Miten uskaltaa matkailemaan yksin?

Oletko ikinä harkinnut aikuisten kielikurssia ulkomailla, EF ainakin järjestää sellaisia niin Euroopassa kuin sen ulkopuolella. Se on vimpan päälle turvallista ja valvottua matkaamista eikä tarvitse jänskätä mahdollisia ongelmatilanteita, koska organisaation henkilökunta on valmiina auttamaan vaikka keskellä yötä. Samalla parantuisi kielitaitokin. Matkalla myös tutustuu helposti uusiin ihmisiin ja saa elämään kansainvälistä meininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Teidän vain on helpompi käsittää, mikä tieto on tarpeeksi, kun taas mulla ei siitä aavistustakaan. Olisi ihan hiton tylsää lähteä matkalle suunnitellen kaikki ja tietää ihan kaikki mahdollinen. Pitää vain tietää kaikki TARVITTAVA ja suunnitella kaikki TARVITTAVA. Mutta kun mulla ei ole mitään käsitystä, paljonko on tarvittava tieto. Vika on siis eniten tiedoissani ja käsityksissäni siitä, miten riittävästi tiedän.

Pahin mitä ulkomailla voi sattua, olisi jotain sellaista, että jään sinne loukkuun ja tyyliin kuolen nälkään, koska rahat loppuvat enkä saa yhteyttä mihinkään, koska olen onnistunut eksymään, akku on loppu enkä voi soittaa mihinkään tms., eikä siellä ole latausmahdollisuutta.. ja myöhästyn paluulennolta enkä pääse takaisin Suomeen ja jään ikuisesti sinne elämäni loppuun asti. Tähän tyyliin!

Sinun tarvitsee tietää lentojen lähtöajat sekä hotellin yhteys- ja sijaintitiedot. Hommata matkavakuutus ja mahdollisesti vaihtaa valuuttaa. Napata mukaan matkalaukku, passi ja lompakko. Jos omistat älypuhelimen niin voit ladata siihen matkailuun liittyviä hyödyllisiä appseja sekä eri kaupunkien karttoja. Kaiken tarvittavan tiedon esim. ongelmatilanteita varten löydät ulkoministeriön sivuilta kohdasta "matkustaminen ja maat". Siellä neuvotaan kädestä pitäen miten pitää toimia jos sattuu jotakin odottamatonta.

Vierailija kirjoitti:

Kun vaan menee, vaikka miten olisi kakat housussa.

Erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni 20-vuotiaana ja päässä niinsanotusti naksahti. Buukkasin lennon Itävaltaan kuusi tuntia ennen koneen lähtöä. Paluulippua ei ollut, tulin bussilla Saksan, Puolan ja Baltian kautta kotiin. Ekana iltana Wienissä itkin pelosta ja varmaan erostakin. Saksan rajalla poliisia kiinnosti matkani kovasti. Silloin olin ihan paniikissa, mutta nyt neljä vuotta ja 38 maata myöhemmin mikään ei enää erityisemmin pelota. Saksan raja on ihan piece of cake kun vertaa joihinkin Lähi-Idän maihin. Englannin taito on tullut rytinällä ylöspäin kuin Lintsin Raketti. Toinen soolomatkani oli muuten New Yorkiin. Siellä olin yöllä kahdelta ihan eksyksissä, mutta hengissä ollaan turvallisesti kotimaan kamaralla nyt. ;)

Voin luvata, että solomatkailu on yksi parhaista asioista, mitä tulet elämässäsi tekemään. Epäsosiaalisuuskin jotenkin katoaa reissuissa. Pakettimatkalle en lähtisi, niistä ei saa samanlaisia kiksejä, kuin niistä, missä on oman onnensa nojalla. Ongelmiakin tulee lähes joka reissussa, pankkikortti lakkaa toimimasta tms. mutta aina niistä selviää. Aiemmin oli tuo ongelma, että kaveria ei ollut mukaan reissuun, joten menin yksin. Nykyään en edes suostu ottamaan ketään mukaan, yksin on paras.

Komppaan tätä. Huomasin jo ekalla soolomatkalla, että yksin ei tarvinnut olla ellei välttämättä halunnut. Muita yksinmatkustavia naisia oli paljon ja  juuri yksinmatkustavan on helppo saada kontaktia. Outoa kieltä keskenään kälättävään pariin ei niinkään haluta tutustua. Samoin kielitaito paranee mitä enemmän sitä käyttää ja kun matkustaa yksin, on pakko puhua vierasta kieltä. 

Sitten noihin käytännön ongelmiin: ota matkavakuutus, mieti budjetti ja sen päälle hätävaraa yllätyksiä varten. Ota luottokortti/kortteja mukaan. Pidä rahat, kortit ja tunnusluvut hyvässä tallessa. Käytä tervettä järkeä, yksinään ei kannata ehkä lähteä sekoilemaan kaatokännissä vieraan kyytiin. Tästäkin minulla on kokemusta, onneksi pääsin puhumalla pälkähästä. 

Vierailija kirjoitti:

Pelkoni ovat peräisin ihan siitä, että ulkomailla matkustaminen on mulle niin vierasta. Miten kaikki toimii. En ole asperger, vaikka sitä on epäilty. xD Luulen että kai suurin osa ihmisistä tahtoo varmuuden, että selviää tilanteesta ennen kuin siihen ryhtyy, ellei ole tavallista uhkarohkeampi. Joillakin vain on ulkomaille menemisessä tarpeeksi suuri varmuus ja tarpeeksi selkeät mielikuvat ja se on tarpeeksi tuttua, joten voi tavallaan mennä sinne juuri mitään miettimättä.

Etkö ole koskaan käynyt edes Tukholman-risteilyllä tai Tallinnassa? Sitä suuremmalla syyllä kannattaa varata matka ja laajentaa omaa kokemusmaailmaa. Olet lähdössä ihan tavalliselle turistireissulle, kai sinä nyt aikuisena ihmisenä selviät sieltä takaisin ilman haavereita. Huomaat samalla että siellä ulkomailla toimivat samat lainalaisuudet ja käytännöt kuin meilläkin, oli ongelmia tai ei.

Minä olin juuri 4 yön kaupunkilomalla yksin Euroopan suurkaupungissa ja se oli parempaa kuin mikään ikinä. Saa olla omissa ajatuksissa, tehdä mitä haluaa, mennä minne haluaa. Kaikkialla oli itsepalvelukassat joten en jutellut juuri muualla kuin hotellin henkilökunnan kanssa. Lorvin kaupungilla, museoissa, hyppäsin ex tempore bussiin ja jäin jossakin pois... Sellaista vapauden tunnetta en ole aiemmin kokenut, kuin huumetta.

N37

Vierailija kirjoitti:

Siinä taas yksi epätietoisuuden aihe lisää: paljonko sitä rahaa pitää oikeasti olla? Miten rikas pitää oikeasti olla, että matkalle uskaltaa oikeasti lähteä? Kun ei riitä, että on rahat lippuun, hotelliin, siellä elämiseen ym. normaaliin ja todennäköiseen. Miten paljon pitää olla rahaa, että tietää pelastuvansa sen turvin tilanteesta kuin tilanteesta? Luottokorttia en omista. Mietinkin, että voiko ilman luottokorttia ulkomaille edes lähteä... Siis ei että kannattaako (mä lähden, jos mä haluan, joten olkoot lannistajat hiljaa) vaan että voiko. Mitä tapahtuu, jos omat rahat ei riitä johonkin odottamattomaan (mistä minä tiedän, mitä kaikkea odottaa?) eikä luottokorttia ole?

No, joku ei ole koskaan, omasta mielestään siis, tarpeeksi rikas tehdäkseen asiaa X ja joku toinen taas lähtee reissuun nollabudjetilla ja rantapummi-meiningillä. Jokainen miettii itse mihin oma matkailijaprofiili sijoittuu näiden kahden ääripään välissä.

Luottokortti on plussaa muttei välttämätön. Itse olen matkustellut pelkällä Visa electronilla ja debit-kortilla vähän siellä sun täällä, ja pärjännyt vallan mainiosti.