Miten uskaltaa matkailemaan yksin?

Täällä on kaikenlaista kirjoittajaa: ap:lle sanoisin että sekin on jo "harppaus" kun olet kirjoittanut tänne asiasta. Tosiaan neuvoni on ihan käyttää maalaisjärkeä ja kukaan ei jää mihinkään tyyliin,,ei,,mitään. Jos nyt matkustat eu:ssa niin turvallisin mielin voit liikkua samoin kuin kotimaassakin. Jos "pelolle" antaa vallan niin yhtä hyvin täällä voi tapahtua jotain pahaa. Ei muuta kuin matkan otat ja reissuun;) Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestin nro 40 kirjoittaja (en viitsi lainata tähän pitkää viestiä), mikä on pahinta mitä sinulle voisi sattua jos kaikki ei menisikään kuin Strömsössä? Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että maailma suurinpiirtein suistuu raiteiltaan mikäli kontrolli asioihin pettää edes hiukan. Eikö tämä ole loppujen lopuksi aika raskasta, pyrkiä hallitsemaan kaikkea mahdollista?

Jos haluaa kaiken sujuvan aina 100% ennakoidusti eikä pidä yllätyksistä ja odottamattomista asioista, eli on äärimmäisen turvallisuushakuinen persoona, niin matkailu ei ehkä ole parhainta ajanvietettä juuri sinulle. Se näet vaatii rohkeutta astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, heittäytymistä mukaan eri tilanteisiin ja luottoa siihen, että kaikki sujuu sittenkin. Onnistuuko tämä sinulta..?

Mua ärsyttää tällainen, että kirjoituksieni perusteella musta tehdään joku kärjistetty mielikuva. En ole koskaan elämässäni matkustanut mihinkään, jolle ei laivalla pääsisi, joten totta kai se on mulle outoa ja vierasta.

Helppohan se on kotikaupungissa ottaa riskejä ja olla olematta millänsäkään, jos jotain sattuukin tapahtumaan, luuleeko joku oikeasti (kyllä luulee, anteeksi), että jos ulkomaille matkustaminen tuntuu minusta pelottavalta, niin en uskalla kotimaassanikaan tehdä mitään?

Ärsyttää myös, että mua "kielletään" matkustamasta, koska en ole siihen valmis. No, en olekaan ennen kuin tiedän tarpeeksi, mutta ei mulle tarvitse ruveta alentuvasti sanomaan, ettei ehkei sinun kannattaa vain jatkossakin pysyä siellä turvallisessa kotimaassa/kotikaupungissa/kotona. Heti kun koen tietäväni tarpeeksi, niin lähden matkalle. Niinhän te muutkin teette. Teidän vain on helpompi käsittää, mikä tieto on tarpeeksi, kun taas mulla ei siitä aavistustakaan. Olisi ihan hiton tylsää lähteä matkalle suunnitellen kaikki ja tietää ihan kaikki mahdollinen. Pitää vain tietää kaikki TARVITTAVA ja suunnitella kaikki TARVITTAVA. Mutta kun mulla ei ole mitään käsitystä, paljonko on tarvittava tieto. Vika on siis eniten tiedoissani ja käsityksissäni siitä, miten riittävästi tiedän.

Joitakin riskejä voin ottaa, joitakin en.

Pahin mitä ulkomailla voi sattua, olisi jotain sellaista, että jään sinne loukkuun ja tyyliin kuolen nälkään, koska rahat loppuvat enkä saa yhteyttä mihinkään, koska olen onnistunut eksymään, akku on loppu enkä voi soittaa mihinkään tms., eikä siellä ole latausmahdollisuutta.. ja myöhästyn paluulennolta enkä pääse takaisin Suomeen ja jään ikuisesti sinne elämäni loppuun asti. Tähän tyyliin!

Jos matkustaminen olisi mulle tuttua ja TIETÄISIN miten missäkin tilanteessa toimitaan, voisin lähteä sinne yhtä suunnittelematta kuin kotikaupungissani voin lähteä kauppaan ilman ostoslistaa. Mua ei mikään estä matkustamasta muu kuin se, etten koe tietäväni tarpeeksi. Ärsyttää että kun avaudun pahimmista peloistani ja epätietoisuuksistani saadakseni varmistusta, joka auttaisi näkemään asiat toisin, joku tulee mulle sanomaan, että ehkä sun ei kannata matkustaa, jää vain kotimaahasi nyssyilemään, niin et koskaan saa kokea elämässäsi mitään hauskaa tai oppia mitään uutta. Onneksi en ole sentään niin nössö, että kuuntelisin tuollaisia puheita, mutta ärsyttäähän tuo, kun viedään keskustelua tuohon suuntaan auttamisen sijaan.

Suurkaupungissa on aina ihmisiä joilta voi kysyä apua ja neuvoja, myös google ja erilaiset matkailusivustot ovat olemassa. Ja turistiopas-pisteet. Puhelimen akun voi tarvittaessa ladata mukana kannettavalla varavirtalähteellä, et tarvitse mitään latauspistettä. Rahat eivät lopu kun laatii itselleen etukäteen päiväkohtaisen budjetin ja noudattaa sitä. Ihan yksinkertaista.

Siis ihan oikeasti luulet että myöhästymällä paluulennolta on tuomittu jäämään ikuisiksi ajoiksi ulkomaille?? Ostat kuule netistä tai tiskiltä uuden lipun, problem solved.

Mulle on käynyt tosi huonosti ulkomailla, menetin sen vuoksi jopa työni.

Maailman ilmasto kiittää kun en enää lentokoneella lennä kuin mikäkin paha turisti.

Täytyyhän sinun itsesikin tajuta järjen tasolla, että luettelemasi matkustamista koskevat pelot ovat täysin irrationaalisia ja vailla perusteita. Miten niin et tiedä miten ratkaista tilanne esim. eksyessä? Oletko kenties asperger? En siis kysy tätä ilkeilläkseni vaan tahdon ymmärtää mahdollisia syitä joista nuo pelot ovat lähtöisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hotellit ovat minusta ihan kivoja, jos on vaikka pariskuntana liikenteessä, mutta yksin hotellissa on kyllä pirun vaikea löytää seuraa. Jos viihtyy täysin yksin niin sitten varmaan nekin menee.

Kauheasti hehkutetaan tässä ketjussa yksinmatkustaminen riemuja, mutta sitten pidetäänkin tärkeimpänä sitä, että löytää seuraa ja yksinolo on vain "ehkä menettelee"-kategoriassa. :)

Ei kuulosta siltä, että kovinkaan moni oikeasti matkustaa yksin. Heti juoksette hostellille etsimään seuraa.

Tota mäkin olen ihmetellyt. Mutta toisaalta, jokainen tyylillään. Jotkut haluaa seuraa, jotkut ei. Mä kuulun jälkimmäisiin, viihdyn hyvin itseni seurassa enkä ikinä menisi mihinkään hostelliin tms. Mä haluan olla rauhassa.

Se seuraa etsivä hostellimatkaaja täällä. Vaikka hostelleilta välillä löydänkin tyyppejä, keiden kanssa viettää iltaa, niin kyllä minäkin silti ihan yksin matkustan. Vähintään 90% ajasta tulee vietettyä oman itseni kanssa reissussa ollessa. Matkareitti ja ohjelma suunnitellaan vaan omien halujeni ja jaksamisteni mukaan eikä minun tarvi huomioida muita siinä. 

Silti tykkään mieluummin asua kaikki yöt hostelleissa, joista HALUTESSA saa myös seuraa ja matkavinkkejä toisilta matkaajilta. En todellakaan ole joka ilta hostellin tyyppien kanssa liikenteessä, mutta mikäli joku ilta haluankin tehdä jotain, joka vaatisi isomman porukan tai olisi ainakin mukavampaa sellaisessa ( esim. lähteä klubbailemaan tai myös jotkut aktiviteetit on sellaisia, ettei niihin oteta vain yksittäisiä varauksia), niin sekin onnistuu.

Lisäksi hostelleissa on se keittiö, jonka haluan. Pääruoat syön kyllä reissuilla yleensä ulkona, mutta aamupalat ja iltapalat on mukavampi hakea kaupasta ja kokata itse. Vihaan hotellien aamupaloja, jotka on yleensä pelkkää lihaa (joita en syö) ja vehnähöttöä.

Hostelleissakaan ei ole pakko nukkua dormeissa, vaan myös niissä on hyvin usein yksityishuoneita, jos haluaa kuitenkin myös sen oman tilan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hotellit ovat minusta ihan kivoja, jos on vaikka pariskuntana liikenteessä, mutta yksin hotellissa on kyllä pirun vaikea löytää seuraa. Jos viihtyy täysin yksin niin sitten varmaan nekin menee.

Kauheasti hehkutetaan tässä ketjussa yksinmatkustaminen riemuja, mutta sitten pidetäänkin tärkeimpänä sitä, että löytää seuraa ja yksinolo on vain "ehkä menettelee"-kategoriassa. :)

Ei kuulosta siltä, että kovinkaan moni oikeasti matkustaa yksin. Heti juoksette hostellille etsimään seuraa.

Tota mäkin olen ihmetellyt. Mutta toisaalta, jokainen tyylillään. Jotkut haluaa seuraa, jotkut ei. Mä kuulun jälkimmäisiin, viihdyn hyvin itseni seurassa enkä ikinä menisi mihinkään hostelliin tms. Mä haluan olla rauhassa.

Se seuraa etsivä hostellimatkaaja täällä. Vaikka hostelleilta välillä löydänkin tyyppejä, keiden kanssa viettää iltaa, niin kyllä minäkin silti ihan yksin matkustan. Vähintään 90% ajasta tulee vietettyä oman itseni kanssa reissussa ollessa. Matkareitti ja ohjelma suunnitellaan vaan omien halujeni ja jaksamisteni mukaan eikä minun tarvi huomioida muita siinä. 

Silti tykkään mieluummin asua kaikki yöt hostelleissa, joista HALUTESSA saa myös seuraa ja matkavinkkejä toisilta matkaajilta. En todellakaan ole joka ilta hostellin tyyppien kanssa liikenteessä, mutta mikäli joku ilta haluankin tehdä jotain, joka vaatisi isomman porukan tai olisi ainakin mukavampaa sellaisessa ( esim. lähteä klubbailemaan tai myös jotkut aktiviteetit on sellaisia, ettei niihin oteta vain yksittäisiä varauksia), niin sekin onnistuu.

Lisäksi hostelleissa on se keittiö, jonka haluan. Pääruoat syön kyllä reissuilla yleensä ulkona, mutta aamupalat ja iltapalat on mukavampi hakea kaupasta ja kokata itse. Vihaan hotellien aamupaloja, jotka on yleensä pelkkää lihaa (joita en syö) ja vehnähöttöä.

Hostelleissakaan ei ole pakko nukkua dormeissa, vaan myös niissä on hyvin usein yksityishuoneita, jos haluaa kuitenkin myös sen oman tilan.

Niin ja vaikka seuraa jonkin verran hostelleista haenkin, niin se ei ole mikään korvike sille, "ettei kukaan lähtenyt mun kanssa". Ei todellakaan. Mulla on kyllä ystäviä, jotka lähtisi mun kanssa reissuille, mutta haluan mieluummin mennä yksin. En jaksa sitä säätämistä, mitä reissu on porukassa matkatessa, kun pitää kokoajan tehdä kompromisseja omien toiveiden suhteen ja kokoajan olla muka kiinni niissä matkakumppaneissa. (Siis eihän oikeasti edes tarvisi olla kiinni matkakumppaneissa, mutta omat kokemukset tästä on sellaisia, että ne muut alkavat roikkumaan enkä pääse yksin suurinpiirtein edes aamulenkille.)

Yksin matkatessa saan tosiaan hostellista seuraa illalla mikäli haluan tai jos on epäsosiaalisempi fiilis, niin sitten vaan vetäydyn omiin oloihini enkä liity muiden joukkoon. Eikä tarvi vaikka itselle äärimmäisen epäkiinnostavassa museossa (tms.) miettiä, miten paljon paremmin senkin ajan ja rahan olisi voinut käyttää itselle kiinnostaviin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on av-palsta eikä mikään terapeutin vastaanotto..

No niinpä, nimenomaan mitään luonneanalyyseja en kaipaisi, vain konkreettisia vinkkejä, jotka jotkut onneksi osaavat antaakin.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti luulet että myöhästymällä paluulennolta on tuomittu jäämään ikuisiksi ajoiksi ulkomaille?? Ostat kuule netistä tai tiskiltä uuden lipun, problem solved.

Aikaisemmin jo kirjoitin tuosta, että jos rahat meni jo siihen itse matkaan. Selvitättekö te normaalisti matkalle mennessänne varmuuden vuoksi, paljonko uusi paluulippu voi maksaa ja varaatte siihenkin lisäksi rahaa? Jos kaikesta yrittämisestä ja fiksusta toiminnastanne huolimatta kuitenkin jotenkin onnistutte myöhästymään paluulennolta. Sen hintahan voi olla mitä tahansa uskomatonta. Jos mä menen matkalle, niin yritän etsiä mahdollisimman halvan matkan. Totta kai varaan myös hitosti rahaa vuosien säästämisellä, koska en luota siihen, että matkustamisesta tulee niin halpaa kuin etukäteen helposti luulisi.

Siinä taas yksi epätietoisuuden aihe lisää: paljonko sitä rahaa pitää oikeasti olla? Miten rikas pitää oikeasti olla, että matkalle uskaltaa oikeasti lähteä? Kun ei riitä, että on rahat lippuun, hotelliin, siellä elämiseen ym. normaaliin ja todennäköiseen. Miten paljon pitää olla rahaa, että tietää pelastuvansa sen turvin tilanteesta kuin tilanteesta? Luottokorttia en omista. Mietinkin, että voiko ilman luottokorttia ulkomaille edes lähteä... Siis ei että kannattaako (mä lähden, jos mä haluan, joten olkoot lannistajat hiljaa) vaan että voiko. Mitä tapahtuu, jos omat rahat ei riitä johonkin odottamattomaan (mistä minä tiedän, mitä kaikkea odottaa?) eikä luottokorttia ole?

Vaikuttaa, että ihan vain perusselviämistäkin varten asioita pitää selvittää ihan mahdottomasti, ei edes voi muistaa mitä kaikkea pitää selvittää. Koskaan en ole missään oppaassa törmännyt tietoon, että selvitä paljonko mahdollinen uusi paluulippu maksaa, mutta pakkohan se on selvittää? Eli pitää itse päätellä eikä voi luottaa neuvoihin.

Vierailija kirjoitti:

Täytyyhän sinun itsesikin tajuta järjen tasolla, että luettelemasi matkustamista koskevat pelot ovat täysin irrationaalisia ja vailla perusteita. Miten niin et tiedä miten ratkaista tilanne esim. eksyessä? Oletko kenties asperger? En siis kysy tätä ilkeilläkseni vaan tahdon ymmärtää mahdollisia syitä joista nuo pelot ovat lähtöisin.

Pelkoni ovat peräisin ihan siitä, että ulkomailla matkustaminen on mulle niin vierasta. Miten kaikki toimii. En ole asperger, vaikka sitä on epäilty. xD Luulen että kai suurin osa ihmisistä tahtoo varmuuden, että selviää tilanteesta ennen kuin siihen ryhtyy, ellei ole tavallista uhkarohkeampi. Joillakin vain on ulkomaille menemisessä tarpeeksi suuri varmuus ja tarpeeksi selkeät mielikuvat ja se on tarpeeksi tuttua, joten voi tavallaan mennä sinne juuri mitään miettimättä. On helppo mennä kohti jotain, kun jos joku tilanne tulee, niin sitä voi miettiä sitten sillä hetkellä, koska tietää, että jostain mielen sopukoista löytyy vastaukset, mutta mä en tiedä että löytyykö multa vastaukset kaikkeen sitten kun niitä tarvitsisi. Voitte uskoa, että aika paljon on tullut katsottua matkustusvideoita ja luettua neuvoja, mutta epätietoisuus on silti vahvana.

Oikeassa elämässä ei tarvitse kantaa mukana passia kuin henki olisi siitä kiinni. Ei haittaa, vaikka passi häviäisi. Tai mikä tahansa. Mutta huh sitten ulkomailla. Siellä on vakava virhe sellainen, mikä ei täällä ole paha. Lennot on kalliita, joten on vakavaa myöhästyä sellaiselta, mutta jostain bussista myöhästyminen on pikkujuttu.

Eli jos mulle tapahtuu ulkomailla mikä tahansa asia, josta en selviä omin avuin enkä rahoillani, niin riittääkö ainoaksi turvaksi se tieto, että soitan sinne jonnekin Suomen lähetystöön? Mitä jos jostain syystä olen hävittänyt sen paikan numeron? Kauanko voi kestää, että keskellä kaupunkia vain haahuilen saamatta keneltäkään apua?

Mene lentäen Tukholmaan. Voit tulla laivalla takaisin, jos myöhästyt paluulennolta. :-) Ja pääseehän Keski-Euroopastakin juna-lautta-yhdistelmällä pois, jos lennolta myöhästyy. Miksi et muuten voi hankkia luottokorttia? Eihän sitä tarvitse käyttää, se olisi vain varmuuden varalta.

Matkustan aika paljon yksin. Yleensä teen omatoimimatkoja ja todella harvoin seuramatkoja, vaikka sellaisetkin ovat joskus kivoja. Siinä tapauksessa kannattaa välttää sellaisia kohteita, joihin matkustaa pääasiassa lapsiperheitä ja pariskuntia. Sellaisessa seurueessa saattaa tuntua vielä yksinäisemmältä ja joskus saattaa tuntua että on jonkun selityksen velkaa matkakumppaneille, taikka joutuu velvollisuudesta juttelemaan. Suosittelen juttelemaan asiasta sellaisen matkatoimiston kanssa, joka järjestää laadukkaita valmismatkoja. Esim. Lomalinja, Albatross, Kon-Tiki, Matkantekijät. Moniin kohteisiin matkustaa paljon yksin matkustavia aikuisia.

Minulle yksin matkustaminen on ihanaa pakoa arjesta. Nautin kaikesta siitä, mikä on erilaista kuin kotona. Käytännön vinkkinä: kun liikun kaupungilla päivän, pidän mukana sen verran käteistä kun arvioin että tarvitsen päivän aikana ja laitan vielä setelin jonnekin salataskuun, niin on hätävara. Passin, rahat ja luottokortit pidän hotellissa tallelokerossa. Vielä ei mitään ole kadonnut. Turistihuijaukset tapahtuvat useimmiten suosituilla turistipaikoilla. Kaupustelijoiden ohi kannattaa kävellä määrätietoisesti ja välttää kaikkia diijelä, jotka kuulostavat liian hyviltä ollakseen totta. Suurkaupungeissa saa yleensä olla rauhassa, mutta rantakohteissa voi joskus olla vaivaannuttavaa. 

Suosittelen kovasti yksin matkustamista sinulle ap, siitä saa paljon rikkautta elämään! Toivottavasti löydät suosikkikohteesi ja mielenmaisemasi. 

Vierailija kirjoitti:

Mene lentäen Tukholmaan. Voit tulla laivalla takaisin, jos myöhästyt paluulennolta. :-) Ja pääseehän Keski-Euroopastakin juna-lautta-yhdistelmällä pois, jos lennolta myöhästyy. Miksi et muuten voi hankkia luottokorttia? Eihän sitä tarvitse käyttää, se olisi vain varmuuden varalta.

Kiitos, hyvä idea. <3

(Olen työtön, en tiedä saisinko edes luottokorttia, enkä halua maksaa mistään ylimääräisestä, ei kai sellaista ilmaiseksi saa?)

Rauhoitu hyvä ihminen, kuulostaa siltä että olet ikäänkuin ohjelmoinut itsesi myöhästymään paluulennolta ja muutenkin hankkiutumaan vaikeuksiin siellä matkalla. Eli haet varmistusta ja oikeutusta omille peloillesi.

Jos nyt kävisi niin hassusti että kone lähtisi Suomeen ilman sinua, niin katsasta halpalentoyhtiöiden sivut ja osta tikettisi sieltä. Uusi lippu ei maksa omaisuuksia Euroopan sisällä lentäessä, muutamasta kympistä ylöspäin. Riippuu ajankohdasta ja tarjolla olevista reittivaihtoehdoista. Passin katoaminen EI ole niin vakavaa kuin luulet, myös henkilökortti käy matkustusasiakirjana Euroopassa. Eli pääset kyllä takaisin kotiin, tavalla tai toisella.

Hmm, sinun kannattaisi aloittaa The Pelottava Ulkomaanmatkailu käymällä ensin Tukholmassa tai Köpiksessä. Ei tule liian suurta kulttuurishokkia ja Suomi on lähellä, ja siirtyä sitten vasta kauempana oleviin kohteisiin. Ensisijaisesti tarvitset kokemuksen siitä että matkustamisesta selviää hengissä ( :D ) ja yhtenä kappaleena. Järjestyksessä toisella reissulla ja siitä eteenpäin pystyt sitten nauttimaankin matkustelusta..kun ei tarvitse enää jännittää.

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa elämässä ei tarvitse kantaa mukana passia kuin henki olisi siitä kiinni. Ei haittaa, vaikka passi häviäisi. Tai mikä tahansa. Mutta huh sitten ulkomailla. Siellä on vakava virhe sellainen, mikä ei täällä ole paha. Lennot on kalliita, joten on vakavaa myöhästyä sellaiselta, mutta jostain bussista myöhästyminen on pikkujuttu.

Eli jos mulle tapahtuu ulkomailla mikä tahansa asia, josta en selviä omin avuin enkä rahoillani, niin riittääkö ainoaksi turvaksi se tieto, että soitan sinne jonnekin Suomen lähetystöön? Mitä jos jostain syystä olen hävittänyt sen paikan numeron? Kauanko voi kestää, että keskellä kaupunkia vain haahuilen saamatta keneltäkään apua?

Nyt sinä kuule mietit kaikkea ihan liikaa. On erittäin epätodennäköistä että sinut esim. mukiloidaan ja ryöstetään kesken perusturistimatkan, jossain extreme-kohteessa ja vaaralliseksi tiedetyssä maassa niin saattaisi käydä mutta herranjestas sentään jossain Keski-Euroopassa tai Skandinaviassa xD Mummot ja vaaritkin matkustavat jatkuvasti (puhumattakaan lapsiperheistä) eli jos reissaaminen olisi oikeasti niin vaikeaa ja vaarallista kuin luulet, niin eihän kukaan kävisi yhtään missään. Paitsi oman elämänsä indianajonesit. Ihan ystävällisenä neuvona sanon, että selvitä ensin pääsi ennen matkan varaamista, nyt käyt sellaisilla ylikierroksilla ettei se ole hyväksi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa elämässä ei tarvitse kantaa mukana passia kuin henki olisi siitä kiinni. Ei haittaa, vaikka passi häviäisi. Tai mikä tahansa. Mutta huh sitten ulkomailla. Siellä on vakava virhe sellainen, mikä ei täällä ole paha. Lennot on kalliita, joten on vakavaa myöhästyä sellaiselta, mutta jostain bussista myöhästyminen on pikkujuttu.

Eli jos mulle tapahtuu ulkomailla mikä tahansa asia, josta en selviä omin avuin enkä rahoillani, niin riittääkö ainoaksi turvaksi se tieto, että soitan sinne jonnekin Suomen lähetystöön? Mitä jos jostain syystä olen hävittänyt sen paikan numeron? Kauanko voi kestää, että keskellä kaupunkia vain haahuilen saamatta keneltäkään apua?

Nyt sinä kuule mietit kaikkea ihan liikaa. On erittäin epätodennäköistä että sinut esim. mukiloidaan ja ryöstetään kesken perusturistimatkan, jossain extreme-kohteessa ja vaaralliseksi tiedetyssä maassa niin saattaisi käydä mutta herranjestas sentään jossain Keski-Euroopassa tai Skandinaviassa xD Mummot ja vaaritkin matkustavat jatkuvasti (puhumattakaan lapsiperheistä) eli jos reissaaminen olisi oikeasti niin vaikeaa ja vaarallista kuin luulet, niin eihän kukaan kävisi yhtään missään. Paitsi oman elämänsä indianajonesit. Ihan ystävällisenä neuvona sanon, että selvitä ensin pääsi ennen matkan varaamista, nyt käyt sellaisilla ylikierroksilla ettei se ole hyväksi :D

Ärsyttää teidän väärinymmärrykset. xD Kyllähän mä nyt tiedän, että tollaset asiat on epätodennäköisiä. Ongelmahan on mulle vaan siinä, etten tiedä/tiennyt miten niissä epätodennäköisissä tilanteissa TOIMITAAN siellä ulkomailla, kun taas täällä Suomessahan se olisi ihan helppoa. Uskoisin, että jokin keino kuitenkin löytyy aina, eli vaikka suorastaan tahallaan järjestäisin itseni ongelmiin, niin saisin kuitenkin apua jostain, JOS sitä tarvitsisin? En näköjään osaa tuoda ajatuksia esille, kun täällä tulee ihan ihme kommentteja, jotka ei liity yhtään siihen miten tilanne mun kannalta oikeasti on. 

Eihän näitä asioita tarvitsisi miettiä, jos tietäisi jo ennestään, miten niissä toimitaan. Siksi en mieti, että mitä jos joku ryöstää mut matkalla lähikauppaan.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, sinun kannattaisi aloittaa The Pelottava Ulkomaanmatkailu käymällä ensin Tukholmassa tai Köpiksessä. Ei tule liian suurta kulttuurishokkia ja Suomi on lähellä, ja siirtyä sitten vasta kauempana oleviin kohteisiin. Ensisijaisesti tarvitset kokemuksen siitä että matkustamisesta selviää hengissä ( :D ) ja yhtenä kappaleena. Järjestyksessä toisella reissulla ja siitä eteenpäin pystyt sitten nauttimaankin matkustelusta..kun ei tarvitse enää jännittää.

Aivan, sinä ymmärrät tämän asian ihan oikein.

Mistäpäs sitä tietää, että kun se eka matka on hoidettu ja ongelmitta selvitty takaisin Suomeen, niin sen jälkeen musta kuoriutuisi todellinen maailmanmatkaaja, joka uskaltaa mennä mihin vain ilman että tarvitsee joka kerta erikseen pähkäillä miten toimitaan. Kun pitää vain saada kerran se yleiskuva ja varmuus, että ongelmatilanteista selviää jotenkin ja osaa saada niihin apua, jos sitä tarvitsee. Vaikka totta kai kaikin keinoin pyrkii ongelmia välttämään.

Apua saat ensisijaisesti matkaoppaalta, paikallisilta viranomaisilta jos tarve vaatii sekä loppuviimeksi myös Suomen edustustosta. Usko nyt jo, ei sinulle käy kuinkaan jos lähdet sinne reissuun. Veikkaan että tulet olemaan aika pettynyt (aijaa, näin iisiäkö tämä olikin?) kaiken etukäteisvouhkaamisen jälkeen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa elämässä ei tarvitse kantaa mukana passia kuin henki olisi siitä kiinni. Ei haittaa, vaikka passi häviäisi. Tai mikä tahansa. Mutta huh sitten ulkomailla. Siellä on vakava virhe sellainen, mikä ei täällä ole paha. Lennot on kalliita, joten on vakavaa myöhästyä sellaiselta, mutta jostain bussista myöhästyminen on pikkujuttu.

Eli jos mulle tapahtuu ulkomailla mikä tahansa asia, josta en selviä omin avuin enkä rahoillani, niin riittääkö ainoaksi turvaksi se tieto, että soitan sinne jonnekin Suomen lähetystöön? Mitä jos jostain syystä olen hävittänyt sen paikan numeron? Kauanko voi kestää, että keskellä kaupunkia vain haahuilen saamatta keneltäkään apua?

Nyt sinä kuule mietit kaikkea ihan liikaa. On erittäin epätodennäköistä että sinut esim. mukiloidaan ja ryöstetään kesken perusturistimatkan, jossain extreme-kohteessa ja vaaralliseksi tiedetyssä maassa niin saattaisi käydä mutta herranjestas sentään jossain Keski-Euroopassa tai Skandinaviassa xD Mummot ja vaaritkin matkustavat jatkuvasti (puhumattakaan lapsiperheistä) eli jos reissaaminen olisi oikeasti niin vaikeaa ja vaarallista kuin luulet, niin eihän kukaan kävisi yhtään missään. Paitsi oman elämänsä indianajonesit. Ihan ystävällisenä neuvona sanon, että selvitä ensin pääsi ennen matkan varaamista, nyt käyt sellaisilla ylikierroksilla ettei se ole hyväksi :D

Ongelmahan on mulle vaan siinä, etten tiedä/tiennyt miten niissä epätodennäköisissä tilanteissa TOIMITAAN siellä ulkomailla, kun taas täällä Suomessahan se olisi ihan helppoa. Uskoisin, että jokin keino kuitenkin löytyy aina, eli vaikka suorastaan tahallaan järjestäisin itseni ongelmiin, niin saisin kuitenkin apua jostain, JOS sitä tarvitsisin.

Hätätilanteissa ulkomailla auttaa ihan samat instanssit kuin Suomessakin: poliisi ja sairaala. 112 toimii kaikkialla. Poliisin löytää aina, ja ne auttaa kyllä eteenpäin, jos vaikka koko omaisuus on varastettu. 

Matkavakuutuksissa on yleensä aina puhelinneuvonta, johon voi soittaa jos ei tiedä, miten toimia. Niistä saa ihan käytännön neuvoja aina lakiapuun asti. Jos hätätilanne tulee.

Passista ja asiakirjoista kopiot sähköpostiin tai jollekin tutulle, joka voi sitten ne lähettää.