on helppo kun on opas tavoitettavissa, jos jotain ongelmia tulee.

Sitä vaan on uskallettava lähteä ja sitten huomaa, kuinka mukavaa se onkaan. Mäkin hermoilin etukäteen kaikkea (paitsi en englannintaitoa), mutta kun lentokone pääsi ilmaan, mulla oli voitonriemuinen vapauden tunne. Joten suosittelen ehdottomasti!

Pakettimatka tai reissu naapurimaihin aluksi (Viro tai Ruotsi) ? :) Tai

Kun vaan menee, vaikka miten olisi kakat housussa.

Erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni 20-vuotiaana ja päässä niinsanotusti naksahti. Buukkasin lennon Itävaltaan kuusi tuntia ennen koneen lähtöä. Paluulippua ei ollut, tulin bussilla Saksan, Puolan ja Baltian kautta kotiin. Ekana iltana Wienissä itkin pelosta ja varmaan erostakin. Saksan rajalla poliisia kiinnosti matkani kovasti. Silloin olin ihan paniikissa, mutta nyt neljä vuotta ja 38 maata myöhemmin mikään ei enää erityisemmin pelota. Saksan raja on ihan piece of cake kun vertaa joihinkin Lähi-Idän maihin. Englannin taito on tullut rytinällä ylöspäin kuin Lintsin Raketti. Toinen soolomatkani oli muuten New Yorkiin. Siellä olin yöllä kahdelta ihan eksyksissä, mutta hengissä ollaan turvallisesti kotimaan kamaralla nyt. ;)

Voin luvata, että solomatkailu on yksi parhaista asioista, mitä tulet elämässäsi tekemään. Epäsosiaalisuuskin jotenkin katoaa reissuissa. Pakettimatkalle en lähtisi, niistä ei saa samanlaisia kiksejä, kuin niistä, missä on oman onnensa nojalla. Ongelmiakin tulee lähes joka reissussa, pankkikortti lakkaa toimimasta tms. mutta aina niistä selviää. Aiemmin oli tuo ongelma, että kaveria ei ollut mukaan reissuun, joten menin yksin. Nykyään en edes suostu ottamaan ketään mukaan, yksin on paras.

Menoksi vaan. Kun pääset paikan päälle, pelot hälvenevät! Se, ettet nauttisi, on väliaikainen ongelma - jos tosiaan et viihdy yksin reissussa, ongelma poistuu kun palaat kotiin :) Kyse on siis ehkä viikosta tai muutamasta elämässäsi, jos lopulta koet, ettei ollutkaan sun juttu. Et menetä mitään :). Sen sijaan jos innostut matkustamisesta, kuten uskoisin käyvän, saat ekasta reissusta valtavan onnistumisen tunteen ja uusia kokemuksia, ehkä tuttujakin. Suomalaisella kouluenglannilla pärjää mainiosti maailmalla, mutta jos olet huolissaan kieliasioista, kannattaa valita kohde jossa ihmiset keskimäärin puhuvat edes hiukan englantia (eli ei välttämättä esim. Venäjä, suurkaupunkeja lukuunottamatta). Jos majoitut hostelliin, niistä voi ottaa myös oman huoneen mutta seuraa on kuitenkin tarjolla. Riippuu tietysti minkä"henkinen" olet ja hostellin siisteys kannattaa googlettaa tai katsoa esim. Tripadvisorista. Usein mitä uudempi sen siistimpi. Mitkä maat sinua kiinnostaisivat? Tsemppiä! Muistan kun olin samassa tilanteessa ja ihailin ja kadehdin suvereeneja reissaajia. Sinustakin voi tulla sellainen jos haluat <3

Aloita mahdollisimman kevyesti. Ota ensimmäiseksi matkaksi joko täysin valmis pakettimatka tai joku melko lähellä oleva Euroopan turvallinen kohde (esim. Kööpenhamina, Tukholma, Berliini jne.). Pakettimatkat nyt on viikon pituisia yleensä, mutta jos pelkäät, ettei aika kulukaan, niin tuollaisen Euroopan kaupunkiloman voi toteuttaa ihan vain pidennettynä viikonloppuna. Ota mukaan hyvä kirja, jota voit lukea esim. kahvilassa tai ravintolassa istuessa, niin ei tule niin herkästi yksinäinen olo.

Yleensä kun kerran uskaltaa mennä, niin seuraava kerta on jo paljon helpompi ja silloin voi jo vähän viedä hommaa eteenpäinkin: pidentää matkan kestoa, ottaakin hotellin sijaan vaikka airbnb tai ihan hostellin dormsänky (sieltä muuten löytyy aina tyyppejä, kenen kanssa viettää aikaa, jos yksin matkustelee), ei pysykään vaan yhdessä kohteessa, vaan vaikka junalla siirtyy pariinkin eri kaupunkiin tai matkustaa vähän kauemmas. Yksinmatkusteluun jää helposti koukkuun, jos on sitä ihmistyyppiä, jolle se sopii. :D

Miksi on pakko matkustaa?

Nelonen jatkaa.

Kutosen mainitsemat kaupunkikohteet (etenkin Köpis ja Tukholma) ovat tosiaan niitä helpoimpia, mistä on hyvä aloittaa, mutta niistä ei välttämättä saa vielä kovin isoja solomatkailukiksejä.

Sitten kun olet jossain hemmetin hienossa kaupungissa (Hong Kong, New York, Pariisi, Lontoo tms.) yksin, tulee yleensä vasta se WOW I did it! -fiilis. :)

Tulipa paljon ihania ja kannustavia viestejä, ja paljon hyviä neuvoja! Ehkä minä selviän? Kiinnostusta matkustamiseen joka tapauksessa on. Euroopasta kiinnostaa oikeastaan kaikki paikat, ja mielessä on jotain jotain kaukaisempia ja eksoottisempiakin paikkoja jotka haluaisin nähdä, mutta parempi varmaan aloittaa läheltä, esim tuollainen ehdotettu kaupunkiloma voisi olla hyvä. Yritän nyt ajatella että kun selviän kerran täälläkin niin selviän varmaan muuallakin, ja kotiinkin on moni kuollut. Olisi kiva nähdä jotain uutta. ap

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi arka ja olen vuosia lykännyt matkustelua ulkomailla siksi, etten uskalla tai halua matkustaa yksin. Kavereita, joiden kanssa matkustaa, ei kuitenkaan ole tullut. Nyt olen alkanut havahtua siihen tosiasiaan, että joko en koskaan käy missään tai sitten minun on voitettava pelkoni ja matkustettava yksin. Onko kellään mitään vinkkejä siihen, tai omia kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Yritän miettiä, mitä pelkään eniten, ja mieleen tulee ensinnäkin se, etten nauti yhtään, vaan tunnen olevani tuskallisen yksin oudossa paikassa ja kadehdin vaan kaikkia joiden näen matkustavan seurassa. Toiseksi pelkään joutuvani johonkin ongelmatilanteeseen, josta en selviä, yksin rahattomana ja ilman majapaikkaa jonnekin. En tiedä mistä tämä viimeinen oikein tulee. Pelkään että kielitaitoni huono, vaikka ei se kai ole (yliopistotason englanti sujuu). Ehkä ongelma on enemmän sosiaaliset pelkoni ja ujouteni. Apua?

No olet fiksu koulutettu ja kielitaitoinen ihminen, miksi et pärjäisi? Ainoa ongelma näyttää olevan omat pelkosi.

Lähde todellakin ensin pakettimatkalle matkatoimiston kautta. Kaikki on järjestetty valmiiksi ja opas auttaa kaikissa ongelmissa. Mene mukaan usealle retkelle, siinähän et ole yksin vaan ryhmän jäsen. Usein suomalaisetkin ovat lomalla rentoja ja usein tulee juttua muiden kanssa ja jos on muita yksinmatkustavia, sitten saat seuraakin siellä. Kokeile matkalla myös kulkemista yksin, paikalliset ovat usein ystävällisiä ihan jo kulttuurinsa takia mutta myös siksi että tarvitsevat turistituloja. Mene johonkin suhtkoht pieneen kohteeseen, joten tutustut paikkaan nopeasti ja tunnet olosi turvallisemmaksi.

Sitten tuohon pelkoosi että et nautikaan. Mene sellaiseen matkakohteeseen jossa koet jotain uutta ja sellaista joka sinua kiinnostaa. Pelkästään katukahvilassa istuminen ja paikallisen elämän seuraaminen on virkistävää. Hyvää ruokaa, kaunis sää ja maisemat ja saa olla lomalla vapaana kaikesta. Miksi tuosta ei nauttisi?

Kun suunnittelet matkaa, niin voit ottaa netin kautta etukäteen selville vaikka mitä matkakohteesta ja hotellista yms. Tiedät sitten aika paljon jo siitä minne olet menossa, se antaa varmuutta.

Kun varaat itsellesi yksityisen hotellihuoneen, pääset aina sinne rentoutumaan kun ulkomaailma tuntuu rasittavalta. Varaa sellainen jossa on parveke, josta voit halutessasi katsella maailman menoa, mutta omassa rauhassasi. Mä olen yksin matkustellut vaikka missä, en enää mielelläni edes matkusta jonkun kanssa, koska yksin kokee parempia seikkailuja ja tutustuu muihin ihmisiin helpommin. Usein on paljon rennompi fiilis ulkomailla, koska ihmiset siellä eivät kyräile toisiaan kuten Suomessa ja voi aina ajatella että kukaan ei tunne minua täällä enkä luultavasti tule tänne koskaan takaisin, joten voin vetää ihan mitä roolia vaan. Mitä väliä?

Nyt vaan rohkeasti matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi on pakko matkustaa?

Ei olekaan pakko. Mutta aina kun luen kirjoja tai katson elokuvia, ajattelen että tuollakin olisi hienoa käydä ja kokea tuollaista. Ja olen tosi kateellinen kun kuuntelen muiden ihania matkakertomuksia.:) ap

Olen samassa tilanteessa kuin ap.

Olen halunnut vuosia mennä lentokoneella jonnekin, mutta en ole uskaltanut. Haluaisin nähdä uusia paikkoja, mutta ei ole kavereita, ja vaikka olisikin, niin matkan suunnitteleminen toisen ihmisen kanssa olisi liian vaikeaa, kun se on jo ihan tarpeeksi vaikeaa itsellekin suunnitella.

Matkustamisessa eniten huolettaa muakin, että tapahtuu jotain mistä sen selviä, enkä tiedä mitä tekisin tai kehen ottaisin yhteyttä.

Mitä jos vaikka kaikki tavarani jotenkin varastetaan ja multa häviää passi ja rahat ja kaikki puhelinnumerot.

Tai jos olen jossain kalliilla matkalla ja myöhästyn paluulennolta eikä ole varaa ostaa uutta lentoa...

Mitä jos luulen löytäväni halvan reissun, joka kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, koska mulla on siihen varaa (en vain osaa mieltää, että mulla olisi varaa matkustaa mihinkään, koska köyhän identiteetti on niin vahva, vaikka oikeasti olen säästänyt sen verran rahaa, että olisi varaa matkustaa), mutta sitten tuleekin jotain yllätyskuluja, joita kukaan ei koskaan mainitse missään.

Haittaako jos ei omista luottokorttia?

Kaikkea kamalaa voi tapahtua, enkä tiedä miten kaikkeen osaisin varautua.

Rikolliset näkee kuka on epävarma. Mutta jos menet reippaasti, näytät päättäväiseltä, et joudu niin helposti uhriksi.

Minä en käyttäisi pankkikortteja reissussa. Euroopassa. Ne voidaan aina kopioida... tili pystytään tyhjentämään hetkessä, jos sinulla ei ole päivittäistä Nostorajaa. Ravintoloissa, kampaamoissa maksaminen on ainakin tietyillä alueilla riski. Saatat huomata kuukauden kuluttua matkasta, että tililtäsi joku nostaa rahaa.

Hätätilanteessa yhteyttä voi ottaa Suomen suurlähetysetöön tai konsulaattiiin. Yhteystiedot kannattaa googlata etukäteen ja kirjoittaa ylös pariin eri paikkaan. Ne eivät anna rahaa, mutta auttavat järjetämään asiat ja neuvovat, mitä pitää tehdä jos passi katoaa tms. Ota passistasi kuva ja lähetä se sähköpostiisi tai dropboxiisi tai vastaavaan, mihin pääset käsiksi esim lähetystön koneelta.

Rahoista: älä pidä kaikkia rahojasi samassa paikassa. Pidä aina vähän rahaa sellaisessa paikassa, josta se on helppo antaa mahdollisen ryöstäjän iskiessä (koska niille on pakko antaa jotain) mutta älä pidä siellä kaikkia rahojasi. Eurooopassa voi kyllä hyvin käyttää pankki-ja luottokortteja. Liikaa rahaa ei kannata kantaa mukana. Hostelleihin ei pidä jättää mitään.

Paluulennolta ei myöshästy, jos käyttäytyy asiallisesti, suunnittelee matkansa, ja lähtee kentälle ajissa. Ne myöhästyjät ovat känniääliöitä - jollet ole sellainen, sulla ei ole suurta vaaraa. Luonnonkatastrofin sattuessa lentoyhtiö tai vakutusyhtiö todennäköisesti järjestää jotain.

Mä reissasin kerran Kreetalle pariksi viikoksi ihan pakettimatkalle, kun olin niin k.... otsassa, kun kesäloma alkoi. Reissu meni tosi hyvin, löhösin rannalla, söin ja join hyvin, tutustuin tanskalaiseen mieheen, vieläkin ollaan Facebook-kamuja. Voisin hyvin lähteä vaikka heti uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä en käyttäisi pankkikortteja reissussa. Euroopassa. Ne voidaan aina kopioida... tili pystytään tyhjentämään hetkessä, jos sinulla ei ole päivittäistä Nostorajaa. Ravintoloissa, kampaamoissa maksaminen on ainakin tietyillä alueilla riski. Saatat huomata kuukauden kuluttua matkasta, että tililtäsi joku nostaa rahaa.

Olen asunut ulkomailla kymmenen vuotta, lisäksi matkustanut paljon eri puolilla maailmaa ja tuo on käynyt vain kerran. Rahat saa kyllä takaisin, jos pystyy itse todistamaan olleensa muualla.

Vierailija kirjoitti:

Olen samassa tilanteessa kuin ap.

Olen halunnut vuosia mennä lentokoneella jonnekin, mutta en ole uskaltanut. Haluaisin nähdä uusia paikkoja, mutta ei ole kavereita, ja vaikka olisikin, niin matkan suunnitteleminen toisen ihmisen kanssa olisi liian vaikeaa, kun se on jo ihan tarpeeksi vaikeaa itsellekin suunnitella.

Matkustamisessa eniten huolettaa muakin, että tapahtuu jotain mistä sen selviä, enkä tiedä mitä tekisin tai kehen ottaisin yhteyttä.

Mitä jos vaikka kaikki tavarani jotenkin varastetaan ja multa häviää passi ja rahat ja kaikki puhelinnumerot.

Tai jos olen jossain kalliilla matkalla ja myöhästyn paluulennolta eikä ole varaa ostaa uutta lentoa...

Mitä jos luulen löytäväni halvan reissun, joka kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, koska mulla on siihen varaa (en vain osaa mieltää, että mulla olisi varaa matkustaa mihinkään, koska köyhän identiteetti on niin vahva, vaikka oikeasti olen säästänyt sen verran rahaa, että olisi varaa matkustaa), mutta sitten tuleekin jotain yllätyskuluja, joita kukaan ei koskaan mainitse missään.

Haittaako jos ei omista luottokorttia?

Kaikkea kamalaa voi tapahtua, enkä tiedä miten kaikkeen osaisin varautua.

Vahvista ensin itsetuntoasi ja lopeta stressaaminen, näillä spekseillä ei kannata lähteä reissuun sillä vilunkipeliä pelaavat huijarit yms. haistavat kaukaa jos ulkkari suunnilleen pelkää omaa varjoaankin vieraassa paikassa. Suurin osa noista peloistasi on sitäpaitsi täysin ylimitoitettuja ja epärealistisia (kaikki omaisuus varastetaan, ei saa apua mistään, paluulennolta myöhästyminen): kai sinä pärjäät ihan hyvin Suomessa, et telo itseäsi jatkuvasti, osaat hoitaa asiasi kunnolla etkä sotkeudu jatkuvasti kaikkeen epämääräiseen.

Relax, oppaan luotsaama pakettimatka perusturistikohteeseen on todella helppoa ja vaivatonta matkustamista. Tuskinpa olet ensireissullasi lähdössä esim. Borneon viidakkoon tai Väli-Amerikan sademetsiin :D

Yksin matkustaminen on parasta, nautin siitä enemmän kuin porukka/pariskuntareissuista. Mikä tilanne voisi olla sellainen ettet pärjää? Eteeni ei ole vielä tullut ainuttakaan tilannetta jossa en olisi pärjännyt. Ja olen reissanut 16-vuotiaasta asti niin yksin ja kuin kimpassakin.

Ehdottomasti kannattaa vain ottaa ja lähteä. Suunnittelet ja varaudut vain hyvin, niin ei ole paljoa stressattavaa itse kohteessa. Minä lähdin yksin reissuun toiselle puolen palloa, kärsin pahasta läheisriippuvuudesta (saan paniikki- ja ahdistuskohtauksia pelkotilojen takia, pelkään yksin jäämistä jne.) ja selvisin, sain paljon hyviä muistoja.

Itsekin pelkäsin todella paljon sitä että olen yksin ja apua ei saisi, mutta se pelko tuli todistettua vääräksi tuon reissun aikana - sain pahan paniikkikohtauksen ollessani puistossa, mutta puiston työntekijät ottivat minut suoraan hoteisiinsa ja rauhoittelivat minut takaisin normaalikuntoon. Apua löytyy kyllä siis aina, tuntemattomiltakin :) toki ei liian sinisilmäisesti pidä kaikkiin luottaa, mutta kyllä senkin oppii näkemään kuka on luotettava. Sitä varten täytyy nähdä paljon eri ihmisiä. Reippaasti vain matkaan!