Miten uskaltaa matkailemaan yksin?

^ Ai että vihaan, kun lainaukset menee pieleen. Noh, yrittäkää saada selko. :/ Täällä pitäis niin olla Esikatselu-nappi.

Aloita Euroopan suurkaupungeista; Lontoo, Pariisi, Rooma, Barcelona. Noissa kaupungeissa on niin mielettömästi nähtävää ja tekemistä ettet ehdi edes miettiä yksinäisyyttä ja sitä että miten pärjäät. Aloita neljän päivän pidennetystä viikonloppumatkasta. Ja noissa suurkaupungeissa pyörii todella paljon yksin matkustavia turisteja, joten et todellakaan pistä kenenkään silmään.

"Mä vain olen luonteeltani sellainen, etten noin vain hyppää kohti tuntematonta. On siitä ollut hyötyäkin, etten ennen kuin teen jotain, niin selvitän asiat perin pohjin (esim. olen voinut neuvoa muita, jotka paremman itsetunnon ja itseluottamuksensa turvin eivät ole asioita selvittäneet etukäteen)."

Matkustamiseen ja elämään yleensäkin liittyy ihan aina tietty epävarmuustekijä, vaikka kuinka ottaisit faktoista selvää niin siltikin voi sattua ja tapahtua. Ja hei, se on oikeasti osa reissaamisen iloa ja jännitystä! Löysää nutturaa ja ota asiat vastaan sellaisina kun ne tulevat, niin palaat "neitsytmatkaltasi" monta hienoa kokemusta ja elämystä rikkaampana. Ehkäpä jopa matkailukärpänen ottaa ja puraisee..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ero on hotellilla ja hostellilla? Miten niin hostellissa saa aina seuraa jos haluaa?

Hotellissa on vieraalla oma huone, jossa on oma vessa ja suihku (useimmiten). Hostellissakin voi olla, mutta useimmiten sekä huone että suihkut ja vessat on jaettu. Hostelleissa on myös yhteisiä tiloja, esim. keittiö, jossa vieraat saavat kokkailla omia ruokiaan, ja joku yhteinen oleskelutila missä jengi hengailee juttelemassa. Hostellit on edullisuutensa takia nuorten matkailijoiden suosiossa, joten ne saattavat olla myös melko levottomia paikkoja. 

Olen yöpynyt hostelleissa eri puolilla Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa, enkä voi kyllä allekirjoittaa tuota levottomuuden väitettä. Toki hostellin kanssa kannattaa tehdä pohjatyötä ja selvittää, ettei kyseessä ole pahin mahdollinen "bilehostelli". Ikinä ei ole multa myöskään varastettu mitään hostellissa ja nykyään hostelleissa usein löytyykin jonkinlaiset tallelokerot.

Itse suosin hostelleja tuon keittiön ja sosiaalisuuden vuoksi yksin matkatessani. Rahasta homma ei ole kiinni  millään tavoin. Pidän siitä, että voin tuolla keittiössä kokkailla halutessani aamu- ja iltapalat ja sosiaalitiloissa hengatessa löytyy yleensä aina tyyppejä, joiden kanssa voi tehdä jotain. Siellä helposti saa myös uusia ideoita siitä, mitä kaikkea alueella ylipäätänsä voi tehdä.

Hotelliasuminen on mulle liian steriiliä. Siinä ollaan siellä omassa pienessä kuplassa eikä siellä todellakaan yhtä helposti löydä kaveria vaikkapa illalliselle tai yksille kuin hostellilta. Jos en jossain paikassa hyvää hostellia löydä, niin yritänkin aina seuraavaksi löytää sellaisen airbnb huoneen, jossa oikeasti se host asuisi samassa asunnossa, että tältä voi sitten  edes kysyä aitoja matkavinkkejä ja ehkä istua iltaa tämän kanssa. Ja sielläkin on se keittiö käytössä tarvittaessa toisin kuin hotellissa. Hotelli on mulle vasta viimeinen vaihtoehto, kun kaikki muu on jo katsottu läpi.

Toinen hostelliasuja täällä. Jo useamman vuoden on ollut trendinä flashpacking - luxury backpacking, eli isomman budjetin reppureissaus. Tämä näkyy siinä, että hostellien fasiliteettitaso on noussut ja enemmän ja enemmän tarjotaan ja varataan yksityisiä huoneita jaetulla vessalla ja suihkutiloilla. Monet haluavat nykyään sitä omaa rauhaa, tosin korkean hintatason maissa yhteisiä huoneita näkyy enemmän.

Itsekin pidän yksin matkustavana nimenomaan siitä, miten helposti hostelleista löytää seuraa. Kun kokkailee iltaisin muiden seurassa on usein helppo saada kavereita kaupunkikerrokselle tai jopa pidemmän ajan matkaseuraa. Itselle kävi niin, että löytyipä oma mieskin matkan varrelta.

Ihan lyömättömän arvokkaita on nimenomaan nuo menovinkit. Reppureissaajat tietävät usein kivoja paikkoja, osaavat vinkata hyvän nettisivun tai blogin, tietävät miten julkiset kulkee. Respassa usein töissä toisia matkailijoita. Se tekee koko olemisesta mukavaa hengailua.

Tosiaan vinkkinä: valitse pienempiä hostelleja, niissä on yleensä kotoisa ja kiva fiilis ja toisille juttelu tulee luonnostaan. Vältä paikkoja, joita mainostetaan parhaine bilepaikkoina, paitsi tietysti jos itse tykkäät siitä. Kokkausmahdollisuus, hyvä sijainti, lukolliset lokerot dormeissa ja hyvä siisteystaso ovat sellaisia asioita, joita itse kaipaan. Aamupala kuuluu joskus hintaan: yritä löytää siitä kuva, jos se on ratkaiseva asia valinnassa. Joskus se on pelkkää kuivaa paahtoleipää ja kuppi kahvia.

Hotellit ovat minusta ihan kivoja, jos on vaikka pariskuntana liikenteessä, mutta yksin hotellissa on kyllä pirun vaikea löytää seuraa. Jos viihtyy täysin yksin niin sitten varmaan nekin menee.

Vierailija kirjoitti:

Pakettimatkalle en lähtisi, niistä ei saa samanlaisia kiksejä, kuin niistä, missä on oman onnensa nojalla.

Sä olet joku ihme kiksityyppi. Arempi matkustelija voi nauttia olostaan ja tekemisistään, vaikkei heti kokisi mitään "kiksejä". Pakettimatkakaan ei muuten tarkoita sitä, että opas pitää kädestä kiinni koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Hotellit ovat minusta ihan kivoja, jos on vaikka pariskuntana liikenteessä, mutta yksin hotellissa on kyllä pirun vaikea löytää seuraa. Jos viihtyy täysin yksin niin sitten varmaan nekin menee.

Kauheasti hehkutetaan tässä ketjussa yksinmatkustaminen riemuja, mutta sitten pidetäänkin tärkeimpänä sitä, että löytää seuraa ja yksinolo on vain "ehkä menettelee"-kategoriassa. :)

Ei kuulosta siltä, että kovinkaan moni oikeasti matkustaa yksin. Heti juoksette hostellille etsimään seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hotellit ovat minusta ihan kivoja, jos on vaikka pariskuntana liikenteessä, mutta yksin hotellissa on kyllä pirun vaikea löytää seuraa. Jos viihtyy täysin yksin niin sitten varmaan nekin menee.

Kauheasti hehkutetaan tässä ketjussa yksinmatkustaminen riemuja, mutta sitten pidetäänkin tärkeimpänä sitä, että löytää seuraa ja yksinolo on vain "ehkä menettelee"-kategoriassa. :)

Ei kuulosta siltä, että kovinkaan moni oikeasti matkustaa yksin. Heti juoksette hostellille etsimään seuraa.

Tota mäkin olen ihmetellyt. Mutta toisaalta, jokainen tyylillään. Jotkut haluaa seuraa, jotkut ei. Mä kuulun jälkimmäisiin, viihdyn hyvin itseni seurassa enkä ikinä menisi mihinkään hostelliin tms. Mä haluan olla rauhassa.

Mene esim Roomaan. Menopaluulento ja hotelli netistä. Roomassa paljon nähtävää. Ei mitään ongelmaa . Kesällä tosin ei kannata koska kuumuus ja turistilaumat.

Oon ollut joskus hosteillessa mutta nykyään täytyy saada hotelli. Parhaat reissut oon kokenut yksin matkustellessa.

Vierailija kirjoitti:

Luottokortti on hyvä matkakamu sen varalta, että lento on vaikka ylibuukattu tai hotellivaraus pettää tai tarvitsee lääkäriä. Tai myöhästyy lennolta! Mulla on se erikseen. Olen kerran ajalla ennen tunnelia eksynyt interreilillä muistaakseni Doverin satamaan. Hortoilin etsimässä lähtöpaikkaa ja kysyin neuvoa kun löysin infon, kertoivat että laiva irrottautui juuri laiturista. No, koska se oli ilmatyynyalus, niin sielläpä ei ollut HSL:n bussikuski ruorissa, vaan ne peruuttivat takaisin laituriin ja minä, suomalainen opiskelijatollo, pääsin ikionnellisena Belgiaan matkaavaan kyytiin. Se oli royal service palvelua jos mikä!

Aloita reissunteko Euroopasta, mieluiten Länsi-Euroopasta. Mä olen reissannut sekä yksin että lasten kanssa, mies ei matkusta lentokoneilla kun pelkää lentämistä (autolla on käyty kerran Saksassa). Itse tykkään kaupunkilomista. Euroopan ulkopuolella en ole käynyt, en tykkää kuumuudesta esim..Vältän myös turistikausia, niiden ulkopuolella on väljempää liikkua.

- ota matkavakuutus, se korvaa varastetut tavarat ja liput, jos olet itse pitänyt niistä huolta etkä jättänyt vahtimatta

- matkustajavakuutus eli se korvaa sairaskuluja. Minulla on jatkuva vakuutus. On halvin, jos reissaa vaikka kerran vuodessa Tukholmaan/Tallinnaan ja käy jossain lomamatkalla.

- Netissä voi ottaa etukäteen selvää esim. kaupunkien liikennejärjestelyistä. Google Earth Mapilla voi katsoa esim. "livenä" miltä hotellin ympäristö näyttää tai selvittää reittiä metrolta hotellille..

- En reissuilla luota tuntemattomiin. Jos olet nuori, n. 50 v. herrat ja rouvat osaavat neuvoa, kannattaa katsoa aina vähän vaatetusta. Alta 20 v. osaavat englantia mutteivat aina tiedä. Taksikuskit on loistavia kaupungin esittelijöitä. Minulla on ollut aika hauskoja juttutuokioita mm. Lontoon taksikuskien kanssa. (olen ollut 3 kertaa kaupungissa viiden vuoden sisällä ja 3 kertaa 90-luvulla)

- Kun ottaa etukäteen selvää liikenteestä ja nähtävyyksistä, säästää myös rahaa. Lippuja, kuten pääsyliput ja kaupungin turistimatkalioput voi tilata etukäteen nykyajan nettiaikakaudella ja tulostaa jo kotona. Silloin pääsee jonon ohi perillä. Esim. Lontoon kaupungin paikallinen matkakortti löytyy lipaston laatikostani ja tilasin sen ekalla kerralla netistä.

- Minulla on reissussa reppu, joka vapauttaa käsiä. Repun etutaskussa on ns. taskuvaraslompsa, eli siinä on noin sadan euron verran käteistä. Repussani on selkää vasten piilotasku, jossa minulla on luottokortti. Luottokortin numero ja sulkupalvelu taas roikkuu kaulapussissa paitani alla ja siellä on enemmän käteistä. Pankkikortilla voi esim. Lontoossa maksaa ja kädellä peitetään sitten se PIN, olit automaatilla tai kaupassa. Koska kännykkään voi ladata pankin sovelluksen, jos pankkikortti katoaa, niin nykyään sen sulkeminen käy nettipankin kautta vauhdilla.

- Eurooppalainen sairasvakuutuskortti Kelasta. Sillä pääsee EU-alueella hoitoon paikallisella hinnalla. Siitä huolimatta paikallinen hinta voi olla korkea, joten se matkustajavakuutus on fiksu.

- Yleensäkin mitä paremmin varautuu, sitä vähemmän mitään pahaa tapahtuu.

- En koskaan käytä villejä takseja, vaan virallisia. Ja kysyn matkan hinnan ennen kyytiinnousua.

En juuri käytä takseja koska lentokentältä pääsee yleisillä kulkuvälineillä. Pyrin niin että en oo maassa yöaikaan.

Kuvia passista ei todellakaan kannata laittaa sähköpostiin. Identiteettivarkaudet ovat yleisiä eikä esimerkiksi vakuutusyhtiö korvaa varastetuista henkilötiedoista aiheutuneita kuluja, jos passi on sähköpostissa. Esimerkiksi gmailiin on todella helppo hakkeroitua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hotellit ovat minusta ihan kivoja, jos on vaikka pariskuntana liikenteessä, mutta yksin hotellissa on kyllä pirun vaikea löytää seuraa. Jos viihtyy täysin yksin niin sitten varmaan nekin menee.

Kauheasti hehkutetaan tässä ketjussa yksinmatkustaminen riemuja, mutta sitten pidetäänkin tärkeimpänä sitä, että löytää seuraa ja yksinolo on vain "ehkä menettelee"-kategoriassa. :)

Ei kuulosta siltä, että kovinkaan moni oikeasti matkustaa yksin. Heti juoksette hostellille etsimään seuraa.

Niin, minulle yksin matkustaminen mahdollistaa sen, että tapaa paljon uusia ihmisiä. Se on tavallaan sen koko homman juju, minulle. Voi myös itse tehdä päätökset siitä, kenen kanssa haluaa milloinkin hengailla eikä ole velvollinen tekemään kompromisseja matkakumppanin takia. Pariskuntana kun matkustaa, tapaa vähemmän ihmisiä kun sitä eriytyy niin omiin oloihinsa. Tietysti jonkin verran tulee silloinkin muiden kanssa juteltua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hotellit ovat minusta ihan kivoja, jos on vaikka pariskuntana liikenteessä, mutta yksin hotellissa on kyllä pirun vaikea löytää seuraa. Jos viihtyy täysin yksin niin sitten varmaan nekin menee.

Kauheasti hehkutetaan tässä ketjussa yksinmatkustaminen riemuja, mutta sitten pidetäänkin tärkeimpänä sitä, että löytää seuraa ja yksinolo on vain "ehkä menettelee"-kategoriassa. :)

Ei kuulosta siltä, että kovinkaan moni oikeasti matkustaa yksin. Heti juoksette hostellille etsimään seuraa.

Ihmiset on erilaisia. Jotkut joutuu lähtemään reissuun yksin, vaikka oikeasti haluaisivat lähteä seurassa. Silloin sitä seuraa varmasti kaipaa vaikka ventovieraista hostellissa.

Mä lähden matkoille yksin siksi, että nimenomaan haluan päästä eroon kaikenlaisesta seurasta ja pakkososiaalisuudesta. Kerrankin saa mennä ja tehdä asioita ihan omaan tahtiinsa, herätä yksin milloin haluaa, olla puhumatta ja ja ottamatta ketään huomioon. Kukaan ei kysele eikä tarvitse kenellekään selittää yhtään mitään, se on sitä lomaa ja rentoutumista. Mulle olisi painajainen jakaa keittiöitä ja oleskella jossain yhteisolohuoneissa hölöttävän lauman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hotellit ovat minusta ihan kivoja, jos on vaikka pariskuntana liikenteessä, mutta yksin hotellissa on kyllä pirun vaikea löytää seuraa. Jos viihtyy täysin yksin niin sitten varmaan nekin menee.

Kauheasti hehkutetaan tässä ketjussa yksinmatkustaminen riemuja, mutta sitten pidetäänkin tärkeimpänä sitä, että löytää seuraa ja yksinolo on vain "ehkä menettelee"-kategoriassa. :)

Ei kuulosta siltä, että kovinkaan moni oikeasti matkustaa yksin. Heti juoksette hostellille etsimään seuraa.

Tota mäkin olen ihmetellyt. Mutta toisaalta, jokainen tyylillään. Jotkut haluaa seuraa, jotkut ei. Mä kuulun jälkimmäisiin, viihdyn hyvin itseni seurassa enkä ikinä menisi mihinkään hostelliin tms. Mä haluan olla rauhassa.

Minä, eka kerta yksin Balille, oon myös poikkeus tähän. Yövyin homestay ja bungalow majoituksissa, aina omassa huoneessa. Homestayt Balilla oli ihania! Todella tunnelmallisia. Mulle on vaan plussaa, ettei tarvii itse tehdä mitään ruokia. Itseäni ei haitannut tuo yksinolo tai ei ollut tarvetta mennä esim hostelliin. Oon muutenkin sellainen, että oon mielummin yhden, kahden kaverin kanssa kun isossa porukassa. Vietin reilun viikon pienellä saarella Balin lähellä ypöyksin ja minusta se oli ihanaa. Tuli tietyt rutiinit, vaikka tekemistä ei kauheasti ollut. Moni kysyi, miksi oon tullut sinne yksin, enkö halua "pitää hauskaa" (bilettää naapurisaarella), eikö ole tylsää... Ei ollut :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hotellit ovat minusta ihan kivoja, jos on vaikka pariskuntana liikenteessä, mutta yksin hotellissa on kyllä pirun vaikea löytää seuraa. Jos viihtyy täysin yksin niin sitten varmaan nekin menee.

Kauheasti hehkutetaan tässä ketjussa yksinmatkustaminen riemuja, mutta sitten pidetäänkin tärkeimpänä sitä, että löytää seuraa ja yksinolo on vain "ehkä menettelee"-kategoriassa. :)

Ei kuulosta siltä, että kovinkaan moni oikeasti matkustaa yksin. Heti juoksette hostellille etsimään seuraa.

Niin, minulle yksin matkustaminen mahdollistaa sen, että tapaa paljon uusia ihmisiä. Se on tavallaan sen koko homman juju, minulle. Voi myös itse tehdä päätökset siitä, kenen kanssa haluaa milloinkin hengailla eikä ole velvollinen tekemään kompromisseja matkakumppanin takia. Pariskuntana kun matkustaa, tapaa vähemmän ihmisiä kun sitä eriytyy niin omiin oloihinsa. Tietysti jonkin verran tulee silloinkin muiden kanssa juteltua.

Ja selvennyksenä, että olen tehnyt usamman noin vuoden kestäviä reissuja. Niihin vuosiin on mahtunut myös monia hetkiä ihan ylhäisessä yksinäisyydessä, että en ole "heti juoksemassa hostellille seuran perässä" :D

Joissain paikoissa ei sitten ole vaihtoehtoa, kun on ainoa länkkäri koko kylässä. Niissä paikoissa on usein hyväkin mennä vähän seuran perässä, koska joskus ainoa keino päästä kohtuuhintaan seuraavan paikkaan on jakaa matkakulut jonkun kanssa. Sitä sitten törmää vaikka minkälaisin ihmisiin. Sellaisia seikkailuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hotellit ovat minusta ihan kivoja, jos on vaikka pariskuntana liikenteessä, mutta yksin hotellissa on kyllä pirun vaikea löytää seuraa. Jos viihtyy täysin yksin niin sitten varmaan nekin menee.

Kauheasti hehkutetaan tässä ketjussa yksinmatkustaminen riemuja, mutta sitten pidetäänkin tärkeimpänä sitä, että löytää seuraa ja yksinolo on vain "ehkä menettelee"-kategoriassa. :)

Ei kuulosta siltä, että kovinkaan moni oikeasti matkustaa yksin. Heti juoksette hostellille etsimään seuraa.

Ei ne sulje pois toisiaan. Esimerkiksi mun viime Italian-reissulla hengasin Roomassa muutaman päivän pääasiassa yksin omilla reiteillä ja menin minne halusin. Illalla oli kuitenkin kiva jutella huoneen jakaneen ranskalaisleidin kanssa. Harmi että tiet erkani seuraavana päivänä: itse jatkoin etelään Napoliin ja hän jäi vielä Roomaan muutamaksi päiväksi.

Kumpikaan meistä ei muuten innostunut respan lähes väkisin tyrkyttämästä turistirysäkierroksesta. :D Tykkään haahuilla omia reittejäni sen sijaan että istuisin koko päivän jossain bussissa ja jonottamassa muiden turistien kanssa joka paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hotellit ovat minusta ihan kivoja, jos on vaikka pariskuntana liikenteessä, mutta yksin hotellissa on kyllä pirun vaikea löytää seuraa. Jos viihtyy täysin yksin niin sitten varmaan nekin menee.

Kauheasti hehkutetaan tässä ketjussa yksinmatkustaminen riemuja, mutta sitten pidetäänkin tärkeimpänä sitä, että löytää seuraa ja yksinolo on vain "ehkä menettelee"-kategoriassa. :)

Ei kuulosta siltä, että kovinkaan moni oikeasti matkustaa yksin. Heti juoksette hostellille etsimään seuraa.

Niin, minulle yksin matkustaminen mahdollistaa sen, että tapaa paljon uusia ihmisiä. Se on tavallaan sen koko homman juju, minulle. Voi myös itse tehdä päätökset siitä, kenen kanssa haluaa milloinkin hengailla eikä ole velvollinen tekemään kompromisseja matkakumppanin takia. Pariskuntana kun matkustaa, tapaa vähemmän ihmisiä kun sitä eriytyy niin omiin oloihinsa. Tietysti jonkin verran tulee silloinkin muiden kanssa juteltua.

Ja selvennyksenä, että olen tehnyt usamman noin vuoden kestäviä reissuja. Niihin vuosiin on mahtunut myös monia hetkiä ihan ylhäisessä yksinäisyydessä, että en ole "heti juoksemassa hostellille seuran perässä" :D

Joissain paikoissa ei sitten ole vaihtoehtoa, kun on ainoa länkkäri koko kylässä. Niissä paikoissa on usein hyväkin mennä vähän seuran perässä, koska joskus ainoa keino päästä kohtuuhintaan seuraavan paikkaan on jakaa matkakulut jonkun kanssa. Sitä sitten törmää vaikka minkälaisin ihmisiin. Sellaisia seikkailuja.

Tuo viimeinen kappale ei ehkä ollut ihan käypä neuvo tämän ketjun aloittajalle, mutta et varmaan niin tarkoittanutkaan. Tuskin kannattaa aloittaa paikoista, missä on "ainoa länkkäri koko kylässä". Suosittelen ap:lle tommosta 4-5 päivän reissua johonkin eurooppalaiseen suurkaupunkiin. Lontoo, Pariisi, Rooma, Ateena, Barcelona, Praha, onhan noita. Muutaman päivän reissusta seviää aina, vaikka ei koko ajan olisikaan ihan huippukivaa. Esim. iltamenot voi jäädä aika vähiin, jos ei ole seuraa. Itse yleensä syön vähän aikaisemmin jossain kivassa pienessä paikassa ja varaan sitten jotain hedelmiä, pähkinöitä ja muuta pientä iltaa varten hotellihuoneessa. Monissa ihan tavallisissa hotellihuoneissa on vedenkeitin ja mahdollisuus laittaa teetä tai kahvia. Viivyn ulkona katselemassa kaupunkia ja nähtävyyksiä ainakin niin kauan kun on valoisaa ja menen sitten hotellille. Katselen televisiota tai lueskelen, suunnittelen seuraavan päivän ohjelmaa. Minulle se päivän ohjelma on kuitenkin tärkeämpi kuin iltamenot. Jos päädyt ottamaan pakettimatkan jonkun matkatoimiston kautta, jollekin yhteisretkelle kannattaa ehkä osallistua.

Viestin nro 40 kirjoittaja (en viitsi lainata tähän pitkää viestiä), mikä on pahinta mitä sinulle voisi sattua jos kaikki ei menisikään kuin Strömsössä? Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että maailma suurinpiirtein suistuu raiteiltaan mikäli kontrolli asioihin pettää edes hiukan. Eikö tämä ole loppujen lopuksi aika raskasta, pyrkiä hallitsemaan kaikkea mahdollista?

Jos haluaa kaiken sujuvan aina 100% ennakoidusti eikä pidä yllätyksistä ja odottamattomista asioista, eli on äärimmäisen turvallisuushakuinen persoona, niin matkailu ei ehkä ole parhainta ajanvietettä juuri sinulle. Se näet vaatii rohkeutta astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, heittäytymistä mukaan eri tilanteisiin ja luottoa siihen, että kaikki sujuu sittenkin. Onnistuuko tämä sinulta..?

Vierailija kirjoitti:

Viestin nro 40 kirjoittaja (en viitsi lainata tähän pitkää viestiä), mikä on pahinta mitä sinulle voisi sattua jos kaikki ei menisikään kuin Strömsössä? Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että maailma suurinpiirtein suistuu raiteiltaan mikäli kontrolli asioihin pettää edes hiukan. Eikö tämä ole loppujen lopuksi aika raskasta, pyrkiä hallitsemaan kaikkea mahdollista?

Jos haluaa kaiken sujuvan aina 100% ennakoidusti eikä pidä yllätyksistä ja odottamattomista asioista, eli on äärimmäisen turvallisuushakuinen persoona, niin matkailu ei ehkä ole parhainta ajanvietettä juuri sinulle. Se näet vaatii rohkeutta astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, heittäytymistä mukaan eri tilanteisiin ja luottoa siihen, että kaikki sujuu sittenkin. Onnistuuko tämä sinulta..?

Mua ärsyttää tällainen, että kirjoituksieni perusteella musta tehdään joku kärjistetty mielikuva. En ole koskaan elämässäni matkustanut mihinkään, jolle ei laivalla pääsisi, joten totta kai se on mulle outoa ja vierasta.

Helppohan se on kotikaupungissa ottaa riskejä ja olla olematta millänsäkään, jos jotain sattuukin tapahtumaan, luuleeko joku oikeasti (kyllä luulee, anteeksi), että jos ulkomaille matkustaminen tuntuu minusta pelottavalta, niin en uskalla kotimaassanikaan tehdä mitään?

Ärsyttää myös, että mua "kielletään" matkustamasta, koska en ole siihen valmis. No, en olekaan ennen kuin tiedän tarpeeksi, mutta ei mulle tarvitse ruveta alentuvasti sanomaan, ettei ehkei sinun kannattaa vain jatkossakin pysyä siellä turvallisessa kotimaassa/kotikaupungissa/kotona. Heti kun koen tietäväni tarpeeksi, niin lähden matkalle. Niinhän te muutkin teette. Teidän vain on helpompi käsittää, mikä tieto on tarpeeksi, kun taas mulla ei siitä aavistustakaan. Olisi ihan hiton tylsää lähteä matkalle suunnitellen kaikki ja tietää ihan kaikki mahdollinen. Pitää vain tietää kaikki TARVITTAVA ja suunnitella kaikki TARVITTAVA. Mutta kun mulla ei ole mitään käsitystä, paljonko on tarvittava tieto. Vika on siis eniten tiedoissani ja käsityksissäni siitä, miten riittävästi tiedän.

Joitakin riskejä voin ottaa, joitakin en.

Pahin mitä ulkomailla voi sattua, olisi jotain sellaista, että jään sinne loukkuun ja tyyliin kuolen nälkään, koska rahat loppuvat enkä saa yhteyttä mihinkään, koska olen onnistunut eksymään, akku on loppu enkä voi soittaa mihinkään tms., eikä siellä ole latausmahdollisuutta.. ja myöhästyn paluulennolta enkä pääse takaisin Suomeen ja jään ikuisesti sinne elämäni loppuun asti. Tähän tyyliin!

Jos matkustaminen olisi mulle tuttua ja TIETÄISIN miten missäkin tilanteessa toimitaan, voisin lähteä sinne yhtä suunnittelematta kuin kotikaupungissani voin lähteä kauppaan ilman ostoslistaa. Mua ei mikään estä matkustamasta muu kuin se, etten koe tietäväni tarpeeksi. Ärsyttää että kun avaudun pahimmista peloistani ja epätietoisuuksistani saadakseni varmistusta, joka auttaisi näkemään asiat toisin, joku tulee mulle sanomaan, että ehkä sun ei kannata matkustaa, jää vain kotimaahasi nyssyilemään, niin et koskaan saa kokea elämässäsi mitään hauskaa tai oppia mitään uutta. Onneksi en ole sentään niin nössö, että kuuntelisin tuollaisia puheita, mutta ärsyttäähän tuo, kun viedään keskustelua tuohon suuntaan auttamisen sijaan.

Tämä on av-palsta eikä mikään terapeutin vastaanotto..