Miten uskaltaa matkailemaan yksin?

Tee ensin yksin vaikka harjoitusmatka laivalla Tallinnaan tai Tukholmaan. Opettele metron käyttöä Tukholmassa. Tee opastettuja turistikierroksia. Tutustu etukäteen kohteisiin ja suunnittele lomasi niin että otat asioista selvää. Tarvittaessa pieni valkoinen valhe jos joku kysyy tai yrittää liian lähelle.

Ei pakettimatkaa! Siellä on vain perheitä ja pariskuntia ja kaikki kyselee ja juttelee. Siellä vasta tunnetkon itsesi oudoksi.

Ota reittilento, katso vaikka norwegianin tarjoukset, johonkin suurehkoon kaupunkiin. L8ntoo on helppo kun osaat kieltä. Varaa hostelli tai hotelli ennakkoon ja laita se gmapsiin talteen. Selvitä millä metrolla pääset lähimmäs hotellia (valitse hotelli niin et metro on vieressä) Sit lentokentältä otat junan ja metron ja löydät mapsilla hotellin. Sit respa auttaa eteenpäin jos et uskalla itse lähteä tutkimusmatkalle missä on lähin kauppa ja ravintola.

Näin.matkustamalla kukaan ei kiinnitä suhun huomiota, olet yksi muiden joukossa ja whkä työmatkalla, menossa tapamaaan ystävää, tai perheenäiti palkinromatkalla. Eikä ketään kiinnosta. Saat nauttia Lontoosta ja tehd just mitä haluat! Ja syöminen - käy ravintolassa päivällä ja syö illalla huoneessa eväitä jos wt halua käydä yksin syömässä. Huom. Hostelilit tässäkin erittäin suositeltavia. Siellä on aina seuraa, paljon yksin reissaavia, aina joku lähtee sin kansa jos seuraa kaipaat

Itse olen aina ollut ujo ja arastelen etenkin englannin puhumista. En menisi Suomessa edes ikinä yksin syömään (joo, tämä pelko on joskus voitettava), korkeintaan kahville kahvilaan jossa ei ole paljon ihmisiä. En ollut ikinä ollut Tukholmaa ja Tallinnaa kauempana, kun päätin lähteä Balille. Monen mielestä tämä oli suorastaan huono idea ja moni luuli, että pilailen. Mulla kävi niin, että matkaseuraa piti ensin olla, mutta seuralaiseni ei sitten päässytkään. Sillon ajattelin, että lähden yksin. Ensin se tuntui vitsiltä, sitten päätin tosissani lähteä. Netistä luin paljon juttuja yksin matkustamisesta, Balista ja siitä, kuinka toimia lentokentällä :D 

Moni on sitä mieltä, että kannattaa aloittaa helpommin. Tehdä harjoitusmatkoja. Siinä on mun mielestä ideaa, mutta itse halusin tehdä toisin. Hyvin selvisin, kaikista epäilyistä ja peloista huolimatta. Välillä piti vaan rohkeasti mennä kysymään, että mitäs nyt teen ja minne menen, esim lentokentillä. Mulla on varmasti paljon huonompi kielitaito kun ap:lla, mutta minkäs teet. Kun olin matkalla yksin, oli välillä vaan rohkaistuttava ja avattava suu, ihan itse. Jos olisin ollut kaverini kanssa matkalla, olisin laittanut hänet hoitamaan monet asiat. 

Pallontallaajista ja muualtakin löytyy paljon vinkkejä matkustamiseen. Myös seuraa, jos haluaa törmätä esim. suomalaisen kanssa. Mulla ei ollut yksin ollessani luottokorttia mukana, mikä ihmetytti monia. Kaksi pankkikorttia oli, hyvin pärjäsin. Tuon reissun jälkeen mulla on ollut mukana yhdistelmäkortti (pankki/luotto) ja se oli minusta todella huono ainakin aasiassa. Mielummin nuo kortit erikseen. Mä päädyin nostamaan luoton puolelta rahaa, vaikka tarkoitus ei todellakaan ollut. Hankala oli pysyä perässä, mistä se raha lähtee, kun ne automaatit oli välillä niin ihmeellisiä ja vaihtoehtoja, miltä puolelta nostat, oli useampi. 

Itse välttelin pahimpia turistirysiä, joista olin lukenut huonoja kokemuksia. Välillä tuli sellanen fiilis, että ihmiset haluaa kusettaa, mutta se tuskin johtui siitä, että olin yksin. Mitään ahdistelua en kokenut. 

Tsemppiä ap!

Kuulkaas te yksin matkailua kammoavat, sitä suuremmalla syyllä on kannattavaa hypätä (kerrankin!) oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilla jotain aivan uutta. Ette kadu tätä päätöstä, I promise you. Aikuinen ihminen kyllä pärjää missä vaan, on vain uskallettava avata suunsa ja hoitaa tarvittavat asiat. Niinhän se menee täällä kotimaassakin. Eka kerta on aina se jännittävin ja pelottavin, mutta veikkaan että reissusta palattuanne hingutte jo uudestaan matkaan, ja mahdollisimman pian ;)

Sinne vaan. Hostelleissa asuessa saa kavereita.

Mikä ero on hotellilla ja hostellilla? Miten niin hostellissa saa aina seuraa jos haluaa?

Luottokortti on hyvä matkakamu sen varalta, että lento on vaikka ylibuukattu tai hotellivaraus pettää tai tarvitsee lääkäriä. Tai myöhästyy lennolta! Mulla on se erikseen. Olen kerran ajalla ennen tunnelia eksynyt interreilillä muistaakseni Doverin satamaan. Hortoilin etsimässä lähtöpaikkaa ja kysyin neuvoa kun löysin infon, kertoivat että laiva irrottautui juuri laiturista. No, koska se oli ilmatyynyalus, niin sielläpä ei ollut HSL:n bussikuski ruorissa, vaan ne peruuttivat takaisin laituriin ja minä, suomalainen opiskelijatollo, pääsin ikionnellisena Belgiaan matkaavaan kyytiin. Se oli royal service palvelua jos mikä!

Aloita reissunteko Euroopasta, mieluiten Länsi-Euroopasta. Mä olen reissannut sekä yksin että lasten kanssa, mies ei matkusta lentokoneilla kun pelkää lentämistä (autolla on käyty kerran Saksassa). Itse tykkään kaupunkilomista. Euroopan ulkopuolella en ole käynyt, en tykkää kuumuudesta esim..Vältän myös turistikausia, niiden ulkopuolella on väljempää liikkua.

- ota matkavakuutus, se korvaa varastetut tavarat ja liput, jos olet itse pitänyt niistä huolta etkä jättänyt vahtimatta

- matkustajavakuutus eli se korvaa sairaskuluja. Minulla on jatkuva vakuutus. On halvin, jos reissaa vaikka kerran vuodessa Tukholmaan/Tallinnaan ja käy jossain lomamatkalla.

- Netissä voi ottaa etukäteen selvää esim. kaupunkien liikennejärjestelyistä. Google Earth Mapilla voi katsoa esim. "livenä" miltä hotellin ympäristö näyttää tai selvittää reittiä metrolta hotellille..

- En reissuilla luota tuntemattomiin. Jos olet nuori, n. 50 v. herrat ja rouvat osaavat neuvoa, kannattaa katsoa aina vähän vaatetusta. Alta 20 v. osaavat englantia mutteivat aina tiedä. Taksikuskit on loistavia kaupungin esittelijöitä. Minulla on ollut aika hauskoja juttutuokioita mm. Lontoon taksikuskien kanssa. (olen ollut 3 kertaa kaupungissa viiden vuoden sisällä ja 3 kertaa 90-luvulla)

- Kun ottaa etukäteen selvää liikenteestä ja nähtävyyksistä, säästää myös rahaa. Lippuja, kuten pääsyliput ja kaupungin turistimatkalioput voi tilata etukäteen nykyajan nettiaikakaudella ja tulostaa jo kotona. Silloin pääsee jonon ohi perillä. Esim. Lontoon kaupungin paikallinen matkakortti löytyy lipaston laatikostani ja tilasin sen ekalla kerralla netistä.

- Minulla on reissussa reppu, joka vapauttaa käsiä. Repun etutaskussa on ns. taskuvaraslompsa, eli siinä on noin sadan euron verran käteistä. Repussani on selkää vasten piilotasku, jossa minulla on luottokortti. Luottokortin numero ja sulkupalvelu taas roikkuu kaulapussissa paitani alla ja siellä on enemmän käteistä. Pankkikortilla voi esim. Lontoossa maksaa ja kädellä peitetään sitten se PIN, olit automaatilla tai kaupassa. Koska kännykkään voi ladata pankin sovelluksen, jos pankkikortti katoaa, niin nykyään sen sulkeminen käy nettipankin kautta vauhdilla.

- Eurooppalainen sairasvakuutuskortti Kelasta. Sillä pääsee EU-alueella hoitoon paikallisella hinnalla. Siitä huolimatta paikallinen hinta voi olla korkea, joten se matkustajavakuutus on fiksu.

- Yleensäkin mitä paremmin varautuu, sitä vähemmän mitään pahaa tapahtuu.

- En koskaan käytä villejä takseja, vaan virallisia. Ja kysyn matkan hinnan ennen kyytiinnousua.

Mä en kyllä suosittelisi pakettimatkaa. Ellet löydä jotain erityisempää, jossa mahdollisesti olisi enemmän yksinäisiä matkustajia.. eikä niitä juuri ole. Yleensä pakettimatkoille lähtee perheet ja pariskunnat etkä saa niistä muutenkaan irti sitä mitä tarvitset. Lähde yksin reppureissaamaan, mutta varaa etukäteen vaikka kaikki hostellit ja bussit ym. kulkuvälineet, niin ei tule siitä ressiä. Liiku hop on, hop off busseilla, siellä tapaat porukkaa ja liikkuminen on turvallista, Noissa backbackers-hostelleissa tutustuu todella helposti ihmisiin, koska lähes kaikki on siellä yksin, osa tietty myös ekaa kertaa reissussa niinkuin sinäkin, joiltakin saa hyviä vinkkejä mitä tehdä, minne mennä ja ihmiset haluaa ystävystyä, ilmapiiri on avoin ja rento. Ei tuolla maailmalla monellakaan ole täydellinen kielitaito tai kaikki ole rohkeita reissaajia, siellä on ihan samanlaisia tavallisia tallaajia kuin me kaikki muutkin :) LÄHDE LÄHDE LÄHDE! Minä lähdin ekaa kertaa yksin reissaamaan kolmikymppisenä ja siitä se sitten lähti. Et tule katumaan, anna nyt vaan palaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ero on hotellilla ja hostellilla? Miten niin hostellissa saa aina seuraa jos haluaa?

Hotellissa sulla on oma huone. Hostellissa on punkkapaikka ja huoneessa on muitakin. Mulla on hostellissa varastettu kamaa. Rahat oli onneksi "sukkanauhan" tyylisellä rahapussissa yläreidessäni, mutta repusta hävisi mm. herätyskello ja reissukaveriltani rahat, jotka tyhmä oli laittanut reppuun. Reppu oli pengottu. En tiedä onko nykyajan hostelleissa jo turvalokeroita, olen jo 45 v. ja varaa hotelliin. En jaksa kuunnella toisten kuorsausta...

Edellä kirjoittaneet ovat oikeassa. Pitää vain kerran lähteä, niin huomaa, että pelko on ihan turhaa. Nykyään varsinkin, kun kaikesta saa tietoa etukäteen. Voit katsoa miten pääset helpoiten lentokentältä hotelliin, miten julkinen liikenne toimii, mistä ostaa lippuja, mitä kannattaa nähdä. Voit varata etukäteen liput tapahtumiin ja museoihin, pöydän kiinnostavaan ravintolaan. Voit ladata kännykkääsi karttasovelluksen, joka toimii offline, ja siten ei tarvitse miettiä eksymistä. Ota paperikopiot kaikista tärkeistä varauksista, passista, matkavakuutuksesta ja puhelinnumeroista, ja säilytä niitä muualla kuin käsilaukussa. 

Ihmiset on muissa maissa aika samanlaisia kuin Suomessakin, enimmäkseen hyviä. Ei ulkomaillakaan olla koko ajan ryöstämässä ja huijaamassa, ja jos liikut selvin päin normaaleihin kellonaikoihin tavallisilla alueilla, ei sulla ole sen kummempaa vaaraa kuin keskellä päivää Helsingissä tai Rovaniemellä.

Ja yksin ollessa on ihanaa kun saa olla just sellainen kuin on. Ei tarvitse olla seurallinen ja sosiaalinen jos ei halua. Saat istua iltaa omalla parvekkeellasi tai mennä aikaisin nukkumaan, ei ole mitään velvollisuutta rymytä yömyöhään. Jos taas haluat seuraa, majottaudu hostelliin tai sohvasurffaa. Luota ihmisiin ja pidä järki päässä. Älä kiirehdi, nauti pikku hetkistä, tee sitä mikä sinusta tuntuu mukavimmalta, ei sitä mitä matkaoppaissa käsketään tai mitä kaveri suosittelee. Se on sun omaa aikaa, et ole kenellekään siitä tilivelvollinen, etkä ole suorittamassa mitään tehtävää.

Ap, mistä olet erityisesti kiinnostunut ulkomailla? Kulttuurista, nähtävyyksistä, arkkitehtuurista, ruokakulttuurista, ostosmahdollisuuksista, luonnosta vai kenties vähän kaikesta? Kun hakeudut sellaiseen kaupunkiin/kohteeseen missä on hurjan paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa, niin et todellakaan ehdi miettiä mitään "apua, olen yksin ja kaikki muut pitävät hauskaa porukalla" juttuja. Uudessa paikassa ja ympäristössä on niin runsaasti tutkittavaa ja ihmeteltävää kaikille aisteille. Kokeile jos et usko.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ero on hotellilla ja hostellilla? Miten niin hostellissa saa aina seuraa jos haluaa?

Hotellissa on vieraalla oma huone, jossa on oma vessa ja suihku (useimmiten). Hostellissakin voi olla, mutta useimmiten sekä huone että suihkut ja vessat on jaettu. Hostelleissa on myös yhteisiä tiloja, esim. keittiö, jossa vieraat saavat kokkailla omia ruokiaan, ja joku yhteinen oleskelutila missä jengi hengailee juttelemassa. Hostellit on edullisuutensa takia nuorten matkailijoiden suosiossa, joten ne saattavat olla myös melko levottomia paikkoja. 

Menee ensin Gadventuresin tai kilroyn ryhmämatkalle. Siinä on treffit esim. Bangkokissa.eli voi mennä etukäteen yksin päiväksi ja sitten ryhmän mukaan. Eli olisi yksin mutta ylä ryhmässä.

Toinen on että kokeilee esim. Yhden yön Tallinnassa tai mikä on itseä lähinnä että miltä tuntuu ennen kuin lähtee pitkälle reissulle

kokeilee reppureissaajien suosikkikohteita. Ne on usein yksin matkaavia ja on erilainen fiilis ja avoin ympäristö.

Kuten sanottua, on helpompi aloittaa lähikohteesta (Tukholma, Kööpenhamina, Tallinna esimerkiksi) ja ottaa sen jälkeen lennot kauemmas Eurooppaan. Ellei halua repäistä kunnolla ja lähteä vaikkapa Thaimaahan tai mikä nyt itseä kiinnostaa oman mantereemme ulkopuolella. Tärkeintä on lähteä reissuun avoimin ja reippain mielin, tuumia että kyllä meikäläinen pärjää eikä pelätä valmiiksi kaikkea ja kaikkia ja miettiä kauhuskenaarioita. Matkustamisen ilo ja nautinto häviää ja palaat takaisin kaikkea muuta kuin virkistyneenä, jos kaikki energia menee negatiivisiin tunteisiin eli huolehtimiseen ja pelkäämiseen.

Eikä se "reppureissaaminen" ole ainoa vaihtoehto pakettimatkalle. Itse matkustan paljon, mutta en ikinä rymyä reppu selässä hostelleissa tai raahaa rinkkaa busseista toiseen. Suunnittelen reittini hyvin, varaan hyvät hotellit ja kuljetukset niin, että oma rauha ja mukavuus ovat etusijalla. 

Olin samassa tilanteessa kuutisen vuotta sitten. Olen luonteeltani hyvin arka ja turvallisuushakuinen, joten mikään reppureissu Intiaan tms. ei vain minun luonteellani taivu (yksin). Ratkaisin asian niin, että lähdin jo ennalta tuttuun Euroopan kaupunkiin. Varasin huoneen hyvästä (siististä) hotellista, ja siinä oli oma turvapaikka. Muutama päivä reissussa meni aivan mahtavasti ja seuraava reissu oli heti mielessä paluun jälkeen. Olen käynyt muissakin tutuissa kaupunkikohteissa yksinäni, ja mitään ongelmia ei ole ollut. Käyttää vain normaalijärkeä eikä esim. kanna kaikkia rahojaan mukana tai jätä hotellihuoneeseen lukottomaan paikkaan.

Seuraava etappi olisi sitten lähteä ennalta tuntemattomaan paikkaan, yksin tietysti taas. Luultavasti sekin on kaupunkin, tosin olen miettinyt myös rantalomaa jossain päin Etelä-Eurooppaa.

Tämä kuulostaa varmaan kokeneemman matkustelijan mielestä arkailulta, mutta itsellä on kyllä ollut varsin hieno vapauden tunne noilla "turvallisilla" yksinreissuillani :)

Myös kansainvälisille retkille kohteessa ja sen ulkopuolella on mukava osallistua, kun valitsee vaan ison luotettavan retkenjärjestäjän. T. 36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ero on hotellilla ja hostellilla? Miten niin hostellissa saa aina seuraa jos haluaa?

Hotellissa on vieraalla oma huone, jossa on oma vessa ja suihku (useimmiten). Hostellissakin voi olla, mutta useimmiten sekä huone että suihkut ja vessat on jaettu. Hostelleissa on myös yhteisiä tiloja, esim. keittiö, jossa vieraat saavat kokkailla omia ruokiaan, ja joku yhteinen oleskelutila missä jengi hengailee juttelemassa. Hostellit on edullisuutensa takia nuorten matkailijoiden suosiossa, joten ne saattavat olla myös melko levottomia paikkoja. 

Olen yöpynyt hostelleissa eri puolilla Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa, enkä voi kyllä allekirjoittaa tuota levottomuuden väitettä. Toki hostellin kanssa kannattaa tehdä pohjatyötä ja selvittää, ettei kyseessä ole pahin mahdollinen "bilehostelli". Ikinä ei ole multa myöskään varastettu mitään hostellissa ja nykyään hostelleissa usein löytyykin jonkinlaiset tallelokerot.

Itse suosin hostelleja tuon keittiön ja sosiaalisuuden vuoksi yksin matkatessani. Rahasta homma ei ole kiinni  millään tavoin. Pidän siitä, että voin tuolla keittiössä kokkailla halutessani aamu- ja iltapalat ja sosiaalitiloissa hengatessa löytyy yleensä aina tyyppejä, joiden kanssa voi tehdä jotain. Siellä helposti saa myös uusia ideoita siitä, mitä kaikkea alueella ylipäätänsä voi tehdä.

Hotelliasuminen on mulle liian steriiliä. Siinä ollaan siellä omassa pienessä kuplassa eikä siellä todellakaan yhtä helposti löydä kaveria vaikkapa illalliselle tai yksille kuin hostellilta. Jos en jossain paikassa hyvää hostellia löydä, niin yritänkin aina seuraavaksi löytää sellaisen airbnb huoneen, jossa oikeasti se host asuisi samassa asunnossa, että tältä voi sitten  edes kysyä aitoja matkavinkkejä ja ehkä istua iltaa tämän kanssa. Ja sielläkin on se keittiö käytössä tarvittaessa toisin kuin hotellissa. Hotelli on mulle vasta viimeinen vaihtoehto, kun kaikki muu on jo katsottu läpi.

Lue vaikka booking.com'sta hotelliarvosteluita. Mitä aiemmin varaat, sitä edullisempi huone, noin suurinpiirtein. Sama lennoissa.

Hostelleissa on nykyään yleensä lukollinen kaappi tavaroille.

Passi ja luottokortti kannattaa aina pitää lähellä kehoa esim vyössä. Reisitasku on myös erittäin kätevä. Harmi ettei naisten mallin reisitaskuhousuja ole paljon, mutta myös miehille tarkoitetuista reisitaskuhousuista voi löytyä sopivat.

Voit myös skannata passisi henkilötietolehden oman sähköpostisi luonnoksiin jossa se on aina tallessa. Käteistä paikallista valuuttaa varten pikkukukkaro, niin ei tarvi kaivella salataskuja kuin yöpaikassa.

Hyvät lenkkarit jalkaan ja menoksi.

Vierailija kirjoitti:

Hätätilanteessa yhteyttä voi ottaa Suomen suurlähetysetöön tai konsulaattiiin. Yhteystiedot kannattaa googlata etukäteen ja kirjoittaa ylös pariin eri paikkaan. Ne eivät anna rahaa, mutta auttavat järjetämään asiat ja neuvovat, mitä pitää tehdä jos passi katoaa tms. Ota passistasi kuva ja lähetä se sähköpostiisi tai dropboxiisi tai vastaavaan, mihin pääset käsiksi esim lähetystön koneelta.

Rahoista: älä pidä kaikkia rahojasi samassa paikassa. Pidä aina vähän rahaa sellaisessa paikassa, josta se on helppo antaa mahdollisen ryöstäjän iskiessä (koska niille on pakko antaa jotain) mutta älä pidä siellä kaikkia rahojasi. Eurooopassa voi kyllä hyvin käyttää pankki-ja luottokortteja. Liikaa rahaa ei kannata kantaa mukana. Hostelleihin ei pidä jättää mitään.

Paluulennolta ei myöshästy, jos käyttäytyy asiallisesti, suunnittelee matkansa, ja lähtee kentälle ajissa. Ne myöhästyjät ovat känniääliöitä - jollet ole sellainen, sulla ei ole suurta vaaraa. Luonnonkatastrofin sattuessa lentoyhtiö tai vakutusyhtiö todennäköisesti järjestää jotain.

Kiitos neuvoista!

Tuossa myöhästymisessä huoleni johtuu siitä, että mitä jos en osaa arvioida aikaa oikein tai tapahtuu jotain odottamatonta, kuten ruuhka, jonka ajallisen vaikutuksen arvioin alakanttiin, tai jotain muuta mitä en älyä ja jota ei oman mokani tähden sitten kukaan korvaa, tai jotenkin onnistun nukkumaan pommiin tai eksymään, kyyditsevä ajoneuvo menee rikki... mahdollisuuksia on miljoonia. On itsestään selvää, että käyttäydyn asiallisesti enkä kännisekoile, vaan teen parhaani, että olisin ajoissa, mutta silti saatan jotenkin onnistua mokaamaan. (Kaiken lisäksi mulla on muutenkin taipumusta myöhästymiseen... vaikka kerta toisensa jälkeen lupaan itselleni olla seuraavan kerran ajoissa.)

quote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Olen samassa tilanteessa kuin ap.

Olen halunnut vuosia mennä lentokoneella jonnekin, mutta en ole uskaltanut. Haluaisin nähdä uusia paikkoja, mutta ei ole kavereita, ja vaikka olisikin, niin matkan suunnitteleminen toisen ihmisen kanssa olisi liian vaikeaa, kun se on jo ihan tarpeeksi vaikeaa itsellekin suunnitella.

Matkustamisessa eniten huolettaa muakin, että tapahtuu jotain mistä sen selviä, enkä tiedä mitä tekisin tai kehen ottaisin yhteyttä.

Mitä jos vaikka kaikki tavarani jotenkin varastetaan ja multa häviää passi ja rahat ja kaikki puhelinnumerot.

Tai jos olen jossain kalliilla matkalla ja myöhästyn paluulennolta eikä ole varaa ostaa uutta lentoa...

Mitä jos luulen löytäväni halvan reissun, joka kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, koska mulla on siihen varaa (en vain osaa mieltää, että mulla olisi varaa matkustaa mihinkään, koska köyhän identiteetti on niin vahva, vaikka oikeasti olen säästänyt sen verran rahaa, että olisi varaa matkustaa), mutta sitten tuleekin jotain yllätyskuluja, joita kukaan ei koskaan mainitse missään.

Haittaako jos ei omista luottokorttia?

Kaikkea kamalaa voi tapahtua, enkä tiedä miten kaikkeen osaisin varautua.

Vahvista ensin itsetuntoasi ja lopeta stressaaminen, näillä spekseillä ei kannata lähteä reissuun sillä vilunkipeliä pelaavat huijarit yms. haistavat kaukaa jos ulkkari suunnilleen pelkää omaa varjoaankin vieraassa paikassa. Suurin osa noista peloistasi on sitäpaitsi täysin ylimitoitettuja ja epärealistisia (kaikki omaisuus varastetaan, ei saa apua mistään, paluulennolta myöhästyminen): kai sinä pärjäät ihan hyvin Suomessa, et telo itseäsi jatkuvasti, osaat hoitaa asiasi kunnolla etkä sotkeudu jatkuvasti kaikkeen epämääräiseen.

Relax, oppaan luotsaama pakettimatka perusturistikohteeseen on todella helppoa ja vaivatonta matkustamista. Tuskinpa olet ensireissullasi lähdössä esim. Borneon viidakkoon tai Väli-Amerikan sademetsiin :D

Ei kai tässä ole kyse itsetunnosta (siinä mielessä että sen takia ei "saisi" mennä matkalle!), vaan tietämättömyydestä ja potentiaalisten uhkakuvien (liiotellusti ehkä joo) tiedostamisesta, kun kyseessä on itselle täysin tuntematon asia. Ei niinkään pelota ehkä se matkakohteessa oleminen ja yleinen hengailu, koska kuten sanoit, osaanhan sitä täällä kotimaassakin tehdä, vaan sieltä varmasti takaisin pääseminen hengissä. Huonosta itsetunnosta huolimatta voisin varmasti lähteä matkalle, kun vain saan selvyyden niihin asioihin, jotka siinä matkustamisessa kysymyksiä herättävät. Mä vain olen luonteeltani sellainen, etten noin vain hyppää kohti tuntematonta. On siitä ollut hyötyäkin, etten ennen kuin teen jotain, niin selvitän asiat perin pohjin (esim. olen voinut neuvoa muita, jotka paremman itsetunnon ja itseluottamuksensa turvin eivät ole asioita selvittäneet etukäteen).

Olen sopivan epäluuloinen, että varmaan osaan välttää taskuvarkaita, enkä todellakaan ole sinisilmäinen enkä niin tyhmä, että tekisin itsestäni helpon uhrin.

Varmaan ekaksi matkaksi mulle tosiaan sopisi jokin pakettimatka, koska vaikka kuinka selvittäisin kaikkea mitä kuvitella saattaa, en voi mistään tietää, milloin olen selvittänyt tarpeeksi taatakseni riittävän varman turvallisuuden, koska omaa kokemusta ulkomailla matkustamisesta ei ole. Jonkin videon katsominen, oppaaseen tutustuminen tms. tuntuu itsestäni jotenkin riittämättömältä avulta. Aina jää sellainen tunne, etten tiedä kaikkea.

Vaikka suhtaudun pelokkaasti matkustamiseen, on virheellinen mielikuva, että sitten jos/kun joku päivä olen siellä matkalla, niin käyttäydyn siellä muiden silmissä kuin joku pelokas hiiri ja olen helppo uhri. Nimenomaan ylivarovaisuuteni takia mua olisi varmaan vaikea ryöstää, mutta silti se huolettaa, koska en osaa suhtautua niin, että "jos se tapahtuu, niin sitten tapahtuu; se on sitten sen hetken murhe", toisin kuin jotkut pystyvät.

On vain sellainen yleinen epäselvä kuva siitä, miten "kaikki toimii", ja epäluottamus siihen, että onnistun olemaan aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, jotta matka onnistuu ja pääsen sieltä takaisinkin.